Poika on nyt 1v ja 1kk ja se on nyt puolitoista kuukautta purru lyöny nipistäny ja töniny muita lapsia ja myös meita vanhempia:( Todella hermoja raastavaa puuhaa:I kokoajan pitää varoa että ei kimpuun hyökkää... Onko tää joku vaihe vai miten yleensäkin saisin sen loppumaan??? kiellot ei auta ja kun pojan vie pois tai keksii jotain kivaa niin siitä huolimatta se jatkaa niin kauan kun se haluaa... ei edes sen lemppari lelu auta siihen et se lopettais puremista tms...
Olen siis hyvien neuvojen tarpeessa... vai onko se jotenkin ohi menevää?
Kiitos jo etukäteen vastanneille:)
Olen siis hyvien neuvojen tarpeessa... vai onko se jotenkin ohi menevää?
Kiitos jo etukäteen vastanneille:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vai kotona? Tuli mieleen, että jos vähän aika sitten aloittanut päivähoidon niin voisi liittyä siihen. Se on aika iso muutos tuollaiselle pienelle.
mustasukkaisuus voi myös olla syynä. jos muita lapsia lähettyvillä niin leikitkö itse niiden kanssa? Siitä voi tulla mustasukkaiseksi.
Tuollainen kyllä pitää saada loppumaan, eihän kukaan jaksa ainaista "väkivaltaa". Neuvoni olisi, että kun alkaa käyttäytyä näin niin pois siitä ympyrästä kokonaan, vaikka johonkin toiseen huoneeseen. Mutta niin, että itse olet siinä läsnä. Anna huutaa ja raivota mutta et anna purra yms etkä anna huomiota. Älä puhu vaan toimi. Eikä mitään kivan keksimisiä vaan huonosta käytöksestä toimitaan näin. Esim. jos tulee kohti ja meinaa nipistää niin ota käsistä kiinni(napakasti mutta ei liian tiukasti! tarkoitus ei ole satuttaa eikä saada syytettä vaan estää nipistäminen.) Siihen kohtaan voi sanoa "EI" napakasti, jos vaan yrittää ja yrittää niin sanomatta mitään, siirrä poika kauemmas ja ole mahdollisimman passiivinen. Näin kun teet useamman kerran niin luulisi uskovan. Ja tietysti otat iän ja ymmärryksen huomioon mutta kyllä tuon ikäinen jo tietää mitä ei tarkoittaa.
Kieltoja ei kannata toistaa montaa kertaa vaan ottaa toiminta käyttöön. Kun koko ajan hoet:"Ei, ei, ei ja vielä kerran ei" niin poika huomaa, että siinä se vaan kieltelee mutta jatkampa vaan kun mitään ei kuitenkaan tehdä. Jos ei kerralla usko(enint.2 eitä) niin poika kainaloon ja menoksi.
Toivottavasti tilanne rauhoittuu teillä! tsemiä!
Minun poika kun oli 1 vuoden ikäinen hän teki juuri samoja asioita. Siinä meni noin puol vuotta potkiessa, raapiessa ja muutenkin raivareita ottaessa.
otin pojan aina syliin ja pidin tiukasti kiinni enkä päästäny pois ennenku oli rauhoittunut ja pyytänyt anteeksi. Tuota anteeksi pyytämistä kannattaa omansta mielstäni vaatia aina jos lapsi jotain tuhmaa jollekin toiselle on tehnyt.
Tsemppiä sinne teille ja kyllä tuo vaihe ohi menee. Kyse on vaan temperamentista ja luonteesta. PS. Minun poika täyttää kohta neljä ja on kaikin puolin rauhallinen ja toiset huomioon ottava :D
HÄ?
meillä poika on oppinut vuoden tienoilla pyytämään anteeksi kun tekee tuhmaa ja siitä sanotaan..."Sinun täytyy pyytää anteeksi koska teit väärin" tms niin tulee ja painaa päänsä minuun tai keltä nyt anteeksi pyytääkään ja sitten halaa. Ei vielä puhu joten eleillä tekee sen.
että joka kerran kun tekee noita asioita, poistat tilanteesta välittömasti esim. parin metrin päähän ja sanot vaan tiukasti EI! Kun jatkaa, niin teet HETI saman uudelleen ja uudelleen... Jossakin vaiheessa huomaa ettei niin saa tehdä. Se on vaan tehtävä AINA HETI kun käyttäytyy tuollalailla. Turhat "puhuttelut" jätät kokonaan pois koska ei reilu vuosikas vielä jaksa kuunnella "rippejä" eikä varmasti edes ymmärrä.Äläkä missään nimessä keksi kivaa tekemistä tilalle, jos niin teet, lapsi huomaa saaneensa sulta huomiota ja se jatkaa huomion saamiseksi. Niin voi olla jo nyt.
Meillä on 1.3 vuotias tyttö joka tykkäsi nipistellä mun mahaa ja pari kertaa olen vaan huutanut kovalla äänellä että AI jonka jälkeen tyttö alkanut itkemään! siihen loppu meillä nipistelyt.
Kokeiltu on viedä poikaa pois ja kiellot ei auta ja olen kanssa yrittänyt sanoa kovaan ääneen ai mutta ei ikävä kyllä auta..:(Poika vaan nauraa:( sisko oli meillä poikiensa kanssa kylässä (7v ja 1v 5kk) ja pienempi ei lattialle uskaltanut mennä kun mun poika oli koko ajan kimpussa ja 7v poika kokoajan lähti poikaamme karkuun:( Poika on siis ihan koti hoidossa ei missään päivähoidossa!
Tää on niin hankalaa. Kun olemme kolmistaan tai kaksistaan pojan kanssa kotona se on melkolailla rauhallinen mutta kun joku tulee kylään ihan vaikka joku mun kaveri alkaa esitys. Pojalla taitaa olla niin kova luonto. Mutta toivotaan et tämä vaihe menee ohi..:) mutta tietenkin jatkamme vielä kieltämistä ja tilanteesta pois viemistä...:)
Edellisten lisäksi on melkoisen villi, koko ajan liikkeessä ja tempperamenttisen touhukas.. Tiukkaa "ei" yritettty jo jonkin aikaa vaan eipä ole vielä auttanut.. Lisäksi tuntuu, että sitä pitäisi hokea koko ajan - poika siirtyy pahanteosta toiseen ja tasan tarkaan tietää että tekee pahaa. Vietämme aikaa ja leikimme pojan kanssa niin paljon kuin pystymme eli ei voi olla siitäkään kiinni, etä ei saisi huomiota. Hän on ainoa lapsi. Reilu kuukauden päästä pitäisi lähteä hoitoon, mielenkiintoista nähdä miten pojan tempperamentille käy - paheneeko tilanne entisestään vai saako energian purettua hoidossa muiden lasten kanssa.. Hyvät neuvot täälläkin tarpeen.