usein.Keskustelupalstoilla naiset pystyvät puhumaan rehellisen tuntuisesti tunteistaan,yksinäisyydestään ym.kipeistäkin asioista,mutta missä ovat esim.vanhemmat eronneet tai leskeksi jääneet miehet?
En muista lukeneeni yhtään kirjoitusta,jossa esim.joku leskimies olisi kertonut selviytymisestään vaimon kuolemasta.Mitä miettii,kuinka on jaksanut ja mikä on auttanut surussa jne.Itse olen naisleski ja kaivannut useinkin ihmistä jonka kanssa puhua miltä tuntuu ja kuinka elämässä mennä eteenpäin.
Eivätkö miehet sure vai eivätkö vain puhu?
En muista lukeneeni yhtään kirjoitusta,jossa esim.joku leskimies olisi kertonut selviytymisestään vaimon kuolemasta.Mitä miettii,kuinka on jaksanut ja mikä on auttanut surussa jne.Itse olen naisleski ja kaivannut useinkin ihmistä jonka kanssa puhua miltä tuntuu ja kuinka elämässä mennä eteenpäin.
Eivätkö miehet sure vai eivätkö vain puhu?
Vastaukset 5
Vanhimmat
leski-mies. Me kaikki elänme vain tässä ajassa yhden elämän. Sinä myös leski? Oliko hän siellä kuoleman jälkeen?
ole varma mitä kysymykselläsi tarkoitit?
Toki näin hänestä paljon unia ja joskus,alussa,
tuntui kuin hän olisi ollut lähellä.
Miten sinä olet selvinnyt eteenpäin?
Eriytyvät ja erakoituvat.
Eroaminen on niin kallista puuhaa, että uuden perheen perustaminen tulee taloudellisesti lähes mahdottomaksi.
tutustunut leskimieheen, jonka vaimo kuoli yli 5 v sitten. Hän kertoi, että tuo 5 v kului suremisessa. Mieheni kuoli lähes 4 v sitten ja keskustelemme yöt päivät kaikenmaailman asioista kun tapaamme. Välillä uimme ja saunomme. Kello saa olla mitä on. Leskinä ymmärrämme toisiamme. Oli niin suloista, kun jotain kertoessani aloin itkeä. Hän sanoi, että itke vaan ja silitti. Lähdimme sitten iltakävelylle.
teille molemmille!Ihanaa,että noinkin käy.Omalta kohdaltani en usko koskaan enää löytäväni ketään,enhän edes käy muualla kuin töissä.
Oppiihan sitä yksinkin olemaan,mutta iho muistaa...Kosketuksen....ja sielu huutaa joskus.ota syliin,sano että olen sinulle tärkeä....