Olen miettiny kihlata rakastettuni ja sormuksetkin olen jo löytänyt. olen ensimmäistä kertaa naisen kanssa oikeasti suhteessa ja tuntuu todella hyvältä, olemme onnellisia ja tulevaisuudesta ja kihlauksesta on puhuttu jo pitkään ja paljon.
Mutta ongelmana on se että mitä sanon pyytäessäni häntä kihloihin, kun enhän voi sanoa eeeä menentkö kanssasi naimisiin kuten yleensä kihlautuessa kysytään. Olisko aivan tylsää kysyä vain menetkö kanssani kihloihin, vai mitä ??
tiedän, hassua kysyöä tälläistä. luulen sen olevan toisarvoinen asia mitä sanon mutta kuitenkin kaipaisin ohjeita.
Kiitos jo etukäteen!!
Mutta ongelmana on se että mitä sanon pyytäessäni häntä kihloihin, kun enhän voi sanoa eeeä menentkö kanssasi naimisiin kuten yleensä kihlautuessa kysytään. Olisko aivan tylsää kysyä vain menetkö kanssani kihloihin, vai mitä ??
tiedän, hassua kysyöä tälläistä. luulen sen olevan toisarvoinen asia mitä sanon mutta kuitenkin kaipaisin ohjeita.
Kiitos jo etukäteen!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi et voi kysyä naimisiinmenosta? Vai haluatko vain kihloihin, mutta et naimisiin?
Juu, ja mielestäni rekisteröidystä parisuhteesta voi puhua naimisiinmenona tai ainakin ystäväpiirissäni siitä puhutaan niin.
rekisteröidystä parisuhteesta avioliittona tai parisuhteen rekisteröimisestä naimisiin menemisenä, koska tosiasia on, että se ei ole sitä. Mutta jokainen tyylillään.
Mikä ero on parisuhteen rekisteröimisellä ja naimisiinmenolla, jos jätetään sukupuolispekulaatio pois????
asiaa. No, eivät aivan, mutta kun lainsäätäjämme eivät ole halunneet suoda meille mahdollisuutta "oikeaan" avioliittoon ja siis tulla rinnastetuksi oikeisiin pareihin, en halua itse kääntää asioita parhain päin väittämällä, että kyse muka on samasta asiasta. Minusta se tuntuisi sen vähättelemiseltä, että korjattaavaa vielä on, ennen kuin asemamme on yhdenvertainen valtaväestön kanssa. Kuten varmasti kaikki tietävät, suurimmat erot rekisteröidyn parisuhteen ja avioliiton välillä ovat oikeus adoptoida ja oikeus ottaa yhteinen sukunimi. Kuitenkin myös se, että homoseksuaalien liittoa kutsutaan virallisesti eri nimellä kuin heteroseksuaalien liittoa ja pidetään näin eri asiana, on minusta aika merkittävä osoitin siitä, että meidän suhteitamme ei vieläkään pidetä yhteiskunnassa yhdenvertaisina. Mutta ymmärrän kyllä, etteivät kaikki homoseksuaalit koe tätä asiaa samalla tavalla kuin minä, ja heillä on oikeus kutsua rekisteröityä parisuhdetta miksi haluavat. Se, kuten myös kihlaus, on pariskunnalle varmastikin hyvin tärkeä ja paitsi julkinen, myös intiimi tapahtuma, jossa minun poliittis-retorinen taistelunu loppujen lopuksi merkitsee hyvin vähän ;)
Puhut juridiikasta ja yhteiskunnasta, joka katselee vähimmöstön suuntaan ja minä puhuin rekisteröityvien parien lähtökohdista, jotka tuskin kokevat rekisteröitymistään vähäpätöisempänä kuin naimisiinmeno.
Totta, tehtävää yhteiskunnassa vielä on.
etukäteen,anna tilanteen viedä.
Mä odotin sopivaa hetkeä puoli vuotta.Jotain romanttista ja ikimuistoista suunnittelin.
Musta tuntu että koskaan ei ollut sopiva hetki.Sitten yks yö kun oltiin rakasteltu,niin jälkihehkuissa "kosin".Kävin hakemassa sormukset jotka oli sievässä paketissa,pyysin avaamaan.
Se loiste hänen silmissään oli aivan uskomatonta,myös ne onnenkyyneleet...vieläkin herkistyy tässä itsekkin.
Sanoja en tarvinnut lainkaan,katseet kertoivat kaiken.
ps.kihlattuni sanoi jälkikäteen ettei olisi pitänyt siitä jos olisin "kosinut" alkoholin vaikutuksen alaisena ja hän olisi ollut myös.Todennäköisesti en olisi saanut siinä hetkessä myöntävää vastausta.
Suosittelen siis kihlaamaan sellaisessa tilanteessa jossa alkoholi ei ole mukana kuvioissa,sen jälkeen voisi kyllä shamppanjapullon poksauttaa!Räjäyttää taivaalle tuhansia ilotulitteita ja huutaa koko maailmalle miten onnellinen on...............
Minäkin odotin sormusten kanssa monta viikkoa ja mietin mikä tilanne olisi hyvä ja mitä sanoisin. Sitten vaan yks aamu katsoin ja ihailin kun tuo nukkui ja sujautin sormusrasian tyynyn alle. Sitten herättelin pusuilla ja käskin kurkistaa tyynyn alle. En minä edes muista mitään sanoja eikä varmaan muista kultakaan, hieno hetki se silti oli ja on jäänyt mieleen.
Ja me mennään "naimisiin". Ei jaksa nu##ia pilkkua..
Ei kyllä liity ketjuun kovin paljon, mutta kun täällä näitä kihlautuneita on pyörinyt, niin miten te osasitte ostaa oikean kokoisen sormuksen? Mulle tämä en koskaan ole valaistunut. Entä oliko riski, että toinen ei tykkääkään kyseisestä rinkulasta? Jos olisikin pitänyt olla paksumpi, ohuempi, valkokultaa, kuvioinnilla...
Se olisi kai hyvä keino, jos toisella olisi sormuksia, niin mitata sellainen ja ehkä katsoa vähän tyyliäkin, mutta kun ei tuo omani mitään sormuksia käytä. No, tämä on silkkaa teoriaa vielä lähivuosina, mutta kunhan alkoi kiinnostaa. :-)
Sinulla on nainen jota rakastat ja hänellä nainen jota rakastaa, niin joku hellä hetki rutistat syliin ja kuiskaat, meniskö hän kanssasi kihloihin. Ei se tuon vaikeampaa ole. Onnea sinulle ja rakkaallesi.