Sahanterän haritukset

ole haritusta niin on liian halpis.
Mutta käytössä pikkuhiljaa haritus häviää hyvästäkin terästä ja niitä on myytävänä oikein sellaisia harituspihtejäkin joilla haritus väännetään terään, piikki kerrallaan.
Kun nuo moottorisahat ovat tulleet, niin metsurien iltapuhteella tekemä haritustyö on tainnut kyllä vähentyä nykyään...

Haritus/hajoitus, miten vain sanotaan. Isäukollani oli ns.hajoituspihdit joilla sahan hammastusta levitettiin,vuoroin toiselle ja toiselle puolelle.Pihdit tietysti hävisivät, eikä mitkään rautakaupat edes tunne kyseistä työvälinettä.Vanhan kansan (Päätalon kirjoissa mm)nikseistä kuvataan kotikonsteista, mutta en tajunnut miten se tehtiin.

"Rakennustyömaan väliaikaiset rakenteet ja betonilaudoitustyöt"-kirja kertoo sahan kunnostuksesta seuraavaa:

"Sahan kunnostus
Kunnostuksessa on kolme työvaihetta
1. tasaus
2. haritus
3. teroitus

1. Tasaus
Tasauksessa sahan hampaat tehdään yhtä pitkiksi tiheähakkuisen viilan ja tasauslaitteen avulla.

2. Haritus
Harituspihtejä käyttäen "jaetaan" hampaat vuoroin kummallekin puolelle sahaa. Harituksella saadaan leikkaava kärkiosa hieman leveämmäksi kuin terän runko-osa, mistä seuraa, että saha ei ahdista. Haritusta saa olla enintään 1/3 terän vahvuudesta ja 1/3 piikin korkeudesta.
Liian leveäksi haritettu saha hyppii ja tekee epätasaisen jäljen. Liian kapeaksi haritettu saha puree kiinni sivuiltaan ja on näinollen raskas sahata.
Kova/kuiva puu pienempi haritus, pehmeä/märkä puu suurempi haritus.

3. Teroitus
Viilataan sulkaviilalla sahan hampaan leikkaavat sivut alkaen hampaan juuresta. Hampaan alkuperäistä muotoa ei saa muuttaa.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä hampaan pituuteen, siis ei yhtään viilan työntöä sen jälkeen, kun kärki on terävä. Kärki on terävä, kun se ei enää kiillä tasauksen jäljeltä."