Oon itse assi ja mun (entisellä) parhaalla kaverillani on diagnosoitu AD/HD.
Hän oli viime vuonna koulukiusattu jostakin lapsellisesta syystä..!(Ajatelkaa amiksessa, jossa ihmisten kuuluisi olla jo vähän aikuisempia!!!) (huoh...)
Meiän kaveeraaminen alkoi, kun pelastin hänet siitä kiusaamisesta.
En kestä sitä, kun toisia nälvitään ja kiusataan, mielummin olisin itse kiusattu!!! (Olenhan hyväsydäminen ja lämmin, kuten lähes kaikki Aspergerit..) Tuin sitä, kuuntelin hänen murheensa ja autoin parhaani mukaan.
Kiusaaminen loppui, koska hän oli mun seurassa koulussa ja mulle kiusaajat ei uskalla tulla aukoon päätä, sillä ne tietää että mä voin iskee takas, ja lujaa..!
Meni pari kuukautta, kunnes tilanne alkoi kääntyä...
Aloin vajota hänen narsistiseen ja peilailevaan mieleen, (assina tietysti uskoin kaiken, mitä hän sanoi) syvemmälle vain....
Hän alkoi kyselemään multa mun omia henkilökohtaisia asioita ja koska luotin häneen, niin kerroin niistä jutuista...
Mua kaduttaa nykyisin kaikki asiat, joista olen puhunut (ja myös tehnyt) hänen kanssaan!
Tuossa tän vuoden alussa hän tarjosi mulle tupakkaa ja mähän otin, koska halusin sen avulla muistella teini-ikääni. (13-weenä tuli vähän polteltua....)
Jäin tietysti taas tupakkaan koukkuun.
Muutaman viikon päästä hän ehdotti, että lähdettäisiin bilettämään ja sieltä alkoi sitten tää mun jatkuva halu juoda...
Me kaveerattiin yhä, vaikka mielenterveyteni alkoi olla jo vaakalaudalla. (Psyykeeni sekoaminen johtui tuosta, kun sorruin juomaan ja lääkkeet tuli mukaan kun olin ihan romahduspisteessä.)
Myöhemmin hän sai jostakin kuulla, että mä seurustelin onnellisesti miesystäväni kanssa, jota oli kestänyt jo 1,5 vuotta. Hän tuli siitä kateelliseksi, koska hänellä ei ollut ketään.
Eräänä päivänä me tavattiin yhdessä, siis mä, mun miesystävä ja hän.
Se oli viimeinen pisara... Miesystäväni olikin seuraavana päivänä tehnyt "sen" hänen kanssa.
Sit mä en enää kestäny... Mä jätin sit rakkaan miesystäväni ja otinkin tämän eron todella raskaasti tajutessani, että mua on petetty ja loukattu pahasti...
Aloin tietysti juomaan ja käyttämään lääkkeitä vähentääkseni tuskaani.
Lopulta, tämä petollinen, mutta ainoa kaverini sanoi, ettei haluisi olla missään tekemisissä juopon, eli minun kanssa. Petollinen viha/ystävyys suhteemme päätyi tuohon lauseeseen...
Olen nykyisin raitistunut ja uutta elämää haluava Asperger!! Ei haittaa, vaikka kavereita ei olisi, sillä seurustelen uuden miehen kanssa... Kaikki kääntyi lopulta hyväksi! :)
-Survived Dark Angel-
PS. Tää ei ole provo, vaan täyttä totta!!
Hän oli viime vuonna koulukiusattu jostakin lapsellisesta syystä..!(Ajatelkaa amiksessa, jossa ihmisten kuuluisi olla jo vähän aikuisempia!!!) (huoh...)
Meiän kaveeraaminen alkoi, kun pelastin hänet siitä kiusaamisesta.
En kestä sitä, kun toisia nälvitään ja kiusataan, mielummin olisin itse kiusattu!!! (Olenhan hyväsydäminen ja lämmin, kuten lähes kaikki Aspergerit..) Tuin sitä, kuuntelin hänen murheensa ja autoin parhaani mukaan.
Kiusaaminen loppui, koska hän oli mun seurassa koulussa ja mulle kiusaajat ei uskalla tulla aukoon päätä, sillä ne tietää että mä voin iskee takas, ja lujaa..!
Meni pari kuukautta, kunnes tilanne alkoi kääntyä...
Aloin vajota hänen narsistiseen ja peilailevaan mieleen, (assina tietysti uskoin kaiken, mitä hän sanoi) syvemmälle vain....
Hän alkoi kyselemään multa mun omia henkilökohtaisia asioita ja koska luotin häneen, niin kerroin niistä jutuista...
Mua kaduttaa nykyisin kaikki asiat, joista olen puhunut (ja myös tehnyt) hänen kanssaan!
Tuossa tän vuoden alussa hän tarjosi mulle tupakkaa ja mähän otin, koska halusin sen avulla muistella teini-ikääni. (13-weenä tuli vähän polteltua....)
Jäin tietysti taas tupakkaan koukkuun.
Muutaman viikon päästä hän ehdotti, että lähdettäisiin bilettämään ja sieltä alkoi sitten tää mun jatkuva halu juoda...
Me kaveerattiin yhä, vaikka mielenterveyteni alkoi olla jo vaakalaudalla. (Psyykeeni sekoaminen johtui tuosta, kun sorruin juomaan ja lääkkeet tuli mukaan kun olin ihan romahduspisteessä.)
Myöhemmin hän sai jostakin kuulla, että mä seurustelin onnellisesti miesystäväni kanssa, jota oli kestänyt jo 1,5 vuotta. Hän tuli siitä kateelliseksi, koska hänellä ei ollut ketään.
Eräänä päivänä me tavattiin yhdessä, siis mä, mun miesystävä ja hän.
Se oli viimeinen pisara... Miesystäväni olikin seuraavana päivänä tehnyt "sen" hänen kanssa.
Sit mä en enää kestäny... Mä jätin sit rakkaan miesystäväni ja otinkin tämän eron todella raskaasti tajutessani, että mua on petetty ja loukattu pahasti...
Aloin tietysti juomaan ja käyttämään lääkkeitä vähentääkseni tuskaani.
Lopulta, tämä petollinen, mutta ainoa kaverini sanoi, ettei haluisi olla missään tekemisissä juopon, eli minun kanssa. Petollinen viha/ystävyys suhteemme päätyi tuohon lauseeseen...
Olen nykyisin raitistunut ja uutta elämää haluava Asperger!! Ei haittaa, vaikka kavereita ei olisi, sillä seurustelen uuden miehen kanssa... Kaikki kääntyi lopulta hyväksi! :)
-Survived Dark Angel-
PS. Tää ei ole provo, vaan täyttä totta!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
meidän iskeä tavis -kiusaajia kunnolla turpiin?
me saamme olla sellaisina kuin olemme. PISTE!!!