Toivoa?

Tuohon on vielä pakko vastata (sanoi nettiaddikti ennen viikonloppua).

Minulla minkä tahansa päihteen käyttö alkoi aina alkoholista, jatkui se sitten, miten tahansa ja johti mihin muuhun tahansa.

Vertaisryhmissä käyminen on ehkä merkki siitä, että oma halu olla kuivilla on sillä hetkellä tallella. Ryhmien jääminen tapahuu kaiketi jo ennen retkahdusta, koska silloin addikti alkaa pedata uutta kierrosta usein itsekään sitä tajuamatta.

Täysveriselle addiktille hoitojaksot (esim myllyhoito) ja vertaisryhmät saattavat olla ainoa toivo. Kunnon alkoholisti/narkomaani/sekakäyttäjä on kaukana minkäänlaisesta elämänhallinnasta, johon voisi kuulua "pari kaljaa" tai "pari sätkää". Sellaiakin on, mutta päihderiippuvainen ei kuulu joukkoon.

Toivoa on sikäli, että tunnen monia retkahtelevia, jotka ovat saaneet hyviä alkuja ja jonakin päivänä homma sitten vain alkaa skulata. Eikä ne raittiit ja kuivat kaudet hukkaan ole menneet, vaikka retkahtaminen tuntuu pahalta. Ei niitä voi pois ottaa.

Kyse on sairaudesta, murheellisesta sellaisesta, ei sen kummempaa. Odota omaa halua ja sitten uudestaan hoitoon. Ellei omaa halua ole, saarnat ja tuskailut lisäävät addiktin syyllisyyttä ja häpeää ja sitä kautta retkahtamisriskiä. Hän tuomitsee jo itsensä.

Vanha ja kulunut fraasi on, mutta pitää edelleen paikkansa...."Niin kauan on toivoa kun on elämää."

Eilen keskustelin erään pariskunnan kanssa, jotka olivat molemmat olleet hoidossa alkoholin väärinkäytön ja sitä seuraavan alkoholisoitumisen takia.
He molemmat oli hoidossa yhtaikaa noin kuukauden
Lapualla MINNESOTA hoitolassa. Kuukauden jälkeen hoito jatkui avohoitona, jota läheiset tukivat.
He molemmat ovat olleet "kuivilla" jo toista vuotta ja esim Mies ajaa taksia ja on todella iloinen saamastaan hoidosta.

Kysyin heiltä hoidetaan ko siellä esim. huumeongelmaisia, niin kertoivat hoidossa olleen yhttäaikaa niinkutsuttuja sekäkäytäjiä, mutta ei varsinaisesti pelkästään narkomaania.

Yritä jaksaa hänen tukemistaan päästä kuiville, koska ymmärsin, että hänella on siihen ainakin aikaajoin itselläänkin halu.
Juuri tämä oma halu selviytyä ongelmasta on tärkeä ja sinun tehtäväsi on vahvistaa tuota pyrkimystä.
Yhdessä selviydytte.

kirjoitit;
"Niin kauan on toivoa kun on elämää".

Jehovan todistajien opissa kuollut lakkaa vain olemasta, mitään toivoa ei ole.

Raamatullinen kristillinen usko opettaa toisin iankaikkisesta elämästä.

Joh. 11:25, 26
Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.


Anteeksi vain huumeaiheesta poikkeaminen tällä palstalla.