Enpä ole puutarhaihminen en, totesin sen taas tänään tuolla ulkona itikoiden ja muiden verenimijöiden syötävänä, kun yritin edes jotakin kuria saada kasveilleni. No myöhässähän minä olenkin, kohta on syksy ja aivan sama mitä maasta kasvaa, ruskeaksihan ne muuttuvat kuitenkin...
Itsepä olen valinnut. Ei pitäisi ostaa vanhaa taloa, jonka ensimmäiset asukkaat ovat olleet innokkaita puutarhan laittajia ja kylväneet sinne tänne sitä sun tätä kasvierikoisuutta, ja jonka seuraavat asukkaat ovat jättäneet puutarhan sitten vähän enemmän luonnontilaan... Yritä tässä sitten lastenhoidon ohessa juosta ympäriinsä kitkemässä jättiputkea ja palsamia ja sormustinkukkaa ja mitä lie myrkkykukkaa mistä et ikinä ole kuullutkaan... En minä muuten, mutta kahden taaperomme turvallisuuden takia en ihan joka vihannesta kattele pihassani. Helpommalla pääsisi kun tekisi talonsa uudelle tontille.
Ensin keväällä näyttää piha hemmetin rumalta ja ajattelen jopa että mistään ei kasva yhtään mitään, mutta jopas jotakin, nyt rehottaa koko piha niin että hulluksi olen tulla. Sulassa sovussa ovat perennat, luonnonkukat ja rikkaruohot. Ei se mitään, olenkin aina tykännyt enemmän "luonnonmukaisesta" monessa asiassa...
Marjapensaitakin leikkasin keväällä oikein ronskilla otteella, kuvittelin tekeväni hyvänkin työn, mutta taisin tehdä siinäkin virheen, pensaat on hehtaarin kokoisia ja oksat roikkuvat maassa... Pensastuetkin oli ihan turhaan tehty, ainakin liian pienet. Miten niitä pensaita saa pienennettyä, jos ei kerran leikkaamalla?
Jotain hyvää sentään, huomasin tänään, että ikivanhassa luumupuussa on hurjasti luumuraakileita. Ehtisivätpä vain kypsyä...
Mitenkäs teillä muilla sujuu puutarhan hoito?
Itsepä olen valinnut. Ei pitäisi ostaa vanhaa taloa, jonka ensimmäiset asukkaat ovat olleet innokkaita puutarhan laittajia ja kylväneet sinne tänne sitä sun tätä kasvierikoisuutta, ja jonka seuraavat asukkaat ovat jättäneet puutarhan sitten vähän enemmän luonnontilaan... Yritä tässä sitten lastenhoidon ohessa juosta ympäriinsä kitkemässä jättiputkea ja palsamia ja sormustinkukkaa ja mitä lie myrkkykukkaa mistä et ikinä ole kuullutkaan... En minä muuten, mutta kahden taaperomme turvallisuuden takia en ihan joka vihannesta kattele pihassani. Helpommalla pääsisi kun tekisi talonsa uudelle tontille.
Ensin keväällä näyttää piha hemmetin rumalta ja ajattelen jopa että mistään ei kasva yhtään mitään, mutta jopas jotakin, nyt rehottaa koko piha niin että hulluksi olen tulla. Sulassa sovussa ovat perennat, luonnonkukat ja rikkaruohot. Ei se mitään, olenkin aina tykännyt enemmän "luonnonmukaisesta" monessa asiassa...
Marjapensaitakin leikkasin keväällä oikein ronskilla otteella, kuvittelin tekeväni hyvänkin työn, mutta taisin tehdä siinäkin virheen, pensaat on hehtaarin kokoisia ja oksat roikkuvat maassa... Pensastuetkin oli ihan turhaan tehty, ainakin liian pienet. Miten niitä pensaita saa pienennettyä, jos ei kerran leikkaamalla?
Jotain hyvää sentään, huomasin tänään, että ikivanhassa luumupuussa on hurjasti luumuraakileita. Ehtisivätpä vain kypsyä...
Mitenkäs teillä muilla sujuu puutarhan hoito?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mekin ostettiin vanha talo, jossa vanhanaikaisesti seiniä vierusti rehottavat kukkapenkit... Ensi töiksemme kaivettiin kukkapenkit veke ja vaihdettiin maa siitä hiekalle ja koristekiveä päälle. Semmonen märkä multahan syö taloa.
Jäi niitä kukkia toki muuallekin vielä. Lähinnä äitini niistä on ollut kiinnostunut. Mieheni kaatoi hirveän vanhan pihlajan takapihalta ja roudas kannon päälle kaikki kivet mitä siitä seinän vierusmaasta kaivettiin... se se vasta on luonnonmukaisen näköinen! Siihen keskelle sitten laitettiin vähän multaa ja pari juurta niistä hävitetyistä kukkapenkeistä ja tadaa. Kivasti rehottaa, mutta kivet pitää sen aisoissa.
Mun ymmärtääkseni viinimarjapensaita ja esim karviaismarjapensaita pitäis leikata/uusia sillain, että vanhimmat oksat kokonaan veke. Sitten se jaksaa pukata ihan uusia oksia sieltä keskeltä. Ei tieten eka vuonna vissiin tuota marjoja ne oksat mutta kuitenkin. Mustan viinimarjan jotkut lajikkeet ikävästi kasvattaa sikapitkiä maataviistäviä oksia. Minä oon raakasti ne pisimmät vaan leikkonut tyvestää asti pois. Uutta puskee.
Meillä vanha omenapuu siinä pihassa. Koska en osaa sitä hoitaa, se jokatoinen vuosi tuottaa aivan sikasikana omenoita ja seuraavana vuonna tuskin ollenkaan... niitä pitäis jotenkin nyppiä(?) niitä liikoja kukkia silloin hyvänä vuonna, jottei kuluttas kaikkia mehuja. Tänä vuonna mieletön raekuuro veti kaikki kukat maahan. Ei tuu omenoita ei.
Kivahan se "puutarha" (hahhah) on, mutta totta, alkukesästä jonkinsortin innostusta vielä riittää, mutta kun hyttyset sikiää niin lopahtaa innostuskin. Tänä kesänä kasvimaakin (senkin istuttaa melkeinpä kokonaan meidän äiti) on kasvanut tosi hitaasti kun on ollut niin kylmä. Mansikat tosin rehottaa ja marjojakin näyttäisi tulevan runsaasti. Hienoa!
ihan tutulta kuulosti. On meinaan sellainen luomupuutarha ettei paremmasta väliä, koiranputkista aita suurinpiirtein :D ruohon lykin lyhyemmäksi ja joskus raivostun isompiin rehottajiin ja jakelen kuria puutarhasaksilla mutta...
***
se aika,että ehdin touhuilla puutarhassa.Joskus,kun oli lapset pieniä,ajattelin,että sitten kun vekarat on isompia,voisin jopa olla innostunut kukista ja puutarhanhoidosta.Nyt on lapset melkein kaikki lentäneet kotoa ja johonkinhan sitä hoivaviettiä pitää purkaa.Avomiehen kanssa sitten puuhastellaan ulkona ja seurataan suurella mielenkiinnolla,miten meidän yritelmät kasvaa.Nyt on iso perunamaa,riittää kaikille lapsille perheineen ja muillekin halukkaille.On kasvihuone,missä lavakurkkua,tomaattia,kesäkurpitsaa,yrttejä,amppelijuttuja...Kasvimaalla melkoinen määrä sipuleita,tilliä, persijaa hernettä,papuja.Varokaa vaan,tekin saatatte hurahtaa,kun pikkulapsiruuhkavuodet hellittää.
Ensin noista kasveista. Jättiputken hävittäminen myrkyllä on ainoa kosnti joka toimii äläkä päästä kukkimaan ja siementämään! Sormustinkukka katoaa kun katkot kukat tänä vuonna sillä se on kaksivuotinen. Tosin se on niin pahan makuinen ettei siitä yksikään lapsi ole myrkytystä saanut kuten ei muistakaan myrkkykasveista lieviä oireita lukuunottamatta. Jättiputkiahan on niitäkin, jotka polttavat ihoa joten se on pahimmillaan vaarallinen aikuisellekin.
Vanhat pensaat uudistetaan leikkaamalla, mutta raju leikkaaminen aiheutta akasvissa halun pysyä hengissä joten se puskee entistä enemmän oksaa esiin. Maltti on valttia.. Leikka ensi vuonna taas, mutta vain ihan vanhoja ja kuivia oksia niin puskat joskus asettuu. Nyt niitä voi rauhoittaa jos annat niille syyslannoitetta jolloin ne alkavat valmistautua talveen..
Tuet on hankalia ja harvat toimivia..
Luumujen voi pahimmillaan käydä niin että kun satoa on liika akasvin kyvyille se alkaakin tiputta aniitä varsinkin jos tulee vielä kuivaa ja kuumaa. Kastelulla kyllä saa homman hoidettua. Satoa voi myös olla ensi vuonna turha odotella sillä todella iso sato verottaa voimia yllättävästi. Mutta ehkä se luumupuu onkin se ilopileri kaikessa hankaluudessa?
Niin ja meillä on sellainen mallipiha ihan viimeisen päälle, mutta kun on kunnianhimoinen ja pihaansa hurahtanut niin se ei ole iso vaiva eikä liian työläs. Ja kun its eistutta akasvinsa niin ehtii oppimaan niistä sitä mukaa eikä joudu tuollaisen kaaoksen keskelle..
Ehkä sun juttusi olisi ottaa sieltä pihalta kaikki sopiva ja käytettävä materiaali ja istuttaa sinne sellaiset penkit joiden kanssa tulet toimeen? Toisaalta nythän on muotia ns cottage garden..