Dr. Phil ohjelmassa eilen 18.7 oli lihavia lapsia ja vanhempia.
Ja siinä todettiin, jotta psyykkisesti sairaat vanhemmat syöttävät lapsensa lihaviksi ja sairaiksi ja näinollen pilaavat heidän elämänsä.
Lasten lihavuus on jo epidemian luokkaa täällä suomessakin.
Miksi te vanhemmat ylensyötätte lapsianne?????
Miksi teette lapsia, jos ette rakasta heitä????
Mihin se rakkaus häviää????
http://media.ebaumsworld.com/picture/cgriffith67/ObeseChildren.png
Ja siinä todettiin, jotta psyykkisesti sairaat vanhemmat syöttävät lapsensa lihaviksi ja sairaiksi ja näinollen pilaavat heidän elämänsä.
Lasten lihavuus on jo epidemian luokkaa täällä suomessakin.
Miksi te vanhemmat ylensyötätte lapsianne?????
Miksi teette lapsia, jos ette rakasta heitä????
Mihin se rakkaus häviää????
http://media.ebaumsworld.com/picture/cgriffith67/ObeseChildren.png
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ainakin meidän perheessä. Molemmat vanhemmat psyykkisesti sairaita etenkin äiti. Syöttivät lihaviksi ja sitten aloittivat jatkuvan nimittelyn ja kiusaamisen: oletpas läski, laihduta! Myöhäistä, ruuasta kun oli jo tullut selviytymiskeino kestää helvetillistä arkea, pieksemistä, perheriitoja ja vanhempien pilkan kohteena oloa. Muuten olisin hajonnut henkisesti ja päätynyt itsemurhaan, näin olen psykologilla jälkeenpäin päätellyt koska tilanne oli kestämätön.
Ja tuosta elämän pilaamisesta: on totta että lihaviksi lapsensa syöttävät pilaavat lapsensa elämän. Näin minullakin kävi. Ensinnäkin olin koulukiusaamisen uhri ja tämä jätti sellaiset jäljet että ihmissuhteiden rakentaminen on käytännössä mahdottomuus. En vain pysty luottamaan kehenkään. Hyvänpäiväntuttuja kyllä on, ystäviä ei ainuttakaan. Yksinäisyys, jonka tietää jatkuvan läpi elämän, on musertava vankila.
Ulkonäöllisistä asioista sen verran, että kroppanihan on pilalla ja kyllähän se naisilla aiheuttaa surua. Nyt sanotte että laihduta. Näin teinkin ja sain pudotettua painoa, syömishäiriön avulla tosin eli en suosittele, haitat melkeinpä suuremmat kuin hyödyt. Mutta kroppa on pilalla täynnä roikkuvaa nahkaa ja raskausarpia, ei siitä mihinkään pääse.
Joten kyllä, allekirjoitan kommenttisi että mielenterveysongelmaisilla vanhemmilla on taipumus syöttää lastensa elämä pilalle.
Mulla ei vanhemmat varsinaisesti lihavaksi syöttäneet.. En edes muista tarkalleen miten se meni.
Vanhemmat vain antoivat mun syödä kaikkea ja sitten toitotettiin, että sä olet ylipainoinen, sun pitää laihduttaa, laihduttaa, laihduttaa.
Mut tungettiin kaiken maailman yleisurheilukouluihin, vaikken itse olisi halunnut.
Aloitin yleisurheilun neljä vuotiaana, koska olin lihava. Omasta mielestäni en nyt niin kovin lihava edes ollut.
Olen kovin katkera vanhemmilleni, jotka tekivät mulle painosta ongelman. Nyt olen enemmän tai vähemmän syömishäiriöinen (BED ja bulimia). Ajattelen näin, että jos vanhempani olisivat jättäneet ne ainaiset "laihduta laihduta" puheet pois, olisin nyt normaalipainoinen ja minulla saattaisi olla terve itsetunto.
Olin pyöreä lapsi, sitä en kiellä. Mutta nyt jälkeen päin mietin, oliko se muutama ylimääräinen kilo sellaisen haloon arvoinen?
Toki, onhan lapsen ylipainoon puututtava, mutta ei sillä keinolla, että LAPSELLE (mäkin olin viisi-kuusi vuotias, kun mulle suoraan huudettiin, että sun pitää laihtua, sitten kun menet kouluun sua kiusataan "kaikkia erilaisia kiusataan", mikä ei pidä paikkansa. Koulussa sain kuulla osakseni jotain piikittelyä, mutta varsinaista kiusaamista "vasta" kuudennella ja seitsemännellä luokalla [olen nyt menossa ysille] osakseni.), että laihduta. Ei viisi vuotias lapsi ymmärrä mistään kaloritaulukoista, painoindekseistä ja laihduttamisesta! Musta siitä tehtiin naurettavan iso haloo. Jos vanhemmat olisivat muokanneet koko perheen RUOKAILUJA, olisi vältetty kaikki tämä. Eikä olisi lapselle huudettu, että olet lihava ja itse vedetty vieressä sipsejä ja kannettu kaupasta karkkeja.
Ehkä hieman aiheen vierestä, pahoittelen.
Mutta oli pakko purkaa tämä nyt tähän kun tämän keskustelun löysin.
Voi se vanhempien hulluus tosiaan tulla ilmi myös hysteerisenä laihuudenihannointina. Tyttäreni luokalla on yksi tyttö, joka painaa yläasteella 14-vuotiaan, normaalipituisen vain 27 kiloa. Äiti ei anna lapsen syödä, koska ihannoi niin hysteerinä laihuutta. Lapsi on kuin luuranko, mutta jo äitinsä aivopesemä niin, ettei usko enää esim. terveydenhoitajan puheita riittävästä ravinnonsaannista. Ihan käy lasta sääliksi. Minkähänlainen tuelvaisuus hänelläkin on sairaalloisen laihana grammoja ja suupaloja vahdatessa.
Kyllä tuo on sen verran harvinaista ettei tarvii edes miettiä.
Joka toinen alle 20 vuotias on lihava.
On sairaalloista lihavuutta ja laihuutta. Suhde ruokaan on monella tavalla häiriintynyt. Ylensyöntiä, anoreksiaa, mutta on myös sellaista joka ei näy ulospäin. Bulimikko voi näyttää ihan normaalilta, mutta se ahmii ja oksentaa omassa rauhassaan. Samoin on niitä, jotka on hurahtaneet sairaalloisesti terveelliseen syömiseen ja ruoka pyörii koko ajan mielessä.
Syömishäiriöt ovat psyykkisiä sairauksia.
Johtuvat yleensä jostain traumasta.
Lapsuudentraumasta yleensä, koska puhkeavat yleensä murrosiässä.
Näinhän sitä on todistettu, vaikka käsitykseni mukaan asiantuntijat alkavat nykyään jo ottaa huomioon ympäristön vaikutuksetkin erilaisten syömishäiriöiden synnyssä.
No, katsos kun me ihmiset emme ketkään ole täydellisiä. Meistä itsekustakin löytyy kyllä niin ei niin järkeviä ja mukavia puolia.
Et kai sinä kuvittele ihan tosissasi, etteivätkö nuokaan vanhemmat olisi useimmat lapsiaan rakkaudesta tehneet? Heillä voi olla ihan hyvät tarkoitukset rakastaa lapsiaan, mutta keinot siihen puuttuvat. Se on niin vanhempanakin olossa, että jos on lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia.
Monille, varsinkin köyhemmille, vanhemmille ruuan tarjoaminen on välittämisen osoitus. Ruokaahan on oltava, vaikkei muuhun olisikaan varaa. Sitä paitsi ei siitä niin kauan aikaa ole, kun nimenomaan opetettiin vanhempia pitämään huolta lasten riittävästä ravinnonsaannista, oli huoli, että lapset esim. kärsivät anemioista. No, valitettavasti tuo homma on nyt tosiaan pyörähtänyt yli.
Sitä paitsi, kun tuota sinun vaahtoamistasi lukee, niin enpä tosiaan haluasia kenenkään lapsen kasvavan tuollaisen suvaitsemattoman, ymmärtämättömän, epäinhimillisen, tuomitsevan ihmisen lapsena. Ja kuule, kuka senkin määrittelisi ja päättäisi, kuka on sopiva vanhemmaksi ja kuka ei.
Tottakai kun ongelmia esiintyy, niin niihin on puututtava ja koetettava saada asiat paremmalle tolalle, mutta ei se elämä koskaan täydelliseksi tule.
Joka toinen alle 20 vuotias on lihava.
Sokeri, rasva, lisäaineet ja valkonen jauho ei ole ruokaa eikä välittämistä.
Lapsen lihottaminen on pahoinpitelyä ja sillä pilataan koko lapsen tulevaisuus.
pelkkää porkkanaa ja ruisleipää, sehän on sitä oikeeta ruokaa, eiks vaan? Kaurapuuroa aamulla ja illalla.
Kyllä sitä lapsille pitää jotain hyvääkin voida joskus antaa, pelkäämättä että nythän se lihoo ja sitten saa äiti hävetä. Kohtuudella kaikkea ja turha vouhotus pois!
Hillitsehän vähän tuota hysteriaasi. Mietipäs mikä sinua oikein ahdistaa. Ankaruus on aina seurausta syyllisyydestä. Mistä sinä tunnet syyllisyyttä, jota yrität tuohon uhoon piilottaa?
Oletkos itse lihava?
kaurapuurosta sanoa, että se on todella terveellistä. Eli lapsi kannattaa opettaa syömään sitä. Tietysti vanhemmat esimerkkinä syövät sitä itsekin. Sehän on aivan loistava aamu- ja iltapala! Hedelmiä sekaan.
Ja tottakai lapselle kuuluu herkkujakin antaa, mutta kerta viikossa riittää. Monissa perheissä tuo karkkipäivä tuntuu olevan joka päivä. Vanhemmat mussuttavat herkkuja telkan ääressä. Huonoa esimerkkiä.
Ja nämä terveysasiat eivät ole turhaa hössötystä.
Mitäs minun kiloni tähän kuuluvat? Olen muuten laiha, mutta en silti pidä minkäänlaisten ihmisten halveksimisesta, vaikka se näyttääkin olevan niin yleistä laihojen keskuudessa.
Lihavat syyttää lihavuudestaan aina muita.
Ja kyllä vanhemmilla on vastuu lapsen kasvatuksesta ja terveydestä. Kenellä sitten????
Kaikki verorahat menee lihavuudesta johtuvien sairauksien hoitoon.
Lasten tulevaisuus pilataan jo lapsuudessa.
Ei lapsi voi itse päättää, mitä suuhunsa laittaa.
Kyllä se on vanhempien tehtävä.
Tutkimusten mukaan laihat ihmiset käyttävät eniten yhteiskunnan varoja, esim. terveydenhoitomenoja - yksinkertaisesti siitä syystä, että he elävät pitempää. Sen halvempaa yhteiskunnalle, mitä aikaisemmin kuolee, joten ole huoletta! Asiahan ei ole todellakaan niin, että kaikki verorahat menee lihavuuden hoitoon. Älä nyt höpise iso ihminen. Suomen terveydenhoito maksaa jotain 6% yhteiskunnan menoista ja siitä vain pieni osa menee lihavuudesta johtuvien sairauksien hoitoon. Ja kyllä ne lihavatkin käy töissä ja maksaa verojaan siinä missä sinäkin.
Suurin kansanterveydellinen uhka Suomessa on alkoholi, paljon paljon vakavampi ongelma kuin lihavuus. En toki sano, etteikö kansan olisi syytä laihduttaa tai etteikö pitäisi kiinnittää ajoissa huomiota lasten lihavuuteen, mutta hei, vähän suhteellisuuden tajua siihen sinunkin vaahtoamiseen. Totuuksia on niin monenlaisia, ja sinä olet todella yksisilmäinen, eli jutuistasi ei ole totuudeksi.
Lasten elämää on aina pilattu vaikka millä keinoin, vanhempien syyllistäminen on aina muodissa, milloin mistäkin syystä. Kenenkään elämää ei pilata missään lopullisesti. Aina on mahdollisuus ottaa elämä aikuisena omiin käsiinsä, myös lihavilla. Sitä paitsi, lihavat eivät todellakaan syytä lihavuudesta muita. Kyllä he sen tietävät, että se on itseaiheutettua, vaikka vähän pitäisikin jotain muuta selitellä, ettei niin pahalta tuntuisi.
Kyllä sinunkin kannattaisi tuota energiaasi käyttää johonkin tärkeämpii asioihin. Rakasta vaikka lähimmäisiäsi tai tee yksi positiivinen teko päivässä. Olisi paljon parempia tuloksia, kuin täällä toisille räksyttää.
niin, että sinä syytät muita! Jos sulla on paha olla, niin onko se maailman lihavien syytä? Miksi lihavat syttäis muita? En ole kenenkään lihavan kuullut syyttävän vanhempiaan tai muita ihmisiä, joskus ehkä "syytetään" huonoa aineenvaihduntaa, taipumusta lihavuuteen yms. ja jokainen tietää, että nekin on huuhaata, mutta ainahan sitä joskus on tarvetta puolustautua, kun sinunlaiset vouhottajat iskee kimppuun:)
Ja kyllä täällä lihava ja laiha joutuu veroja maksamaan, jos siltä säästyisi lihavana, ei kukaan yrittäisikään laihduttaa.
""""Kenenkään elämää ei pilata missään lopullisesti. Aina on mahdollisuus ottaa elämä aikuisena omiin käsiinsä, myös lihavilla. """"
Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa.
On tainnut psykan tunnit käydä käymättä.
Etkä taida muutenkaan lasten lihavuudesta mitään tietää.
Viinasta kyllä jaksat vouhottaa.
Alkoholi, jos mikä, on muitten haittojensa lisäksi myös lihottavaa. Sehän on varsinainen kaloripommi. Pelkästään jättämällä kaljan pois, pääsee moni suht helposti eroon ylimääräisestä vatsastaan. Tiedä sitten mikä osuus nuorison lisääntyneellä alkoholin kulutuksella on heidän lihomiseensa. Ei välttämättä merkityksetön. Jos nyt vaikka katsoo jotain teinityttöjä tai -poikia, niin joillakin on selvä kaljamaha.
Ei teinit joka ilta litki pullotolkulla kaljaa.
Vanhoilla juopoilla on kaljamaha.
ei kukaan vanhempi tarkoituksella syötä lastaan lihavaksi! Mutta jos vanhemmat itse on kovia puputtamaan kaikkia herkkuja, ei kai niitä lapsiltaankaan kiellä? Ja aikuisena lihavana on ihan turha syyttää vanhempiaan, omillaan elävänä varmaan saa päättää mitä sieltä kaupasta kaappiinsa kantaa ja suuhunsa ahtaa.Se on kumma, kun aina kaikkeen pitää olla joku muu syyllinen, itsessä ei mitään vikaa.
Toki jokainen omillaan voi päättää mitä ostaa kaupasta. Mutta jos lapsuus, ensimmäiset 18 vuotta, on vanhempien esimerkin ja ratkaisujen myötä mennyt siihen, että syödään mahdollisimman epäterveellisesti ja ruokaa käytetään "lääkkeenä" (kun masentaa niin syödään, kun on syytä iloon niin syödään) vähän kaikkeen, niin kai tajuat ettei aikuisena ole kovin helppoa korjata näitä virheitä?
Lisäksi rasvasolujen kannalta KAIKKEIN HUONOIN VAIHTOEHTO on olla lapsena lihava. Aina vaikeammaksi käy tie normaaliksi aikuiseksi. Lihonut aikuinen ei nimittäin enää kuitenkaan saa kasvatettua rasvasolujensa määrää mutta lihovalla LAPSELLA se määrä kasvaa. Ja haittaa myöhempiä hoikistumispyrkimyksiä.
Minusta on uskomattoman itsekästä ja tietämätöntä ajatella, että laihduttakoon sitten aikuisena ja tunkea lapsi täyteen lihottavia ruokia. Se on väkivallantekoa toisen, vanhemman VASTUULLA olevan terveyttä kohtaan ja muutenkin lyhytnäköistä. Tieto ja KONKRETIA terveellisestä ravitsemuksesta kuuluu osana siihen tietoon, joka vanhempien pitäisi siirtää lapselleen. Ihan samoin kuin opetat lapsesi pukeutumaan sään mukaan (talvella pipo päähän, siitä ei tingitä, lapaset käteen jne.), niin ihan samoin sinun pitää opettaa hänet sekä syömään että valmistamaan hyvää ja terveellistä ruokaa. Niin ettei omilleen muuta nuori, jonka käsitys hyvästä ruoasta on pakastepizza.
Tässä ei ole mitään ihmeellistä tai merkillistä. Tietysti ruoanlaitto kotona vaatii vaivaa enemmän kuin lapsen tuppaaminen täyteen Mäkkärillä, mutta pitkän päälle se tulee halvemmaksi ja on taatusti terveellistä, jos ruoan laittaa vähärasvaisesti. Ei kai aikuinen, vanhempi, voi olla niin lyhytjännitteinen, että valitsee päivä päivältä aina vain näitä epäterveellisiä ruokia?
että ruuasta saa mielihyvää, niin sitä on helppo käyttää hyvänolon lähteenä, eikä lapsena tiedä kohtuudesta, jos ei kukaan kerro. Vähän samaan tapaan kuin urheiluhullu saa hyvänolon tunteen kunnon rääkistä ja jos ei itse tajua rajojaan, sairastuu helposti yrittäen saada kehon tuottamaan aina vain lisää endorfiineja.
Oliskohan se vaan niin yksinkertainen juttu, että toisilla riippuvuudet on pahempia ja jotkut osaa säädellä riippuvuuksiaan kohtuuden rajoihin. Lihava lapsi saattaa päättää laihduttaa ja alkaa sairaaksi terveysintoilijaksi, mikä on taas toinen ääripää. Samaan tapaan kuin jostain tulee alkoholisteja, kun juominen riistäytyi käsistä, tulee toisista ruokaholisteja.
nimittäin sun ajattelutavastas. Se on nimittäin omituinen, kuvitteletko että nykyajan vanhemmat "ahtavat" lapsensa täyteen roskaruokaa? Sulla ei taida olla lapsia? Kai sitä jotkut vanhemmat tekevät väkivaltaa lapsilleen ja paljon pahempaakin kuin syöttäminen, jotkut joka tappavat, mutta onneksi se on kuitenkin aika harvinaista ja sen takia hiukan liioiteltua puhua tässä kohtaa väkivallasta.
Minä en varsinaisesti tarkoita kirjoituksissani mitään pienesti pyöreitä lapsia, vaan olen järkyttynyt näistä sairaalloisen lihavista (obeeseista) lapsista ja nuorista. Uskoisin useimpien normaalisti ajattelevien jakavan tämän huolen.
Meidän perheessä on aina oltu normaalipainoisia. En sano etteikö se olisi vaatinut työtä. Täytyy jaksaa laittaa sitä ruokaa ja olla itse esimerkkinä. Siis tarkoitan sitä, että ruoka on valmistettava rasvaa karttaen ja perheen aikuisten on syötävä se salaattinsa napisematta. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Olen kyllä iloinen siitä, että olen jaksanut tässä asiassa olla johdonmukainen.
Kyllä kuvittelen nykyvanhempien tuppaavan lapsensa liian täyteen runsasenergistä ja rasvaista ruokaa. Tässä runsauden kulttuurissa meiltä on päässyt hämärtymään monesti se kuinka paljon ruokaa ja kuinka paljon energiaa tarvitsemme päivittäisessä elämässä. Vanhemmat eivät joko tiedosta tätä (eli valistus ei ole heitä tavoittanut - vaikea uskoa) tai sitten he eivät yksinkertaisesti jaksa/pysty/halua olla vanhempia ja käyttää sitä sanaa EI, jota vanhemmat ovat kautta aikojen joutuneet viljelemään. Nykyaika ei tee siinä poikkeusta.
Minusta on väkivaltaa tuottaa haittaa lapsen terveydelle. Se on haitta, jos alle 18-vuotiaalla on kakkostyypin diabeteksen oireet. Silloin kyseinen henkilö voi kolmikymppisenä KUOLLA tautinsa komplikaatioihin. Eli hiukan vastuullisuutta tässä toivoisi vanhemmilta. Pitää alkaa ajatella eri tavalla ravitsemuksesta. Nykyisin ei aliravittuja, nälkäisiä lapsia Suomessa näy ja hyvä niin, mutta pitää tiedostaa että se toinen ääripää on ihan yhtä paha.
Yhdysvalloissa muuten kuoli 9-vuotias lapsi liikalihavuutensa seurauksiin. Sosiaalihuolto oli ottamassa lasta huostaan - ei ehtinyt ajoissa. Näiden asioiden kanssa ei ole leikkimistä, saa nähdä koska Suomessa on ensimmäinen tällainen tapaus. :( Jenkkien jälkeen tulemme "hyvänä" kakkosena lihavuustilastoissa..
että terveet elämäntavat opitaan lapsena. Varsinkin äideillä on siihen kaikki mahdollisuus vaikuttaa miten oma lapsi aikuisena elää.
Oma äitini lenkkeili lähes päivittäin -> Itselle liikunta tärkeää. Ja nimenomaan ymmärrys liikunnan terveysvaikutuksista. Minua ei lapsena patistettu liikkumaan, vaan esimerkistä opin.
Äitini söi terveellisesti ja teki aina itse ruuan perheelle. -> Kiinnostus terveellistä ruokaa kohtaan. Ja itse myös ruokani kokkaan. En pahemmin arvosta valmisruokia. Toki sorrun pari kertaa viikossa suklaapatukkaan. :)
Mutta näin. Itse ainakin olen "todiste" kotona opituista tavoista.
Vanhemmat eivät aina taida ymmärtää kuinka paljon lapset heistä mallia ottavat...
Lihavana lapsena lihavan äidin ruokapöydässä sain kuulla usein kuolemattoman elämänohjeen.
-Jos ei kelpaa syö paska kiveltä!
Ei olisi tullut kuuloonkaan viisikymmentä vuotta sitten arvostella vanhempia lasten lihavuudesta.
Vanhempia ei silloin saanut arvostella eikä syyttää mistään.
Nykyään vanhempia syytetään kaikesta.
Onko asiat nyt paremmalla tolalla?
Kun minä olen aikuisenakin lihava en voi syyttää siitä kuin itseäni mutta jos olen syöttänyt omat lapseni lihaviksi olen pilannut heidän koko elämänsä ja saan siitä kantaa syyllisyyttä lopun ikäni.
Tule tänne syy parka täällä niitä on muitakin.....
Olen täysin eri mieltä kanssasi. Vielä 30 vuotta sitten vanhemmat kuuntelivat kyllä, jos lapsesta tuli esimerkiksi koulun kautta kritiikkiä. Silloin eivät vanhemmat haistatelleet opettajaa, jos kullannupulla oli käytösongelmia. Nykyisinhän vanhempia ei saa mistään syyttää, tämähän on tunnettu asia.
50 vuotta sitten vanhempia ei ollut mitään syytä syyttää lasten lihavuudesta. Vertaa hyvä ihminen luokkakuvia esim. vuodelta 1970 ja vuodelta 2007. Näet kyllä syyn. Vielä 30 vuotta sitten (puhumattakaan tuosta ajasta 50 vuotta sitten, minkä mainitsit) lihavia lapsia oli HYVIN vähän, ja näitä massiivisen obeeseja tenavia ei oikeastaan ollut lainkaan. Koska ruoka oli erilaista: äidit laittoivat sen kotona erilaisista aineksista kuin nykyisin. Ei ollut pakastepizzoja eikä Mäkkäreitä. Ja vaikka olisi ollutkin, niin tuohon aikaan oli kunnia-asia pitää kotona tarjolla HYVÄÄ ruokaa, jonka katsottiin merkitsevän täysipainoista ruokaa.
No sano vain olenko väärässä, kun olet verrannut vaikka oman äitisi luokkakuvia ja näitä nykyisiä.. ;) Minua suorastaan ihmetyttää pulleroiden lasten määrä kun nähtäväkseni saan paljon luokkakuvia. Käsittämätöntä touhua. Vaikea kuvitella kuinka hankalaksi tilanne tulee kasvaville tytöille, jotka saavat pienestä pitäen totuttautua olemaan "se lihava tyttö" ja poikaystäviä ei mailla halmeilla, ei edes aikuisena. Ja sitten pojille, joilta sairaalloinen lihavuus vie liikkumisen halun ja KYVYN.. ovat motorisessa mielessä aivan alkeellisella kehityksen asteella. :( Intti-iässä viimeistään kostautuu, varmaan jaksa edes KÄVELLÄ Cooperin testiä läpi, juoksusta puhumattakaan. :(
Luokkakuvat ja muut muistot todellakin vahvistavat sen, että 25-30 v sitten lapset ja nuoret olivat pääasiassa normaalikokoisia, jopa hoikkia. Jos esim. luokassa oli yksi pullero, se kyllä muistetaan. Nykyään on kai tilanne 50/50 %.
Kun muisteleen oman lapsuudenkotini ruokailutapoja, se perustui itse laitettuun perusruokaan ja säännöllisiin ruoka-aikoihin. Sitä syötiin mitä oli tarjolla, eikä ruuasta juuri ronklattu. Ei ollut tarvettakaan, koska ruoka maistui hyvältä ja normaali näläntunne tuli sammutettua. Ei ollut jatkuvaa välipalatarjoilua ihan siitä syystä, kun sellaista hetivalmista puputettavaa ei juuri kaapeissa ollut. Ja, kun jotain herkkuja ja leivonnaisia oli, ei niitä suinkaan lapset pävittäin syöneet.
Kauppojen valikoimissa ei ollut niin ikään mitään kevyttuotteita ja ruoka muutenkin taisi olla hieman erilaatuista kuin nykyään.
Näinhän se oli, jaamme näköjään samat muistot.. Meillä ei mitään välipaloja edes tunnettu. Ei sellaisia tarvittu, kun oli säännölliset ruoka-ajat ja ruoka-aikoina ei ruoasta nirsoiltu, tai jos nirsoiltiin niin sitten saatiin olla ilman. Ei ollut tätä "isä syö yhtä ruokaa, äiti toista, poika pistää pizzan mikroon, tytär syö Mäkkärillä"-kulttuuria.
Lisäksi minusta sellaiset yhteiset, ihan pelkästään ruokailuun ja keskusteluun rauhoitetut perheateriat olivat yleisempiä kuin nyt. Oikein ankealta tuntuu kun nykyisin jokainen vaan mikroon läiskää jonkun rasvapommin, jokainen eri aikaan päivästä.
Jos syömistä OIKEASTI alettaisiin arvostaa, ruoanlaittoa myöten, ja perhe kokoontuisi yhteen, niin silloin varmaan tulisi nykyisinkin syötyä kohtuullisemmin. Keskustellessa ei voi hotkia ruokaansa, joten kylläisyyskeskus ehtii reagoida ravintoon ja tulee kylläisemmäksi kohtuullisemmasta ruokamäärästä kuin jos pupeltaa yksin jotain telkkarin ääressä.
Nämä valmisruokahyllyjen rasvapommivälipalat ovat muuten myös todella hintavia. Ihmettelen sitäkin, että moni valittaa aina rahan puutetta, mutta sitten on varaa ostella pizzaslice joka päivälle, joka perheenjäsenelle ja useamman kerran viikossa vedetään ruoka hampurilaisravintolassa. Ei silloin tunnu rahanpuute!
Meidän luokalla ei ole kyllä yhtään lihavaa!
Paitsi minä pari vuotta sitten,
mutta ei minua enää voi lihavaksi haukkua.
Vähän ehkä olen pyöreä...
Raffinoitu, valkaistu sokeri sotkee insuliiniaineen-vaihdunnan, suolistobakteerit, lihottaa ja happamoittaa elimistöä. Valmistusprosessissa sokerista poistetaan melassi, johon jäävät vitamiinit, hivenaineet, kivennäisaineet ja rauta. Raakaruokosokerissa (=täysruokosokeri) on nämä kaikki vielä tallella ja sokeri on luonnon hyvä eines. Joskus väriltään ruskea sokeri saattaa olla myös raffinoitua sokeria, johon on lisätty takaisin hieman melassia värin vuoksi, joten ihan pelkkään väriin ei voi luottaa. Hyvä raakaruokosokeri on kuitenkin aina valkaisematonta eli aina ruskeaa.
"Sokeri vaikuttaa haitallisesti aivojen välittäjäaineisiin"
"Elimistö happamoituu ympäristön tavoin, ja seuraukset näkyvät niin hormoneissa kuin mielialassakin. Tasapainomme järkkyy. Ravintoarvoltaan heikko ruoka, laittomat huumeet ja/tai kemiallisten aineiden (kuten alkoholin, nikotiinin, lääkkeiden ja sokerin) väärinkäyttö vaikuttavat haitallisesti aivojen välittäjäaineisiin, joten olemme ärtyisiä, ylivilkkaita ja stressaantuneita."
"Puhdas sokeri on suunnaton stressi elimistölle"
"Puhdas sokeri ei todellakaan ole kuulunut ihmisen ravintoon. Elimistö ei ole yksinkertaisesti tottunut käsittelemään puhdasta sokeria ja sokeri on suunnaton stressi elimistölle, jonka täytyy käyttää kaikki mahdolliset keinot pitääkseen sokeritasapainon hallinnassa. Elimistö käyttää sokerin perusosaa glukoosia polttoaineenaan ja sokeripitoisuus veressä on tarkkaan säädelty. (...)
Liika sokerikin on myrkyllistä elimistölle. Hapen tavoin sokeri muodostaa yhdisteitä muiden aineiden kanssa. Ilmiötä kutsutaan glykosylaatioksi. Sokerimolekyyli voi yhtyä proteiineihin tai rasvaan. Kollageeni on sidekudoksen proteiini. Verisuonten seinämissä on paljon kollageenia ja glykosylaatioilmiö tällä tasolla aiheuttaa tulehdusreaktion. Nykyisin tiedetään, että sydäninfarktin syntymisessä on tulehduksella merkittävä osuus. Paljon sokerin syöminen aiheuttaa elimistössä muuallakin tulehdusreaktioita, kuten niveltulehduksia. Esimerkiksi diabeetikkojen ääreishermojen rappeuma johtuu paljolti hermojen proteiinien glykosylaatiosta. Sokerin on todettu vaikuttavan haitallisesti jopa DNA-tasolla asti. Glukoosimolekyyli muistuttaa C-vitamiinia. Verensokerin kohotessa glukoosi alkaa syrjäyttää C-vitamiinia soluista millä on merkittävä vaikutus vastustuskykyyn. Häiriö C-vitamiiniaineenvaihdunnassa häiritsee valkosolujen toimintaa ja siten sokeri liitetään myös syövän syntyyn. Sokeri lisää huomattavasti vapaiden radikaalien määrää kudoksissa, mikä yhdessä glyksylaation kanssa vaurioittaa soluja ja aiheuttaa ennenaikaista vanhenemista. Sokeri lisää myös kudosten yleistä tulehdusta.
Elimistö sääteleekin sokeripitoisuutta hyvin tarkkaan. Haiman erittämä insuliinihormoni laskee verensokeria työntämällä liian sokerin soluihin. Useat hormonit nostavat verensokeria, kuten glukagoni, kortisoni ja adrenaliini. Jos järjestelmää kuormitetaan paljon runsaalla sokeri- ja hiilihydraattiravinnolla se häiriintyy ennen pitkää."
Parissakymmenessä vuodessa makeisten myynti on lisääntynyt 66 prosenttia, jäätelön myynti 45 prosenttia ja virvoitusjuomien myynti 30 prosenttia. Samalla annoskoot ja kalorimäärät ovat lisääntyneet.
Ylipainoisesta lapsesta kasvaa usein lihava aikuinen.
Vakava ongelma
Liikapainoisuus on vakava kansanterveysongelma. Anoreksiasta ja bulimiasta puhutaan paljon, mutta lihavuus on yleisin lasten ravitsemushäiriö Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa.
Lapsilla lihavuuden haitat ovat useimmiten psyykkisiä. Etenkin kouluikäisillä liikapainoisuus voi haitata myös sosiaalista kanssakäymistä. Lihavia lapsia herkästi kiusataan ja syrjitään koulussa. Heidän verenpaineensa sekä insuliini- ja kolesteroliarvonsa ovat usein normaalia korkeammat.
http://www-fi.valitutpalat.fi/lehti/lehti9810/artikkeli02.html
Lapset tarvitsevat paljon energiaa, vitamiineja ja kivennäisaineita kasvaakseen ja kehittyäkseen mahdollisimman hyvin. Sokeri sisältää energiaa, muttei varsinaisesti mitään vitamiineja tai kivennäisaineita.
Esim. Virvoitusjuomissa on 39% sokeria.
Minäkin mietin, minne katoaa vanhempien rakkaus? Kun vauvaikäisestä on kyse, niin vanhemmat tietävät lapsestaan KAIKEN, painon, pituuden, terveydentilan.. ja tekevät parhaansa säilyttääkseen vauvan terveenä, yhdessä neuvolan kanssa.
Sitten kun uutuuden viehätys on isyydestä ja äitiydestä pois, niin lapsesta ei enää välitetä. Tulee kouluikä ja sitten kun lihotaan, niin muuttuu terveydenhoitajakin viholliseksi, jota sätitään ja jonka päälle kaadetaan kaikki likavesi. Miksi?
Minulla on ihan lähisuvussa yksi tapaus, joka on karmaiseva. Vajaassa VUODESSA on aiemmin liikunnallinen, hoikka ja kaikin puolin normaali poika syötetty järkyttävän lihavaksi. Kyseessä on veljeni lapsi. Olin ihan mykkänä kun kesämökillä näimme veljen perheen, en osannut sanoa mitään, mutta olin kauhuissani. Tietysti sitä yritti olla niin kuin ei olisi edes huomannut pojan lihomista, mutta teki kyllä mieli kysyä veljeltä ja veljen vaimolta, että missä mennään! Kamalaa kun aiemmin tosiaan niin normaali on nyt tuollainen..
Terveydentilasta ei ole kyse, kumpikin lapsi on nimittäin lihava (aiemmin oli vain toinen, nyt on tämä kuopuskin tosiaan mahtavissa mittasuhteissa - sääli) ja siksi käytetty kilpirauhaskokeissa. Vanhemmatkin ovat lihavia. Veljeni ei ennen avioitumistaan ollut, mutta ilmeisesti tässä perheessä on sellaiset ruokailutottumukset - olisiko sitten vaimon ansiota - että koko sakki lihoo. Ja kuinka he eivät liiku, eivät sitten yhtään! Jos vaan johonkin voi autolla ajaa, niin aina autoillaan. Ja maristaan jos ei mökillä esim. rantasaunalle voikaan ajaa autolla vaan pitäisi kävellä (peräti 100 metriä).
Kaipaisin melkein neuvoja, että onko mitään tapaa millä tähän pojan tilanteeseen voisi puuttua? On kamalaa, 10-vuotias kossi ja siinä kunnossa. Varsinkin kun ajattelee, että koulukiusaamisen riski siinä kasvaa.. :( En usko että opettajat parhaalla tahdollakaan voi estää KAIKKEA kiusaamista, ja lihava lapsi on sille tosi altis. Pojalla etenkin on vaikeaa, koska urheilullisuus on tuossa iässä yksi hyvä keino saada kavereita ja olla pidetty. Jos on kauhean lihava niin liikuntatunnillakin leimautuu vain vitsiksi.. :( Surullista..
Mitä tässä voisi tehdä????
Ja vanhemmat, älkää kiltit sulkeko silmiänne siltä, jos palautetta tulee (esim. terkkarilta/koululekurilta/sukulaisilta). Puuttukaa ongelmaan silloin kun se on vielä pieni. Mitä kauemmin lapsi on lihava, sen tuhoisampaa se on itsetunnolle JA terveydelle. Näillä asioilla ei ole leikkimistä. Roskaruoat, naposteltavat ja välipalat pois! Terveellistä kotiruokaa, liikuntaa ja pleikkarikieltoa jos ei muu auta. Koko perheen voimilla ulkoilemaan ja miettimään niitä syömisiä. Niin ja viikkorahat pois, etteivät tule kannetuksi Mäkkäreihin (ja nämä käynnit sitten salataan vanhemmilta, jotka eivät IKINÄ usko että HEIDÄN enkelinsä voisi olla melkoinen pikku valehtelija yhdessä jos toisessa asiassa..).
voivottelemassa sukulaislapsia...tee hyvä ihminen jotain, puhu niille jotka lapsien elämästä huolehtii, mitä sä täällä marmatat!? Näen sut oikein silmissäni, etusormi pystyssä, vaahto suupielissä selittämässä. Ja tietenkin se on veljen vaimon vika, jos velikin lihoo, varmaan vaimo pakottaa syömään niin paljon ja kaikkea epäterveellistä ja veli kun on niin hyvänlainen ihminen, totta kai jos sukuunsa tulee, ni eihän se tohdi vastaan laitta;) Täällä paasaaminen ei auta ketään, paitsi ehkä sua ittees, kun saat johonkin purkaa tuntojas. Puhu veljelles, kyllä se ymmärtää, olettehan te varmaan saaneet saman kotikasvatuksen!
.. ettei toisten asioihin puuttuminen ole helppoa. Helposti siinä menee välit, vaikka kuinka "nätisti" sanoisit. Oikeastaan olisin kai kaivannut kommentteja samassa tilanteessa olevilta, että miten ovat ongelman hoitaneet.
Voin mielestäsi olla vaahto suupielessä selittäjä, itse nyt kuitenkin ajattelen niin, että esimerkiksi lapset ovat tavallaan KAIKKIEN meidän aikuisten vastuulla. En tahtoisi sulkea silmiäni tällaiselta, kun kuitenkin jotakin lasten maailmasta tiedän. Sen nyt ainakin, ettei siinä ole helppoa lihavana elää.
"""Tässä - niinkuin KAIKISSA muissakin suomalaisten lasten ongelmissa - on sama asia taustalla: Vanhemmat eivät ota vastuuta lapsestaan. Eivät ota vastuuta syömisistä, liikkumisesta, pelaamisesta, telkkarin katsomisesta. Lasten annetaan tehdä mitä haluaa, ostetaan mitä ne haluavat syödä, annetaan käyttäytyä miten haluavat.
Ei kuulkaa sellainen peli vetele. VANHEMMAT päätävät mitä lapsi syö. Päättävät mitä lapsi tekee, MYÖS sen jälkeen kun lapsi menee kouluun, vielä pitkälle teini-ikäänkin. Ei pidä hankkia lapsia jos ei jaksa sitten kasvattaa taaperoikää pidemmälle. Vastuu ei lopu ikinä, eikä sitä voi sysätä päiväkodille, koululle, yhteiskunnalle."""
Minusta on hyvä että olet huolestunut perheen tilanteesta. Sanoisin, että siihen kannattaa puuttua koska jotain on varmasti vinksallaan. Kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan miten asiansa esittää, koska hyvin monessa perheessä tuo kääntyy kulissien takana näin: lapselle sanotaan: "kauheaa se naapurin Maijakin ihmetteli miksi olet lihava, nyt laihdutat heti! Olet häpeäksi koko perheelle!" Tämän välttämiseksi voisi jo alussa tehdä selväksi että vastuu kuuluu vanhemmille, ei lapselle. Kysyä onko jotain sattunut, onko lapsi onneton jostakin syystä (esim. yksinäinen, kiusattu, masentunut tms) ja jatkaa kysymällä mitä vanhemmat aikovat asialle tehdä vai aikovatko mitään. Lapsihan peilaa jatkuvasti perheen tilannetta ja oireilee sen mukaisesti. Vaikea uskoa että terve ja normaalipainoinen lapsi yhtäkkiä ihan huvin vuoksi päättäisikin alkaa mättää itseensä herkkuja. Jotain on vialla ja olisi hyvä selvittää mitä.
Olisin itsekin toivonut että joku olisi puuttunut meidän perheen tilanteeseen edes kerran ja kysynyt meiltä lapsilta: kuinka te voitte, ihan rehellisesti. Ja olisi voinut sanoa, toden sanoakseni en tiedä haluanko elää kun kaikki on harmaata. Ja kuka tietää siitä olisi saattanut lähteä homma purkautumaan ja olisimme päässeet kaikki kaidalle polulle.
Kuten ylempänä joku sanoikin niin vanhempien vastuunotosta tässä on kyse. Ei siitä että lapsi mättää laiskuuttaan ruokaa napaansa. Lapsi on onneton (todennäköisesti) tai peloisaan, turvaton, ja ensimmäisenä tulee mieleen että se liittyy jollakin tavalla perheen tilanteeseen. Jos otat asian esille niin tee se toki rakentavalla tavalla, mutta älä päästä vanhempia vähällä. Koska hyvin varmasti he yrittävät luikerrella vastuusta ja syyttää kaikesta vain lapsensa ruokahalua. Se on häpeällistä ihmisiltä jotka ovat kuvitelleet olevansa kykeneväisiä huolehtimaan jälkikasvustaan.