Tämä saattaa kuulostaa hullulta ja täysin typerältäkin. Mutta musta tuntuu että mun päässä kaikki ei ole kunnossa. Olen joutunut elämään hyvin pitkän ajan stressin ja pelon alla. Minulla on vakavaan masennukseen- ja paniikkihäiriöön lääkitys. Välillä tuntuu että pystyn unohtamaan sen "pahan" kokonaan, mutta välillä se on taas koko elämä ja tämä voi vaihdella useita kertoja päivässä. Voin sanoa että se joka pelkää on minä ja se joka ei pelkää on (minun oma nimeni). Menetin ennen tätä "pahaa" ainoan ihmisen johon ikinä olen täysin luottanut. Mietin voisiko olla mahdollista että olisin luonut "toisen minän", jonka selän taakse mennä, koska enää ei ole muitakaan? Minulla on paljon kavereita, mutta minulla on aina ollut suuri luottamusongelma kaikkia kohtaan. Enkä luota toisten arviointi kykyyn kovinkaan monessa asiassa, koska en yksinkertaisesti pysty.
Kuulostaako ihan hölmöltä?
Mimosa2
2232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Millainen on lapsuuden perheesi? Pystyitkö luottamaan vanhempiisi, vai täytyikö sinun aina vakuuttaa vanhempia, peitellä tosiasioita,joita he eivät hyväksyneet, pelätä heitä tms. ? Lapsi ja nuori tarvitsee elämäänsä aikuisen, johon luottaa ja jolle kertoa ajatuksistaan ja tuntemuksistaan. Jos sitä ei ollut, voi sellaisen tukihenkilön löytää myöhemminkin (tukiyhdistyksistä, terapeutista, ystävästä tms.), ja saada elämänsä palaset järjestykseen ja turvallisuudentunteen takaisin itselleen. Onnellisen kodin, vaikkapa sitten vain omaan mieleen, jonka avulla tuntee olevansa turvassa ja onnellinen.
Ikinä en ole voinut kertoa kaikkea vanhemmilleni, koska olen viettänyt aika radikaalia elämää nuoruudessani. Mutta ikinä en ole joutunut pelkäämään esimerkiksi väkivaltaa vanhempieni luona. Olen ns "säästänyt" heidät siltä tiedolta mitä he eivät varmasti tahtoisikaan kuulla.
Teini-ikäisenä kävin psykiatrilla, mutta kaunistelin lopulta asiat hänellekkin niin että hän lopulta totesi minun olevan selväjärkinen nuori, koska kyllästyin niihin käynteihin.