Ajattelin että kirjoittaisin Helsingin sanomien mielipidesivulle kirjoituksen vl-liikkeen toimintatavoista. Aiheena olisi mm.hengellinen väkivalta, toisinajattelevien eristäminen sosaalisesta kanssakäymisestä ja naisten alistaminen ehkäisykiellolla. Kysyisin siinä, kuinka Kirkko ei puutu asiaan? Olisi hyvä jos saataisiin kirjoitukselle mahdollisimman monta allekirjoittajaa ja sen voisi myös laatia yhteistyössä. Ilmoittautukaapa halukkaat, niin ryhdytään hommiin. Mikäli halukkaita laatijoita ja allekirjoittajia löytyy ilmoittautukaa! Laitan myöhemmin sp.osoitteeni.
Mielipidekijoitusta laatimaan
naisihminen....
291675
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
aika toimia!Nämä nettikirjoittelut ovat kiitettävästi herätelleet ihmisiä näkemään asioita niiden oikeilla nimillä ja rintama vääryyksiä vastaan vahvistuu niin kauan kun vääryydet hoidetaan kuntoon ja pois.Ajatuksesi saa varmuudella laajan kannatuksen,mutta kuka uskaltaa laittaa kirjoitukseen nimensä alle ja mennä sen jälkeen vielä ry:lle? t:vl mies
Niin, ajattelin, että jotkut voisivat uskaltaa laittaa nimensä ja jos nimiä olisi paljon, sekin voisi madaltaa kynnystä. Toki vaatii paljon rohkeutta, ja sitä täällä kyselisinkin että onko sellaisia jotka olisivat valmiita.
Mennä seuroihin? Etkö - ettekö uskalla olla yhtään kertaa pois? Jos et mene tapetaanko sinut ja perheesi fyysisesti, henkisesti, heitetäänkö saatanalle vai tulimereen? Kertokaa minulle mitä tapahtuu, jos jotkut - joku heitetään tulimereen -saatanalle?
Onko teistä kukaan uskaltanut koskaan kokeilla?
Entäs jos mikään noista ennustuksista tai peloitteluista ei toteudukaan, mitä sitten ajattelette vai pystyttekö sen jälkeen ajattelemaan yhtään mitään?
tarvitse laittaa. Nimimerkeillä useinkin kirjoitetaan.
Asia on todella vakava ja ihmettelen, että sen enempää kirkko, kuin yhteiskunta muutoinkaan ei asiaan puutu.
Ei voida sanoa, että se on vapaa valinta, jos vuoden välein lapsen synnyttää. Lestadiolaisyhteisössä EI ole vapaata valintaa, varsinkaan naisella.
nimettömänä olisi hyvä ja sitten sen lisäksi vetoomus ev.lut.piispoille allekirjoituksin olisi siihen hyvänä lisänä. Siihen olen valmis nimeni laittamaan.
Kyllä heidän pitäisi jotain kantaa ottaa asiaan, koska tämä touhu tapahtuu kirkon sisällä.
Ette te raukat kuitenkaan mitään uskalla tehdä omilla nimillänne. Täällä vain virtuaalimaailmoissa huutelette nimimerkkien takaa.
...rohkeasti heitit suoraan omalla nimelläsi tyhmän välikommentin. Oletpa rohkea aivopestyksi ja pimeään pulloon piiskatuksi vl:ksi.
löytäisimpä itsestäni sen verran rohkeutta, että uskaltaisin nimeni siihen laittaa... =( mutta epäilen...
"Hengellinen väkivalta, toisinajattelevien eristäminen sosaalisesta kanssakäymisestä ja naisten alistaminen ehkäisykiellolla" ovat niin laajoja aiheita, että siitä saa aikaan hyvin monenlaisia kirjoituksia. Kaikista näistä aiheista on useita kirjoituksia tälläkin palstalla. Oikeastaan kyse on kestoaiheista.
Yhteisen tekstin laatiminen on myös työläs prosessi. Eri ihmiset haluavat painottaa eri asioita ja eri tavoin. Vaikka varsinaisesta asiasta voisikin olla samaa mieltä, niin en minäkään silti voisi läheskään kaikkea esitettyä kritiikkiä allekirjoittaa.
Mitä yleisöosastokirjoituksiin tulee, niin niissä on itse teksti se merkittävin joka ratkaisee mahdollisen julkaisun. On lähes merkityksetöntä onko allekirjoituksia 1 vai 10, ellei allekirjoittajilla ole asemansa tai koulutuksensa puolesta erityistä painoarvoa.
Kovin monia en usko löytyvät, jotka omalla nimellään saat allekirjoittamaan. Ihmiset kun pelkäävät tai muuten vaan varovat sukulaisiaan. Vanhoillislestadiolaisuus kun on vieläkin jonkilainen tabu yhteiskunnassamme, vaikka elämmekin tällä hetkellä tuon tabun murtumisen aikaa.
Kirjoituksen tulee olla lyhyt ja ytimekäs päästäkseen lehden mielipideosastolle. Tämä puolestaan rajoittaa sitä mitä sanotaan ja mitä kaikkea otetaan huomioon.
Paras työkalu yhteisen kirjoituksen muokkaamiseen on keskustelupalsta, jossa kaikki näkevät toistensa tuotokset ja ehdotukset. Tämän suhteen on sitten se ongelma, että ottaako lehti mielipideosastolleen avoimesti internetissä muotoillun kommentin? Olen kuullut että ainakaan Kaleva ei julkaise mielipideosastollaan kirjoitusta, joka on ennen Kalevan julkaisua internetissä.
En kuitenkaan lainkaan halua tyrmätä ajatustasi. Voisin itse allekirjoittaa hyvän tekstin, mutta tällä hetkellä en ehdi ryhmätöihin auttamaan. Allekirjoitusta on kuitenkin mahdoton luvata ennenkuin näkee tekstin, mikä pitäisi allekirjoittaa;)
Ei ole vielä, mutta "muotoilen" parhaillaan.
Tiedän sen, että mitään netissä jo julkaistuja ei julkaista lehdessä yleensä.
Käykää itse katsomassa Hesarin nettipalstaa, jota lukemalla voi todeta, että epäuskovaiset ovat totisesti vallaneet koko palstan!
Mitä mielipidekirjoitus Hesarissa - tai muuallakaan muuttaisi? VL on nykyajan tabu ja sellaisena se pysyy niin kauan kuin ryhmä pitää kiinni sisäänpäinkääntyneestä sulkeutuneisuudestaan. Kirkkohan ei tuolle asialle mitään tee eikä kai voisikaan - viralliselle kirkollehan tärkeintä on säilyttää virallisen hyvät välit joka suuntaan, ja siksihän virallinen kirkkomme onkin tänä päivänä pelkkä paperitiikeri. Kun joka suuntaan ei voi aina kumartaa pyllistämättä toisaalle. Viralliselle kirkolle on käynyt niin, että virallinen linja on nielaissut kaiken totuutta ja hyvyyttä tavoittelevan kannanottamisen ja pienen ihmisen puolustamisen. Kirkko on pelkkä rituaalipankki, ei muuta.
VL:t taas yleensä kuuluvat kirkkoon, mutta eivät ole sen kanssa juuri tekemisissä. Jos ovat, kirkosta tulee VL-henkinen pappi heidän tilaisuuksiinsa. Esim. Nivalassa, jossa on körttiperinnettä ja VL-perinnettä, VL:t eivät noteeraa nk. körttipappeja ensinkään. VL:t ovat oma porukkansa, eikä siihen auta mikään ulkopuolelta tuleva. Jos menet ulkopuolisena porukkaa parjaamaan, ne puhuvat keskenään korkeintaan, että onpa rankkaa olla uskomassa kun jumalattomat pyrkivät solvaamaan. Jos taas olet nk. ex-VL ja menet totuuksia laukomaan julkisesti, ne puhuvat keskenään että ei tuosta kaverista olisi koskaan ollutkaan olemaan uskomassa kun ei se ymmärrä tätä uskomassa olemista, vaan on luopio. Jos taas joku, joka olisi kovasti, vakavasti otettavasti uskomassa, alkaisi näitä asioita vaikka omassa porukassaan puhumaan, niin kyllähän tiedätte, mitä siitä seuraisi.
Nähdäkseni ainoa mahdollisuus siihen, että VL-liike koskaan muuttuisi, olisi se, että liikkeen sisällä nuoret ihmiset alkaisivat keskenään pienissä porukoissa salaa puhumaan asioista ja uskaltaisivat kyseenalaistaa kaiken mihin heidät on kasvatettu. Miettikääpä, mikä on tämän todennäköisyys? Jos VL:n sisään muodostuisi joku erillinen vastaliike, se erotettaisiin kyllä - ja asiasta seuraisi valtavaa mielipahaa joka ainoassa perheessä puolin ja toisin. Olisiko se sitten sen arvoista on asia erikseen.
Sanotaanko näin, että kristillisperäisen uskonliikkeen uhrina minäkin ja asiasta yli päässeenä - jos nyt olisin mukana VL-ryhmässä ja alkaisi epäilyttää asioiden mielekkyys, niin vetäisin kaikessa hiljaisuudessa oman linjani. Tekisin pari mukulaa miehen kanssa ja jos mies olisi keskusteltavaa sorttia niin yksissä tuumin pistettäisiin sen jälkeen pillit pussiin eikä puhuttaisi kenellekään muulle mitään - jos mies taas ei olisi ymmärtäväistä sorttia, niin sen verran täytyy naisella olla selkärankaa, että ei anna toisten päättää omasta kehostaan. Hankkiutuisin kaikessa hiljaisuudessa niiden "pakollisten tenavien" jälkeen sterilisaatioon enkä puhuisi miehellekään mitään. Vaikka sen viimeisen synnytyksen yhteydessä. Ja jos asiasta tulisi huono omatunto, hankkiutuisin salaa terapiaan, mutta en kertoisi kenellekään muulle kuin terapeutille asiasta. VL-porukan edessä siunailisin välillä murheellisena, että olishan mekin haluttu enemmän noita lapsia, mutta kun ei ole tuo Jumala antanut...
Ja tuon ison, periaatteellisen valheen antaisin itselleni anteeksi jo ennen sterilisaatiota. Sillä jokainen ON vastuussa omasta elämästään. Sitä ei voi eikä saa minkään liikkeenkään varjolla sälyttää kenellekään toiselle.
Vai sillä tavalla on asiat sielläpäin:)
Itse en kuitenkaan olisi noin pessimistinen. Kyllä asioita voi muuttaa ja pitääkin. En minä ainakaan usko että vapaassa maassa tarvitsee ilman omaa halua elää kuin jossain diktatuurissa. Siltähän tuo sinun tarinasi kuulostaa, mutta uskon, että joidenkin kohdalla tuo kirjoittamasi saattaa pitää paikkansa. Täytyy kuitenkin muistaa, että me emme elä diktatuurissa.
mutta sitä mää juuri hain tuolla äskeisellä: VL-liike ei meidän muiden sanomisista kaadu mihinkään. Se muuttuu vain sisältä päin jos on muuttuakseen. He elävät diktatuurissa vaikka me emme eläkään. Diktatuuri keskellä demokratiaa. Sellaisia ovat lahkot. Jos niiden toiminta pystytään osoittamaan lain vastaiseksi ja siitä pystytään saamaan joku oikeasti oikeuden eteen vastaamaan, niin se voi vähän töytäistä hommaa, mutta tuollaisilla lahkoilla on taipumusta ärsytettyinä vain jatkaa toimintaansa. Minusta VL-touhu kaipaisi lisää avoimuutta ja keskustelua. Keskustelun tyrehdyttäminen joistakin asioista on kuitenkin propagandan tehokkaimpia muotoja ja sitähän nuo hyödyntävät. Voi että kun ne sorretut itse tajuaisivat, että ei niitä Suomessa rupea kukaan kunniamurhaamaan, vaikka karistaisivatkin VL:n pölyt jaloistaan - mutta ymmärrän heitä kyllä, että ei sitä niin vain hylätä kaikkea tuttua, perhettä ja ystäviä.
Nyt pitää kyllä oikaista sen verran, että en todellakaan ole mitään yhtä-äkkistä muutosta hakemassa, vaan kyse olisi enemmänkin keskustelun herättämisestä että minkälainen toiminta voi olla hyväksyttävää kirkon sisällä ja sen piirissä.
ja monet muut isot lehdet julkaisevat nykyään vain omalla nimellä varustettuja mielipidekirjoituksia. Aiemmin tilanne oli hieman toinen. Vain poikkeustapauksessa (insestijuttu tms.) saatetaan julkaista nimimerkkikirjoitus.
Tällöin toimitus normaalisti liittää kirjoituksen yhteyteen maininnan: "Tämä kirjoitus julkaistaan poikkeuksellisesti nimimerkillä".
ainuttakakaan vanhoillislestadiolaisia arvostelevaa kirjoitusta.
Sillä joulukuussa 1992 sen piispa Rimpiläisen pakomatkan jälkeen
SRK laittoi edesmenneen kansanedustaja Reino Kankaan sanelemaan
maan lehdistölle tämän viestin:
"Mikäli lehdessänne annetaan tilaa Teuvo Sunin kirjoituksille,
niin kaikki SRK:n jäsenet tulevat irtisanomaan lehtenne
tilauksen ja jäsentemme yritykset lopettavat ilmoittelun
lehtenne palstoilla."
Kalevan mielipide-sivulla oli otsikossa mainittuna päivänä oheinen minun kirjoitus. Alla oli vielä minun oma nimi, jonka jätän tässä pois.
VANHOILLISLESTADIOLAISUUS ON TIENHAARASSA
Vanhoillislestadiolainen herätysliike ja sen toimintatavat ovat nousseet viime aikoina esille varsin voimakkaasti sekä tiedotusvälineissä että erilaisilla keskustelupalstoilla.
Vanhoillislestadiolaisuus on kirkon jäsenmäärältään suurin herätysliike.
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen teologia eroaa kuitenkin jyrkästi emokirkon teologiasta. Vl-herätysliikkeen keskusyhdistys eli SRK ja vl-saarnamiehet opettavat ns. "vain me" -oppia. Tämän opin mukaan vanhoillislestadiolaiset ovat koko maailman ainoita oikeita ja Jumalalle kelpaavia uskovaisia. Kaikki muut uskovaiset saarnataan kadotukseen vl-rauhanyhdistyksillä. Edelleen vl-herätysliike opettaa, että Jumala ei pysty antamaan suoraan syntejä anteeksi - vain vl-henkilö voi antaa synnit anteeksi. Tätä oppia on monilla keskustelupalstoilla pidetty Jumalan pilkkana. Vanhoillislestadiolaiset eivät yleensä puhu herätysliikkeestä vaan he nimittävät herätysliikettään "Jumalan valtakunnaksi". Sen ulkopuolella olevia uskovaisia vanhoillislestadiolaiset nimittävät "epäuskoisiksi". Vanhoillislestadiolaisissa perheissä on yleensä paljon lapsia. Tämä johtuu paljolti siitä, että vl-herätysliikkeen virallinen oppi opettaa ehkäisyn olevan syntiä. Vanhoillislestadiolaiset eivät kuitenkaan ole kyenneet osoittamaan Raamatusta kohtaa, joka kieltää ehkäisyn.
Erittäin arka asia vanhoillislestadiolaisuudessa on 70- ja 80-luvun hoitokokoukset. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys eli SRK lähetti hoitomiehiä ympäri Suomea pitämään satoja hoitokokouksia, joita voidaan kuvata seurakunnan edessä pidetyiksi julkisiksi käräjiksi. Hoitokokouksissa usein puolustuskyvyttömät vanhukset ja muut joutuivat hoitomiesten prässin kohteeksi. Lopputuloksena oli usein se, että nämä syytteen alaisena olleet henkilöt erotettiin herätysliikkestä ja "luovutettiin saatanan haltuun". Samalla annettiin ehdoton käsky, että sukulaisten ja tuttavien piti katkaista kaikki yhteydet näihin erotettuihin henkilöihin. Heitä piti kohdella kuin spitaalisia. Syytteet koskivat mm. kirkkokuorossa laulamista, väärän henkilön tervehtimistä, sitä, että syytetyn lapselta löytyi TV yms. Siis tosi pahoja tekoja? Kaikkien psyyke ei kestänyt tätä totaalista yksinäisyyteen alistamista. Jotkut menettivät mielenterveytensä ja jotkut ratkaisivat asian oman käden kautta.
SRK:lta on moneen otteeseen kyselty yleistä anteeksipyyntöä hoitokokousten yhteydessä tapahtuneista julmuuksista ja selkeistä ihmisoikeusloukkauksista. SRK ei ole esittänyt mitään anteeksipyyntöä. SRK:n kanta on: "Me olemme erehtymättömiä. Mitään väärää ei ole tapahtunut." Voidaan vain kuvitella seurauksia, kun erehtyväiset ihmiset opettavat olevansa "erehtymättömiä" ja kohdistavat tällä auktoriteetilla mahtiasemaansa toisiin ihmisiin.
Erityisesti nuori vl-sukupolvi alkaa olla kypsä nykyiseen menoon vl-herätysliikkeessä. Vanhoillislestadiolaisuudessa tuntuu keskeisiä uskon tunnusmerkkejä olevan korvakoruttomuus, televisiottomuus, hiusvärittömyys yms. Samoin vl-lapset ja vl-nuoret on ahdistettu niin tiukkaan muottiin, että kaikki eivät tahdo pystyä hengittämään siellä.
Menon jatkuessa nykyisellään vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä tapahtuu repeämä ja kahtiajako.
>> Eivät varmasti julkaise
TeuvoSuni 18.7.2008 klo 17.53
ainuttakakaan vanhoillislestadiolaisia arvostelevaa kirjoitusta.
yli viidessätoissa vuodessa on muutosta tapahtunut, minä en aikoinaan
saanut ainuttakaan kirjoitustani Hesariin, en Kalevaan,
enkä muihinkaan lehtiin.
Sen piispan pakomatkan jälkeen kun tuo ukaasi oli lehdille tullut,
minun piti tuosta aiheesta laatimani kirjoitus julkaista
paikallislehdessä ilmoituksena, josta piti pulittaa lähes 1000
silloista markkaa. Ja hieman pitemmästä kirjoituksesta
olisi Kaleva ilmoituksena vaatinut vähän yli 66 000 silloista markkaa.
Summa on oikein 66 000:-
Kun näistä asioista silloin seurakunnassa kappalaisen toimineen
nykyisen pääsihteerin kanssa kolme kertaa keskustelin,
ja kun hän ei voinut totuutta millään valheilla puolustaa,
niin joka kerta hänen luotaan lähtiessä hän iski minulle
käteen heidän valttikorttinsa: "Helvettiin menet, jos et meidän
joukossa ole syntejä tunnustamassa. Ja siksi minulla on häneltä
saatuna kolme matkalippua helvettiin.
Ja kirkon välinpitämätön suhtautuminen tähän saatanalliseen
harhaoppiin johti lopulta siihen, että 1.4.1996 kävi lukemassa
erokirjeeni kirkkoherralle:
Harva kirkosta eronnut lienee joutunut eronsa syyt perustelemaan,
saati laatimaan kirjeen. Minun oli se kuitenkin tehtävä, kun Pyhä
Henki sen tehtäväksi antoi. 1.4.1996 oli se ilon päivän, kun tämän
kirjeen sain käydä lukemassa Ruukin seurakunnan kirkkoherra Reijo
Junttilalle:
VOIVATKO KRISTUS JA BELIAR OLLA YHTÄ - EIVÄT - SIKSI LÄHDEN
Toisenlainen on Teologisten tiedekuntien kuin teologisen instituutin
jumala. Toisenlainen on piispa Rimpiläisen kuin muiden piispojen
jumala, Toisenlainen on Suomen Lähetysseuran kuin Lähetysyhdistys
Kylväjän jumala. Toisenlainen on Suomen Raamattuopiston kuin Suomen
rauhanyhdistysten jumala. Toisenlainen on Rukoilevaisten kuin
Rukouspalvelun, näiden kaatajien jumala. Toisenlainen on Paavalin
synodin kuin Hengen Uudistus Kirkossamme ry:n jumala. Toisenlainen on
sanansaattajien kuin Lestadiolaisten Esikoisten jumala. Toisenlainen
on Evankelisten kuin Uusherätyksen jumala.
Ja kaiken tämän, jumalten puiston - Suomen Siionin - yllä kaikuu
piispa Rimpiläisen ja hänen synodinsa jumalan voimakas ääni: "Nainen
vaietkoon seurakunnassa!" Mitä tämä käytännössä merkitsee? Siitä antaa
hyvän esimerkin lehtori, joka tämän piispan kätten alta kävi hakemassa
vihkimyksen, hengen ja siunauksen. Näin hän tunnusti sanomalehti
Kalevan haastattelussa:
"Saarnan pito jumalanpalveluksessa kuuluu Janatuisen mielestä papille.
Lehtorinakaan hän ei halua saarnata kirkossa kotimaassa, mutta
kylläkin pitää saarnaamista mahdollisena ulkomailla."
Ajatelkaa kaikki, minkälainen tämä piispa Rimpiläisen ja hänen
lahkonsa, Paavalin synodin, jumala todellisuudessa on? Kotimaa kun
taakse jää, ja lähetyskenttä häämöttää, ja kun ei enää olla piispan
valvovan katseen alla, niin nainenkin voi silloin tehdä hieman syntiä
- saarnata jopa kirkossa.
Jos on tämä jumala naisten suhteen tiukkapipoinen, niin
lestadiolaisten suhteen se on armahtava. Hyvä näyttö saatiin kesäkuun
30. päivänä 1995. Juuri Suviseurojen alla, kun piispa, sanomalehti
Kalevan palstatilaa hyväksi käyttäen valkaisi kalkilla kaikki
lestadiolaiset, miljoonakavalluksia tehneistä uskonveljistään lähtien,
vitivalkoisiksi:
"Sehän on ihan varmaa, että lestadiolainen herätysliike ei opeta
mitään muuta kuin rehellisyyttä ja ahkeruutta."
Tämä valkaisu lienee tehty siinä toivossa, että Suviseurojen
kansanjoukko vihdoinkin tunnustaisi hänet heidänkin jumalalleen
kelpaavaksi mieheksi, ja vastaisi hänen tervehdykseensä "Jumalan
terve!" - huudolla.
Jeesuksen seurassa lestadiolaisten miljoonakavalluksetkin olisivat
saaneet täysin toisenlaisen lopun. Jerikossakin oli kerran hyvin rikas
mies, Sakkeus. Mitä hän koki ja teki, kun sai kohdata Kristuksen?
"Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä
teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa
kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin."
Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: "Tänään on pelastus tullut
tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä
on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan."
Mikä oli Sakkeukselta kadonnut, kun hän oli omaisuuttaan kartuttanut?
Mikä on kadonnut tämän maan piispoilta, papeilta, lahkojohtajilta ja
lehtoreilta? TOTUUS. Ihmisten hätää tärkeämpää on valta ja oman lahkon
menestyminen. Se ei onnistu ilman rahaa, ja siksi heidän
kolminaisuusoppinsa kuuluu:
"On etsittävä, hoidettava ja rahastettava!" Kuinka hyvin tähän
sopivatkaan Jeesuksen sanat Matteuksen luvusta 23. Kirjoitan ne
nykysuomeksi, jotta ymmärtäisitte:
"Voi teitä, piispat, papit, lehtorit ja lahkojohtajat! Te
teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten
edestä. Itse ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka
menisivät!
Voi teitä, te lähetysjohtajat ja teidän lähettinne! Te teeskentelijät!
Te kierrätte maat ja meret saadaksenne edes yhden uuden lahkonne
kannattajan, ja kun siinä onnistutte, teette hänestä helvetin oman,
kahta vertaa pahemman kuin itse olette!"
Mitä tämä kaikki, jota tässä ja monissa muissa kirjeissä ja
kirjoituksissa olen julkituonut, oikein on? Tässäkö meillä on
Kristuksen nimeä kantava seurakunta, jolla on yksi Herra, yksi Henki,
yksi usko ja yksi kaste? Muut ovat kadonneet jo aikoja sitten, ja nyt
on viimeisenä menossa yksi kaste, kun huhut kertovat luterilaisten
pappienkin käyvän Israelin matkoilla salaa upotuskasteella Jordanissa.
Tässäkö meillä on seurakunta, jonka kaikki jäsenet ovat saavuttaneet
Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, jossa ei enää kukaan
alaikäisinä ajelehdi kaikenlaisten opintuulten heiteltävinä? Kenen
piispan, papin, lehtorin tai lahkojohtajan mielikuvitus tähän riittää?
Kyllä meillä tässä Suomen Luterilaisessa kirkossakin on malliesimerkki
lopun ajan Antikristuksen, Saatanan valhehengen, synnyttämästä
seurakunnasta. Se hallitsee omiaan eripuraisuudella ja
lahkolaisuudella. Jokaisen lahkonsa johtajan korvaan se on
kuiskuttanut: "Juuri sinä joukkoinesi olet Kristuksen asialla, älä
koskaan anna periksi!"
Todella paksu peite on piispojen, pappien, lehtorien ja lahkojohtajien
silmillä, kun eivät huomaa, että saman Saatanan synagogan kasvatteja
he kaikki ovat. Sen verran oli Martti Lutherillekin totuutta
kirkastunut, että pystyi kirjoittamaan tästä Latomukselle. Valitut
teokset osa III:
"Mutta kiitän Herraani Jeesusta Kristusta, joka tämän, minua
kohdanneen koettelemuksen on satakertaisesti jo ajassa palkinnut
antaessaan minulle oikean tiedon, että jo nyt olen aivan varma siitä,
että paavi on tuo viimeisen ajan peto, Antikristus, josta kaikki
kirjoitukset ovat ennustaneet: yliopistot taas ovat Saatanan
pääsynagogia, joissa sofistiset teologit, nuo epikurolaiset villisiat,
harjoittavat valtaansa."
Eivät ole antikristukset viidessäsadassa vuodessa suinkaan
vähentyneet, vaan räjähdyksenomaisesti lisääntyneet. Sen todistaa
kotikirkkomme tilanne, jossa ei totuutta vastassa ole yksi ainoa
antikristus, vaan tuhatpäinen antikristusten lauma, puettuna
piispoiksi, papeiksi ja lehtoreiksi.
Luulisi, että jo tässä - kun mukaan lasketaan vielä muutkin
kirkkokunnat ja ulkopuoliset lahkot - olisi näin pienelle kansalle
Saatanan eksytystä kylliksi - mutta ei-
Kansallakin on oma tahtonsa. Sen todisti helmikuussa julkaistu Kirkon
tutkimuskeskuksen tutkimus: "Kirkon tärkein tehtävä on hautaan
siunaaminen." Näin sanoi kansa ja viisveisasi Jumalasta, Jeesuksesta,
Pyhästä Hengestä ja iankaikkisesta elämästä. Kunhan vain ruumis
saadaan maatumaan piispojen ja pappien tekopyhyydellä siunaamaan
multaan. Se on tälle kansalle elämän kallein asia.
Ja - toden totta! Kalliiksi tämä kalliisti palkattujen piispojen,
pappien, kirkkohallituksen ja tuomiokapitulien johdolla tapahtuva
hautausurakointi kansalle tuleekin. Mutta kun kansa näin tahtoo, se
myös sen maksaa.
Joko eksytykset tähän loppuivat? Eivät suinkaan! Nyt kansalle
pohjustetaan Rooman matkaa. Vanha rakkaus janottaa: "Oppituomiot
uuteen harkintaan. Luterilaiset ja katolilaiset vertailevat
vanhurskauttamisoppejaan." Näin otsikoi kirjoituksensa Kalevassa
6.2.1996 Oulun tuomiorovasti, teologian tohtori Arvi Seppänen, ja
jatkaa:
"Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista tähtää siihen, että
luterilaiset ja katolinen kirkko tunnustaisivat molemminpuolisesti,
että 1500-luvun oppituomiot eivät satu toiseen osapuoleen. Näin ne
eivät enää tuomitsisi toistensa vanhurskauttamisoppeja."
Viikon kuluttua, 14.2.1996, kuuluttaa arkkipiispa Joh Vikström samassa
lehdessä: "Kirkon suhde katolilaisiin on ykkösasia", ja jatkaa:
Pyrkimyksenä on sekä johtaa toisistaan erossa eläviä kirkkoja
ykseyteen, että ilmentää niiden kesken jo vallitsevaa ykseyttä."
Tästä vierähti pari viikkoa, kun jälleen saman lehden palstoilla,
27.2.1996, jatkaa teologian lisensiaatti Kari Kuula samasta asiasta:
"Kristinuskon suhde muihin uskontoihin on vapautumassa. Lisääntynyt
tieto muista uskonnoista on kuitenkin tehnyt osalle kristikuntaa yhä
vaikeammaksi pitää kiinni perinteisestä käsityksestä. Heidän
tulkintansa mukaan myös muiden uskontojen piirissä esiintyy todellista
ja merkittävää uskonnollista kokemusta. Tällä vuosisadalla katolinen
kirkko on virallisesti esittänyt tämän näkemyksen ja myös lukuisat
protestanttiset teologit kannattavat sitä. Erityisesti johtava
katolinen teologi Karl Rahner ja protestanttinen Birminghamin
yliopiston professori John Hick ovat esittäneet, että aito pelastava
usko ei rajoitu vain kristinuskoon, vaan sitä on kaikissa
maailmanuskonnoissa."
Tähän on ihmiskunta eksytyksen tiellä tullut. En voi muuta kuin
iloita, kun näen, miten hyvin nämä valheet sopivat asioihin, joista
olen vuosien varrella kirjoittanut. Ei tässä mitään erikoista ja
ihmeellistä ole. Raamatun kirjoitukset, ne, jotka eivät vielä ole
toteutuneet, alkavat kiihtyvällä vauhdilla toteutua. Niin kuin
nämäkin:
"Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua. Silloin teidät
pannaan ahtaalle, monia teistä surmataan ja kaikki kansat vihaavat
teitä minun nimeni tähden.
Monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa ja vihaavat toinen
toistaan. Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita
harhaan.
Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää
loppuun asti, pelastuu.
Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan,
kaikille kansoille TODISTUKSEKSI, ja sitten tulee loppu."
"Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia
vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä
mitä kulloinkin mieli tekee.
He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja."
Tätä aikaa jo elämme. Enää ei Kristus ole ainoa pelastaja, niin kuin
teologian lisensiaatti Kari Kuula kirjoituksessaan toi julki. Taruiksi
ovat teologit tehneet nämäkin Jeesuksen sanat:
"Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on
tullut kulmakivi.
Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät
pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."
Saatana kokoaa omiaan viimeiseen taisteluun Kristuksen omia vastaan,
ja siksi ollaan nyt menossa Roomaan. Ei tässä mitään ihmettä ole
tapahtumassa. Kirjoitukset vain käyvät toteen. Haluan kuitenkin vielä
palauttaa mieleen Martti Lutherin sanat Roomasta. Valitut teokset osa
III:
"Mene siis vain Roomaan, hae sieltä aneita ja voikirjeitä, maksa rahaa
ja hanki itsellesi erivapauksia, anna vihkiä itsesi luostarin
jäseneksi tai rupea piispaksi, kulje pyhiinvaellusmatkoilla, huuda
avuksesi pyhimyksiä, lunasta itsesi vapaaksi kiirastulesta, tunnusta
syntisi tuollaisille papeille jne. niin joudutpa vihdoin siihen
pisteeseen, ettet tiedä, mitä teet, mitä sinulla on tai mitä olet
Jumalan edessä, niin sinut on viety harhaan, ja molemmille osapuolille
käykin aivan oikein.
Niin kuin Kristuksella ja paavilla on kaksi avainta, niin on myös
kaksi eri taivaan valtakuntaa, joihin nuo kaksi eri avainta
kuljettavat. Toinen taivaan valtakunta on iankaikkinen elämä, johon
meitä syntiraukkoja auttavat Kristuksen avaimet syntien
anteeksiantamisella, jonka Kristus on hankkinut kuolemallaan, eivät
meidän tekomme. Tämä on Jumalan valtakunta.
Toinen taivaan valtakunta on tuolla ylhäällä ilmassa, jossa perkeleet
hallitsevat, niin kuin pyhä Paavali sanoo: sinne auttavat paavin
avaimet kaikkia hänen pyhiänsä, jotka pitävät hänen kahleensa ja
lakinsa. Sillä sellaisille kuuluu sellainen taivas, ja sellainen
taivas ansaitaan ihmislaeilla ja -teoilla.
Sen tähden on Kristus todella erinomaisesti jakanut avaimet paavin
kanssa. Hän pitää itse omat avaimet, ja antaa paaville maalatut, jotka
tämä mielensä mukaan asettaa vaakunaansa tai seinälle. Kristuksen
kirkossa niillä ei ole tilaa eikä paikkaa.
Millainen kirkko on siis paavin kirkko? Se on epävarma ja horjuva
kirkko, oikea petollinen valhekirkko, joka häilyy epäilyksessä ja
uskottomuudessa ilman Jumalan sanaa, sillä se opettaa harha-avaimineen
epäilemään ja olemaan epävarma. Mutta kun se on horjuva kirkko, niin
se ei ole uskon kirkko, sillä tämä seisoo kalliolla helvetin
porttejakin vastaan. Matt.16:18.
Mutta kun se ei ole uskon kirkko, niin se ei myöskään ole Kristillinen
kirkko, vaan epäkristillinen kirkko, uskoton kirkko, joka hajottaa ja
turmelee oikeaa pyhää, kristillistä kirkkoa. Niin he siis tässä omalla
suullaan todistavat, että paavin täytyy olla oikea Antikristus, joka
istuu Jumalan temppelissä ja on oikea turmelija ja synnin ihminen,
niin kuin pyhä Paavali sanoo:
"Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan. Ennen
tuota päivää näet tapahtuu uskosta luopuminen ja ilmaantuu itse
laittomuus ihmishahmossa, kadotuksen ihminen.
Hän, Vastustaja, korottaa itsensä kaiken jumalana pidetyn yläpuolelle,
asettuu itse istumaan Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
Muistattehan, että puhuin tästä teille jo silloin, kun olin luonanne.
Te tiedätte, mikä häntä vielä pidättää, niin että hän ilmestyy vasta
kun hänen hetkensä koittaa."
Mene siis vain Roomaan, sinä luterilainen kirkko. Tämä on vain pieni
harha-askel sen haureuden rinnalla, jota olet vuosisadat harjoittanut.
Mene siis vain Roomaan, mutta minun tuelleni ja rahoillani et enää tuota
porttoa rakastele. Saatuani tämän kirjeen valmiiksi, menen lukemaan
sen seurakuntani kirkkoherralle ja ilmoitan samalla jättäväni tämän
kirkon.
Kun minut vuonna 1987 kutsuttiin kirkkoneuvostoon, pidin sitä suurena
ihmeenä, kun en entisenä sotilaana omistanut minkään puolueen
jäsenkirjaa. Sitä piti kysyä Jumalalta: "Miksi johdatit minut
seurakunnan hallintoon?" Helmikuussa 1989 sain vastauksen: "Jotta
näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa johdeta näin!"
Tämän, jos minkä, olen kyllä saanut monella tavalla todeksi nähdä ja
kokea. Siitä ovat todistuksena ne monet kirjeet ja kirjoitukset,
joissa olen näistä asioista kertonut. Hiljaisella viikolla, 1989, sain
viedä ensimmäiset Pyhän hengen viestit seurakuntaani, sen
rauhanyhdistyksille ja Oulun piispalle. Ne kutsuivat totuuteen ja
parannukseen. Ja nyt - hiljaisella viikolla 1996 - seitsemän vuotta
tuon ensimmäisen viestin jälkeen, on Pyhä Henki selvästi ilmoittanut,
että tämä on viimeinen hätähuuto ja kutsu tälle kirkolle.
Näin voin puhtaalla omallatunnolla tehdä ratkaisun, jonka oman lihani
ääntä kuunnellen olisin jo neljä vuotta aikaisemmin tehnyt:
"Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään
oikeudella ja vääryydellä? Mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?
Voivatko Kristus ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan
sellaiseen, joka ei usko?
Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin? Mehän olemme
elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut:
- Minä asetun heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen
oleva heidän Jumalansa ja he minun kansani.
Siksi Herra sanoo: - Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä
älkääkä koskeko mihinkään saastaiseen, niin otan teidät vastaan ja
olen oleva teidän Isänne, ja te olette minun poikiani ja tyttäriäni.
Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias."
Tämän ratkaisun jälkeen saattavat piispat, papit, lehtorit,
lahkojohtajat ja kaatajapapit papittarineen kokea suuren helpotuksen.
Erittäin suuri paino putoaa myös seurakuntani kirkkoherran sekä Oulun
tuomiorovastin ja asessorien sydämeltä. Nyt voitte ilman pelkoa
suunnitella piispan seuraavaa tarkastusmatkaa tähänkin seurakuntaan.
Enää ei tarvitse lähteä pakoon, sillä tämän jälkeen en ole teidän
valheitanne seurakuntalaisille paljastamassa.
Älköön nyt vain kukaan erehtykö luulemaan, että Ruukin seurakunnassa
ja Oulun tuomiokapitulissa olisi ainoat Saatanan pesäkkeet tässä
maassa, kun niin paljon olen niitä kirjeilläni ahdistellut. Ei
suinkaan, sillä niin kuin aikaisemmin tuli jo selväksi, niin Saatanan
pääsynagogan - teologisten tiedekuntien - kasvatteja ovat kaikki
piispat, papit, lehtorit ja lahkojohtajat.
Nyt vain kävi niin, että jo sangen varhain, vuonna 1958, Jumala
johdatti minut, Etelä-Karjalassa syntyneen ja siellä lapsuuden ja
nuoruuden viettäneen tänne Pohjois-Pohjanmaalle. Tämäkin oli niin
suuri ihme, että se kaipasi Jumalan selitystä. "Täällä minä haluan
sinua käyttää", oli vastaus.
Jospa tämänkin prosessin perimmäisen syyn ovat profeetat ennalta ilmoittaneet:
"Herra sanoi minulle: "Pohjoista purkautuu onnettomuus tämän maan
asukkaiden päälle."
"Pohjoisesta minä herätin miehen, ja hän tuli, auringon nousun
suunnalta minä hänet nimeltä kutsuin.
Hän tallaa valtiaita kuin lokaa, tai niin kuin savenvalaja polkee saveaan.
Kuka teistä kertoi sen ennakolta, niin että nyt voisimme sanoa: "Hän
puhui totta."
Ei teistä ollut kertojiksi, ei ilmoittajiksi, kukaan ei kuullut teidän
tästä puhuvan."
Profeetallinen oli se sunnuntaikin 11.8.1985 Lappeenrannassa, jossa
Kristus ilmestyi ensimmäisen kerran. Näytti taivaan kirkkauden ja
helvetin mustan pimeyden, ja valtavana taivaan lahjana poisti kaikki
mennen elämän traumat, ja siksi lupasin lähteä mihin hän vain haluaa
minut lähettää. Tuo näkyhän alkoi siitä, kun kirkon alttariseinä
muuttui täysin mustaksi, ja siihen ilmestyi kultakirjaimin sanat:
RAAMATTU ON TOTTA.
Tuo päivä oli Sanna-myrskyn päivä. Se syntyi siellä Etelä-Karjalassa,
kulki läpi Savon ja teki suurimmat tuhonsa täällä
Pohjois-Pohjanmaalla.
Kun Kristusta sanottiin riivaajaksi ja apostoleja hulluiksi, eivät
ajat ole siitä mihinkään muuttuneet. Kuten olen monissa kirjoituksissa
julkituonut saamani palautteen, olen minäkin mielenhäiriöön joutunut
ihminen, joka näiden kirjoitusten kautta vain purkaa ja läpikäy omaa
traumaansa. Miksi näin? Siksi, että Raamattu on totta. Se on ollut
sitä aina ja on tänäkin päivänä, ja tulee sitä loppuun saakka olemaan
- tässäkin maassa:
"Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut
minua. Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä,
omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä
omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä."
Viimeisen kerran, piispat, papit, lehtorit ja lahkojohtajat, muistakaa
tämä: jos Kristus ei olisi tullut, ja jos hänen valittunsa eivät
tässäkään ajassa olisi teidän valheitanne paljastaneet, te ette olisi
syyllisiä, mutta nyt teidän on mahdotonta puolustella valheellisia
tekojanne.
Muistakaa siis: kerran me kaikki olemme tarkastuksessa, josta ei
pakoon pötkitä, ei peitetä totuutta pöytäkirjaan valheilla, ei
heitetä totuuden kirjeitä avaamattomina roskiin, eikä palauteta niitä
avaamattomina lähettäjälle, eikä isketä puhelimen luuria korvaan.
Miettikää, missä on se suuri joukko tänään, joka tuossa viimeisessä
tarkastuksessa huutaa:
"Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me
karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja!"
Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: "En tunne teitä. Menkää
pois minun luotani, vääryydentekijät!"
Ei löydy apua, vaikka huutaisitte: "Herra, toisin olisimme toimineet,
jos olisimme totuuden tienneet!"
Arkkipiispasta alkaen on jokainen piispa saanut sen tietää, mutta
varoituksista huolimatta, Saatanan evankeliumi on miellyttävämpi.
Voin vain ihmetellä sitäkin, miten hyvään ajankohtaan Pyhä Henki tämän
eron ajoitti. Miettiväthän oikeusviranomaiset parhaillaan: pitäisikö
rikollisiin järjestöihin kuuluminen lailla kieltää?
Voiko tämän rikollisempia järjestöjä maassa ollakaan, kuin mitä ovat
nämä kirkkokunnat ja uskonlahkot, jotka Saatanan valheilla kuljettavat
joukkojaan laveaa tietä pitkin suoraan helvettiin.
Saatanaa pelätään, mutta jumalanpelko on täysin kadotettu, vaikka
Jeesus sen näin selvästi sanoo:
"Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene
tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että
ruumiin hukuttaa helvettiin."
Nyt kun tämän luterilaisen porttokirkon jätän, voin tehdä sen
turvallisella mielellä. Niin kuin Pyhä Henki on elämääni tähänkin asti
johdattanut, niin hän edelleen johdattaa, kunhan vain itse olen
kuuliainen. Sanoihan hän 8.11.1988, kun neljännen kerran minulle
ilmestyi ja muutti omat eläkepäivien suunnitelmat uusiksi:
"Jo ollessasi äidin kohdussa minä valitsin sinut tähän tehtävään. Se
eläketulo mikä sinulla on, saa sinulle riittää ja loppuelämäsi olet
minun palveluksessani. Menet, minne minä sinut lähetän ja puhut
kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä ihmisiä pelkää, sillä minä
olen kanssasi ja pelastan sinut. Äläkä heitä kauhistu, etten minä
kauhistuttaisi sinua heidän edessään."
Eikä hän ole tätä kutsumistaan peruuttanut. Saan edelleen kertoa hänen
totuutta niille, jotka sitä vielä haluavat kuulla, ja vaieta siellä,
missä totuudelle on jo selkä käännetty, sillä näin sanoo Herra:
"Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne
sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän
kimppuunne ja raatele teitä."
"Jos teitä jossakin talossa tai kaupungiossa ei oteta vastaan, eikä
teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly
jaloistanne.
Totisesti: Sodoman ja Gomorran maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä
kuin se kaupunki."
"Lähtekää pois, jättäkää hänet te, jotka olette minun kansaani,
ettette joutuisi ottamaan osaa hänen synteihinsä, ettekä jäisi
alttiiksi niille vitsauksille, joilla häntä lyödään.
Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti, eikä Jumala unohda
hänen pahoja tekojaan."
Tapani mukaan lähetin tämän kirjeen jokaiselle piispalle ja kymmenille
lehdille. Mutta tapansa mukaan eivät he tätäkään uskaltaneet
julkaista.
Kun en sitä ole aikoihin lukenut, saatikka kotiini tilannut.
tuon luterilaisen porttokirkon suurimman harhaoppisen lahkon
kanssa käynyt niin pitkälle kuin se mahdollista on, ja tiedän, että
he ovat kirkon lellilapsia niin kauan, kuin ei kirkko puutu heidän
harhaoppiinsa.
Jos he siihen jollakin tavalla puuttuvat, niin he vievät koko
suuren joukkonsa pois kirkon helmasta, ja se enteilisi jo
luterilaisen kirkon loppua.
Tilaa galleriasivulla oleva kirjani, niin voit itse lukea totuuden.
minne ajattelet vl:n kotiutuvan jos potkut tulee ev.lut. kirkosta?
Vaihtoehtoja:
1) siviilirekisteriin
2) roomal.katollisiin
3) oman kirkon rakentamiseen
4) joku muu .. mikä?
olet profeetta
sua rukoilen
säästä kurja sielu
sulje sen käärmeen nielu
joka sieluni meinaa niellä
sua seurata tahdon tiellä
oi teuvo oi teuvo
vielä yks kirja tee
kuolevaista neuvo
ja tolleen.
Heillähän on jo kirkkorakennuksetkin valmiina. Tässäkin pienessä
kunnassa taitaa olla peräti 5 kappaletta.
Ei tule potkuja, siitä pitävät piispat huolen.
Ei Teuvo voi käärmettä tappaa,
ainoastaan kertoa sen,
miten se omansa nappaa:
Kun antavat lipevän kielen nuolla,
ja totuuden sydämestä kuolla.
vanhoillislestadiolaisen kulttuurin pakkoassimilaatio valtakulttuuriin!
Otsikoksi voisi kelvata hyvin "erilaisuus on alistamista!"
Itse olisin ikemminkin sitä mieltä, että omat kulttuuriset tavat ovat ok ja rikkaus. Vanhoillislestadiolaisessa kulttuurissa nämä tavat ovat kuitenkin autuuden ehto ja samalla niiden noudattamatta jättäminen voi johtaa yhteisöstä ulossulkemiseen ja siihen että ihminen menettää pereensä ja kaikki ihmissuhteensa. Onko tämä sitten erilaisuuden rikkautta. Puhuvatko lestadiolaiset itse erilaisuuden rikkaudesta, siitä kuinka erilaiset tavat ovat rikkautta? Siihen että siskon korvakorut eivät ole merkki hänen Jumalasuhteestaan, vaan hän on uskovainen jos itse sanoo olevansa. Kyllä erilaisuus on vanhoillislestadiolaislle melkoinen peikko itselleenkin. Kaikkien on mentävä saman muotin mukaan tai ovi kolahtaa kiinni taivaaseen. (ja kunnioitus muutenkin)
Tällainen erilaisuus jossa väkivaltaa ja eristämistä käytetään ja sen käyttö on mahdollista ei ole mitään "erilaisten tapojen rikkautta"!
erilaisuuden rikkautta, että joku aattelee ton asian eri tavalla?
Eihän täydellinenkään vois olla täydellistä ellei siihen sisältyis myös epätäydellisyys? Bonjaatkos?