Miten tähän ollaan tultu? En ymmärrä... Vielä pari vuotta sitten kaikki näytti niin selvältä, mutta miten ovatkaan asiat nyt. Tuntuu että tähän asti olen pystynyt suht. hyvin ylläpitään hyvinvoivan kuortani. Mutta nyt tuntuu etten enää kertakaikkiaan pysty. En jaksa, enkä pysty. Makaan päivät sängyssä, kun nousen koneelle, jaksan hetken. Sitten on taas pakko mennä sänkyyn, väsyttää. Kaikista kavereista olen erkaantunut, tuntuu etten jaksa, aaltopituudet eivät vain enää kohtaa. Olen käynyt kohta vuoden terapiassa, nyt ollaan tuntu niihin vaikeimpiin asioihin. Miten väsyttävää tämä onkaan! Luulin että kun pääsen opiskelemaan, asiat muuttuu. Sainkin hetki sitten tiedon että pääsin yliopistoon opiskelemaan, mutta se ei tunnu enää miltään. En vain jaksa innostua. Tuntuu että ainoa asia mitä jaksan on sängyssä makaaminen, ehkä lukeminen. Haluaisin tutustua uusiin ihmisiin, sellaisiin joiden kanssa olisi oikeesti mukava olla, sellaisiin jotka voisivat ymmärtää jotain tästä.
Paha olo...
aina sama.
4615
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
nyt tulis sit taas pelattua raht ja on tosi paha ahistus päällä...
Sängyssä makaaminen rasittaa vain aivoja.
Masennus on kytköksissä liikaan nukkumiseen.
Pakota itsesi ylös ja vaik pienelle kävelylle.
Soita tutuilles ja sovi tapaamisii.
Ja jos tuntuu et terapias toi lähestymistapa ei oo kaikista paras niin kerro se myös.
Sitten etsitään vain uusi lähestymistapa ja asiat rullaa taas.
Yliopisto voi kyllä olla vähän väärä paikka, jos tykkää vain löhöillä. Mutta toivottavasti innostut opiskelusta.
Yliopisto voi olla väärä paikka, kun siellä on se akateeminen vapaus :(
Tulee helposti vain löhöiltyä, mutta ei pidä ottaa liikaa paineita :)