Moi!
Kaipaisin neuvoja tilanteeseen joika ei muutu millään... eli tilanne on seuraavanlainen:Olen yksinhuoltaja
Erosin lapsoseni isästä 3vuotta sitten, sovimme tällöin että lapsi tapaa isäänsä jokatoinen viikonloppu ja kesällä 2viikkoa...nooo hetken kaikki menikin hyvin ennenkuin ongelmat alkoivat, kerta toisensa jälkeen isä perui milloin mistäkin syystä tapaamisten väliin jäi 4-8viikkoa.... toisinaan on taas ollut parempia jaksoja jonkun aikaa, mutta tilanne on silti aina se että isä on ottanut neitiä silloin kun hänelle sopii välittämättä sopimuksista ollenkaan. Lapsi alkanut reagoida tähän siten että sanoo minulle ettei halua mennä, yleensä olen ympäri puhunut.Nyt olen sanonut isälle että tilanteeseen on tultava muutos, jo siksi kun minä teen 3vuorotyötä ja olen siis viikonloppujakin töissö, ja silloin kun olen töissä minun pitää olla varma että lapsella on hoito. No olen nyt joutunut ottamaan tarhaa neidille koska en voi luottaa siihen että isä neitiä ottaa. En jaksaisi tapella enää yhtään, haluaisin että lapsella on isä elämässään, mutta elämäntilanteemme takia en voi suostua siihen että isä on isä omilla ehdoillaan, mun täytyy voida luottaa siihen että jos mulla on töitä silloin kun neidin pitäis mennä isälleen että se kanssa menee..ja täytyy tietää 2viikkoa aiemmin koska vuorot täytyy ilmoittaa tarhaan kuitenkin 10pv aikaisemmin....mitä pitäisi tehdä, kun tuntuu ettei isä kykene keskustelemaan asiasta kanssani? En halua että neidin täytyy joutua kärsimään?!Neiti on nyt 4vuotias ja tilanne jatkunut samana vaikka mitä olen yrittänyt....
Kaipaisin neuvoja tilanteeseen joika ei muutu millään... eli tilanne on seuraavanlainen:Olen yksinhuoltaja
Erosin lapsoseni isästä 3vuotta sitten, sovimme tällöin että lapsi tapaa isäänsä jokatoinen viikonloppu ja kesällä 2viikkoa...nooo hetken kaikki menikin hyvin ennenkuin ongelmat alkoivat, kerta toisensa jälkeen isä perui milloin mistäkin syystä tapaamisten väliin jäi 4-8viikkoa.... toisinaan on taas ollut parempia jaksoja jonkun aikaa, mutta tilanne on silti aina se että isä on ottanut neitiä silloin kun hänelle sopii välittämättä sopimuksista ollenkaan. Lapsi alkanut reagoida tähän siten että sanoo minulle ettei halua mennä, yleensä olen ympäri puhunut.Nyt olen sanonut isälle että tilanteeseen on tultava muutos, jo siksi kun minä teen 3vuorotyötä ja olen siis viikonloppujakin töissö, ja silloin kun olen töissä minun pitää olla varma että lapsella on hoito. No olen nyt joutunut ottamaan tarhaa neidille koska en voi luottaa siihen että isä neitiä ottaa. En jaksaisi tapella enää yhtään, haluaisin että lapsella on isä elämässään, mutta elämäntilanteemme takia en voi suostua siihen että isä on isä omilla ehdoillaan, mun täytyy voida luottaa siihen että jos mulla on töitä silloin kun neidin pitäis mennä isälleen että se kanssa menee..ja täytyy tietää 2viikkoa aiemmin koska vuorot täytyy ilmoittaa tarhaan kuitenkin 10pv aikaisemmin....mitä pitäisi tehdä, kun tuntuu ettei isä kykene keskustelemaan asiasta kanssani? En halua että neidin täytyy joutua kärsimään?!Neiti on nyt 4vuotias ja tilanne jatkunut samana vaikka mitä olen yrittänyt....
Vastaukset 11
Vanhimmat
mutta etpä voi juuri muuta tehdä, kuin olla lapsesi tukena :(
Etällä ei ole velvollisuutta pitää kiinni tapaamisista, valitettavasti.
tiedän ettei ole velvollisuuksia siihen...... olis vaan kiva jos voisi keskustella isän kanssa kahden aikuisen kesken :(
tilantesi, mutta aivan ekaksi sun täytyy hoitaa lapselle tarhapaikka kaikille työvuoroillesi. Et voi pitää tapaamissopimusta samana asiana kuin lapsen hoitopaikka, sillä se tapaaminen on todellakin vain isän oikeus ei velvollisuus. Ja sitten kun isä jättää oikeuden käyttämättään, niin sulle tulee tukala tilanne töittesi ja lasetenhoidon takia.
Sopikaa ne tapaamiset ilman, että työsi on riippuvainen siitä. Onhan se harmitavaista lapsen kannalta kun tapaamiset ei toteudu, mutta silloin siitä tapaamisen perumisesta ei koudu aivan suhteettomaa haittaa sulle.
juu näin olen nyt toiminutkin..ja korjatakseni asiaa..isällä ei valitettavasti ole oikeutta vaan yksinhuoltajuudessa lapsella on oikeus tavata isäänsä... mutta se siitä.... ongelman ydin ei olekkaan se, aina olen lapselle järjestänytkin hoidon, koska isään ei ole koskaan voinut luottaa...edes silloin kun vielä oli yhteishuoltajuus.....Mutta niissä tilanteissa kun tarha on jo varattu ja hoitajat tulevat paikalle yhden lapsen takia, ei isä voi vain tulla ja ilmoittaa että no niin....nyt mulla on aikaa olla isä. Mun mielestä vaan asia on niin että isä ei voi olla lapselle isä ainoastaan silloin kun isälle sattuu sopimaan...vaikka tiedän kyllä myös sen että isällä ei ole ns.pakkoa lasta ottaa koska minulla yksinhuoltajuus... hankala asia..koska kuitenkin haluaisin että lapsen isä ottaa säännöllisesti ja sitten kun ei ota niin en oikein voi elämäntilanteemme takia suostua pompoteltavaksikaan...
tämän isän kanssa ei valitettavasti voi sopia ja keskustella mitään, koska ei suostu mihinkään. Uskokaa tai älkää kaikkeni olen yrittänyt....on mm.sanonut että jos asiat ei mene niin kuin hän sanoo, niin ne ei sitten mene ollenkaan... nyt valan vaan itse olla väsynyt edes yrittämään enää...
kaikille työvuoroillesi ja jos lapsen isä saa päähänsä, että nyt pitäisikin saada olla lapsen kanssa, anna hänelle hoitopaikan numeron ja käske hänen neuvotella hoitohenkilökunnan kanssa sinun jo tekemästä hoitovuoroista.
Myös sulle täytyy ilmoittaa jos isä sopii hakuajasta hoitopaikassa, muuten hän ei voi lasta hakea.
Et ala enää joustamaan ja järjestelemään asioita, hoitakoon itse lapsen hoitojärjestelyt jos lapsen haluaa yhtäkkiä.
Sinä järjestät asiat niin kuin isää ei olisi olemassakaan.
Isä pompottelee sua just niin kauan kun suostut tähän, eli lopeta hänen passaamisensa heti paikalla. Pääset paljon helpommalla.
ps. molemmissa, yksin- ja yhteishuoltajuudessa on kyse lapsen tapaamisoikeudesta. Jotkut isät eivät vaan jaksa ajatella toisten oikeuksia, vaan välittävät vain itsestään.
Koita jaksaa!
asiat sekaisin, sillä yhteishuollossakaan isän ei tarvitse tavata lapsiaan jos ei huvita. Sama on yksinhuoltajudessakin. Tapaamisasiat eivät ole millään lailla sidoksissa huoltajuusmuotoon.
Ja juu, kyse on tietenkin kummassakin huoltajuusmuodossa lapsen oikeudesta isäänsä, mutta kun se vaan käytännössä menee niin, että tapaamissopimus toteutuu, jos isää huvittaa olla lapsensa kanssa. Lapsen on vaikea tavata isäänsä, jos isä ei sitä halua.
Tehkää kirjallinen tapaamissopimus sossussa, niin saat tapaamisasiat järjestykseeen, eikä sun tartte olla aina pompoteltavana. Silloin isällä on oikeus olla lapsensa kanssa silloin kun sopimus niin edellyttää, muina aikoina sun ei tartte antaa lasta isälleen. Sovi sellainen sopimus, että sun työvuorot otetan huomioon eli lapsi on vain sun vapaa-aikoina isällänsä, niin tapaamiset eivät sotke millään lailla normaalia työ/tarha-kuviota. Yleensä tilanne rauhoittuu siinä, kun isällekin tulee selkeitä aikoja jolloin saa ottaa lapsen luokseen eikä vaan ilmoita, että tulenpas tunnin päästä hakemaan lapsen itselleni.
kun sehän se on että se tapamissoppari on tehty jo 3vuotta sitten...sitä vaan ei noudateta...
että sun työvuorot on vaihtuneet ja että nykyinen tapaamissopimus on vaikea toteuttaa! Ja ilmoita, että isä on on ollut muutenkin noudattamatta sopimusta.
Mutta tuo, että nyt tilanne menee siihen, että sinun on mahdoton noudattaa nykyistä sopimusta, niin siitä tarvitsisi tehdä isälle ja sossuun ilmoitus! Ei se auta täällä rutista että tapaamissopimusta isä ei noudata.
Etävanhemman ei ole millään lailla pakko tavata lasta uudenkaan sopimuksen aikana, mutta silloin sinulta loppuisi uusien työvuorojen ja tapaamisaikojen mahdoton sovittaminen, jos tapamissopimus olisi työvuorosi huomioonottava sopimus. Ja tietty sillä lailla, että sinä huolehdit jokaisen työvuorosi osalta lapsen hoidon (kuten lähivanhempi yleensäkin).
Nämä on olosuhteesi ja sinulla ei muuta mahdollisuutta, kuin mukautua tilanteeseen. Joka aisiasta ei pysty tekemään lapselleen parhainta, vaan lapsen on myös koettava pettymyksiä ja pettymyksistä seuraa kasvua. Vanhempana sitä on onnellinen siitä, että lapsi kestää myös pettymyksen.
Isää, kun et pysty muuttamaan, niin sinun on itse muutettava teidän arki sellaiseksi, että pärjäätte kaikesta huolimatta.
meillä oli joskus alkuaikoina saman tyyppistä käytöstä. Mulla myös 3-vuorotyö ja vuoropäiviksessä muksu. Mä selitin siellä tilanteen ja varasin hoidon ja perään selitykseksi isän viikonloppu niin tiesivät laskea kysymysmerkillä vahvuuksiinsa. Ymmärsivät hyvin, ei nimittäin ollu eka iskä joka teki noin. avoimuus auttanee,nimittäin päiviksessä.