Tällainen tilanne on jatkunut nyt jo varmaan pari vuotta. Äitini murjottaa isälleni. Joka kuukausi hän aina vetää herneen nenään jostain, sitten hän on hiljaa, puhuu isälleni alakuloiseen äänensävyyn ja lopulta sitten alkaa valittaa samasta asiasta, kuin aina aiemminkin. Aina se on sitä, kuinka isäni ei keskustele, ei osallistu lapsenkasvatukseen tai esittää asiansa epämääräisesti.
Nyt tässä kuussa äitini on mököttänyt isälleni jo pidemmän aikaa. Vielä enemmän tämä ärsyttää, kun hän on itse ilmaissut kuinka hän halveksii sitä, että toinen viestii äänensävyllään, ja nyt hän sitten tekee sitä itse. Ei tässä ole mitään ongelmaa, jos olen kahdestaan jommankumman kanssa, en minä tätä asiaa silloin muista, mutta heti jos he ovat samassa paikassa, se näkyy ja muistuu taas mieleen. Isäni on kiltti, hän yrittää kysellä äitini päivästä ja tekemisistä, mutta äitini vain murjottaa. Tällä hetkellä hän kyllä vastaa kysymyksiin, mutta se äänensävy kertoo kaiken.
Nyt on tulossa se piste, etten enää jaksaisi tätä. En jaksa olla koko ajan pelkäämässä, että koska he eroavat. Kerran vuosi pari sitten äitini jo lähti, mutta tuli seuraavaksi päiväksi takaisin. Kerran olen heidän kuullut puhuvan, että mitä he nyt tästä eteenpäin tekevät. En jaksa enää koko aikaa miettiä, että kumman luokse minä sitten menisin, kuinka voin päättää sen ilman että toiselle tulee siitä paha mieli. En jaksa katsoa, kuinka isäni yrittää muuttaa käytöstään, mutta mikään ei kelpaa äidilleni, aina on jotain vialla.
Juuri nyt olen vain niin väsynyt kaikkeen, muuhunkin kuin vain tähän tilanteeseen. Mitä minä voin tehdä? Äitini on tehnyt varsin selväksi, että minä en saa kommentoida hänen tekemisiään mitenkään negatiivisesti, enkä saa neuvoa häntä mitenkään, ellei hän sitä pyydä. En siis uskalla edes pyytää, että hän lopettaisi jo tämän jutun ja päättäisi joko tyytyä tähän mitä on ja hyväksyä isäni sellaisena kuin hän on.
Nyt tässä kuussa äitini on mököttänyt isälleni jo pidemmän aikaa. Vielä enemmän tämä ärsyttää, kun hän on itse ilmaissut kuinka hän halveksii sitä, että toinen viestii äänensävyllään, ja nyt hän sitten tekee sitä itse. Ei tässä ole mitään ongelmaa, jos olen kahdestaan jommankumman kanssa, en minä tätä asiaa silloin muista, mutta heti jos he ovat samassa paikassa, se näkyy ja muistuu taas mieleen. Isäni on kiltti, hän yrittää kysellä äitini päivästä ja tekemisistä, mutta äitini vain murjottaa. Tällä hetkellä hän kyllä vastaa kysymyksiin, mutta se äänensävy kertoo kaiken.
Nyt on tulossa se piste, etten enää jaksaisi tätä. En jaksa olla koko ajan pelkäämässä, että koska he eroavat. Kerran vuosi pari sitten äitini jo lähti, mutta tuli seuraavaksi päiväksi takaisin. Kerran olen heidän kuullut puhuvan, että mitä he nyt tästä eteenpäin tekevät. En jaksa enää koko aikaa miettiä, että kumman luokse minä sitten menisin, kuinka voin päättää sen ilman että toiselle tulee siitä paha mieli. En jaksa katsoa, kuinka isäni yrittää muuttaa käytöstään, mutta mikään ei kelpaa äidilleni, aina on jotain vialla.
Juuri nyt olen vain niin väsynyt kaikkeen, muuhunkin kuin vain tähän tilanteeseen. Mitä minä voin tehdä? Äitini on tehnyt varsin selväksi, että minä en saa kommentoida hänen tekemisiään mitenkään negatiivisesti, enkä saa neuvoa häntä mitenkään, ellei hän sitä pyydä. En siis uskalla edes pyytää, että hän lopettaisi jo tämän jutun ja päättäisi joko tyytyä tähän mitä on ja hyväksyä isäni sellaisena kuin hän on.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiiätkö, mulla on vähä samantyyppinen kirjoitus mun äitistä otsikolla Help Me!
Kysy vanhenmiltas, jos voisitte mennä yhdessä jonnekkin ja tehdä jotain kivaa yhdessä. Menette syömään,elokuviin tai vaikkapa shoppailemaan. Minkä ikäinen oletkaan, sillä ei ole väliä, vaikka menisitkin isäsi ja äitisi kanssa jonnekkin YHDESSÄ, on tärkeää, että pysytte väleissä. Mulla ei ole siihen enään mahdollisuutta, että menisin isän ja äidin kanssa yhdessä jonnekkin, sillä he ovat eronneet 6 vuotta sitten. Isäni kanssa en ole väleissä ja äidillä asun, mutta välit hänenkään kanssa ei oo loistavat. Yritä puhua isällesi asiasta ja kerro hänelle miltä sinusta tuntuu. Voit itsekkin sanoa äidillesi etteikö hän ymmärrä, miltä sinusta tuntuu. Yritä sanoa hänelle kuinka paljon sinä hänestä välität ja kuinka paljon surisit jos äitisi ja isäsi eroaisivat. Tiedän tunteen miltä se tuntuu. Itkin monta päivää,viikkoa jopa kuukausia, kun omat vanhempani erosivat, mutta nyt ajattelen, että se oli kamalaa, jos isä ja äiti olisivat taas yhdessä.
Kerro oikeasti äidilles, kuinka paljon sä siitä välität ja haluaisit että hän sopisi isäsi kanssa. Tsemppiä sulle ja toivottavasti ymmärsit musta jotain :)
Hei,
kun luin tuon kirjoituksesi, tuli tosiaan mieleen miten tyhmiä me vanhemmat voidaan olla, pyöritään omissa riidoissa ja turhaumissa, ja nuori jää huomioimatta. Olen varmasti syyllistynyt samaan.
Ei ihme että olet väsynyt. Neuvoisin seuraavaa: reagoi vanhempiesi riitoihin/mökötykseen, sano miltä se sinusta tuntuu ja kerro että odotat heidän ratkaisevan asiansa aikuisen lailla. Sillä mököttäminen on tylsää ja lapsellinen tapa toimia. Vaadi avoimuutta! Koska sinä olet arvokas, upea nuori.
Ja toinen neuvo, soita vaikka perheneuvolaan ja mene sinne puhumaan tuntemuksistasi, tai hanki jokin muu jolle voit purkaa tätä asiaa että saat itsellesi tukea. Ei ole oikein että sinun voimasi kuluvat vanhempien kyvyttömyyden takia!
Sinulla on kuitenkin oma nuori elämäsi edessä, ja kotoa muutettuasi voit aloittaa omaa elämää tuoreelta pohjalta, vapaana ja omasta elämästäsi nauttien.
Kaikkea hyvää!