Myös väkivallan tunnusmerkkejä?
Onko mielipidettä?
Itsestä tuntuu, että luettuani nyt maailmalla tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista ei synny
pelkästään murheellinen käsitys siitä, että
YK:n ihmisoikeusjulistuksilla ei näytä monissa maissa olevan penninkään virkaa
(osasyy ehkä siihen että koko maailma käyttäytyy mielisairaalla tavalla)
..vaan syntyy myös ajatus, jonka puitteissa
saamansa pakollisen hoidon ja elinikäisen vankeustuomion pakollisena kuntoutuksena voisi
olla myös jos ei helposti muutettavissa niin ainakin määriteltävissä analysoimalla se yleisten
ihmisoikeuksien näkökulmasta.
En ehkä ole hullu sen suhteen kun olen kokenut tulleeni loukatuksi kuntouttavan työtoiminnan, pakotettujen "sosiaalisten" suhteiden, ja kotitarkastukäyntien suhteen.
Asian ydin tässä:
Omasta puolestani pidän em. mainittua toimintaa
en vain taloudellisesti epäviisaana toimena joka johtaa vain kansantaloudellisesti väärän hoitomuodon tukemiseen ja sitä kautta ihmiset yhä enemmän sitoutuneeksi valtion avun piiriin itsenäisen elämän myötä.
Koen myös että kuntouttavaksi työtoiminnaksi kutsuttu työ sekä kotitarkastuskäynnit
ovat henkistä väkivaltaa, väkivaltaa ja aiheuttavat sosiaalisen kärsimyksen tunnusmerkit
(opin tremin vähän aika sitten..ks. netistä löytynee Scheper-Hughes-Bourgois..ovat törmänneet vastaavaan asiaan antropologisissa tutkimuksissaan,mm. siitä kuinka alkuperäiskansoja kohdellaan täysin mm. YK:n ihmisjulistusten vastaisesti)
On eri asia voiko mielenterveyslain muuttamiseksi
inhimillisempään ja myös parantavampaan (nythän
kyse on melkoisen ilmeisesti vain edelleen potilaiden säilömisetsä..huolimatta siitä että
retoriikka ja toimenpiteet muuttuvat avohoitoon)
suuntaan käyttää menestyksellisesti kansainvälisiä ihmisoikeuksia.
Rikotaanhan niitä yhtälailla likimain joka maassa.
(Ei tietysti pidä ehkä mennä ehdottamaan suoraan että Suomen kaltaisessa ihannemaassa näin tapahtuu,mutta kieltämättä toivoton olo tulee
myös mm. kun lakikirjaamme lukee. Myös suomessa perusihmisokeuksia rajataan lain kirjaimen mukaan
siten että käytännössä jäänee täysin ajan hengelle ja ko. tuomaristolle tulkittavaksi milloin on sellainen paikka jonka mukaan kansalaisoikeuksia voidaan rajoittaa.
Jo mm. henkilökohtaisesta vapaudesta, jota rajataan ymmärrettävästi rikoksesta tuomitun kohdalla mainitaan kuitenkin sitä seuraavissa kappaleissa sellaisella automatiikalla sanat
"heikko mielenterveys, alkoholismi ja irtolaisuus" että suoraan sanottuna tulee ihan paskat housuun kun vain ajattelee kuinka
missä tahansa tilanteessa joku voidaan katsoa "irtolaiseksi", "heikon mielenterveyden" omaavaksi tai kanniskelevan liian usein "alkoholijuomia".
En tunne henkilökohtaisesti alkoholismia ja huumeidenkäyttöä ja siltä osin ehkä jossain määrin sanoudun irti vapauttamisvaatimuksista
kun en asiaa tunne, mutta näkisin kyllä
että "irtolaisuus" ja "heikko mielenterveys" (sehän voi olla miltei mitä tahansa riippuen
ajan hengestä)olisi varsin tervehenkistä
saada pois lain piiristä.
Muutoinhan henkilöt joilla ei ole rikosrekisteriä, eikä aikomusta tehdä rikoksia voidaan pitää kuitenkin pelkkien olettetujen tai vähäisten tai täsyin jokaiseen kansalaiseen rinnastettavien "mielenterveysonglemien" vuoksi pidätettyän sairaalassa ja kuntoutustoiminnassa vain sen vuoksi että siitä on pikkuhiljaa kasvanut kriitikin likimain tukahduttavassa palautejärjestelmässä oma vakiintunut käytäntönsä johon sitten vain tämän nojalla vedotaan ilman että todella perusteltua tarvetta alistavan ja vamauttavan kokemuksen läpikäymiseen olisi tarvetta
Onko mielipidettä?
Itsestä tuntuu, että luettuani nyt maailmalla tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista ei synny
pelkästään murheellinen käsitys siitä, että
YK:n ihmisoikeusjulistuksilla ei näytä monissa maissa olevan penninkään virkaa
(osasyy ehkä siihen että koko maailma käyttäytyy mielisairaalla tavalla)
..vaan syntyy myös ajatus, jonka puitteissa
saamansa pakollisen hoidon ja elinikäisen vankeustuomion pakollisena kuntoutuksena voisi
olla myös jos ei helposti muutettavissa niin ainakin määriteltävissä analysoimalla se yleisten
ihmisoikeuksien näkökulmasta.
En ehkä ole hullu sen suhteen kun olen kokenut tulleeni loukatuksi kuntouttavan työtoiminnan, pakotettujen "sosiaalisten" suhteiden, ja kotitarkastukäyntien suhteen.
Asian ydin tässä:
Omasta puolestani pidän em. mainittua toimintaa
en vain taloudellisesti epäviisaana toimena joka johtaa vain kansantaloudellisesti väärän hoitomuodon tukemiseen ja sitä kautta ihmiset yhä enemmän sitoutuneeksi valtion avun piiriin itsenäisen elämän myötä.
Koen myös että kuntouttavaksi työtoiminnaksi kutsuttu työ sekä kotitarkastuskäynnit
ovat henkistä väkivaltaa, väkivaltaa ja aiheuttavat sosiaalisen kärsimyksen tunnusmerkit
(opin tremin vähän aika sitten..ks. netistä löytynee Scheper-Hughes-Bourgois..ovat törmänneet vastaavaan asiaan antropologisissa tutkimuksissaan,mm. siitä kuinka alkuperäiskansoja kohdellaan täysin mm. YK:n ihmisjulistusten vastaisesti)
On eri asia voiko mielenterveyslain muuttamiseksi
inhimillisempään ja myös parantavampaan (nythän
kyse on melkoisen ilmeisesti vain edelleen potilaiden säilömisetsä..huolimatta siitä että
retoriikka ja toimenpiteet muuttuvat avohoitoon)
suuntaan käyttää menestyksellisesti kansainvälisiä ihmisoikeuksia.
Rikotaanhan niitä yhtälailla likimain joka maassa.
(Ei tietysti pidä ehkä mennä ehdottamaan suoraan että Suomen kaltaisessa ihannemaassa näin tapahtuu,mutta kieltämättä toivoton olo tulee
myös mm. kun lakikirjaamme lukee. Myös suomessa perusihmisokeuksia rajataan lain kirjaimen mukaan
siten että käytännössä jäänee täysin ajan hengelle ja ko. tuomaristolle tulkittavaksi milloin on sellainen paikka jonka mukaan kansalaisoikeuksia voidaan rajoittaa.
Jo mm. henkilökohtaisesta vapaudesta, jota rajataan ymmärrettävästi rikoksesta tuomitun kohdalla mainitaan kuitenkin sitä seuraavissa kappaleissa sellaisella automatiikalla sanat
"heikko mielenterveys, alkoholismi ja irtolaisuus" että suoraan sanottuna tulee ihan paskat housuun kun vain ajattelee kuinka
missä tahansa tilanteessa joku voidaan katsoa "irtolaiseksi", "heikon mielenterveyden" omaavaksi tai kanniskelevan liian usein "alkoholijuomia".
En tunne henkilökohtaisesti alkoholismia ja huumeidenkäyttöä ja siltä osin ehkä jossain määrin sanoudun irti vapauttamisvaatimuksista
kun en asiaa tunne, mutta näkisin kyllä
että "irtolaisuus" ja "heikko mielenterveys" (sehän voi olla miltei mitä tahansa riippuen
ajan hengestä)olisi varsin tervehenkistä
saada pois lain piiristä.
Muutoinhan henkilöt joilla ei ole rikosrekisteriä, eikä aikomusta tehdä rikoksia voidaan pitää kuitenkin pelkkien olettetujen tai vähäisten tai täsyin jokaiseen kansalaiseen rinnastettavien "mielenterveysonglemien" vuoksi pidätettyän sairaalassa ja kuntoutustoiminnassa vain sen vuoksi että siitä on pikkuhiljaa kasvanut kriitikin likimain tukahduttavassa palautejärjestelmässä oma vakiintunut käytäntönsä johon sitten vain tämän nojalla vedotaan ilman että todella perusteltua tarvetta alistavan ja vamauttavan kokemuksen läpikäymiseen olisi tarvetta
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tiedän, että mielenterveyskuntoutujilla on olemassa jonkilaista työtoimintaa, mutta laki kuntouttavasta työtoiminnasta perustuu pitkään työttömyyteen ja rajaa alle ja yli 25-vuotiaat eri ryhmiin. Toisaalta sanktiona kieltäytymisestä lain mukaan ei ole kuin työttömyysrahojen katkaisu ja toimeentulotuen vähentäminen. Laki näiltäkin osin ongelmallinen, koska menetetyn työttömyysturvan ja leikatun sosiaalietuuden jälkeen tulot saattavat olla edelleen samat kuin työtömintaan osallistumalla.
Kotitarkastusjuttua en ymmärrä, mutta pitää paikkaansa, että kaikkia perusvapauksia ja oikeuksia koetellaan mielenterveyden nimissä.