jotka ovat joskus joutuneet harkitsemaan aborttia: Miten sait tehtyä päätöksen? Teitkö päätöksen järjen vai tunteen mukaan? Mulla on sellanen tilanne, että järkevintä olis abortti tehdä mutta tunteet pistää kovasti vastaan. En viitsinyt kysyä tuolta abortti-palstalta koska sieltä tuskin mitään asiallista vastausta sais.
kysymys
niille
7622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vahinkoraskaus kyllä mutta se päätös oli helppo, ei tarvinnut kauaa miettiä. Onnellinen vahinko.
Sanoisin itse että aborttia ei pidä mennä tekemään jos ei tunne anna myöten. Siinä ottaa niin hirveän suuren riskin katumuksesta ja syyllisyydestä, ja yhä pahemmkais voi mennä kun olosuhteet muuttuvat, ja se "järkevä syy" ei enää tunnukaan niin järkevältä.
Minä sanoisin, älä tee jos et tahdo. Mikään järkisyy maailmassa ei helpota tunnetta siitä että menetit omasta päätöksestäsi lapsen jonka olisit halunnut. Raskaus on naiselle aina huikean suuri tunnekysymys, ei pelkästään järkiasia. Tunne näyttelee siinä rposessissa niin suurta osaa, etten jättäisi sitä järkisyiden verjoon, etenkin jos ne järkisyyt ovat sellaisia joiden kanssa voi vielä elää.
Miksi mielestäsi olisi abortti järkevintä?
***
minun kohdalla se, että riskeeraan oman terveyteni jos lapsen pidän. Muitakin syitä on, mutta se on se suurin. Sitä katumusta ja syyllisyyden tunnetta pelkään, yritän siis miettiä kumman riskeeraan mieluummin, fyysisen vai henkisen terveyteni.
Mä en tunnetusti koskaan kannata aborttia, varsinkin jos kyseessä on aikuinen ihminen. Mutta tuossa olen Tristarin kanssa ehdottomasti samoilla linjoilla, ettei näissä asioissa kannata toimia ainakaan sydämen ja tunteen vastaisesti.
Mä olenkin puhunut jo aiemmin täällä yhdestä ystävästäni, joka teki abortin miehen painostuksesta ja sellaisessa tilanteessa, jossa kaikki ei ollut aivan vakaata.
Nyt ystäväni on todella ahdistunut siitä, ettei tullut aikanaan sitä lasta pitäneeksi, kun se hopeatarjottimella hänen eteensä kannettiin. Koska ystäväni kärsii ja katuu, myös mun on hyvin vaikeaa lähestyä häntä: Itse saan lapsia sarjatuontantoja ja toinen katselee onnettomana vierestä ja spekuloi "jos minäkin olisin silloin, niin nyt minäkin..." -juttuja.
Anna uudelle elämälle mahdollisuus!
Siinä tapauksessa on otettava selvää kuinka suuri se riski on, ja arvioitava se voiko sen hyvällä omallatunnolla ottaa. Jos riski on liian suuri ja raskauden päätät keskeyttää, on tärkeää että jo ennalta tiedostat katumuksen ja syyllisyyden tunteiden mahdollisuuden ja hankit itsellesi apua niiden käsittelyyn, psykologin sohvasta ehkä parhaiten. Voit lääkärin kanssa keskustellessa jo pyytää yhteystietoja.
***
Varmasti osaa arvioda kuinka suuri riski raskaus on terveydellesi. Keskustele siis lääkärisi kanssa mitä vaihtoehtoja on pitää huolta terveydestäsi raskausaikana. Nykyisin monet ongelmat on hoidettavissa. Oletko tutkinut juuri itseesi liittyvät mahdollisuudet?
mun lapset on olleet yllätyksiä. ensimmäisen päätin pitää heti ja toki elämää oli järjesteltävä uusiksi, koulu oli kesken ja pitkä suhde juuri päättynyt, joten tiesin myös olevani lapselle se ainoa lähivanhempi. onneksi sain tutkintoni valmiiksi pari kuukautta ennen kuin lapsi syntyi ja lapsen isäkin alkushokin jälkeen hyväksyi tilanteen.
toisen lapsen raskaus alkoi ehkäisystä huolimatta ja tilanne oli huonoin mahdollinen. olin pari päivää täysin lamaantunut ja abortin mahdollisuus häilyi mielessä taustalla, mutta ei ollut oikeasti vaihtoehto. minulla järkisyyt eivät enää näin aikuisena paina mitään vaan merkityksellistä on oma arvomaailmani ja käsitykseni elämästä ja siitä, mikä palanen minä siinä olen. sitähän siis kai kysyitkin. eli tiesin jo yhden lapsen äitinä, että kyllä kahdenkin kanssa pärjään ja olen molemmista lapsistani ikionnellinen ja elämämme on onnellista ja hyvää. henkisen hyvinvointini ja myös fyysisen jaksamiseni kyllä riskeerasin, sillä asia on ollut vaikea, koska osapuolia on muitakin kuin minä.
minulla on myös nuoruudessani erittäin vaikea ja raskas kokemus, en sitä tässä erittele, mutta kerron, että haava sydämessä ei parane ikinä.
suosittelen sinulle tekemään siten, miten sydämesi sanoo. järkipäätöksen kanssa on erittäin vaikea elää, vaikka sinullakin ilmeisesti terveydelliset syyt olisivat syynä.
jossa aborttia on suositeltu.
Toisessa tapauksessa oli lääkäreiden mukaan tulossa vaikeavammainen lapsi ja toinen raskaus sai alkunsa raiskauksesta.
Kummassakin päätin pitää lapsen ja kummassakin tilanteessa toimin puhtaasti tunteen mukaan, järki olisi ohjannut toisin.
Toinen lapsista on nyt ihana parikymppinen terve neitonen ja toinen meni surukseni kesken.
Nuo olivat minun päätöksiäsi. Itse joudut päättämään omista lähtökohdistasi ja myös omista tunteistasi ja omasta järjestäsi käsin. Toivotan sinulle viisautta ja voimia vaikeaan päätökseen ja olen pahoillani etten osaa antaa mitään "oikeaa" neuvoa.