Heh hee. Taas kulmat kurtistuivat ja hiiret napsuivat ympäri suomea kun Lauri tuttuun tapaansa aloitti.
Ehei, yhköseni. En kirjoita mitään tuohon aiheeseen liittyvää sillä olen nyt provolakossa. Kirjoitankin nyt ainoastaan antiprovoja.
Takerrutaanpa hieman aiheeseen "miksi miehenne hylkäsi teidät"(mikäli tulitte hylätyiksi). Mitä teissä tapahtui että miehenne jätti, hylkäsi? Muutuitteko nuoresta kiinteästä naisesta löysää siellä ja roikkuvaa täällä tyyppiseksi, kaiken huomionsa lapselle antavaksi äidiksi? Aloitteko muistuttamaan miehelle hänen omaa äitiään? Alkoiko seksi tökkimään vai loppuiko se kokonaan? Muuttuiko elämä tylsäksi kun miehen niskaan ladottiin vastuuta ja poistettiin huvi? Jos toinen nainen niin miksi miehenne lähti hänen mukaansa? Yllättikö arki ja sen hoito miehenne jolloinka hän pelästyi ja lensi tiehensä.
Oletteko koskaan pohtineet siipan lähdön todellisia syitä sillä täytyyhän sellaisiakin olla.
Ei tarvitse nyt tälläkertaa suuttua vaan vastatkaa avoimesti, sillä itselläni voisi lähdön syynä olla että naiseni ei enään ollut se, jonka vein vihille. Hän muuttui lapsenhoitokoneeksi ja jollakin tapaa "oudoksi" syntymän jälkeen.En ole enää huomion keskipisteenä, eikä seksiäkään saa muuta kuin silloin kun lapsi nukkuu ja silloinkin äiti on siihen(sek...) liian väsynyt (eli tuskin koskaan). En ole suunnitellut lähtöä, mutta nämä olisivat ehkä eräitä lähdön syitä, jos lähtisin.
Huom: En syyllistä teitä miehenne valinnoista elämässään. Mietin vain perus-syytä ja syitä suhteen kariutumiseen.
Ehei, yhköseni. En kirjoita mitään tuohon aiheeseen liittyvää sillä olen nyt provolakossa. Kirjoitankin nyt ainoastaan antiprovoja.
Takerrutaanpa hieman aiheeseen "miksi miehenne hylkäsi teidät"(mikäli tulitte hylätyiksi). Mitä teissä tapahtui että miehenne jätti, hylkäsi? Muutuitteko nuoresta kiinteästä naisesta löysää siellä ja roikkuvaa täällä tyyppiseksi, kaiken huomionsa lapselle antavaksi äidiksi? Aloitteko muistuttamaan miehelle hänen omaa äitiään? Alkoiko seksi tökkimään vai loppuiko se kokonaan? Muuttuiko elämä tylsäksi kun miehen niskaan ladottiin vastuuta ja poistettiin huvi? Jos toinen nainen niin miksi miehenne lähti hänen mukaansa? Yllättikö arki ja sen hoito miehenne jolloinka hän pelästyi ja lensi tiehensä.
Oletteko koskaan pohtineet siipan lähdön todellisia syitä sillä täytyyhän sellaisiakin olla.
Ei tarvitse nyt tälläkertaa suuttua vaan vastatkaa avoimesti, sillä itselläni voisi lähdön syynä olla että naiseni ei enään ollut se, jonka vein vihille. Hän muuttui lapsenhoitokoneeksi ja jollakin tapaa "oudoksi" syntymän jälkeen.En ole enää huomion keskipisteenä, eikä seksiäkään saa muuta kuin silloin kun lapsi nukkuu ja silloinkin äiti on siihen(sek...) liian väsynyt (eli tuskin koskaan). En ole suunnitellut lähtöä, mutta nämä olisivat ehkä eräitä lähdön syitä, jos lähtisin.
Huom: En syyllistä teitä miehenne valinnoista elämässään. Mietin vain perus-syytä ja syitä suhteen kariutumiseen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
muuttu jostain kumman syystä.Hoito koneex,mulle kävi näin.Ettei voinut tehdä yhtää mitään koska,LAPSI NUKKUI, samassa huoneessa ettei HERÄÄ.YMÄRRÄN SEN ETTEN OLLUT ENÄÄN,TÄRKEIN ASIA HÄNEN ELÄMÄSSÄ.MUTTA nyt OLEN. KUN VAAN MAKSAN ELATUSMAKSUT A J O I S S A.
Provokaation ainekset kuitenkin.. no, kerron. Miksi mies jätti. Tai miksi minä jätin.
Minä palautin lasten isän takaisin äidilleen, sillä en jaksanut hoitaa toisen tekemää kakaraa, aikuista miestä. Omani hoidan. Ja se ero oli yksi elämäni parhammista ratkaisuista!!
Iällä ei oltu pilattu, kumpikin vain vähän yli
20, alle 25. Lapset pieniä, mies kotona yksi lapsi lisää.
VAstuu kodista ja lapsista jaettiin niin, että vastuu oli minulla :) Hoidin yksin koko huushollin, lapset, ihan keiken mitä kotona nyt on. Mies tuli reissuhommistaan, nakkasi paskasta pyykkiä pestäväksi ja korjattavaksi.. katosi kavereilleen tai vanhemmilleen ja jos kotona oli, istui ja katsoi telkkaria ja tissutteli viinan kanssa. Ja haukkui minua. Ulkonäkö, luonne, kaikkea.
Erota ei halunnut, ehdotteli kaikenlaisia vaihtoehtoja, että kulissit pysyisi. Avoliitossa onneksi niitä muodollisuuksia ei ole..
Mies etsi nopeasti uuden kumppanin. Hyvä niin. Löysi nyt omanlaisensa. Ei todellakaan minua nuorempaa eikä laihempaa!!
Toinen ero tuli, kun mies nakkasi kulutettuna ja käytettynä, vaihtoi parempaan. Ei nuorempaan, ei hoikempaan, mutta paremmin koulutettuun jolla on kielitaito hallussa, sävyisämpi luonne.
Minä olin vääränlainen. Minun kuuluisi olla toisenlainen ja minun olisi jo aika muuttaa itsenäni oikeanlaisekseksi, kuten kaikki sanovatkin. "Eikö olisi jo sitten aika muuttua"
"Minä luulin että sinä muuttuisit, että minun rakkauteni saisi sinut muuttumaan. Kyllähän minä ajattelin että on se aika ..(en muista adjektiivia: äksy, äkkipikainen..?) mutta ajattelin että minun rakkauteni saa sinut muuttumaan"
Suunnilleen näin hän sanoi.
Lapsentekokone en ollut, lapsethan oli jo tehty ja olivat isoja. Mutta ei hän pidemmän päälle kestänyt sitä arkea, mitä tulee lasten kanssa, taistelua kotiintuloajoista ja vaatteista ja mitä nyt murrosikää lähenevien lasten kanssa on.
Mutta hän meni naimisiin kanssani väärin perustein, hepposin perustein.
Ja muuten Lauri: miksi et auta vaimoasi kotihommissa? En tarkoita että olet käskytettävänä, että teet ja autat kun vaimo näyttää mitä pitää tehdä.. vaan huomaan itse milloin sinunkin pitäisi kotona jotakin tehdä??!! ja tartut siihen oma-aloitteisesti!
Pieni vauva ja pieni lapsi sitoo todella paljon. Omaa aikaa ei jää ollenkaan, monta asiaa jää tekemättä ja joku yksinkertainen asia, esim. tiskikoneen tyhjennys, keskeytyy monta kertaa..
Itseään ei ennätä enää laittamaan, hiukset ja meikkaaminen jne. Jos keskittyy itsensä tälläämiseen, joku osio jää hoitamatta. Lapsi tai kotityöt ja mikä kotihomma jätetään rästiin? Milloin se tehdään loppuun ja valmiiksi ja kuka tekee?
Yöunet ovat katkonaiset ja repaleiset, väsymys on kohta jo kroonista.
Univelka voi olla ihan fyysistä univelkaa tai sitten uupumusta, jota ei nukuta pois edes viikon töysillä yöunilla. Uupumista koko arjen asioiden alle.
Lapsen tarve menee aikuisen, omankin, edelle. Mies ei sitä ymmärrä. Mies on ikuinen lapsi joka haluaa itselleen huomiota eikä tajua että pitäisi jakaa se arki ja arjen asiat ja tehtävät.
Eikä se ole sitä, että mies kyllä siinäkotona on, mutta istuu ja tuijottaa telkkaria tai roikkuu tietokoneella ja on "käskytettävänä", eli koko huushollin ohjat ovat naisella! Ei ollenkaan hyvä!!
Laurihan on oikea arjenjakaja, varsinainen talousihme nykyään joka pyytelee anteeksi kotiin tullessa että: "Anteeksi kulta että olin töissä". Meillä on toistaiseksi jaettu arki siten, että äiti tekee minkä ehtii ja Lauri minkä osaa :)
tarinani...
Naimisiin v85.. seurusteltiin kaksi vuotta enenn sitä... ensimäinenlapsi syntyi toivottuna ja kaivattuna 4v liiton jälkeen(ei siis vahinkolapsi) toinen 6v ja kolmas 8v kuluttuna.
Lasteni isä oli mitä parhain isä siihen saakka kunnes esikoisella todettiin mbd eli nykyään kutsuttu ahdh. Silloin isä tunsi epäonnistuneensa luulen niin. Hän kun oli asettanut pojalleen niin suuret tavoitteet isänsä jalanjäljissä. tai oikeastaan paikkaamaan isän tavoittamatta jääneet haaveet. Ylpeästä isästä tulikin lapsensa erilaisuuden kieltävä mies joka ei koskaan lähtenyt mukaan tutkimuksiin ei terapiaan ei lääkärin jutteluun. Pelkäsi syylistämistä luulen.
Meni parivuotta minä olin hoitovapaalla omasta työstäni koko ajan kun lapset olivat pieniä. Töihin ja omaan elämään palasin kun kuopus oli 3v.
Vuoden töissä olon jälkeen minun terveyteni hetti kärrynpyörää ja jouduin pitkälle sairaslomalle ja pariin leikkaukseen. olin yli puolivuotta aika totaalisesti kädetön... Leikkauksien jälkeen toivuin ja palasin töihin... saadakseni lopputilin.. siis kaikki me saimme en vain minä. Firmamme lopetettiin ja se työ josta eläkkeelle piti jäädä... loppui kuin seinään...
No sekään ei lannistanut minua.. elämä jatkui ja lapset tarvitsivat kuitenkin äitiään ja nyt heitä ei tarvinnut viedä hoitoon.
V 98 kaikki romahti... kuopuksemme sairastui vakavasti 5v iässä... hän sairasti kipuja ja oli todella kipeä. Ja tässä vaiheessa isällä alkoi juoksuaika. Oli kaikki yöt poissa kotoa ettei vain tarvinnut kohdata todellisuutta.
Minä itse istuin lapsen kanssa sohvalla nukkumatta... koska lapsi kipuili yöt.Hieroin häntä kipeästä jalasta että hän sain nukuttua jonkun verran edes... Podin siinä samalla masennusta koska lapsen sairastaminen oli liian suuripala minule. Nousin kuitenkin siitä ja pystyin hoitamaan lastani.
Ystävieni tuella porskutin eteenpäin päivän kerrallaan. Laskin etten nukkunut yli puoleenvuoteen yhtään yötä kokonaan.. vain tunnin siellä toisen täällä. Ja lasten isä oli reissuillaan. Kun pyysin että etkös voisi olla kotona tänään kun minun voimani uupuvat ja tahtoisin levätä hetken.. vastaus oli että miksi koitan estää häntä elämästä ja rajoittaa hänen elämäänsä.. en pyytänyt toista kertaa.
Itkin yöt ja sinnittelin päivät.
Jotain menohaluistaan kertoo sekin että... sen joulun aikaan hänellä oli 11 pikkujoulua... minulla ei yhtään. Jouduin silloin luopumaan rakkaasta harrastuksestani koska lapsia en voinyt yksin jättää ja kuopusta en voinut mukaankaan ottaa.
Tuli kaikenlaista ryyppyjuhlaa ja kontaten kotiin tuloa.. sammumista vessanlattialle.. ym mukavaa
v99 hän sitten katosi lopullisesti kuin varas yöhön.. hän oli lasten ja minun poissa ollessamme pakannut tavaransa ja tyhjentänyt pankkitilimme.. ja ruokakaapinkin...ja muuttanut ilmoittamatta aikeistaan.Siihen saakka olin toivonut että hän ymmärtäisi missä mennään...
Seuraavana päivänä hän haki avioeroa ja siinä se.
puolenvuoden .. vajaan jälkeen hän tahtoi tulla takaisin mutta en huolinut enää. koin ettei rakentamiani perustuksia ole enää syytä järkyttää.
Omaisuudestamme ei suurta kiistaa tullut.. sitä kun ei paljon ollut. Ehdotin isälle että jätettäisi kesämökki ja auto jakamatta ja auto olisi siellä missä lapsetkin.. samoin mökkiä käyttäisimme lasten kanssa oleskellesamme(olimmehan omin käsin sen mökin rakentaneet) mutta isä oli tulkinnut sen niin että ne jäisivät minulle ja asianajajansa lähetti minulle ison laskun sisältävän kirjeen... 140000 melkein..
Olin silloin työtön peruspäivärahalla... oliskohan ollut 2900 mk silloin.
Sain asumistukea ja sosiaalivirastosta ensimäisen kuun vuokran... ilmeni nääs että exä oli tuhlannut kaikki ne rahat jotka olin laskujen maksuun antanut johonkin muuhun.. ja vuokra oli rästissä. samoin muita laskuja. Maksan vieläkin yhtä avioliiton aikaista laskua... koska exä kieltäytyi siihen osallistumasta.
Exä laati oikeudelle tapaamisopimukset jotka oikeus vahvisti.. joka toinen viikonloppu ja ti ja to iltaisin.. kuulostaa hyvältä eikö vain?..
Elatusmaksua hän maksaa lapsista alle kunnan minimin..300 euroa kuukaudessa. lapset ovat nyt 10v 12v ja 14.. eli pahassa kulutus iässä.
Isä tapaa lapsiaan tosi harvoin ja yh.n arki on tosi rankkaa kun sitä vapaa aikaa itselle ei paljon liikene.
Toimeentulotukea en saa lainkaan. Kun laitan hakemuksen.. se tulee takaisin velvoitteella tarkistuttaa elatusmaksun määrä koska se on alipieni... isä ei suostu siihen joten asia on unohdettu En jaksa oikeuteen.
Tällä hetkellä odotan leikkausta jossa jalastani poistettaisiin kaksi luunkappaletta.. kivut on tosi kovat ja henkinenkin kantti tosi tiukilla.
Ja mitä tekee isä... pompottaa meitä minkä kerkeää ja jättääniitä jo sovittuja tapaamisia välistä...
Kuopus sai terveen paperit v 2001.. ja silloin itkin pitkästä aikaa ilosta...
Paljon jäi kertomatta... mitään en lisännyt.
Tästä ei ilmene sen tuskan ja surun määrä... mitä minä ja lapset tunnemme. nään lasteni silmistä joka päivä ikävän isäänsä. mutta en voi asialle mitään.
Se todellinen lähdön syy on edelleen täysi arvoitus.. hän ei ole pystynyt sitä kertomaan.. on vain arvailuja ja arvailuja. Yksi niistä on.. ettei lasten isä kestänyt sitä todellisuutta mitä lapsen sairastaminen toi tullessaan. Vaan koki itselleen paremmaksi poistua takavasemmalle.
Tiedä häntä sitten...
Elämä heittelee.. mutta me yh.t katkea.. me taivumme ja huojumme kyllä.
Nythän late jo käsittää miksi pikku provo saa toiset lähes räjähtämään. On vaikea uskoa että jollakin on edellämainittua ollut. Mistä te löydätte näitä "Akaattikoteloita"?
Pitäisikö otsikko muuttaa esim" Yksinhuoltajien tekijät tulevat kalliiksi"
Elatusmaksujen suuruus on sitten toinen asia johon otan kantaa myöhemmin.
Äiskä x 3 ,juttusi on vaikea usko sillä ei noin voi kukaan käyttäytyä ! ! !
Eronhakija olin minä. Se mitä miehestä paljastui ei ole kaunista tekstiä, joten antaapa olla enää kaivelematta.
Tuntuu kauhealta ajatus, että ero ei olisi tullutkaan, suorastaan tukehduttava tunne. Erottuani sain elämäni takaisin ja tunnen sanoin kuvaamatonta onnea siitä.
>>>Pitäisikö otsikko muuttaa esim" Yksinhuoltajien tekijät tulevat kalliiksi" >>>
Lauri, sä alat oppia.
>>,juttusi on vaikea usko sillä ei noin voi kukaan käyttäytyä ! ! !>>>
Et taida Lauri tietääkään, että totuus on tarua ihmeellisempää. Itse olen tullut siihen tulokseen, että mies on kokonaan eri laji kuin nainen. Mikään muu ei selitä niitä hirveitä tosikertomuksia, joita olen avioeroista kuullut.
Minuakaan ei ole jätetty vaan lähdin itse. En ole ylipäätään perheenperustajatyyppiä. Lapset alkavat tulla aikuisiksi, mutta en ole näinä vuosina edes ajatellut "hankkia miestä rinnalleni". Toki seurustelen yhden ihanan tapauksen kanssa, mutta en halua pilata sitä suhdetta yhteisillä asuntolainoilla ja muulla arjen sähellyksellä. Lastenkasvatus on eri asia, olen nauttinut siitä eikä tuloskaan näytä (ainakaan tällä hetkellä) epäonnistuneelta.
Eeva, omillaan pärjääjä
Vaan sitä todellisuutta elämässäni.
Tosiasioita joiden kanssa on opittava elämään vaikkei aina jaksaisikaan
hmm...*Lauri muistaa sitten, miten käyttäydytään*
Olen varmaan porukan omituisin tapaus. Erosin miehestäni, koska hän ei kasvanut ikinä vastuulliseksi aikuiseksi. Tästä syystä meillä ei ollut lapsiakaan. Odotin, että hän hieman olisi aikuisyunut ensin, mutta ei.
Eroomme oli lisäksi syynä monenlaisia "penikkataudin" oireita.
En tiedä miten olen tullut kalliiksi ja kenelle. En ole hakenut edes yh-korotusta. Enkä leuhki sillä ollenkaan. Jokainen meistä tekee/on tehnyt ne ratkaisut, jotka omista lähtökohdista on ollut mahdollista tehdä.
Lapseni isän kanssa olen edelleen suhteessa, vaikka emme yhdessä asukaan. Hän muunmuassa lohdutteli minua viikonloppuna, kun Lauri ensin riepoi...:)
Lauri ite...
no, minä en yhkö ole, joten jätän vastaamatta. Aikas provosoiva aihe kuitenkin...täällä.
Palstan suosio kasvaa ja käviämäärät nousee, joten eivät ne ole yh:t yksin täällä Laurin kanssa, ihmettelemässä akaattikoteloita ;D
mietin ensin, että vastaanko vaiko en...ei me kaikki yh:t olla hylättyjä.Minä en itseäni ainakaan tunne hylätyksi.Varmaan minäkin kasvoin lapset saatuani äidiksi, mutta eikö se ole aika luonnollista. Toivottavaa olisi myös, että isä kasvaisi isäksi, mutta niin ei aina käy. Minulla oli kolme lasta ja eron jälkeen vain kaksi...elämä huomattavasti helpompaa.Suurin syy eroon oli kuitenkin kuningas alkoholi ja sen tuomat ongelmat. Jonkun oli otettava vastuu lasten turvallisuudesta ja oikeudesta tasapainoiseen elämään. En koe tehneeni väärin, koska en koskaan ole kieltänyt isän ja lasten välistä kanssakäymistä. Ne pettymykset jotka lapset ovat saaneet kokea ovat tulleet isän taholta. Se, että me ihmiset niin naiset kun miehetkin muututaan vuosien saatossa on kai väistämätöntä.Onko se sitten syy jättää toinen? Luulisin, että silloin suhteessa on jo jotain aika tavalla pielessä.
Lyhyesti!
Kasvoin ulos 14 v kestäneestä suhteesta.
Mies jäi pyörimään mustasukkaisuutensa sairastuttamaan maailmaansa vuosiksi.
Nyt kyläilemme ja soittelemme kuukausittain.
Hän on kasvanut aikuiseksi,
mikä ilolla todettakoon :))
Mieheni 'hylkäsi' minut menehtymällä työtapaturmassa pian lapsemme syntymän jälkeen.
Ja kyllä, kyllä on surussani alkanut roikkumaan löysää sieltä sun täältä ja kaikkeni yritän yhden vanhemman perheessä lapsellemme antaa.
Enkä pyydä keneltäkään elatusapuja enkä muitakaan tukia, saan ainoastaan lapsilisässä yh-korotuksen.
Ja elämä muuttui sen jälkeen, vaikea varmaan arvata mihin suuntaan. Arki tosiaan yllätti.
Lauri, näinkin voi käydä!
Niinhän sitä sanotaan että:" miksi kutsutaan naista joka aina tietää missä mies on? No leskeksi tietenkin."
En aavistanut että lesket ottavat kantaa joten annettakoon se anteeksi Laurille. Ohessa runo leskelle ja ehkäpä muillekkin joten eikun lukemaan. :D
Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks
ja haaveet ne käy yhä haikeammiks,
ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa.
Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus
tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus!
Yö loppuu, mut murheet ne palaa.
Ne tulevat niinkuin kotihin,
ne tuovat uusia vieraitakin,
jotka nimeltä tunnen ma juuri.
Se murhe, mi eilen mun murtaa oli,
suli hymyks kun tänään suurempi tuli -
koska tulee se suurin, se suurin?
Koska saavut sa tuskani korkein,
sinä maailman valtias mahtavin,
jota lapsesta saakka ma uotin,
jota vapisin öisin mä vuoteellani,
jonk' katsehen tunsin ma kasvoillani,
kun hetkeksi onneeni luotin?
Sun edessäs tahdon ma polvistua,
mut silmihin katsoa tahdon ma sua
ja sanoa: Henkeni annan!
mut mieltäni nuorta en milloinkaan.
Se tuskassa tulta iskevi vaan,
sen kanssani hautahan kannan.
myös perheeläkettä koska teillä on yhteinen lapsi !!!
Olet osittain oikeassa. Itse en saa minkäänlaisia eläkkeitä tai avustuksia, ainoastaan tuon yh-korotuksen lapsilisässä. Lapsemme saa perhe-eläkkeen.
Mutta avustuksista huolimatta olen päättänyt selvityä lapseni elättämisestä omilla tuloillani.
Pärjäämme hyvinkin, mutta toki työn viemä aika on poissa ajasta jonka voisin viettää lapseni kanssa.
http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/tekoik/tekl.html#41
Mieti, oletko oikeasti suuri runoilija.
Lauri-paran vaimoa, jos nyt sellainen on. Mitähän hän mahtaa miettiä kun mies istuu jatkuvasti netissä ?? Vai onko hän ehkä töissä? Missä töissä??
Tulin töistä,kävin kaupassa ja tein sille safkat, jonka jälkeen hoitelin pienokaista 2h että äiti pääsi hoitamaan itseään ja tekemään niitä naisten juttuja, joten älä sääli häntä vaan sääli Lauria joka kotiin tulessa pyytää anteeksi että joutui töissä olemaan.
Taidan lähteä sepelille kävelemään :(
..tarinoitasi sillä et vielä ketään ole loukannut henk.kohtasesti koska et ketään oikealla nimellä kutsu kas kun suomen laki sanoo näin...
Rikoslaki 24 luku
8 § Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen. Joka oikeudettomasti
joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai
muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Joten rutinat loukkauksista voidaan lopettaa ....