Tämä viesti on ehkä väärällä palstalla, minulla ei nimittäin ole vielä lapsia.
Olen pian 23-vuotias nainen, onnellisesti naimisissa, suhde hyvällä pohjalla. Opiskelut alkavat pian olla jo takanapäin, miehellä on hyvä koulutus ja työpaikka.
Ihanteellinen tilanne tehdä lapsia, eikö?
Mut kun mua ihan oikeesti pelottaa se iso päätös jättää ehkäisy pois! Musta tuntuu että mä en ole valmis äidiksi, en ole valmis huolehtimaan kenestäkään niin avuttomasta ja minusta riippuvaisesta. On vielä paljon asioita joita haluaisin elämässäni tehdä...Lisäksi olen muutenkin hieman sellainen, etten kestä kuunnella lasten huutoa, inhoan ajatusta vaipanvaihdosta (vaikka olen sitä joutunut tekemään useastikin), en pidä vastasyntyneitä vauvoja mitenkään ihastuttavina vaan pikemminkin rumina. Lapset alkavat mielestäni olla kivoja siinä vaiheessa kun niiden kans voi kommunikoida.
Lisäksi pelkään kroppani puolesta, suvussa on nimittäin tapana paisua lasten myötä hirveäksi norsuksi, tätä en haluaisi. Oon miettinyt et voiko raskauden aikana jotenkin seurata mitä suuhunsa laittaa? Asia tuntuu olevan monien mielestä niin, et kaikkea mitä tekee mieli, täytyy syödä (ja paljon). Itse haluaisin syödä raskauden aikana riittävästi, mutta terveellisesti eli ei turhia rasvoja/sokereita. Myös liikuntaa haluaisin harrastaa, uinti ilmeisesti sopii hyvin, mutta onko muita lajeja? Voiko harrastaa esim. joogaa tms.? Vatsalihaksia on varmaan hyödytöntä treenata :)
Ehkä näitä juttuja ei kuuluisi miettiä ihan näin paljon vielä tässä vaiheessa...
Niin ja ihan vaan selvyyden vuoksi, en oleta muiden ratkaisevan tätä päätöstä (?) puolestani. Haluaisin vain hieman kuulla kommentteja muiden kokemuksista, ovatko muut olleet huolissaan kropastaan ja pelänneet olevansa huonoja äitejä?
Mua ei tässä vauva-asiassa onneksi painosteta, saan odotella vaikka vielä 10 vuotta jos haluan, mietin tässä vain, että muuttuukohan tilanne sitten ollenkaan...
Olen pian 23-vuotias nainen, onnellisesti naimisissa, suhde hyvällä pohjalla. Opiskelut alkavat pian olla jo takanapäin, miehellä on hyvä koulutus ja työpaikka.
Ihanteellinen tilanne tehdä lapsia, eikö?
Mut kun mua ihan oikeesti pelottaa se iso päätös jättää ehkäisy pois! Musta tuntuu että mä en ole valmis äidiksi, en ole valmis huolehtimaan kenestäkään niin avuttomasta ja minusta riippuvaisesta. On vielä paljon asioita joita haluaisin elämässäni tehdä...Lisäksi olen muutenkin hieman sellainen, etten kestä kuunnella lasten huutoa, inhoan ajatusta vaipanvaihdosta (vaikka olen sitä joutunut tekemään useastikin), en pidä vastasyntyneitä vauvoja mitenkään ihastuttavina vaan pikemminkin rumina. Lapset alkavat mielestäni olla kivoja siinä vaiheessa kun niiden kans voi kommunikoida.
Lisäksi pelkään kroppani puolesta, suvussa on nimittäin tapana paisua lasten myötä hirveäksi norsuksi, tätä en haluaisi. Oon miettinyt et voiko raskauden aikana jotenkin seurata mitä suuhunsa laittaa? Asia tuntuu olevan monien mielestä niin, et kaikkea mitä tekee mieli, täytyy syödä (ja paljon). Itse haluaisin syödä raskauden aikana riittävästi, mutta terveellisesti eli ei turhia rasvoja/sokereita. Myös liikuntaa haluaisin harrastaa, uinti ilmeisesti sopii hyvin, mutta onko muita lajeja? Voiko harrastaa esim. joogaa tms.? Vatsalihaksia on varmaan hyödytöntä treenata :)
Ehkä näitä juttuja ei kuuluisi miettiä ihan näin paljon vielä tässä vaiheessa...
Niin ja ihan vaan selvyyden vuoksi, en oleta muiden ratkaisevan tätä päätöstä (?) puolestani. Haluaisin vain hieman kuulla kommentteja muiden kokemuksista, ovatko muut olleet huolissaan kropastaan ja pelänneet olevansa huonoja äitejä?
Mua ei tässä vauva-asiassa onneksi painosteta, saan odotella vaikka vielä 10 vuotta jos haluan, mietin tässä vain, että muuttuukohan tilanne sitten ollenkaan...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mielestäni sinun kannattaa lykätä vielä lasten hankintaa, jos asia ei innosta sinua yhtään. Mutta toisaalta omat lapset ovat ne kaikista ihanimmat ja suloisimmat vastasyntyneenäkin, joten ehkä ne vaipanvaihdotkin tuntuis sitten helpommilta:) Mutta ehkä kannattaa kuitenkin odotella edes pientä vauvakuumeen nousua, kun eihän vauvastaan nauti, jos sitä ei ole halunnutkaan. Onneksi sinua ei painosteta.
Ja mitä kropastasi huolehdit, niin se on kyllä ihan omasta tahdosta kiinni. Syödä voi terveellisesti myös raskauden aikana ja lähes kaikkea liikuntaa voi harrastaa loppuun asti. Voihan olla, että pyöristyisit raskauden aikana vaikka 25kg, mutta kun on hyvät lähtökohdat ja aloittaa kevyen jumpan heti, niin kilot hupenevat nopeasti, elleivät jääneet jo synnytyslaitokselle. Painoahan kertyy turvotuksestakin ja se helpottaa heti synnytettyäsi. Sen neuvon annan kuitenkin, että älä trimmaa itseäsi huippukuntoon ennen raskautta ja synnytystä, sillä synnytys voi olla yllättävän rankka ja kivulias, jos lihakset ovat tiukassa kunnossa. Lähipiiristäni löytyy kokemusta..
Ja muistutan vielä, että lasten hankinta ei saisi olla ihanteellisesta tilanteesta kiinni (vaikka sinullahan on jo kaikki kohdallaan). Meillä ei ollut kummallakaan vakituista virkaa ja auto ja asuntokin piti vaihtaa, mutta hyvin ollaan tultu toimeen. Etenkin kun muistaa, että lapset ovat ne tärkeimmät!
Pohdi asioita mielessäsi, kyllä se äidinvaisto vielä vauvakuumeen nostattaa! Hyvää jatkoa!
Vaikka en aikonutkaan kauheasti neuvoja täältä ottaa käyttöön, niin uskon kuitenkin että on parempi odottaa se muutama vuosi.
Jotenkin musta tuntuu että ehkä adoptio olisi parempi vaihtoehto minulle. Oikeastaan mä ehkä toivon etten ikinä kykenisi tulemaan raskaaksi.
Hieman masentuneella tuulella tänään...
Varmaan aika monella naisella on raskaus aikana pelko siitä, ettei ole riittävän hyvä äiti ja ettei pärjää lapsen kanssa. Se onkin asia minkä jokainen lapsen hankkiva nainen joutuu kädestä pitäen opettelemaan se ei ole kenelläkään verissä.
Äidiksi ei synnytä siihen kasvetaan.
Raskauden aikana nimen omaa pitää syödä terveellistä ruokaa ja välttää liikaa rasvaa kyllä ne neuvolassa neuvoo. Mut tosiasia on että sun kannattaa todellakin miettiä sitä että haluatko todella sen lapsen ja muistaa että se pieni ihminen on sinusta riippuvainen 24h/vrk ja seitsemän päivää viikossa.
Mielestäni sun kannattaa todellakin lykätä lapsen hankintaa muutamalla vuodella, että aikuistut ja ymmärrät, ettei pinnallisuus ole tässä elämässä kaikki kaikessa.
Sitten rupea suunnittelemaan vasta lapsen hankintaa, kun lapsen itkun kuullessasi sulla tulee kauhea hoivaamis vietti ja vauvan kuvan nähdessäskin sulla tulee eräänlainen kaipauksen tunne, että pikkuinen puuttuu...
Odota vauvakuumetta.
Juuri tommosia vastauksia kaipasin.
Kyllähän niitä "ei pinnallisia"-äitejä näkee päivittäin kaupungilla, ei mikään kaunis näky.
Luulen et monien sellaisten äitien aviomies toivoisi mielellään pientä pinnallisuutta kehiin...
Kovasti samankaltaisia ajatuksia kuin "vauvattomalla" on liikkunut minunkin päässäni. Minuulla ei vauvakuumetta ole ollut koskaan eikä ole vieläkään. En ole koskaan saanut (enkä saa nytkään) mitään erityisiä viboja MUIDEN vauvoja katsellessa eikä minussa ole herännyt kauheaa hoivaamisviettiä lapsen itkun kuullessani. Olen aina huolehtinut ulkonäöstäni ja ajatus raskauden löysyttämästä kropasta ei kuullosta houkuttelevalta. En silti koe olevani PINNALLINEN -pystyn pitämään itsestäni huolta ja silti ajattelemaan syvällisesti. En myöskään pidä itseäni LAPSELLISENA siitä huolimatta että jouduin muuttamaan uranluomissuunnitelmiani 8kk sitten kun aloin odottaa esikoistani. En milloinkaan kokenut että elämästäni puuttuisi jotain vaikka lapsia ei ollut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö olisi ONNELLINEN nyt kun lapsen syntymään on enää pari viikkoa...
Väite että vauvakuumeettomat naiset olisivat kehnompia äitejä kuin hössöttäjät ei pidä paikkaansa.
Hei.
Heti viestisi luettuani teki mieli kysyä: miten olet huolehtinut kropastasi raskauden aikana?
Mitä liikuntaa olet harrastanut? Mitä olet syönyt? Paljon painosi on noussut?
Itselläni on taipumusta lihomiseen jo geenienkin perusteella ja siksi huolehdin.
Moikka.
Ennen raskauttani mittani olivat 158cm/59kg. Nyt kun laskettuun aikaan on enää alle 2 vkoa painoa on kertynyt melko tarkkaan 10kg. Neuvolassa kehuivat että painonnousuni on ollut ihanteellista(normaaliksi painonnousuksi katsotaan 12-15kg). Olen koko raskauden ajan pyrkinyt syömään normaalisti vaikkakin ekat 4kk oksensin lähes kaiken minkä suuhun pistin. Aamiaiseksi nautin yleensä teetä, pari leipää, muroja tai jugurttia myslin kera ja lasi juissia. Lounaaksi/päivälliseksi salaattia, perunoita, lihaa, kanaa, maitoa jne. eli ihan normaalia safkaa. Iltapalaa syön harvemmin koska syöminen ennen nukkumaan menoa on aiheuttanut närästystä. Karkit, sipsit ja jäätelöt olen korvannut retiiseillä (suolaisen nälkään.rasvaa 0%.nam!),luumuilla ja pakastetuilla ananaksen paloilla (ananas edistää nesteaineenvaihduntaa eli auttaa turvotukseen). En ole mikään himourheilia mutta olen yrittänyt pistää itseni liikkeelle joka päivä. Ei mitään hikistä jumppaa vaan kävelylenkkejä (=näyteikkunaostoksia) ja fillarointia. Kesällä kävin uimassa lähes päivittäin. (Uimisesta varoitellaan kauheesti-tulehdusriskin takia- mutta mun mielestä se on paras urheilumuoto mitä tässä tilassa voi harrastaa). Nyt jälkeenpäin on tullu mieleen et olis ollu fiksua hommata käsipainot et olis voinu treenata habaa illalla telkkua katsellessa..
Kiitos terveellisen ruokavalioni ja hyvien geenien, en ole joutunut turvautumaan lisäravinteisiin (rautatabletit, vitamiinit) hemoglobiini arvot ei ole laskenu kertaakaan alle 125 ja verenpaineet on kohillaan.
Mitä muuten tulee kropan hoitoon niin en vois olla tyytyväisempi! Nyt kun mulla kerrankin on aikaa niin nautin suunnattomasti itseni hemmottelusta; kylpemisestä, kasvojen hoidosta, kynsien viilailusta, kampaajalla käymisestä jne. Miehenikin kehuu etten ole koskaan aikaisemmin näyttänyt yhtä kauniilta kuin nyt!
Mielestäni on ihan fiksua murehtia lihomista jo raskauden alkuvaiheessa, kunhan ei tee siitä maailman suurinta ongelmaa! Kilot on helpompi "pitää kurissa" kuin "pudottaa" .
Miksi miettiä lapsentekoa nyt?
Lapsi ei ole menetetty, vaikka et sitä nyt halua. Jos haluat aihetta kuitenkin spekuloida, pidä se mielessä optiona tulevaisuuteen. Eihän sinun tarvitse tehdä päätöstä nyt kun selvästikään se ei tunnut hyvältä ajatukselta.
Kun itsekin tiedät, että on asioita, joita vielä haluat tehdä ennen lapsia, tee, opi, kasva, koe...
Itse sain ainokaiseni, en vanhana, mutta vanhempana ja tuntui hyvältä, että oli saanut kokea niin paljon vaikuttavia asioita ennen sitä, eikä sitoutuminen tuntunut pahalta tai hänen riippuvuutensa ahdistavalta. Hiukan vanhempana myös on ehkä helpompi ymmärtää ajan kulun vauhti, jolloin ei ole kiire lapsen seuraavaan kehitysvaiheeseen vaan pystyy nauttimaan kunkin vaiheen hyvistä asioista.
Hienoa, jos pystyt kuuntelemaan tunteitasi etkä koe tarvetta tehdä asioita niin, kuin "kuuluu", tai mikä on yleisesti ajatellen "ihanteellista".