Tulipa mieleen kysäistä että onko muita joille tulee lähinnä paniikkikohtausmainen tunne jos pitäisi kulkea voimalinjojen ali tai esim. muuntajan läheltä ? Linkkimastot myös melkein yhtä paha juttu..
Vuosia ja taas vuosia itsellä ollut tämä "sähkökammo", mutta ois kiva kuulla jos jostain löytyis yhtä outoja asioita kammoava.
Aikalailla rajoittaa liikumista kun ei tosiaan voi kävellen/pyörällä mennä reittejä missä tietää varsinkin isompia voimalinjoja tai muuntajia olevan, autolla sentään voi liikkua kun pääsee nopsaa ohi tilanteesta..
Vuosia ja taas vuosia itsellä ollut tämä "sähkökammo", mutta ois kiva kuulla jos jostain löytyis yhtä outoja asioita kammoava.
Aikalailla rajoittaa liikumista kun ei tosiaan voi kävellen/pyörällä mennä reittejä missä tietää varsinkin isompia voimalinjoja tai muuntajia olevan, autolla sentään voi liikkua kun pääsee nopsaa ohi tilanteesta..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla oli nuorempana vähän samaa, lähinnä säteilyä niiden kohdalla pelkäsin silloin -mutta se meni ohi ajan kanssa. Vieläkin kyllä katsahdan isoja linjoja ja mietin mitähän nuokin säteilee. Mutta en karta enkä pelkää, enkä usko mihinkään altistukseen koska eihän siinä alla asu kuiteskaan. :) Hirveää paniikkia en saanut, mutta kai nuorempana panikoin. Kännykkään liittyi silloin samaa.
Muitakin kammoja oli, ihan typeriä. Mutta ne menee ohi ajan kanssa ja ikää kun tulee.
Muuntajakin tai sähkörakennus ym. oli siihen aikaan outoja mulle ja ne isot jännitepylpyrät. Enää ei pelota. Ai se on elektrofobia, nyt vasta tiedän ...
Kiinnostuin kertomastasi. Jos haluat, voisit ottaa yhteyttä niin kerron miksi. maija550 (a) yahoo.com
ettei se ole mikään pelkkä fobia, vaan puhtaasti fyysinen syy, eli amalgaamipaikat hampaissa. Amalgaami sisältää elohopeaa, joka kertyy elimistöön (höyrystyen hitaasti elimistössä ja häviten vielä paljon hitaammin etenkin keskushermostosta) ja tämä reagoi sähkön kanssa (muuntajat, tietokoneet, autot, loisteputkivalaisimet) ja saavat aikaan oudon olon. Itselläni hyvinkin omakohtainen kokemus (tosin ainaisten hampipaikkausten lisäksi oli pari rikkoontunutta kuumemittarin elohopeapallukka ollut pitkän aikaa lähistöllä... Mutta amalgaamisaneerauksen ja elohopeapallukoiden poiston jälkeen saatoin taas katsella tv:tä, olla mikron lähellä, kaupassa, autossa, muuntajien lähistöllä...
numerossa 1 vuonna 1996. Minulla on tämä lehti jos sinua kiinnostaa. T. marika (voit laittaa sähköpostiosoitteesi ja lähetän artikkelin sinulle)
Ei ne sen suuremmin voi vahingoittaa.
Mullakin esiintyy ahdistusta isojen voimalinjojen lähellä ja varsinkin silloin kun pitäisi kulkea niiden ali, mutta pienien muuntajakoppien lähellä ei kumminkaan. Aina saan kyllä rohkaistua itseni ja mentyä ali, vaikka se ei kivalta tunnukaan. Se tunne on vaan niin outo ja kun ei mulle mistään muusta tuu sellasta enkä pelkää oikeen mitään.
Mulla tulee tämä aivan sama. Kirjoittamasi kuulostaa aivan kuin omalta sanomiseltani. Enkä minäkään oiken mitään muuta pelkää. Olisi mielenkiintoista tietää mistä tuo kummallinen tunne tulee. Se on sellainen ahdistuksen tunne rinnassa juurikin. Pahin oli vähän aikaa sitten, kun voimalinjasta vielä lisäksi kuului aivan kauhea surina monen sadan metrin päähän. Luulin kuulevani joen virtauksen, mutta se olikin voimalinjan hirmuinen surina
Tämän vanhan aloituksen löydin. Olen kuvitellut, että olen ainoa maailmassa joka pelkää voimalinjoja, antenneja ja linkkimastoja. En tiedä mustä moisen pelon olen saanut ja tosiaan rajoittaa elämää aika tavalla.