Luin hetki sitten artikkelin Suomen Kuvalehdestä mustailisille järjestetystä pohdiskeluleirista. Aiheita mm. mustalaisuudesta, syrjäytyneisyydestä, verikostosta, kulttuurista ja sorrosta . Sinänsä mitään erikoista artikkelissa ei ollut. Onhan nyt kesä ja kesäisin lehtien jutut juttupulan takia ovat enemmän tai vähemmän kevyitä. Mitään syväluotaavaa tai sen enemmän pohdiskelevaa en löytänyt.
Jatkoin kuitenkin lehden artikkelin ajatuksia oman pääni sisällä ja huomasin, että vaikka paljon keskustellaan ja puhutaan, oikeastaan vasta opetellaan konttaamaan vaikka julkisesti jo juostaankin.
Yksi lehden aiheista oli työ ja koulutus. Tämä aihe ja sen sisältö jurppi itseäni eniten, tosin ei kylläkään lehdessä kerrotun tapauksen takia, vaan ihan muusta syystä.Palaan siihen kohta. Eräs haastatelluista kertoo olleensa töissä määräaikaisella sopimuksella ja saaneensa potkut, kun pomo oli saanut tietää kaverin olleen mustalainen. Todella ruma juttu työnantajan puolelta! Itse jäin kuitenkin miettimään miksei kyseinen kaveri nostanut asiasta minkäänlaista äläkkää. Ihan ensiksihän tässä tapahtui syösopimusirkkomus, jota aivan varmasti liitto olisi lähtenyt hoitamaan. Seuraavaksi minut valtasi skeptisyys, koska haastateltava ei kerro jatkoiko hän töissään sopimuskauden loppuun vaiko poistettiinko hänet heti töistään. Ja me mustalaisethan emme liioittele tai väritä asioita, emmehän? (no hymyilkää nyt edes) Oli niin tai näin, kaikesta huolimatta kohtelu oli huonoa, ainakin jos asian irrottaa kontekstistaan. Jos asia nostetaan yksilölle tapahtuneesta asiasta yleiselle tasolle, voidaan pohtia aihetta mustalaiset, työ ja koulutus paremmin.
Mustalaisia on Suomessa kymmenisen tuhatta, eikö vain? En osaa arvioida lukuja, mutta jos noin ehkä puolet nuoresta ikäpolvesta ei selviydy peruskoulua loppuun, niin voidaanko puhua kouluttautumisesta? Vikaa on ihan varmasti systeemissä ja järjestelmässä, mutta myös mustalaisissa? Me mustalaiset olemme äärimmäisen helposti käsi ojossa vaatimassa erikoiskohtelua, mutta olemmeko valmiit itse antamaan ja sopeutumaan? Aika heikosti vai mitä, jos rehellisiä ollaan. No hyvä, jatketaan eteenpäin.
Kuvitellaanpa sadan nuoren mustalaisen joukko, iältään 15-30 vuotiaita. Oletetaan että tästä sadan ryhmästä 50 saa peruskoulun loppuun, kuinka moni jatkaa johonkin peruskoulun jälkeen? Kymmenen? Kaksikymmentä? No oletetaan taas lisää ja päädytään lukuun 25. Tästä ryhmästä, joka on siis määrältään sen 25, kymmenen lopettaa opiskelut ensimmäisen vuoden jälkeen, syystä tai toisesta. Meille jää siis 15 henkilön ryhmä. Tästä edelleen lopettaneita jossain vaiheessa opiskelua on 5. Jäljelle meille jää enää kymmenen. Verrataanpa alkuperäiseen lukuun, 10 ihmistä 100 ihmisestä, siis 10%, saa tutkintopaperit.
Palataa kohta työn saantiin ja hakemiseen. Sitä ennen katsellaan vähän mitä ryhmän muille jäsenille kuuluu. Eli siis meillä on 90 ihmistä täysin ilman mitään koulutusta. Tästä 90 ihmisen ryhmästä 40 on peruskoulun päästötodistus (Aluksi meillä oli 100 ihmisen joukko, josta 50 suoritti peruskoulun. Tästä peruskoulun suorittaineista 25 hakeutui jatko-opiskelaan. Ensin 10 lopetti ennen ensimmäistä vuottaan, 5 lopetti ennen valmistumistaan. Jälejlle jäi 10 ihmistiä joilla on jonkin alan jonkinlainen tutkinto 100 - 10 = 90). Tästä 90 ihmisestä 55 on jonkinlainen rikosrekisteri. Osalla tietysti vain hyvin pieniä rikkeitä, varkauksia tai taksijonossa rähinöintejä, mutta osalla löytyy hyvinkin raskaita rikoksia. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Yli viidelläkymmenellä on ollut jotain kahinaa ja hankausta, pientä tai suurta jossain vaiheessa taivaltaan. Eikö olekin selvää, että kaajeet hieman arastelevat, ovat ennakkoluuloisia ja jopa rasistisiakin? Me, siis mustalaiset, ollaan juuri lunastettu ja vahvistettu niitä kauhukuvia joita mustalaisista valtaväestöllä on. Tietysti ja tottakai, ihan varmasti valtaväestöllä on tässä kaikessa myös vikansa, ei sitäkään voida kieltää tai kätkeä.
Otetaan pari esimerkkiä: Nuoripari on juuri muuttanut jonkin kaupungin johonkin lähiöön. Nuorenparin kerrostaloa vastapäätä on kaljabaari, jossa on terassi. Terassilla istuskelee yhteiskuntamme tukipilareita, vessojen siivoojia, ojankaivajia, kaupungin lautakasojen siirtelijöitä ja työttömiä - pätkätyöläisiä, pienipalkkaisia ja vähätuloisia. Tämä on juuri se ryhmä, joka kokee, että mustalaiset vievät sitä vähää leipää heidän suistaan, olemalla "soskunluukulla ja elävänsä veronmaksajien kustannuksella". Joku huutaa terassilta kaljapäissään VITUN MANNET KUOLKAA. Tietysti nuorelta parilta löytyy vastaavia kommentteja vastapuolesta ja lopuksi asiaa selvitelläänkin sitten poliisilaitoksella. Tottahan toki silminnäkijät kertovat mustalaisten hyökänneen päälle. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin niinhän ne hyökkäsivätkin hetken sanailun jälkeen. Miksi nuoripari ei pitäytynyt parissa valitussa sanassa ja jatkanut matkaansa? Toinen esimerkki: Pieni joukko mustalaisia on ollut tansseissa kuuntelemassa Eino Gröniä ja kotimatkalla nälkä yllättää. Siispä poiketaan nakkikioskilla. Yhden juhlijan vaimo ohjastaa autoa, koska on selvinpäin. Mustalaisille luonnolliseen tapaan, aivan kiinni nakkikoppia on päästävä eikä autoa voi laittaa normaaliin tapaan parkkiin. Neljä miehistä lähtee hakemaan purtavaa, mutta kukaan ei halua jonottaa, niinpä jo jonossa olijat saavat väistyä nimittelyjen ja uhkausten saattelemina. Yksi jonossa olija ei kuitenkaan halua väistyä, joten tappeluhan siitä syntyy. Loppuja nakkeja odotellaan poliisiasemalla. Kolmas esimerkki: Kaksi miestä on ollut kauempana autokaupoilla, eikä bisnes oikein sujunut. Ollaan vieraalla paikkakunnalla kun autosta rupeaa polttoainevalo palamaan. Kummallakaan ei ole rahaa, huonoviikko bisnekselle. Niinpä ajetaan bensatankille, tankataan, noustaan autoon ja jatketaan matkaa. Maksakoon seuraava! Kahden tunnin kuluttua joku kyseisellä paikkakunnalla asuva mustalainen tulee tankkaamaan autoaan samaiselle asemalle. Omistaja lyö kassalta pumput kiinni, eikä bensaa heru. Paikallinen mustalainen kävelee sisään ja kysyy, että miksei pumppu toimi. Omistaja kertoo mitä juuri on tapahtunut.
Minkälaisia ajatuksia yllä kuvatut tapahtumat sinussa herättävät? Minkälaisia ajatuksia ja kokemuksia ne jättävät valtaväestöön? Aivan niin, vähintäänkin ristiriitaisia. Televisiossa puhutaan kauniisti ja hyvin, mutta käytäntö ja elävä elämä antaa kuvan muusta.
Palataan takaisin työnhakuun, työelämään ja työnsaantiin. Meillä on siis 10 ihmistä, joilla oli jonkinlainen koulutus. Tässä joukossa on 3 lähihoitajaa, 2 automekaanikkoa, 2 keittiöapulaista, 1 merkantti, 1 automaalari ja 1 lastenohjaaja. Kun jatketaan ajatusleikkiä, pidetään mielessä ennakkoluulot ja taustat.
Lähihoitajista kaksi pääsee harjoittelemaan paikalliseen vanhainkotiin. Käy kuitenkin ilmi, että vanhainkodissa on vanha mustalaismies, joten harjoittelu pitää kulttuurisyistä keskeyttää. Työantaja hieman kummeksuu ja kertoopa hän asiasta parille tuttavalleenkin.
Molemmat keittiöapulaiset saavat määräaikaisen työllistämistuella olevan työn, toinen sairaalan keittiöstä ja toinen koulunkeittiöstä. Työt sujuvatkin hienosti ja kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, työnantaja kehuu vielä toista näistä kahdesta ja positiivinen kuva jää mieleen.
Merkantti hakee toimistotöitä, mutta koska työpaikalla ei voi pukeutua perinteiseen kulttuuriasuun, jää työ saamatta. Lisäksi muutama toimiston työntekijä tuntee pari mustalaista ja niistä on parempi pysyä kaukana!
Se kolmas lähihoitaja saa harjoittelupaikan paikalliselta seurakunnalta, työ on nuorten parissa. Aluksi nuoret ovat kovin skeptisiä ja ennakkoluuloisia, mutta pikkuhiljaa padot murtuvat. Harjoittelun päätyttyä kaikille jää harjoittelusta hyvä mieli. Neljän kuukauden kuluttua seurakunta ottaa yhteyttä uudestaan ja tarjoaa määräaikaista paikkaa.
Kumpikaan automekaanikoista ei ole varsinaisesti hakenut töitä. Työvoimatoimisto tarjosi harjoittelupaikkaa toisella, mutta se ei kiinnostanut. Molemmat hoitavat ja valmentavat hevosia, perustavat perheen ja ovat onnellisia. Sivussa tehdään autokauppaa. Suhteet valtaväestöön ovat asialliset, mutta suurinosa elämisestä tapahtuu oman yhteisön parissa. Kumpikaan ei koskaan elämänsä aikana röttelöi tai joudu ongelmiin, vaan molemmat elävät perinteistä ja kaunista mustalaiselämää. Kenelläkään, ei myöskään valtaväestöllä, ole pahaa sanottavaa näistä kahdesta.
Paikallinen automaalaamo päättää kokeilla ja antaa mahdollisuuden mustalaiselle. Se palkkaa koeajalle vasta valmistuneen automaalarin. Työt sujuvat hyvin ja kaikki ovat tyytyväisiä. Koeajan jälkeen automaalamon taloudellinen tilanne on heikko, eikä jatkotöitä ole ainakaan toistaiseksi luvassa.
Sama seurakunta, jossa se kolmas lähihoistajista joskus työskenteli, päättää palkata lastenohjaajan. Joukkomme vasta valmistunut lastenohjaaja saa paikan. Hän kouluttautuu työohessa diakonissalaitoksella ja pätevöityy samalla paremmin työhönsä.
Molemmat niistä kahdesta lähihoitajaksi valmistuneesta eivät ole hakeneet töitä. Työvoimatoimisto on muutaman kerran laittanut molemmat "syrjäytymisen ehkäisyyn", kahden viikon työnhaku kurssille. Elämä on vienyt mennessään, molemmat ovat nykyään perheellisiä, eikä aikaa oikeen muuhun olekaan. Suku on lähellä ja elämä pyörii sen ympärillä. Ensivuonna kuulemma alkaa puolenvuoden mittainen ompelukurssi, molempien mielestä se on hyvä ajatus ja he aikovat osallistua.
Yhteenvetona: Sata ihmistä, joista 10 kouluttautui. Näistä kymmenestä neljä päättää elää sukunsa keskellä suojaisaa ja hyvää mustalaiselämää. Sen enempää valkolaisia häiriten kuin tarvitenkaan. Neljä elää myös tavallista mustalaiselämää, perustavat perheitä ja elävät sukunsa keskellä. Hakevat aina välillä töitä ja käyvät silloin tällöin kyselemässä josko työvoimatoimistoon olisi jotakin ilmestynyt. Näistä neljästä kaksi lähihoitajaa toivoo saavansa paikan lastentarhasta tai muusta paikasta, jossa kulttuuri ei voi olla esteenä. Merkantti toivoo löytävänsä itselleen paikan, jossa voisi puketua perinteiseen mustalaispukuun. Automaalari kuuli, että ajat ovat parantuneet ja töitä entisessä paikassa voisi olla tiedossa, ehkä. Uutta paikkaa ei olla osattu edes ajatella saati hakea, eikä kukaan ohjaa tai neuvo. Nämä kaksi työllistynyttä päätyivät molemmat seurakuntiin, lähihoitaja ja lastenohjaaja. Lastenohjaaja kouluttaa itseään lisää työnohessa. Kouluttautumisen lisäksi hänellä on tietysti perhe, joten aika ja voimat ovat tiukoilla. Hän on silti päättänyt pärjätä ja olla samaan aikaan onnellinen.
**
Pitkä kirjoitus, hyvä jos jaksoitte lukea tänne asti. Vielä parempi jos siitä jotakin ymmärsitte. Oma pointtini onkin, ettei ole olemassa toista ilman toista. Tarkoita tällä sitä, että jos vaatii jotakin, pitää myös antaa. Asenteet muuttuvat äärimmäisen hitaasti, eikä asenteisiin vaikuteta kaunopuheilla tai kertomalla kulttuurista. Asenteet muuttuvat sillä, että me mustalaiset olemme ja menemme ja teemme, ihmisinä ihmisten joukossa. Erilaisina mutta saman arvoisina. Puheiden sijaan vaaditaan tekoja ja tekemistä. Elämää ja elämistä ei myöskään muuteta elämällä laput silmillä pelkästään oman kulttuurin ja sen ajatusten keskellä. Mustalaiset, jos sitä ajatellaan ryhmänä, ovat melkeinpä ainuita kaikkialla maailmassa jotka eivät ole juurikaan kyenneet integroitumaan pääväestöön. Mustalaiset perustelevat asiaa sillä, että haluavat suojella kulttuuriaan. Puolestaan juutalaiset, tataarit ja muut etniset vähemmistöt puolestaan ovat mukana monessa ja silti säilyttäneet kulttuurinsa. On turha piiloutua kulttuurin taakse ja todeta, että haluaa suojella kulttuuria kun oikea syy on se, että on paljon helpompaa ja turvallisempaa jäädä rullaamaan paikoilleen.
Tästä tuli nyt niin pitkä, että jatkan Kuvalehden artikkelin muiden aiheiden pohdintaa myöhemmin. Jatkamme tästä, siispä seuraavaan kertaan.
Kiitos kun luit.
Jatkoin kuitenkin lehden artikkelin ajatuksia oman pääni sisällä ja huomasin, että vaikka paljon keskustellaan ja puhutaan, oikeastaan vasta opetellaan konttaamaan vaikka julkisesti jo juostaankin.
Yksi lehden aiheista oli työ ja koulutus. Tämä aihe ja sen sisältö jurppi itseäni eniten, tosin ei kylläkään lehdessä kerrotun tapauksen takia, vaan ihan muusta syystä.Palaan siihen kohta. Eräs haastatelluista kertoo olleensa töissä määräaikaisella sopimuksella ja saaneensa potkut, kun pomo oli saanut tietää kaverin olleen mustalainen. Todella ruma juttu työnantajan puolelta! Itse jäin kuitenkin miettimään miksei kyseinen kaveri nostanut asiasta minkäänlaista äläkkää. Ihan ensiksihän tässä tapahtui syösopimusirkkomus, jota aivan varmasti liitto olisi lähtenyt hoitamaan. Seuraavaksi minut valtasi skeptisyys, koska haastateltava ei kerro jatkoiko hän töissään sopimuskauden loppuun vaiko poistettiinko hänet heti töistään. Ja me mustalaisethan emme liioittele tai väritä asioita, emmehän? (no hymyilkää nyt edes) Oli niin tai näin, kaikesta huolimatta kohtelu oli huonoa, ainakin jos asian irrottaa kontekstistaan. Jos asia nostetaan yksilölle tapahtuneesta asiasta yleiselle tasolle, voidaan pohtia aihetta mustalaiset, työ ja koulutus paremmin.
Mustalaisia on Suomessa kymmenisen tuhatta, eikö vain? En osaa arvioida lukuja, mutta jos noin ehkä puolet nuoresta ikäpolvesta ei selviydy peruskoulua loppuun, niin voidaanko puhua kouluttautumisesta? Vikaa on ihan varmasti systeemissä ja järjestelmässä, mutta myös mustalaisissa? Me mustalaiset olemme äärimmäisen helposti käsi ojossa vaatimassa erikoiskohtelua, mutta olemmeko valmiit itse antamaan ja sopeutumaan? Aika heikosti vai mitä, jos rehellisiä ollaan. No hyvä, jatketaan eteenpäin.
Kuvitellaanpa sadan nuoren mustalaisen joukko, iältään 15-30 vuotiaita. Oletetaan että tästä sadan ryhmästä 50 saa peruskoulun loppuun, kuinka moni jatkaa johonkin peruskoulun jälkeen? Kymmenen? Kaksikymmentä? No oletetaan taas lisää ja päädytään lukuun 25. Tästä ryhmästä, joka on siis määrältään sen 25, kymmenen lopettaa opiskelut ensimmäisen vuoden jälkeen, syystä tai toisesta. Meille jää siis 15 henkilön ryhmä. Tästä edelleen lopettaneita jossain vaiheessa opiskelua on 5. Jäljelle meille jää enää kymmenen. Verrataanpa alkuperäiseen lukuun, 10 ihmistä 100 ihmisestä, siis 10%, saa tutkintopaperit.
Palataa kohta työn saantiin ja hakemiseen. Sitä ennen katsellaan vähän mitä ryhmän muille jäsenille kuuluu. Eli siis meillä on 90 ihmistä täysin ilman mitään koulutusta. Tästä 90 ihmisen ryhmästä 40 on peruskoulun päästötodistus (Aluksi meillä oli 100 ihmisen joukko, josta 50 suoritti peruskoulun. Tästä peruskoulun suorittaineista 25 hakeutui jatko-opiskelaan. Ensin 10 lopetti ennen ensimmäistä vuottaan, 5 lopetti ennen valmistumistaan. Jälejlle jäi 10 ihmistiä joilla on jonkin alan jonkinlainen tutkinto 100 - 10 = 90). Tästä 90 ihmisestä 55 on jonkinlainen rikosrekisteri. Osalla tietysti vain hyvin pieniä rikkeitä, varkauksia tai taksijonossa rähinöintejä, mutta osalla löytyy hyvinkin raskaita rikoksia. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Yli viidelläkymmenellä on ollut jotain kahinaa ja hankausta, pientä tai suurta jossain vaiheessa taivaltaan. Eikö olekin selvää, että kaajeet hieman arastelevat, ovat ennakkoluuloisia ja jopa rasistisiakin? Me, siis mustalaiset, ollaan juuri lunastettu ja vahvistettu niitä kauhukuvia joita mustalaisista valtaväestöllä on. Tietysti ja tottakai, ihan varmasti valtaväestöllä on tässä kaikessa myös vikansa, ei sitäkään voida kieltää tai kätkeä.
Otetaan pari esimerkkiä: Nuoripari on juuri muuttanut jonkin kaupungin johonkin lähiöön. Nuorenparin kerrostaloa vastapäätä on kaljabaari, jossa on terassi. Terassilla istuskelee yhteiskuntamme tukipilareita, vessojen siivoojia, ojankaivajia, kaupungin lautakasojen siirtelijöitä ja työttömiä - pätkätyöläisiä, pienipalkkaisia ja vähätuloisia. Tämä on juuri se ryhmä, joka kokee, että mustalaiset vievät sitä vähää leipää heidän suistaan, olemalla "soskunluukulla ja elävänsä veronmaksajien kustannuksella". Joku huutaa terassilta kaljapäissään VITUN MANNET KUOLKAA. Tietysti nuorelta parilta löytyy vastaavia kommentteja vastapuolesta ja lopuksi asiaa selvitelläänkin sitten poliisilaitoksella. Tottahan toki silminnäkijät kertovat mustalaisten hyökänneen päälle. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin niinhän ne hyökkäsivätkin hetken sanailun jälkeen. Miksi nuoripari ei pitäytynyt parissa valitussa sanassa ja jatkanut matkaansa? Toinen esimerkki: Pieni joukko mustalaisia on ollut tansseissa kuuntelemassa Eino Gröniä ja kotimatkalla nälkä yllättää. Siispä poiketaan nakkikioskilla. Yhden juhlijan vaimo ohjastaa autoa, koska on selvinpäin. Mustalaisille luonnolliseen tapaan, aivan kiinni nakkikoppia on päästävä eikä autoa voi laittaa normaaliin tapaan parkkiin. Neljä miehistä lähtee hakemaan purtavaa, mutta kukaan ei halua jonottaa, niinpä jo jonossa olijat saavat väistyä nimittelyjen ja uhkausten saattelemina. Yksi jonossa olija ei kuitenkaan halua väistyä, joten tappeluhan siitä syntyy. Loppuja nakkeja odotellaan poliisiasemalla. Kolmas esimerkki: Kaksi miestä on ollut kauempana autokaupoilla, eikä bisnes oikein sujunut. Ollaan vieraalla paikkakunnalla kun autosta rupeaa polttoainevalo palamaan. Kummallakaan ei ole rahaa, huonoviikko bisnekselle. Niinpä ajetaan bensatankille, tankataan, noustaan autoon ja jatketaan matkaa. Maksakoon seuraava! Kahden tunnin kuluttua joku kyseisellä paikkakunnalla asuva mustalainen tulee tankkaamaan autoaan samaiselle asemalle. Omistaja lyö kassalta pumput kiinni, eikä bensaa heru. Paikallinen mustalainen kävelee sisään ja kysyy, että miksei pumppu toimi. Omistaja kertoo mitä juuri on tapahtunut.
Minkälaisia ajatuksia yllä kuvatut tapahtumat sinussa herättävät? Minkälaisia ajatuksia ja kokemuksia ne jättävät valtaväestöön? Aivan niin, vähintäänkin ristiriitaisia. Televisiossa puhutaan kauniisti ja hyvin, mutta käytäntö ja elävä elämä antaa kuvan muusta.
Palataan takaisin työnhakuun, työelämään ja työnsaantiin. Meillä on siis 10 ihmistä, joilla oli jonkinlainen koulutus. Tässä joukossa on 3 lähihoitajaa, 2 automekaanikkoa, 2 keittiöapulaista, 1 merkantti, 1 automaalari ja 1 lastenohjaaja. Kun jatketaan ajatusleikkiä, pidetään mielessä ennakkoluulot ja taustat.
Lähihoitajista kaksi pääsee harjoittelemaan paikalliseen vanhainkotiin. Käy kuitenkin ilmi, että vanhainkodissa on vanha mustalaismies, joten harjoittelu pitää kulttuurisyistä keskeyttää. Työantaja hieman kummeksuu ja kertoopa hän asiasta parille tuttavalleenkin.
Molemmat keittiöapulaiset saavat määräaikaisen työllistämistuella olevan työn, toinen sairaalan keittiöstä ja toinen koulunkeittiöstä. Työt sujuvatkin hienosti ja kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, työnantaja kehuu vielä toista näistä kahdesta ja positiivinen kuva jää mieleen.
Merkantti hakee toimistotöitä, mutta koska työpaikalla ei voi pukeutua perinteiseen kulttuuriasuun, jää työ saamatta. Lisäksi muutama toimiston työntekijä tuntee pari mustalaista ja niistä on parempi pysyä kaukana!
Se kolmas lähihoitaja saa harjoittelupaikan paikalliselta seurakunnalta, työ on nuorten parissa. Aluksi nuoret ovat kovin skeptisiä ja ennakkoluuloisia, mutta pikkuhiljaa padot murtuvat. Harjoittelun päätyttyä kaikille jää harjoittelusta hyvä mieli. Neljän kuukauden kuluttua seurakunta ottaa yhteyttä uudestaan ja tarjoaa määräaikaista paikkaa.
Kumpikaan automekaanikoista ei ole varsinaisesti hakenut töitä. Työvoimatoimisto tarjosi harjoittelupaikkaa toisella, mutta se ei kiinnostanut. Molemmat hoitavat ja valmentavat hevosia, perustavat perheen ja ovat onnellisia. Sivussa tehdään autokauppaa. Suhteet valtaväestöön ovat asialliset, mutta suurinosa elämisestä tapahtuu oman yhteisön parissa. Kumpikaan ei koskaan elämänsä aikana röttelöi tai joudu ongelmiin, vaan molemmat elävät perinteistä ja kaunista mustalaiselämää. Kenelläkään, ei myöskään valtaväestöllä, ole pahaa sanottavaa näistä kahdesta.
Paikallinen automaalaamo päättää kokeilla ja antaa mahdollisuuden mustalaiselle. Se palkkaa koeajalle vasta valmistuneen automaalarin. Työt sujuvat hyvin ja kaikki ovat tyytyväisiä. Koeajan jälkeen automaalamon taloudellinen tilanne on heikko, eikä jatkotöitä ole ainakaan toistaiseksi luvassa.
Sama seurakunta, jossa se kolmas lähihoistajista joskus työskenteli, päättää palkata lastenohjaajan. Joukkomme vasta valmistunut lastenohjaaja saa paikan. Hän kouluttautuu työohessa diakonissalaitoksella ja pätevöityy samalla paremmin työhönsä.
Molemmat niistä kahdesta lähihoitajaksi valmistuneesta eivät ole hakeneet töitä. Työvoimatoimisto on muutaman kerran laittanut molemmat "syrjäytymisen ehkäisyyn", kahden viikon työnhaku kurssille. Elämä on vienyt mennessään, molemmat ovat nykyään perheellisiä, eikä aikaa oikeen muuhun olekaan. Suku on lähellä ja elämä pyörii sen ympärillä. Ensivuonna kuulemma alkaa puolenvuoden mittainen ompelukurssi, molempien mielestä se on hyvä ajatus ja he aikovat osallistua.
Yhteenvetona: Sata ihmistä, joista 10 kouluttautui. Näistä kymmenestä neljä päättää elää sukunsa keskellä suojaisaa ja hyvää mustalaiselämää. Sen enempää valkolaisia häiriten kuin tarvitenkaan. Neljä elää myös tavallista mustalaiselämää, perustavat perheitä ja elävät sukunsa keskellä. Hakevat aina välillä töitä ja käyvät silloin tällöin kyselemässä josko työvoimatoimistoon olisi jotakin ilmestynyt. Näistä neljästä kaksi lähihoitajaa toivoo saavansa paikan lastentarhasta tai muusta paikasta, jossa kulttuuri ei voi olla esteenä. Merkantti toivoo löytävänsä itselleen paikan, jossa voisi puketua perinteiseen mustalaispukuun. Automaalari kuuli, että ajat ovat parantuneet ja töitä entisessä paikassa voisi olla tiedossa, ehkä. Uutta paikkaa ei olla osattu edes ajatella saati hakea, eikä kukaan ohjaa tai neuvo. Nämä kaksi työllistynyttä päätyivät molemmat seurakuntiin, lähihoitaja ja lastenohjaaja. Lastenohjaaja kouluttaa itseään lisää työnohessa. Kouluttautumisen lisäksi hänellä on tietysti perhe, joten aika ja voimat ovat tiukoilla. Hän on silti päättänyt pärjätä ja olla samaan aikaan onnellinen.
**
Pitkä kirjoitus, hyvä jos jaksoitte lukea tänne asti. Vielä parempi jos siitä jotakin ymmärsitte. Oma pointtini onkin, ettei ole olemassa toista ilman toista. Tarkoita tällä sitä, että jos vaatii jotakin, pitää myös antaa. Asenteet muuttuvat äärimmäisen hitaasti, eikä asenteisiin vaikuteta kaunopuheilla tai kertomalla kulttuurista. Asenteet muuttuvat sillä, että me mustalaiset olemme ja menemme ja teemme, ihmisinä ihmisten joukossa. Erilaisina mutta saman arvoisina. Puheiden sijaan vaaditaan tekoja ja tekemistä. Elämää ja elämistä ei myöskään muuteta elämällä laput silmillä pelkästään oman kulttuurin ja sen ajatusten keskellä. Mustalaiset, jos sitä ajatellaan ryhmänä, ovat melkeinpä ainuita kaikkialla maailmassa jotka eivät ole juurikaan kyenneet integroitumaan pääväestöön. Mustalaiset perustelevat asiaa sillä, että haluavat suojella kulttuuriaan. Puolestaan juutalaiset, tataarit ja muut etniset vähemmistöt puolestaan ovat mukana monessa ja silti säilyttäneet kulttuurinsa. On turha piiloutua kulttuurin taakse ja todeta, että haluaa suojella kulttuuria kun oikea syy on se, että on paljon helpompaa ja turvallisempaa jäädä rullaamaan paikoilleen.
Tästä tuli nyt niin pitkä, että jatkan Kuvalehden artikkelin muiden aiheiden pohdintaa myöhemmin. Jatkamme tästä, siispä seuraavaan kertaan.
Kiitos kun luit.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kunpa kaaleet ajettelisivatkin näin. Hienoa ja kriittistä tekstiä. Mietittävää kaikille.
No ei yksikään todellinen työnantaja irtisano sellaisilla perusteilla ketään, kuin edellä väitettiin' saatuaan tietää hänen olevan mustalainen', eikö hän sitä sitten nähnyt jo työhön otettaessa?
Laittomaan irtisanomiseen liitty siksi raskaat korvausvaatimukset, että - niin kuin jos sanoin -kukaan todellinen työnantaja ei siihe miinaan mene.
Siinähän olsi selvä paikka hankkia aikamoiset tulot hakemalla itsellee kolme tai neljä työpaikka vuodessa ja sitten paljastaa olevansa mustalainen, jolloin - yllä kerrotun kaavan mukaan. saa lemput ja ansaitseen hyvän korvauksen laittomasta irtisanomisestta.
Kiitos tarinasta. Onko tällä tarinalla onnellinen loppu? Sen pituinen se ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Prinsessa sai prinssinsä ja he saivat kuusi tytärtä ja kuusi poikaa. Valtakunta kasvoi ja kukoisti. Kuningas ja kunigatar katselivat sitä onnea linnansa tornista. Heidän ei tarvinnut itse koskea mihinkään, palvelijat ja orjat hoitivat puutarhan, talouden, ruuan, ja lapset. Rikkaudet pankkiholvissa lisääntyivät kaiken aikaa. Oi miten ihanaa elämää. Peipposet kaartelivat sinisellä taivaalla ja kukat kukoistivat.
Näin kului joitakin aikoja. Kunnes eräänä yönä kuningatteren rintaan luikerteli käärme. Se alkoi myrkyttää hänen mieltään. Hän tuli katkeraksi ja alkoi yltäkylläisyydessään nähdä vikoja muissa.Kaikki sorsivat häntä ja olivat hänelle ilkeitä. Hänen toimettomat kätensä lepäsivät rinnan päällä ja hän haukkui ja solvasi palvelijoitaan aamusta iltaan. Hän tartutti pahan mielensä myös Kuninkaaseen. Tämä alkoi tulla vainoharhaiseksi; Kaikki juonittelevat häntä vastaan ja suunnittelevat valtaistuimen valtausta. Harhaluulossaan hän tapatti kaikki miespuoliset palvelijansa. Kuningatar hermostui ja lähetti matkoihinsa jäljelle jääneet naispuoliset palvelijansa. Mutta Kuningas ja Kunigatar eivät osanneet tehdä mitään. He olivat tyhmiä. Eivät tienneet miten pelto kylvetään, miten vilja korjataan. He eivät osanneet valmistaa ruokaa, eivätkä pestä pyykkiä. He alkoivat nähdä nälkää. Pahinta oli katsoa kuuden prinssin ja kuuden prinsessan kärsimystä. He alkoivat sairastaa, makasivat vuoteenomina ja kuolivat pois. Kuningatar kuoli suruun ja vähän myöhemmin Kuningas teki hänelle seuraa. Kaukaa rajojen ulkopuolelta saapui naapurivaltion prinssi valkoisella ratsullaan. Hän otti kuninkaan linnan haltuunsa (sen mitä siitä oli jäljellä) Hän palkkasi henkilökuntaa ja teki ahkerasti töitä. Monen vuoden uurastuksen jälkeen hän sai tilukset jälleen kannattamaan. Kukapa olisi uskonut.
Hän nai prinsessan, joka oli paitsi kaunis myös viisas. Yhdessä he hoitivat taloutta, tekivät työtä ja saivat siitä iloa.
Sen pituinen se.
Vakavasti puhuen. Satuin lukemaan eräästä historialliseta henkilöstä, joka tuntee nimen Job.
Hän oli hirmuisen varakas ja sen lisäksi nöyrä ja Jumalaa pelkäävä mies. Häneltä otettiin pois hänen maallinen rikkautensa ja hänen lapsensa kuolivat. Hän ei kironnut Jumalaa. Häneltä otettiin pois hänen terveytensä. Kolme hänen ystäväänsä matkustivat hänen luokseen. He näkivät hänen kurjuutensa ja itkivät, raavaat miehet. Sen jälkeen he olivat HILJAA seitsemän yötä ja seitsemän päivää, koska Jobin tuska kosketti heitä ja he tiesivät että sanat, eivät auttaisi siinä tilanteessa mitään. Pelkään pahoin, että vankkurikansalle tulee käymään samoin. Kelpaako heille silloin toisen ihmisen läsnäolo, vai onko värillä ja heimolla edelleen merkitystä. Kun vankkurikansa on "paiseiden" peitossa, ilman rojua ja rihkamaa kelpaako heille
Rakkaus, Jumalan ja lähimmäisen?
nyt oikeen veistelet?
Jobin kirja löytyy Raamatusta.
Mistä veistelen? Siitä että ihminen joutuu nöyrtymään itsensä ja Luojansa edessä. Tämä nöyrtyminen kohtaa myös vankkurikansaa. Karkuun ei pääse. Vankkurikansa ei pääse piiloon kenenkään selän taakse. Selitysten aika on ohi. Soisin että nöyrtyminen kävisi kivuttomasti, mutta pahoin pelkään, että näin ei tule käymään.
Kun suomen vankkurikansalta tullaan riisumaan tämä ulkoinen loisto, mitä jää jäljelle?
Kiittä sinua .Todella mielenkiintoista luettavaa.
Nyt tarkkana aloitus oli erittäin hyvä siinä oli vain joitakin epätarkkuuksia jotka tahdon väärinkäsityksien vuoksi oikaista.Ensiksi Suomessa asuu ja elää syntyperäisiä Romaneita vähintään VIISIKYMMENTÄTUHATTA siis 50000 ihmistä. Tästä lukumäärästä noin 100000 ei ole intergroitunut yhteiskuntaan loput siis n.40000 on ja he eivät näy eivätkä haluakkaan näkyä noissa niinsanotuissa tilastoissa jos ymmärrätte että romanikansassakin on erilaisia ihmisiä eri yhteikuntaluokissa niin huomaatte että prosenttiluvuilla leikkiminen on suurta pilaa. Ei kaikki Romanit halua fiilistellä etnisyydellään. Pieni esimerkki on tässä kohtaa paikallaan,suuri gala-ilta spiikkarit mies ja nainen esittelevät toisensa, Anneli Sauli ja Yrjö Tähtelä eipäskun Anneli Swarts ja Yrjö Hagert. Luetteloa voisi jatkaa putkimiehistä aina ylemmille virkaportakoissa valituille yksilöille, hämmästys olisi monella melkoinen jos tietäisitte kuinka korkealle esim; valtion virkakoneistossa on syntyperäisiä Romaneita
jatka ihmeessä haluu kuulla enemmän ja sitten hämmästellä
"Luetteloa voisi jatkaa putkimiehistä aina ylemmille virkaportakoissa valituille yksilöille, hämmästys olisi monella melkoinen jos tietäisitte kuinka korkealle esim; valtion virkakoneistossa on syntyperäisiä Romaneita"
KERRO LISÄÄ!!
heidän lisäksi tarja halosen serkku on mustalainen. eduskunnassa noin puolet ihmisistä on romaneja.