Onko muita bulimikko äitejä?
Mulla kaksi alle kouluikäistä lasta itselläni.. aloitin oksentelun kun nuorempi oli reilu vuoden, mulla on molemmissa raskauksissa ollut raskausdiabetes ja ylipainoa raskauksista jäi... koin hirveää painostusta muutaman lääkäriin osalta että painoa on saatava alas tai diabetes puhkeaa... siitä se kierre sitten lähti.
Painoa on tullut alas jo melkein 7kiloa, aika hitaasti mutta varmasti... kukaan ei siis osa epäillä mitään.. en myöskään oksenna kaikkea, oikeastaan vaan epäterveelliset herkut yms... iltaisin mässään täällä mielin määrin herkkuja kun lapset nukkuu ja sitten oksennan pois. Saan syömisestä tietynlaista tyydytystä ja se rauhoittaa mun oloani.
Tiedän etten voi näin kauaa jatkaa, mutta en tiedä muutakaan vaihtoehtoa.
Mulla kaksi alle kouluikäistä lasta itselläni.. aloitin oksentelun kun nuorempi oli reilu vuoden, mulla on molemmissa raskauksissa ollut raskausdiabetes ja ylipainoa raskauksista jäi... koin hirveää painostusta muutaman lääkäriin osalta että painoa on saatava alas tai diabetes puhkeaa... siitä se kierre sitten lähti.
Painoa on tullut alas jo melkein 7kiloa, aika hitaasti mutta varmasti... kukaan ei siis osa epäillä mitään.. en myöskään oksenna kaikkea, oikeastaan vaan epäterveelliset herkut yms... iltaisin mässään täällä mielin määrin herkkuja kun lapset nukkuu ja sitten oksennan pois. Saan syömisestä tietynlaista tyydytystä ja se rauhoittaa mun oloani.
Tiedän etten voi näin kauaa jatkaa, mutta en tiedä muutakaan vaihtoehtoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kyllä niitä bulimikkoäitejä on varmasti muitakin, ja paljon. Itse en ole vielä äidiksi päässyt, varmaankin kiitos tämän bulimian. Sinun bulimiasi kuulostaa samantyyppiseltä kuin minun, eli oksennat lähinnä vaan epäterveelliset herkut. Myös minä syön levottomuuteen ja tekemisen puutteeseen.
sotkeeko bulimia kuukautiskiertoasi?Minä käyn parhaillaan lapsettomuushoidoissa, kun haaveilen lapsesta ja menkat on muuttuneet kovin epäsäännölliseksi/jääneet pois bulimian myötä
on pysynyt ihan normaalina, uskon että se että mitään radikaalia painonpudotusta ei ole tapahtunut, enkä ole lähelläkään alipainon rajaa on ehkäissyt sen kierron sotkeentumisen.
Eikö alipaino ja raju laihtuminen ole niitä juuri mitkä saattavat kiertoon vaikuttaa?
'kiva' kuulla että on myös muita äitejä. Itse myös haaveilen välillä kolmannesta lapsesta mutta mietityttää jo nyt että miten taas raskausaikana pää kestää painon nousun yms.
Tuntuu että syytän niitä muutamia lääkäreitä tästä vinoutuneesta ajattelusta vaikka he eivät sormiaan ole kurkkuuni työntäneetkään :(
Minulla menkat jäi pois, vaikka en laihtunutkaan paljon ja olen ennemmin normaalipainon ylärajoilla kuin alipainoinen. Siis toimiiko teillä kaikilla kuukautiskierto ihan normaalisti vaikka bulimikoitte ja olette normaalipainoisisa?!?
Et ole ainoa,et todellakaan.Itse olen kolmekymppinen kolmen lapsen äiti ja oireilen aika ajoin,toisinaan vähemmän toisinaan enemmän.syömishäiriöinen olen ollut useita vuosia,jo yläaste ikäisestä,mutta välillä tosiaan on elämää ja sitten helvetti taas koittaa.Itse en ole koskaan pystynyt syömisiäni hallitsemaan vaan tämä saatanan sairaus hallitsee elämääni enemmän kuin mikään muu ja toisinaan se iskee helvetin rajuna..masennusta,ahdistusta,itsetuhoisia ajatuksia..voi vittu mä haluisin sillon vaan kuolla,lasten takia on pakko jaksaa ja minulla on vanhimmat tosiaan jo 11.v ja 12.v,joten paljon joudun salailemaan etten jää kiinni..Ja tosiaan en ole bulimikko vaan oireilen myös kaikkia muita mahdollisia häiriöitä,mutta kaikista eniten sillon kun tauti on pahimmillaan se muistuttaa bulimiaa,kulunut viikko on mennyt taas oksennellessa..ahdistaa ja v**aa.
Täällä myös yksi "esimerkillinen" äiti, jonka pahin pelko on että tartuttaa tämän sairaan suhteensa ruokaan lapsiinsa. Tyttö on esimurrosiässä joten kohta nähdään, onko hänellä sama juttu kuin minulla. Eli sairastuin murrosikäisenä ja siitä se on jatkunut. Olen sairastanut kaikki syömishäiriöt, mutta on minulla ollut välillä terveitäkin vuosia. Nyt olen taas pohjalla ja koitan räpiköidä ylös.
Tiedän kyllä tuon, kaikista pahimpia on yksinäiset yöt, kun ei voi itkeä, vaan syö pakonomaisesti.