Onkohan minulla ongelma? Mitenkä siitä selviän?
Olen pitkähkön ajan lueskellut palstaa, kuitenkaan kommentoimatta. Miettinyt ja peilannut samalla itseäni.
Irtiotot arkisesta elämästä baariin tuntuvat minusta liian hyviltä...minusta on ihanaa istua siinä sosiaalisessa, rennossa vuorovaikutteisessa ilmapiirissä juoden samalla olutta/siideriä. En harrasta ollenkaan kotitissuttelua, koska se on mielestäni tylsää. Kaupunki, uudet ihmiset ja seikkailu - siinä sitä jotakin jännitystä koen!
No, ongelmallisen tästä tekee se, että ole naimisissa, hyvässä asemassa oleva kahden lapsen äiti. Hoidan kyllä työni, kodin (jopa "neuroottisenkin" siistiksi), lapset - mutta sitten se taas tulee, villitys päästä baariin kokemaan irtiottoa arjesta.
Viimeisen parin vuoden aikana olen myös alkanut ihastumaan ulkopuolisiin miehiin helpommin (oman mieheni kanssa yhteiseloa nyt 12 vuotta). Suhteemme on arkipäiväistynyt, siinä on omat puutteensa - mutta mieheni on monessa suhteessa todella loistava aviomies.
Baareissa saan ihailua, glamouria, "jalustalle nostoa" arkisen pyykinpesun ja aherruksen sijaan... mutta - olenko menossa liian pitkälle... (?)
Olen pitkähkön ajan lueskellut palstaa, kuitenkaan kommentoimatta. Miettinyt ja peilannut samalla itseäni.
Irtiotot arkisesta elämästä baariin tuntuvat minusta liian hyviltä...minusta on ihanaa istua siinä sosiaalisessa, rennossa vuorovaikutteisessa ilmapiirissä juoden samalla olutta/siideriä. En harrasta ollenkaan kotitissuttelua, koska se on mielestäni tylsää. Kaupunki, uudet ihmiset ja seikkailu - siinä sitä jotakin jännitystä koen!
No, ongelmallisen tästä tekee se, että ole naimisissa, hyvässä asemassa oleva kahden lapsen äiti. Hoidan kyllä työni, kodin (jopa "neuroottisenkin" siistiksi), lapset - mutta sitten se taas tulee, villitys päästä baariin kokemaan irtiottoa arjesta.
Viimeisen parin vuoden aikana olen myös alkanut ihastumaan ulkopuolisiin miehiin helpommin (oman mieheni kanssa yhteiseloa nyt 12 vuotta). Suhteemme on arkipäiväistynyt, siinä on omat puutteensa - mutta mieheni on monessa suhteessa todella loistava aviomies.
Baareissa saan ihailua, glamouria, "jalustalle nostoa" arkisen pyykinpesun ja aherruksen sijaan... mutta - olenko menossa liian pitkälle... (?)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen todennut että vaikka asiat olisivat elämässä ihan ok, ikuinen kaipuu johonkin muuhun ei poistu. Olen jotenkin hyväksynyt sen.
se ihailu on pelkkää yhden illan panon etsintää, oikea glamour ja rakkaus on tooooooosi kaukana kapakkajuopoista
Olet väärällä tiellä nainen hyvä, ja tiedät itsekin mihin tuo tie vie.
Toivottavasti pystyt tuollaisen elämän lopettamaan ennen kuin menetät kaiken hyvän- mutta ei ole kyllä annettavana yhtään hyvää ohjetta MITEN se lopettaminen onnistuu, sen kun tietäisin niin en joisi itsekään, en!
Go to AA? Maybe.
on pätevä ratkaisu, kun vaihdat ? to !.
Tulee se sitten pohja sullekin jossain vaiheessa vastaan, jos on tullakseen :D.
Hyvää kesää.
Eiku tee nyt hyvä nainen jotakin järkevämpää. Mitä hemmetiä luulet baarista löytäväs?
Uuden elämän?! HAH!
Tulen surulliseksi, kun mietin, jos baari on suomalaiselle naiselle haavemaa ja miehelle seikkailutie.
Ajattele maailmaa. Voit kiivetä Kilimandjarolle, lentää kuumailmapallolla, istua aitan rappusilla kesäiltana, käydä kalassa, opetella uuden kielen - ihan mitä vain, navalta navalle, yksin, kaksin tai yhdessä koko perheesi kanssa. Mutta sinä haluatkin olla krouvin kuningatar.
Eikö olekin vähän banaalia?
Kerro miehellesi, mitä sinä oikein haluat ja erityisesti, mitä sinä häneltä haluat. Pian.
kotona, kevyesti , saunon, meikkaan ja tukkaputkella baariin etsimään ihmisiä, elämää. Valehtelen itselleni, että kaipaan sitä ja se on sitten taas menoa.
Aikansa kutakin. Onko muuten kyse "elämän" etsimisestä vai niistä sidukoista? Se on helppo testata. Mene viitenä iltana vesielvänä baariin tutkimaan sitä elämää ja mieti, paljonko se sinulle antaa. Jos huomaat, että enemmänkin kyse on siitä, että kemiallisesti alkoholin avulla tavoitat yhteyden tuohon "elämään", olet saanut vastauksen. Silloin haluat syvimmiltään juoda, mutta et yksin.
Alkuperäisviestistä mietin, että mitähän lapset tuumaavat, kun äitee haluaa olla kulman karaokekuningatar, tai iskä kapakoiden seikkailu-urho. Ovat varmaan innoissaan kypsästä vanhemmuudesta.
ja häpeevän mua, yritän ottaa takasin kun oon selvä. Kotini siisti, jne.
On se sitten ongelma. Mikäli kupliva juoma on jo purrut sen verran, että tuntuu siltä, että liian paljosta joutuu luopumaan, pitää herätä kaksin voimin. Kuningas Alkoholi (lue: oma nuppi kemia) on viekas ja hämäävä juuri tässä illusorisessa mielessä.
EU:n lääketieteellinen työryhmä asetti alkoholin haitat raskaiden huumeiden joukkoon. Se on helposti addiktoivaa. Tästä eivät suomalaiset lehdet kirjoita. Mutta jos joku sanoo, että punaviini on terveellistä, siinä on flavonoideja, siitä tulee kissankokoiset otsikot. Mieti meitä ja surkeaa kulttuuriamme. Alkoholi ikään kuin kuuluu elämään ("pari siideriä", "irti arjesta" ym.)
Ota selvää päihteettömyydestä, miten se on sinun kohdallasi saavutettavissa ja kokeile uusia juttuja, käytä substituutiota (jotakin muuta kuin iltasyöminen). Laita purkkiin siiderirahat puolelta vuodelta ja vie pojat sillä rahaa Teneriffalle ja ole vesiselvä. Vielä jää hattuunkin, eikö?
Poikiesi häpeäntunne voi tuottaa heille myöhemmin tunne-elämän vaikeuksia, häpeän päälle tulee aina syyllisyys ja lopuksi käsittelemätön viha. Äitiä kun ei voi vihata kunnolla. Se on kuolemanvaarallista poikalapselle tuo.
Silti, viime kädessä, raittina voi olla vain itsensä vuoksi. Vain hoitamalla itsesi kunnolla sinä voit olla avuksi myös muille.
Kiitokset kirjoittajille ajatusten herättämisestä. Sitä tarvitsenkin - todellista ajatusten herättämistä ja rehellisesti aiheesta puhumista. Kyllä.
Olen aktiivinen elämässäni, teen paljon töissä, kotona, vapaa-ajalla - ehkä ongelmani onkin liialliset vaatimukset itseltäni = "kun näin hyvin olen suorittanut, pääsen palkinnoksi baariin" (niin, tai sitten sitä iltasyömistä pitkkän lenkin tai jumpan päälle).
Mutta tiedän, minulta jostakin syystä puuttuu sisäinen rauha - minä haen jotain... tai pakenen jotain.
Parisuhteestani puuttuu intohimoa, se on arkipäiväistynyt. Sitten on olemassa seksuaalisuuteen liittyviä puutteita, joita en halua tässä alkaa ruotimaan, mutta jotka vaivaavat syvältä ja todella puhkeavat kukkaan muutaman siiderin jälkeen.
Baareissa minä myös oikeasti keskustelen, kuuntelelen ja taas keskustelen ihmisten kanssa ja se antaa minulle erilaisia elämäntarinoita kuultavakseni. Ehkä olen jonkin sortin "sosiaalinen huora", en tiedä, noin on mieheni joskus todennut.
Lisäksi kaikkea tätä menemistäni helpottavat ihanat mummolat, jotka kernaasti haluavat lapsia yökylään - kuten tänäänkin. Mieheni on matkalla, lapset mummolassa, minä yksin kotona... mies joka vetoaa mínuun on varmasti kaupungilla. Niin.
Kirjoitat viisaita täällä. Ethän vaan ole vee-e? Olet sisäistänyt alkoholismia ja luulenpa, että minäkin, mutta sinä osaat pukea sanoiksi monta juttua ja tunnen hyvin pitkälle samoin.
Alkuperäiselle kirjoittajalle voin kertoa itsestäni, että olen minäkin ollut se "yön kuningatar" ja voi miten imartelevia olivat ne kehut ja katseet siellä kapakan hämärissä. Lauloin, tanssin, keskustelin(?) ja join. Jo kun tulin ovesta sisään, kuulin huutoja, hei prinsessa, tule tänne meidän seuraan! Kyllähän se juopon naisen epävarmaa itsetuntoa ruokki.
Ikää tuli, naama alkoi punertaa ja pöhöttyä, yhä enemmän join yksin kotona, kun en enää jaksanut laittautua. Vaikka olin yhä se prinsessa laittautumattakin siinä kulman baarissa, joten kyllä sielläkin kävin, varsinkin jos kaupat olivat jo kiinni.
Jätin sitten juomisen, kun oli pakko, en vain jaksanut enää ja työpaikka meinasi mennä alta. Sain kunnon hoitoa ja kävin aa:ssa, luin alan kirjallisuutta, aloin harrastaa liikuntaa jne. Elämäni muuttui täysin ja aloin nauttia olostani. Tuntuu, etteivät päiväni riitä, kun on niin paljon tekemistä ja innostun taas kaikesta normaalista. Kapakan ohi on helppo mennä, varsinkin kun näkee näin terassikautena niiden paikkojen "sisällön" siinä ulkosalla.
Sitten vielä naisena, vaikkakin jo yli nelikymppisenä, on ollut aivan fantastista huomata, että käännän päitä vieläkin. Miehet flirttailevat kassajonoissa, kaupungilla ja vieläpä keskellä päivää! Itsetuntoni on palannut ja ulkonäköni on parantunut huomattavasti. Ne, jotka eivät ole nähneet minua moneen kuukauteen, tulevat sanomaan, että mitäs sulle on tapahtunut, kun olet noin hehkeä, laihtunut ja ihosi hehkuu suorastaan. Rakastunutko olet? Olen kyllä, uuteen elämääni! Hoitopaikan luennollakin eräs päihdelääkärismies (itsekin entinen juoppo) sanoi, että naisia varmaankin kiinnostaa se, että juomisen lopetus on halvin kauneusleikkaus. Silloin ajattelin, että heh heh.
Rahaa todellakin jää ja olen käyttänyt sitä kotini remonttiin ja matkusteluun. Eipä ole enää yhtään asiaa mitä sieltä kapakasta kaipaisin. En olisi uskonut ajattelevani näin vielä yli vuosi sitten. Minulla oli onnea, mutta olen tehnyt paljon töitäkin omassa päässäni ja tästä raittiudesta en luovu mistään hinnasta.
etelässäkin käyn yksin, pojat laitan isälleen.
Hyvä kokemus sinulla.
Kun keksin kuukausi sitten loma-ajanvietettä (ja oman raittiuden tukemista) tällä palstalla, reksteröidyin heti ja käyn keskusteluja vain rekisteröitynä ja tällä nimellä. En tiedä, kuka on vee-e. Ehkä vaihtoi nikkiä.
Kerron vain kokemuksista. Muusta en ymmärrä mitään.
Olen väitellyt kesäkuun lopussa alkoholiasioista tyypin kanssa, joka vaihtoi nikkiä, tuki omia juttujaan toisella nimellä, mutta viestit tulivat käsittääkseni samalta palvelimelta. Se oli huvittavaa. Silloin päätin pitää jonkinlaisen linjan tässä.
Onhan tuo täysin ymmärrettävää. Seksi on suuri nimittäjä. Puolihumalassa jo saattavat estot vähentyä, mutta tunnottomuus lisääntyy. Halu on kova, mutta itse asiassa esimerkiksi kyky orgasmiin vähenee.
Juoppo mies taas ei viinalla kykyjään tai viehätysvoimaansa nosta, vaikka kuinka muuten vapautuisi. Monikin nuorukainen menee baariin ottamaan pari kaljaa ja etsimään seuraa, mutta tulee kolmelta yöllä kontaten katkerana takaisin.
Seksi on hauskinta selvin päin. Jopa uudessa suhteessa.
Perheelliselle yhteisöllisyys on yleensä asia, joka tuo elämään jotakin. Nykyaikainen tapa elää tuntuu olevan monillakin se, että ei luovuta mistään. Perhe voidaan perustaa, mutta samalla haluttaisiin säilyttää poikamiestytön tai poikamiehen edut. Ehkä pitäisi miettiä narsistuvaa kulttuuria osasyynä avioeroihin.
Lasten possusta ne patit lopuksi menevät. Vaikka lapset olisivat mummolassa, he tietävät ja aavistavat, miksi et ole heidän kanssaan. Silti sinun on itse haluttava muuta saadaksesi sen. Tai oikeastaan, ensin pitää tietää, mitä haluaa.