Jätin alkoholisti mieheni ja hän juuri haki tavaransa. Jotenkin osaan olla ylpeä itsestäni. Kaksi vuotta kerkesimme tätä vuoristorataa kulkemaan, mies ryyppää kaikki rahat, riehuu, itkee ja pyytää anteeksi, menee pari viikkoa tai kuukaus hyvin ja sama alusta... Olen vielä nuori ja onneksi ymmärsin sen, elämä vasta edessä ja koko maailma täynnä mahdollisuuksia...:) Tällä hetkellä vaan tuntuu ajatukset olevan totaalisen sekaisin. Välillä itken hysteerisesti ja olen valmis soittamaan miehelle että tulee takaisin, kunnes taas tajuan mikä elämä sen kanssa odottaisi.
On näiltäkin palstoilta luettu monen ihmisen elämästä alkoholistin kanssa ja siitä kuinka haluaisivat jatkaa elämäänsä yksin. Vaikka se on kyllä totta että helvetin vaikeaa se on. Aina vain vaikeampaa mitä kauemmas sitä eroa siirtää.
Ehkä tästä pääsee yli hiljalleen. Tuntuu vaan todella pahalta ajatella sitäkin kuinka entiseni elämän suunta on vain alas päin ja kovaa. Olin ainoa onnen palanen hänen elämässään.
Sattuu niin julmetusti, mutta aijon kulkea pää pystyssä kadulla ja olla ylpeä siitä että päätän omasta elämästäni!
Kaikkea hyvää niille jotka saman asian kanssa elävät. Älkää ajatelko että kyllä tästä selvitään kun on rakkaus. Rakkaus ei paranna toisen sairautta...Eläkää omaa elämää oman mielen mukaan, älkääkä toisin ihmisen kautta.
On näiltäkin palstoilta luettu monen ihmisen elämästä alkoholistin kanssa ja siitä kuinka haluaisivat jatkaa elämäänsä yksin. Vaikka se on kyllä totta että helvetin vaikeaa se on. Aina vain vaikeampaa mitä kauemmas sitä eroa siirtää.
Ehkä tästä pääsee yli hiljalleen. Tuntuu vaan todella pahalta ajatella sitäkin kuinka entiseni elämän suunta on vain alas päin ja kovaa. Olin ainoa onnen palanen hänen elämässään.
Sattuu niin julmetusti, mutta aijon kulkea pää pystyssä kadulla ja olla ylpeä siitä että päätän omasta elämästäni!
Kaikkea hyvää niille jotka saman asian kanssa elävät. Älkää ajatelko että kyllä tästä selvitään kun on rakkaus. Rakkaus ei paranna toisen sairautta...Eläkää omaa elämää oman mielen mukaan, älkääkä toisin ihmisen kautta.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Toivottavasti miehes löytää itselleen paremman naisen.
ei ollut asiallinen, juoppo kannattaa jättää, siitä voi olla hyötyä molemmille.
Ilmankos Oolofi ei koskaan saakkaan itselleen kunnon naista. Oolofin rakkaus onkin kalja ja pamit.
Näitä Oolofi rakastaa, sitten r--katessaan omaa handuaan!
:-(
Viimestään sitten kun musta tulee kuuluisa rocktähti;)
ja taiteija on ehkä kuuluisa kuolemansa jälkeen.
elvis kuulemma tienaa kuolleista eniten !
naisasiat lienee hällä myös balanssissa ?
Joo-o. Tuolla vauhdilla olet haudassa saavuttamatta rockin alalla yhtikäs mitään.
Uskon, että kerkesin juopotella paljon kauemmin kuin sinä ja tiedän, mitä juopottelulla saavuttaa. Rahanmenoa, syrjintää, terveyden pilaamista, masennusta, avioeroja, kunnon kaverit lähtee, jää vain juoppopummit. Kokemuksesta voin kertoa, lopettamalla juopottelun kokonaan, saavutat sellaisen elämän, mistä et ole koskaan voinut uneksiakaan.
Anteeksi vaan, olet tyhmempi kuin olen luullutkaan. Äijä vaan dokaa ja nielee ties mitä mömmöjä.
Oliskohan aika lopettaa, pikimmiten? Muuten ei kunnian kukko laula??
Jos ottaisit miehesi takaisin, sama ralli jatkuisi taas. Nyt sinulla on mahdollisuus ehjään elämään, ota se. Ja hyvällä tuurilla ex miehesi tajuaa että hänen on aika muuttaa elämäntyyliä -ei kukaan jaksa juovaa alkoholistia joka vaan pilaa oman ja muiden elämät. Toivottavasti löydätte molemmat uuden kumppanin aikanaan :) (Tai no, ei kaikki edes tarvi/halua seurustella ;) Voimia!
teit sen mitä pitikin.
nyt on kaikilla osallisilla mahdollisuus parempaan, entisen varman alamäen sijaan.
Hyvä päätös, toivottavasti molempien elämästä tulee parempi.
Niin, ja rakkauksia tulee ja menee.
siinä on jos laittaa toisen lähtemään kodistaan. Olisit itse muuttanut,- jos ei ollut hyvä asua yhdessä. Jaah, asunto tietysti sinun kuten aina.
On kyllä molempien, mutta mies itse tahtoi lähteä. Jos olisin itse lähtenyt ei tänne olisi jäänyt kuin tyhjä asunto, koska kaikki huonekalut ym, ovat minun...=/
Heräsit todellisuuteen ajoissa.
Rakkaus ei ketää raitista muuta kuin väliaikaisesti.
Kohta teitä olisi ollut kaksi sairasta.
Nenä uusia tuulia kohden vaan, ja aika parantaa haavat.
Pidä linjasi !
Surullista, miten alkoholisairaus sumentaa kaiken järjen ja viinasta tulee sittenkin se kaikkein tärkein ja rakkain, ainoa, jolle pysytään uskollisena ja jonka edessä ollaan rähmällään. Mitä siinä voi kuppani muuta tehdä, kuin pelastaa itsensä tuosta. Ei mitään.
AA:n perustajajäsen Bill W määriteltyään tilansa parantumattomana juoppohulluna käski itse vaimoaan Lois´ia pelastamaan itsensä välittömästi ja jättämään hänet. He asuivat jo erillään, kun Bill veti viimeisen putkensa. Tämä tapahtui Akronissa, Ohiossa vuonna 1935.
Alkoholismi on kammottava sairauus. Ja valtio tukee koko hommaa.
mutta ajan kuluessa alat huomata miten hyvän päätöksen teit. Itseltäni aikanaan putosi kuin myllynkivi kaulasta, kun mieheni pakkasi tavaransa ja lähti. Enää ei tarvinnut valvoa ja ihmetellä missä hän viipyy ja kenen kanssa. Piinaa kesti 17 vuotta. Ole sinä järkevä ja pysy päätöksessäsi, luvataan sinulle mitä tahansa.
Teit aivan oikean ratkaisun ja nostan Sinulle hattua! Ehkä nyt tämä entinen miehesi SAATTAA havahtua mitä kaikkea se juominen tuhoaakaan ja alkaa TODELLA yrittämään tehdä muutosta...ehkä ei.
Rakkauskaan ei muuta alkoholistia- antaa vaan tavallaan "luvan" juoda lisää ja olkapään johon itkeä krapulaansa, kunnes taas tulee parempi olo ja taas voi juoda ja sama rumba alusta!
PYSY LUJANA NYT! Aluksi on vaikeinta ja sitä ajattelee jopa näinkin typerästi että; "mutku mutku kaikki muuttuu, nyyh..." NO NIIN MUUTTUU ja parempaan päin!
Vuoden päästä jo huokailet onnesta ja helpotuksesta kun pystyit pelastamaan oman elämäsi!
Ja kyllä se mieskin selviää siitä! Ei se siihen kuole ettet sinä ole antamassa hoivaa- siirtyy vaan ehkä imemään loisen tavoin jonkun muun hyväsydämisen ihmisen KUIVIIN!!!!
voi vielä kuulua oveltasi jonain päivänä, ja siippa tulee timmikunnossa todistamaan sydämensä kyllyydestä, miten kauan on ollut juomatta ja miten on tehnyt täydellisen elämänmuutoksen..
Itse olen juoppona sitä mieltä, että siihen loveen sinun ei pidä langeta.
Kerran alkoholisti, aina alkoholisti..niin se vaan menee, ikävä kyllä.
Raitis alkoholisti on kyllä hiukan eri asia kuin juova alkoholisti... Onneksi vaimoni ei sentään jätä minua sillä perusteella, että olen alkoholisti. Itse asiassa, kun tapasimme, olin jo raitistunut. Kerroin kyllä asian laidan ja sen, että käyn kerran viikossa palaverissa. Olin ollut vasta vuoden selvin päin, mutta olihan se ruhtinaallista, kun aikaisempaan vertasi.
Tarkoitat varmaan sitä, että pari viikkoa sinniteltyään kaveri itsekin uskoo muuttuneensa ja tulee yrittämään. Kyllä siinä isot riskit silloin ovat. Hän voi olla sillä asenteella, että jos tämäkään kortti ei vedä, sitten juon. Ja viinasta kun ei irti pääse vaimon, työn eikä lasten takia. Vain itsensä vuoksi. Sellainen ymmärrys voi palauttaa täysjärkisyyden mutta hoitoa tarvitaan.
Tosi upea mielipide.
Kalle...kiitos.
Siinä vaiheessa kun ex-miehesi tajuaa ettei onnistu enää takaisin tulo ja salakavalasti sohvallesi hivuttautuminen ja siihen jääminen (jopa ilman lupaa!),
siinä vaiheessa mies rupeaa kokeilemaan uusia konsteja! Lainaa kaverilta hienon auton (tai ehkä jopa ostaa itse) ja ajaa näyttävästi pihaasi esitellen uutta minäänsä- jotta "tajuaisit" mitä "menetit"
Muitakin konsteja on ja niitä ei kannata uskoa!
Toinen konsti voi olla että mies hankkii kivan kämpän, pyytää sinut kahville ja leuhkii (= yrittää esittää miten hyvin menee! ettei HÄNESSÄ itseasiassa se vika ollutkaan...) vasta siivotulla kivalla kodillaan ja esittää kunka HÄN kyllä pärjää- yrittäen samalla herättää sinussa vastareaktion--> oi minkä miehen menetin! taidankin itse tarvita tuon paskan takaisin, hyvä mieshän se oli...jne jne jne muuta paskaa!
PYSY NYT LUJANA!!!!!
Se helpottaa ajan kanssa- eikä siihen mene NIIN kauan kuin luulet!
Voi kun selviäisit tämän yli!!! TIEDÄN että se todella kannattaa ja on ainoa oikea vaihtoehto!!!!!
Mies tulee yrittämään lukemattomia uusia kikkojaan- ÄLÄ MENE NIIHIN MUKAAN!!!
Hän oli vahva sekakäyttäjä. Erosimme 17 vuotta sitten. Ero oli pinnalla minulla varmaan 5 vuotta, niin läheisriippuvaiseksi tulin. Sitten eräänä päivänä huomasin, etteivät hänen kuppausyrityksensä, valituksensa ja lähestymisyrityksensä enää pelottaneet, satuttaneet eivätkä tehneet mitään vaikutusta. Silti siinä kesti useampi vuosi, vaikka seurustelinkin jo ns. kunnon miehen kanssa. Tänä päivänä lapseni isällä on parisuhde; hän alistaa erästä yksinkertaista naista, joka asuu hänen kanssaan sanoen, että juominen vaikuta häneen laisinkaan. No, se on heidän asiansa, minä en joudu hänen murheitaan jakamaan.
Vajaa viikko vasta kulunut, silti kaikki tuntuu jo paremmalta =)... Alan jo uskomaan että selviän tästä. Mies kyllä soittelee perään ja pyytelee että menisin sinne tai voisiko hän tulla tänne, mutta parempi näin. Ei enään koskaan ikinä sitä elämää, ei sellaista tulevaisuutta.
Voimia kaikille jotka painivat saman asian kanssa. Olen onnellinen...:)
nyt vaan teet edelleen sen mikä on oikein järjellä ajatellen.
olet esimerkkinä.