Vanhempien väsymys välillä lastensa hoitamiseen tunnustetaan jo - vaikka se johtaakin helposti aiheettomaan huostaanottoon - mutta ammattikasvattajien vääriä kasvatusperiaatteita tai väsymystä ei haluta tunnustaa vieläkään. Jos pakkosyöttö sallitaan, on tilanne sama kuin 100 v sitten, jolloin laki salli kasvatusmielessä tapahtuvan pahoinpitelyn.
Ravinnon saannin turvaaminen EI liity tähän asiaan, sillä Suomessa ei ruuan viereen nälkään kuolla! Lääkärien mukaan pienikin lapsi voi olla jopa parin päivän ajan lähes syömättä, eikä hänelle siitä mitään vaurioita tule, mutta pakkosyötöstä voi tulla vakaviakin jälkiseuraamuksia. Tämän olen lääkäreiltä kuullut henkilökohtaisesti, koska niin paljon olen lapsen ruokailusta joutunut eri lääkäreiden kanssa vuosien mittaan keskustelemaan.
A-Studiossa tuli esille, että jos lapsi kieltäytyy tarhassa syömisestä, hän saattaa kokea olonsa turvattomaksi siellä, syy ei ole kotona, vaikka lastensuojelussahan asia halutaan ymmärtää juuri päinvastoin. Tarhassa lapsi vasta opettelee elämään ilman vanhempiaan ja hän tarvitsee turvallisen aikuiskontaktin siihen, jota tarhoissa ei läheskään aina ole tarjota. Ja mitä viestitään ryhmän muille lapsille sillä, että muutamaa lasta kohdellaan väkivaltaisesti. Ilman muuta väkivallan uhka koskee silloin heitäkin, joten oikeuden perustelu "ryhmän turvallisuuden takaamiseksi on sallittua pakkosyöttö", on aivan päälaellaan.
Oikeuden perusteluissa tilanne on aivan sama kuin lastensuojelussakin, että viranomainen muka tietää aina parhaiten, mikä on lapsen etu, kuin heidän vanhempansa. Väkivalta ammattikasvattajilta on kiellettävä samoin kuin se on kielletty lasten vanhemmiltakin. Jos se tarvitsee lakimuutoksia, ne on tehtävä, samoin kuin kaikki muutkin lasten ja vanhempien oikeusturvaa parantavat korjaukset.
Ravinnon saannin turvaaminen EI liity tähän asiaan, sillä Suomessa ei ruuan viereen nälkään kuolla! Lääkärien mukaan pienikin lapsi voi olla jopa parin päivän ajan lähes syömättä, eikä hänelle siitä mitään vaurioita tule, mutta pakkosyötöstä voi tulla vakaviakin jälkiseuraamuksia. Tämän olen lääkäreiltä kuullut henkilökohtaisesti, koska niin paljon olen lapsen ruokailusta joutunut eri lääkäreiden kanssa vuosien mittaan keskustelemaan.
A-Studiossa tuli esille, että jos lapsi kieltäytyy tarhassa syömisestä, hän saattaa kokea olonsa turvattomaksi siellä, syy ei ole kotona, vaikka lastensuojelussahan asia halutaan ymmärtää juuri päinvastoin. Tarhassa lapsi vasta opettelee elämään ilman vanhempiaan ja hän tarvitsee turvallisen aikuiskontaktin siihen, jota tarhoissa ei läheskään aina ole tarjota. Ja mitä viestitään ryhmän muille lapsille sillä, että muutamaa lasta kohdellaan väkivaltaisesti. Ilman muuta väkivallan uhka koskee silloin heitäkin, joten oikeuden perustelu "ryhmän turvallisuuden takaamiseksi on sallittua pakkosyöttö", on aivan päälaellaan.
Oikeuden perusteluissa tilanne on aivan sama kuin lastensuojelussakin, että viranomainen muka tietää aina parhaiten, mikä on lapsen etu, kuin heidän vanhempansa. Väkivalta ammattikasvattajilta on kiellettävä samoin kuin se on kielletty lasten vanhemmiltakin. Jos se tarvitsee lakimuutoksia, ne on tehtävä, samoin kuin kaikki muutkin lasten ja vanhempien oikeusturvaa parantavat korjaukset.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kokemusta siis löytyy, mitä pakkosyötöstä voi pahimmillaan seurata. Olen kertonut tästä ennenkin, mutta jos joku uusi lukija ei tapausta tunne, niin lapseni aloitti pienenä tarhan, kotona hänen syömisensä oli sujunut aivan normaalisti, pientä nirsoilua oli, mutta ei huolestuttavassa määrin. Jotain hieman erikoista lapsen käytöksessä olin huomannut heti vauvana, mutta Aspergerista tai jostain aistiyliherkkyyksistä en ollut silloin kuullutkaan.
Hänen oli kuitenkin AS-lapselle tyypilliseen tapaan vaikea sopeutua päivähoitoon, hän itkeskeli paljon ja ilmeisesti reagoi turvattomuuteensa kieltäytymällä syömästä. Pakkosyöttöä oli jatkettu kolmen ihmisen voimin jo jonkin aikaa, ennen kuin minulle kerrottiin siitä. Silloin lapsi söi vielä kotona normaalisti, mutta tilanne huononi, hoitajat valittivat, että heillä ei ole aikaa paljon itkevälle lapselle.
Olin vihainen pakkosyötöstä ja vein tarhaan psykiatrin lausunnon, että pakkosyöttö on ehdottomasti lopetettava. Uskoin vielä hetken lääkärien oletukseen, että tilanne tarhassa paranisi, mutta se huononi vain, kunnes lapsi lopetti kotonakin syömisen ja samalla minulle kerrottiin, että pakkosyöttöä ei oltu lopetettu psykiatrien kiellosta huolimatta! Törkeää!
Elämäntilanteeseeni tuli melkoinen remontti, kun otin tytön kotiin ja tarhan vaihtoa alettiin valmistella. Lapsen painon ja pituuden kehitystä seurattiin pitkään neuvolassa, jossa käyrät etenivät hienosti ja lopulta neuvolalääkäri ilmoitti, että ns. lämminruoka-ateria ei ole elinehto lapsen normaalille kasvulle ja kehitykselle. Hänen mielestään lapsi söi terveellisesti hyvin; ruisleipää, erilaisia maitotuotteita, joitain marjoja ja hedelmiä, mutta jos lautanen laitettiin eteen, alkoi huuto.
Vielä tähän päivään mennessä lapsen ruokailu ei ole palautunut entiselleen, vaikka ikää on jo kohta 12-v. Sieltä kuitenkin alkoi pitkä psykiatrinen kierre, lapsen ensimmäiset dg:t olivat uhmakkuushäiriö ja syömishäiriö. "Hoito" huipentui lopulta -05 syksyllä ns. hoidolliseen huostaanottoon, koska sairaalan tutkimusosastolta meitä ei enää laskettu neurologiseen arvioon, vaikka perheneuvolassa oli niin väitetty. Silloin siis jo itsekin olen lukenut Aspergerin oireyhtymästä niin paljon, että perheneuvolasta alkaen tajusin sen tutkimuksia lapselleni pyytää.
Ne psykiatrit tekevät virheen, jotka sivuuttavat AS-oireiston lapsen käytöksessä tulkiten kaiken vain psyykkisistä ongelmista johtuviksi. Varmaan lapsellani oli psyykkistä taustaa pakkosyötöstä johtuen, mutta ikävä kyllä Suomessa ei ole olemassakaan alle 12-vuotiaiden hoitoon erikoistunutta yksikköä, joten psykiatrinen hoito hänen kohdallaan oli kaiken kaikkiaan pelkkää pelleilyä. Ja hoidotta jättämiseenhän hoidolliset huostaanotot johtavat, sen ovat sosiaalialan ammattilaisetkin myöntäneet.
Joka tapauksessa tiedän kaiken, mitä on äitinä seurata vierestä kun lapsi itkee nälästä johtuvia vatsakipuja, eikä kykene nielemään mitään. Tai jos nielee, ruoka tulee ulos tahattomina pulautuksina ilman, että lapsi tarkoittaisi ja haluaisi oksentaa. Tällaisia jaksoja on ollut pari kertaa, viimeksi toissa vuonna kun tilanne koulussa oli kehno. Lapsi olisi tarvinnut henkilökohtaisen avustajan ja erityisopetusta, mutta kumpaakaan hänelle ei ollut Helsingillä varaa järjestää.
Lapsi laihtui n. puolessa vuodessa 7 kg, käytiin piirun päässä nenä-mahaletkuihin joutumisesta. Kilo vielä, niin lapsi olisi otettu sairaalaan, näin sanottiin Lastenklinikalla ja kouluterv.huollossa, jossa painon kehitystä tiiviisti seurattiin.
Psykiatrisen hoitopelleilyn ja laittoman huostaanoton takia lapsen oikea avun saaminen viivästyi lähes kolmella vuodella, vaikka sijoitus purettiin kesken suunnitellun kauden. Miten kalliita ne vuodet olivat sen kannalta, että lapselle kuuluisi saada apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja ainakin reilusti ennen murrosikää!
Jos lakimuutoksia tarvitaan lasten ja vanhempien oikeusturvan parantamiseksi, niin ne on tehtävä! Pakkosyötön salliminen on tosiaan sama kuin palaaminen ajassa 100 v taakse päin, jolloin väkivalta sallittiin muka kasvatuksellisten periaatteiden takia. Pakkosyötössä koettu väkivalta aikuisten taholta kertaantui lapselleni vielä sijaishuollossa, joten se siitä laittomasta huostaanotosta ja olemattomista lasten oikeuksista tämän päivän Suomessa!
Lapin yliopiston rikosoikeuden professori piti oikeuden perusteluja ontuvina ja epärikosoikeudellisina. Lain mukaan pakottaminen on sitä, että toinen pakotetaan sietämään jotain, mitä hän ei halua. OK, aikuisen tehtävä on monessa kasvatustilanteessa nimenomaan tuo, mutta ei se silti salli lapsen satuttamista, mikä taas onkin sitten jo väkivaltaa. Että syöttämiseen tarvitaan monta aikuista ja lusikka viedään väkisin jopa itkemällä sitä vastustavan lapsen suuhun, on väkivaltaa.
Myös MLL:n nykyinen pääsihteeri Mirjam Kalland tuomitsi ehdottomasti pakkosyöttämisen.
Ohjelmassa tuli selkeästi esiin myös se näkökulma, miten koko lapsiryhmä tuntee olonsa turvattomaksi, kun jotkut lapsista joutuvat väkivallan kohteiksi. Se antaa lapselle käsityksen, että aikuiset voivat tehdä heille mitä vain ja aikuisten vaatimuksiin on aina alistuttava! Siis sehän altistaa lasta jopa pedofiilinkin vaatimuksiin sokealle suostumiselle.
Kivasti ohjelman kannanotot liikkuivat aivan samoilla linjoilla omien mielipiteideni kanssa. Kyllä viimein on aika herätä tajuamaan se, että ei kaikki lapsen "oireilu" ole kotoa johtuvaa, eikä ammattikasvattajien tai lastensuojelun arvio lapsen edusta ole lähestulkoonkaan aina oikeaan osunutta. Näinhän eräs kristillisten kansanedustaja vielä tämän vuoden puolella eduskunnassa totesi, että: "Meidän täytyy pystyä luottamaan siihen, että korkeasti koulutetut viranomaisemme tekevät luotettavia ja rehellisiä päätöksiä." Niinhän meidän pitäisi, mutta kun viranomainenkaan ei muutu virheettömäksi jumalan puolikkaaksi sillä sekunnilla kun hän virkasopimuksen on allekirjoittanut.
Varmaan ainutlaatuista maailmassa tämmönen pakkosyöttöperinne. Luulen, että se juontaa juurensa nälkävuosilta, kun lapsen mahaan oli ruuan puutteessa pakko tunkea pettuleipää tai muuta sinne sopimatonta pakolla, jotta ihan jokainen pirtin lapsi ei olisi kuollut nälkään. Kovia on katajainen kansamme kokenut menneisyydessä, ja kurjuutta halutaan siirtää tulevillekin polville, jottei vaan olis liian kivaa tää elämä.
".....Meidän täytyy pystyä luottamaan siihen, että korkeasti koulutetut viranomaisemme tekevät luotettavia ja rehellisiä päätöksiä." ....
"Kodinhoitoapu voisi pelastaa monen perheen. Keskisuomalainen 18.2.2008
Monelta huostaanotolta saatettaisiin välttyä, mikäli perheet saavat ajoissa kodinhoitoapua. Hallitussihteeri Pia-Liisa Heiliö sosiaali- ja terveysministeriöstä sekä lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula ovat sitä mieltä, että uupuneiden perheiden tulisi saada ajoissa apua arjesta selviytymiseen. Huostaanottojen määrän kasvu johtuu monesta eri tekijästä.
Yksi syistä on resurssipula.
Erikoistutkija Tarja Heino Stakesista kertoo, että väkeä on liian vähän töissä.
Tällöin vakansseja ei saada täytettyä ja koulutettujen sosiaalityöntekijöiden puutteessa joudutaan palkkaamaan epäpäteviä.
Keski-Suomessa viime vuoden keväällä tehty selvitys sosiaalityöntekijöiden kelpoisuudesta paljasti,
että muutamissa kunnissa toimittiin jopa laittomasti."
http://www.hs.fi/artikkeli/Uupuneet auttajat/HS20080113SI1VS01iql
Kauhasen kaltaisista pätevistä sosiaalityöntekijöistä on koko maassa huutava pula. Lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöistä päteviä on vain kuusi kymmenestä. Esimerkiksi Helsingissä ja Espoossa sosiaalityöntekijöistä päteviä on karkeasti puolet, Porissa ja Lahdessa kolmannes.
Joka kuudennessa kunnassa ei ole yhtään pätevää sosiaalityöntekijää. Virkoja on jatkuvasti auki, eikä niihin riitä edes epäpäteviä hakijoita.....
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Uuden lastensuojelulain noudattaminen takkuaa pääkaupunkiseudulla/1135235482401
Pääkaupunkiseudulla lakia ei ole pystytty täysin noudattamaan, sillä Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla noin
joka kolmannes tai jopa puolet sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä.
http://personal.inet.fi/surf/ihmistenkaupunki/2007/02/ongelmanuoret-ja-lastensuojelu.html
Tampereella kaikki ei sosiaalityön osalta ole kunnossa. Kaupungilla ei ole riittävästi ammattitaitoisia sosiaalityöntekijöitä.
Yritin nostaa ongelmaa kaupunginvaltuustossa keskusteluun tekemällä valtuustokyselyn lastensuojelun tilanteesta.
Kentältä kuuluneiden tietojen mukaan Tampereella on valmisteltu jopa kiireellisiä huostaanottoja sellaisten opiskelijoiden voimin, jotka eivät ole ehtineet opiskella lastensuojeluasioita ja joilla ei ole ollut mahdollisuutta perehtyä kyseessä olevan perheen tilanteeseen – puhumattakaan pitkien yhteistyösuhteiden rakentamisesta.
Ainoana apuna työssä on ollut kirjahyllyssä oleva opaskirja......
Tällä palstalla on kyllä muistettu vanhemmat haukkua vaikka mista. Siitäkin jos väsyy lapsensa hoitoon. Perheelle ei anneta mitään apua, vaan tehdään suora huostaanotto ja tenava sijareille. Siis kyllä hoidollisten huostaanottojen lapsiakin annetaan perheisiin. Hullua, mutta sinänsä sama, koska ilman hoitoa he jäävät laitossijoituksessakin.
Sitten kun sijari väsyy SAMAN lapsen hoitoon kaikesta saamastaan tuesta huolimatta - nyt jopa puhelintuki 25/7 joissain kunnissa - on silloinkin syy vanhemmissa. Ei kovin järkevää, eikä loogista ajattelua. Haukkumisella tähdätään vain vanhempien alistamiseen, että pidettäisiin suut supussa ja huostateollisuus saisi raaka-aineensa.
Raukkamaista ja ala-arvoista pahimmillaan koko lastensuojelubisnes ja eniten NIMENOMAAN LAPSEN kannalta ajateltuna.
saamaan tukeen tunteja enemmän kuin vuorokauteen mahtuu. Siis oikeat luvut ovat 24/7 :)
Kun FCA:n Suomeen tuloa esiteltiin ajankohtaisohjelmassa, niin sijari-isä parka selitti, miten sossuun ei saa yhteyttä viikkokausiin kun eivät vastaa soittopyyntöihin. No eiväthän ne vastaa kenellekään! Ei siis muillekaan vanhemmille kuin sijareille. Mutta on täysin vääristynyttä järjestää moninkertaisilla rahamäärillä tukea nimenomaan vasta sinne sijaishuoltoon, kun vanhemmille tarjotaan vieläkin pelkästään perhetyöntekijöitä nuuskimaan perheen asioita.
Ovat aniharvassa ne kunnat, joissa asiat ovat bio-perheiden kannalta paremmin kuin edellä kerroin. Eivät tuet tietysti FCA:n luokkaa ole sijareille muualla kuin Pirkanmaalla joissain kunnissa, mutta suunta on ollut sama koko ajan.
kun tulee nälkä, kaikki muut selitykset ovat eri planeetalta.
ei lapsi nälkään näe jos ei päiväkodissa syö kun kotona saa sitten syödäkseen kuitenkin...On jotenkin typerää päiväkodin vedota vaadittavaan ruuan saantiin/määrään..Eri asia on kyllä sitten jos lapsi sairastaa mm.sokeritautia niin lapsen on tuolloin syötävä säännöllisesti..mutta silloin pitäisi katsoa sellaista ruokaa mitä lapsi mielellään syö..eikä pakottamalla..
edellinen kirjoitti! Sammoo mielt oon mieki...
virallisetkaan kasvattajat esimerkiksi päiväkodissa ymmärrä
mikä on kaltoinkohtelua, väkivaltaa, lapsen oikeuksien loukkaamista ja pahoinpitelyä jne.
Aikoihin on eletty.