Oletetaan että henkilö tuhlaa varojaan muutaman vuoden aikana kymmeniätuhansia euroja.
Mitään tutkimusta ei sinällään käynnistetetä, jossa kriittisesti ja objektiivisesti tarkasteltaisiin varojen käyttöä ja pohdittaisiin vaihtoehtoisia sijoituskohteita tia muita varojen käyttömahdollisuutta.
Syntyy vain psykiatrin lausunto, jonka perusteella
talouden hoito ei ole ollut ongelmatonta.
Asiaa ei perustella sen jälkeen sen enempää.
Lausuntoon liittyy sen jälkeen muunviranomaisen lausunto joka toteaa että on havainnut saman asian kuin psykiatri.
Muu viranomainen työskentelee samassa yksikössä kuin psykiatri.
Kun asiaa tarkastellaan laillisesti havaitaan mm. että useampi henkilö on ollut vastakkaista mieltä kuin asiakas /potilas.
Mm. tämä painaa vaakakupissa.
Voi olla hiustenhaljontaa,mutta jostain lienee kuitenkin aloitettava.
Ensimmäinen kysymys liittyy oikeuden näkemykseen jossa vaakakupissa on usempi ihminen vastaan kuin puolesta.
Laatua ei kuitenkaan asiassa huomioida.
Kansainvälisten ihmisoikeustapausten puitteissa on mm. kritisoitu mm. samaan armeijaan kuuluvien henkilöiden todistamista, koska on oletettu
että heidän lausnto ei täytä välttämättä riippumattomuuden (impartiality)näkökulmaa.
Olisiko tervehenkistä lisätä tähän saavutettuun hyveeseen näkemys, jossa voitaisiin huomioida
sairaala ja terveydenhoitojärjestelmän muistuttavan edelleen paljolti armeijamaista
autoritaarista komentojärjestelmää.
Ehkä asia ei muuttuisi kokonaisuudessaan mihinkään,mutta olisiko tervehenkistä nähdä
myös sairaalan työntekijät vastaavasta
"chain -of-command" näkökulmasta?
Näin ollen jouduttaisiin oikaisemaan näkemystä mm. sen suhteen että vastassa ei ole itseasiassa
kahden henkilön näkemys vaan yhden henkilön ja hänen edustamansa organisaation näkemys.
Samana aikaan osittain antiteesi ongelmalliseksi leimatulle varojenkäytölle.
Oletetaan vaikkapa että henkilö tuhlaisi varojaan
ruoan ja välttämättömyyksien sijaan (kuten tässä pääpiirteissään) esim. lottoon (itse en lottoa, enkä usko voittoon silti minua pidetään hulluna)
koko rahalla.
ensinnäkin syntyy kysymys: Kuka on tuomitseva ja arvottava sen mihin varat on sijoitettava
(vapaa maa)
Toisekseen, hieman raamatullinen ja uusitestamentillinen vertaus.
Ota ensin malka pois omasta silmästä ennenkuin lähimmäisesi.
Siis vastassa muutama kymmenen tuhatta euroa
vastaan se, että tällä viranomaisnäkemyksellä (terveysviranomainen eli psykitari)
tosiaasiallisesti "sijoitetaan" ainakin n. 100 000 euroa kansalaisen työyvyttömäksi tekemiseen ja näennäiseen "hoitoon" per vuodsi.
Koska tulokset ovat tähänkin asti johtaneet ihmiset pysvään lamaannustilaan ja jatkuvaan hiotokierteeseen voi helposti syntyä koko loppuelämän kierre.
Siis kuka silloin asiassa olikaan tuhlaajapoika?
Potilas vai psykiatri?
Valitettevasti elämme vain yhden näkökulman varassa ja siksi nämä maksavat näin paljon.
Mitään tutkimusta ei sinällään käynnistetetä, jossa kriittisesti ja objektiivisesti tarkasteltaisiin varojen käyttöä ja pohdittaisiin vaihtoehtoisia sijoituskohteita tia muita varojen käyttömahdollisuutta.
Syntyy vain psykiatrin lausunto, jonka perusteella
talouden hoito ei ole ollut ongelmatonta.
Asiaa ei perustella sen jälkeen sen enempää.
Lausuntoon liittyy sen jälkeen muunviranomaisen lausunto joka toteaa että on havainnut saman asian kuin psykiatri.
Muu viranomainen työskentelee samassa yksikössä kuin psykiatri.
Kun asiaa tarkastellaan laillisesti havaitaan mm. että useampi henkilö on ollut vastakkaista mieltä kuin asiakas /potilas.
Mm. tämä painaa vaakakupissa.
Voi olla hiustenhaljontaa,mutta jostain lienee kuitenkin aloitettava.
Ensimmäinen kysymys liittyy oikeuden näkemykseen jossa vaakakupissa on usempi ihminen vastaan kuin puolesta.
Laatua ei kuitenkaan asiassa huomioida.
Kansainvälisten ihmisoikeustapausten puitteissa on mm. kritisoitu mm. samaan armeijaan kuuluvien henkilöiden todistamista, koska on oletettu
että heidän lausnto ei täytä välttämättä riippumattomuuden (impartiality)näkökulmaa.
Olisiko tervehenkistä lisätä tähän saavutettuun hyveeseen näkemys, jossa voitaisiin huomioida
sairaala ja terveydenhoitojärjestelmän muistuttavan edelleen paljolti armeijamaista
autoritaarista komentojärjestelmää.
Ehkä asia ei muuttuisi kokonaisuudessaan mihinkään,mutta olisiko tervehenkistä nähdä
myös sairaalan työntekijät vastaavasta
"chain -of-command" näkökulmasta?
Näin ollen jouduttaisiin oikaisemaan näkemystä mm. sen suhteen että vastassa ei ole itseasiassa
kahden henkilön näkemys vaan yhden henkilön ja hänen edustamansa organisaation näkemys.
Samana aikaan osittain antiteesi ongelmalliseksi leimatulle varojenkäytölle.
Oletetaan vaikkapa että henkilö tuhlaisi varojaan
ruoan ja välttämättömyyksien sijaan (kuten tässä pääpiirteissään) esim. lottoon (itse en lottoa, enkä usko voittoon silti minua pidetään hulluna)
koko rahalla.
ensinnäkin syntyy kysymys: Kuka on tuomitseva ja arvottava sen mihin varat on sijoitettava
(vapaa maa)
Toisekseen, hieman raamatullinen ja uusitestamentillinen vertaus.
Ota ensin malka pois omasta silmästä ennenkuin lähimmäisesi.
Siis vastassa muutama kymmenen tuhatta euroa
vastaan se, että tällä viranomaisnäkemyksellä (terveysviranomainen eli psykitari)
tosiaasiallisesti "sijoitetaan" ainakin n. 100 000 euroa kansalaisen työyvyttömäksi tekemiseen ja näennäiseen "hoitoon" per vuodsi.
Koska tulokset ovat tähänkin asti johtaneet ihmiset pysvään lamaannustilaan ja jatkuvaan hiotokierteeseen voi helposti syntyä koko loppuelämän kierre.
Siis kuka silloin asiassa olikaan tuhlaajapoika?
Potilas vai psykiatri?
Valitettevasti elämme vain yhden näkökulman varassa ja siksi nämä maksavat näin paljon.
Vastaukset 2
Vanhimmat
helpommin vastauksia, mikäli vähän tiivistäisit ja yksinkertaistaisit kirjoitustasi. Tuskin olen ainoa täällä, joka jaksoi lukea tuosta vain ensimmäisen ja viimeisen kappaleen. Ei pahalla mutta...
Mikäli ongelma on se, että miksi ihminen on sairas kun tuhlaa vapaassa maassa omia rahoja, eikä suinkaan yhteiskunta, joka tuhlaa turhaan psykiatriaan, vastaus on se, että psykiatria uskoo rahan voimaan. Rahallahan voidaan ostaa kaikenlaista esim. asuntoja taikka autoja taikka lomia, mutta raha ei aina ratkaise kaikkea. Mikäli rinnallistamme tavanomaista metallimiestä ja psykiatria, niin psykaitri joutuu mitä varmemmin viemään auton huoltoon taikka hän jättää sen huoltamatta samalla kun metallimeies osaa huoltaa vaikka itse oman autonsa. Entäpä jos psykiatrilta hajoaa rengas tien päällä? Metallimies osaa varmasti itsekkin vaihtaa renkaansa, mutta miten psykiatri? Raha ei siis pelasta aina psykiatria.