Olen kärsinyt vuosien varrella paniikkohtauksista ehkä 1 lievä kohtaus vuodessa. Paikat ovat olleet satunnaisia. Oireena on ollut pyörtymisen tunne, hikoilu, vapina ja sydämen hakkaaminen.
Puoli vuotta sitten jouduin onnettomuuteen, josta myös jäi kroonisia vaivoja. Tämän jälkeen paniikkohtauksia on alkanut tulla enemmän. Oireet ovat samoja kuin aikaisemmin, mutta nyt selkeästi kohdistuvat tiettyihin paikkoihin ja tilanteisiin. Pahimpia ovat suuret juhlat ym., joissa on paljon ihmisiä ja kauppareissut. Ja nykyisin jopa autolla liikkuminen pelottaa, koska yhden kohtauksen olen saanut ajaessani autoa. Puhuin asiasta työpaikkalääkärille, kun kohtauksia alkoi nyt talvella tulla useammin ja olisin halunnut kokeilla lääkitystä, koska mielestäni rajoittavat jo niin paljon elämääni. Yksin en usakalla lähteä juuri minnekään. Lääkärin mielestä kohtaukset johtuivat onnettomuuteen liittyvästä unettomuudesta. Mutta eipä ole kohtaukset minnekään hävinneet, vaikka nykyisin nukun mielestäni hyvin. Itse olen sitä mieltä, että jollain tavalla myös itse aiheutan paniikit eli tilanteessa jossa joskus on tullut kohtaus alan jännittää ja ajatella kohtausta ja se tulee. Huomaan kyllä, että väsyneenä ja stressaantuneena panikoin enemmän. Luontaistuotteista olen kokeillut e-epaa ja karnosiinia. Vieläkö kannattaisi ottaa lääkitysasia uudelleen puheeksi lääkärin kanssa vai onko jotain muita hyviä keinoja selvitä tästä? Kuinka helposti olette saaneet lääkityksen ja onko siitä ollut apua ja kuinka nopeasti?
Onko olemassa jotain hyviä luontaistuotteita, joista saada apua? Onko kenelläkään kokemusta homeopatiasta apuna?
Puoli vuotta sitten jouduin onnettomuuteen, josta myös jäi kroonisia vaivoja. Tämän jälkeen paniikkohtauksia on alkanut tulla enemmän. Oireet ovat samoja kuin aikaisemmin, mutta nyt selkeästi kohdistuvat tiettyihin paikkoihin ja tilanteisiin. Pahimpia ovat suuret juhlat ym., joissa on paljon ihmisiä ja kauppareissut. Ja nykyisin jopa autolla liikkuminen pelottaa, koska yhden kohtauksen olen saanut ajaessani autoa. Puhuin asiasta työpaikkalääkärille, kun kohtauksia alkoi nyt talvella tulla useammin ja olisin halunnut kokeilla lääkitystä, koska mielestäni rajoittavat jo niin paljon elämääni. Yksin en usakalla lähteä juuri minnekään. Lääkärin mielestä kohtaukset johtuivat onnettomuuteen liittyvästä unettomuudesta. Mutta eipä ole kohtaukset minnekään hävinneet, vaikka nykyisin nukun mielestäni hyvin. Itse olen sitä mieltä, että jollain tavalla myös itse aiheutan paniikit eli tilanteessa jossa joskus on tullut kohtaus alan jännittää ja ajatella kohtausta ja se tulee. Huomaan kyllä, että väsyneenä ja stressaantuneena panikoin enemmän. Luontaistuotteista olen kokeillut e-epaa ja karnosiinia. Vieläkö kannattaisi ottaa lääkitysasia uudelleen puheeksi lääkärin kanssa vai onko jotain muita hyviä keinoja selvitä tästä? Kuinka helposti olette saaneet lääkityksen ja onko siitä ollut apua ja kuinka nopeasti?
Onko olemassa jotain hyviä luontaistuotteita, joista saada apua? Onko kenelläkään kokemusta homeopatiasta apuna?
Vastaukset 4
Vanhimmat
ketjussa kerrotaan, että magnesiumista voisi olla apua. Jos tämä lääkäri ei vieläkään suostu lääkitykseen, vaihda lääkäriä. Psykiatrian erikoislääkäri voisi ymmärtää tilanteesi parhaiten, kuvittelen. Ei yksi työterveyslääkäri sitä päätä, oletko lääkityksen tarpeessa vai et. Aurinkoista loppukesää!
Itselläni on myös kyseinen vaiva, mikä on erittäin inhottava. Olen itseni kohdalla ajatellut, että paniikkihäiriössä kyse on lopultakin turvattomuuden ja pelon tunteista. Ahdistus syntyy siitä, että on pelokas ja turvaton olo. Onko sinulle jo ennen onnettomuutta sattunut jokin tapaus, mikä on kenties synnyttänyt turvattomuuden tunteen (ajattelin sitä, kun olet saanut kohtauksia jo ennen onnettomuutta)? Itselläni on pohjalla traumaattinen kokemus läheisen sairastumisesta. Ja se on laukaissut paniikkihäiriön.
On ymmärrettävää, että onnettomuus on jälleen nostanut pintaan vanhoja tunteita ja järkyttää turvallisuuden tunteen kokemista. On siis normaalia, että olet sen tähden voinut pahoin, saanut kohtauksia.
Mielestäni lääkkeet eivät välttämättä ole ratkaisu ongelmaan. Muutakin hoitoa pitää olla. Kannattaa mennä terapiaan, koska siellä pystytään opettamaan suhtautumista kohtauksiin ja miettimään sitä, mistä ne kenties juontuvat. Siellä saa purettua ahdistusta, sillä kohtauksethan ovat ahdistuskohtauksia.
Paras tapa, mitä terapiassakin opetetaan, on rentoutuminen. Kun panikoijilla kroppa käy aina ylikierroksilla, voidaan erilaisilla hengitysharjoituksilla rauhoittaa kehoa ja mieltä.
Tässäpä sinulle muutamia neuvoja :o)
Lohduttavaa kuulla, että muillakin on samanlaisia ongelmia, toisinaan sitä luulee, että kamppailee yksin asioiden kanssa ja kuvitteleekohan sitä sitten vain kaiken.
Itse olen muutama vuosi sitten (kun ensimmäinen kohtaus iski) käynyt kaikki mahdolliset kokeet läpi lääkärillä, jossa he kuitenkin ystävällisesti totesivat ettei minua vaivaa mikään. Totesin kuitenkin, ettei tällaiset kuolemanpelkokohtaukset keskellä kirkasta päivää voi olla normaaleja ja aloin ottamaan asiasta selvää ja lopulta paniikkihäiriön oireethan sieltä selkeästi erottuivat. Sain lopulta lääkäristä diapamia sekä jotain muuta lääkettä, mutten koskaan niitä yhtäkään ole syönyt.
Olen näet vakuuttunut siitä, että parhaiten se lähtee voittamalla pelkonsa. Olohan on silti sietämätöntä toisinaan, olen nykyään töissä, jossa joudun usein matkustelemaan ympäri suomea, kohtaamaan uusia paikkoja, tilanteita ja ihmisiä ja toisinaan esiintymään. Eniten minua lohduttaa lukemani juttu jostain, jossa kerrottiin, että paniikkihäiriö kestää noin 10 minuuttia. Eli ajattelen, että jos sen 10 minuuttia kestän, niin enkohän selviydy. Ja aina tähän mennessä olen kestänyt sen. Uskon vakaasti, että se ajan myötä lähtee ja kunhan vain uskallan rohkeasti mennä ja tehdä uusia asioita, jossain kohtaa sen on pakko helpottaa. :)
Taustalla itselläni on vaikea masennus vuosien takaa ja itsellä paniikkihäiriökohtaukset alkoivat todella läheisen ihmisen vakavasti sairastuttua ja kun hän nukkui pois puoli vuotta myöhemmin, ne vain pahenivat.
Panikoijan kommentti turvattomuuden tunteesta on varmasti aika tosi. Ehkä se tulee juuri siitä, että kokee ettei pysty hallitsemaan tilannetta.
Näin minä uskon ja kärvistelen eteenpäin. Pakkohan sen on joskus helpottaa. Tsemppiä kaikille muille asian kanssa kamppaileville, ette ole yksin.
EPAT, DHAT hyviä, mutta yksinään eivät riitä, kokeile Emgesan ( tai joku muu magnesium valmiste, sitraattimagnesium 750 - 1500mg/vrk ) 2 1 2 Befoli tai muu B-vitamiinivalmiste 1 0 1, Joku monivitamiini.
Jos ripulia tulee, laske magnesiumin annosta esim 750 mg /vrk ja nosta sitten uudelleen varovasti. Jos ripulia tulee se on vaan sen merkki ettei magnesium imeydy. Titrailet vaan annosta sopivaksi.