Kun on löytänyt jostain saaresta veneelleen sopivan luonnonsataman (tarkoitan saaria ilman palveluja/laitureita jne) ja jäänyt perheensä kanssa viettämään iltaa rantakalliolle, sitä toivoisi että saisi olla rauhassa...Muutaman kerran on joku tullut ja ankkuroinut ihan viereen...Itselleni ei tulisi mieleenkään moinen! Jos jossain saaressa on jo vene, sinne en mene. Ne jotka kaipaavat seuraa, voivat mennä vierasvenesatamiin eikö?
Saaristomeri on saaria täynnä. Miksi siis tunkea ihan toisen veneen viereen? Meitähän on tietysti moneksi ja toiset ovat sosiaalisempia kuin toiset, mutta olisi fiksua edes kohteliaasti kysyä...
Mitä mieltä olette? Kokemuksia? Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen =)
Saaristomeri on saaria täynnä. Miksi siis tunkea ihan toisen veneen viereen? Meitähän on tietysti moneksi ja toiset ovat sosiaalisempia kuin toiset, mutta olisi fiksua edes kohteliaasti kysyä...
Mitä mieltä olette? Kokemuksia? Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen =)
Vastaukset 12
Vanhimmat
mieluiten olemme rauhassa, mutta olen tietoinen että joku voi tulla 'kaveriksi'. oikeastaan tehokkain keino on löytää paikka mihin ei toinen vene pääse viereen kivien tai muiden esteiden takia. toki myös mitä myöhemmin paikkansa etsii, niin illasta tulijoita on vähemmän. sinänsä kyllä tykkään seurastakin, jos tulijat ovat rauhaisaa sakkia. mitään hirveää viinalla läträystä en viitsisi katsella/kuunnella.
katsomassa luonnonsatamia. Monissa paikoissa voi olla 70-120 venettä luonnonsatamassa lähekkäin ja kaikilla on silti melkoinen rauha. Ei häiriöitä ja illat sekä yöt hiljaisia.
Vähän suvaitsevuutta kehiin, pyydän. Syväkölisellä purjeveneellä ei yleensä poiketa kauas väyliltä, ja yöpymispaikka (palvelu- tai seurasatamia lukuunottamatta) haetaan satamakirjassa selostetuista luonnonsatamista. Satamakirjassa niitä on sen verran harvakseltaan, että jos satama on ”varattu”, en jatka matkaa seuraavaan satamaan. Varsinkin kun maksuttomat luonnonsatamat ovat usein sellaisia, että ne tarjoavat suojaa vain tietyillä tuulensuunnilla, ja seuraavaan samalta puolelta suojaavaan satamaan, jonka sisäänajo löytyy satamakirjasta, voi olla pitkäkin matka. Ihan fenderietäisyydelle en sentään luonnonsatamissa tule enkä toivo muidenkaan tulevan.
Pienikin jutustelu auttaa. Kun kaksi venekuntaa asettuu samaan luonnonsatamaan, tilanne on aluksi kyttäilevä: saakohan noilta olla rauhassa? Mutta kun vaihtaa muutamankin sanan (”mistä tulossa, oliko siellä mielenkiintoista nähtävää, mitenkäs koira viihtyy veneessä”), tuntemattomat muuttuvat puolitutuiksi, joiden rauhaa mielellään kunnioittaa.
itselläni on tapana mennä auttamaan rantautumisessa, niin tunnelma on leppoisampi heti alkuun. välttämättä narujen kanssa kaikki eivät niin halua apua, mutta koitan rannalta vähän katsella missä olisi hyvä kohta rantautua. kerran vain joku bavaria (perinteinen mollaus) ei paljon korvaansa lotkauttanut avusta. ilmeisesti olisivat halunneet että maksan heille jotain, kun saan auttaa bavariaa rantautumisessa ;)
Luulen, että tarinasi bavariakuski ei vana huomannut sinua rannalla, koska keskittyi kaikin voimin siihen, ettei ankkuriköysi menisi potkuriin. Näillä seilaavat ovat yleensä aloittelevia veneilijöitä, jotka kokemuksen ja varallisuuden kerryttyä siirtyvät parempiin paatteihin.
onneks ei ole itsel tapahtunut kuin kerran niin et joku on tullut samaan rantaa.. vaikka olisi yhtä hyvä paikka ollut 200-300 metrin päässä..
Myö männä viikolla kalliosuaraes oltiinna nii hyö tulloo siihhe ihannii ettee valakosella heleveti isolla puoatilla nii ehäs miä muuta osanna ku männä auttoo siihhe rantoo tulemisessa ja varottammaa jottanniii suattaa ossuu pohoja kivvee ku niitännii siinnä on.
Rupesnii naesimmeenne huuttaa ku syötävä että perruuta, perruuta, myö tänne männäkkää.
Suatto näemmä johtuva siitäkkii ettäs ku minnuulla ollu houssuja jalassa ollennaa ku kuivattelinnii niitä sattee jäliltä nuotijolla.
Vilikuttelimminä niille viellä sitten kun lähtissiit poijes. Kilikuttimilla tervveisiks.
No siinähän se oikein passeli keino on. Ei muuta kuin kanki eiku käsi ojossa iliman housuja auttaamaan rantautumisessa. Ja vielä kun huutaa aijoissa, että tänne vaan tässä ollaankin jo seuraa odotellessa ehditty "pukeutua" asiaan kuuluvasti...
poika
Ei pitäisi valitaa mun viereen tunki viimeksi. heh hehehheh......BAVARIA. :)
Mun on pakko valittaa. Olin luonnonsatamassa Bavaria veneelläni
ja viereen tunki homeinen skandi, niin että itiöt lentelivät.
Niinhän sitä muistelen koulussa kerrotun, että kun Suomalainen rakensi savupirtin joen varteen ja vuoden kulutta jokea pitkin ajaelehti lastu. Hän otti kirveen ja lähti lastun tulosuuntan. Ei auttaakseen rakennustyössä vaan tappaakseen hänen alueellen tunkeutuneen...
Eikö siis mikään ole muuttunut? Ajatus että tämä on minun saari ja tänne älkööt muut tulko on juuri tuota savupirttien aikaa.
Entä jos tulijalle se saari olikin se oma tuttu jokakesäinen paikka jossa aina käydään? Mahdollisesti paras paikka rantautua oli aivan vieressä.
Käsittääkseni jokamiehen oikeuden mukaan toiselle ei voi sanoa että kun minä olen täällä älä sinä tule tänne.