Bilettämään... mutta mihin?!?

Onpa tässä alkanut enemmän ja enemmän harmittamaan oikeanlaisen bilepaikan löytämisen vaikeus. Jos musiikki on mieleistä, yleisö on vähintään 10 vuotta minua nuorempaa - ja kun yrittää oman ikäisten seuraan, joutuu käytännössä kuuntelemaan kotimaista iskelmää.

Okei, tunnustan toki, että mieluitenhan kuuntelisin sitä oman bileaikani musiikkia. Ja kun kolmevitonen olen, se bileaika tietysti sijoittuu 90-luvulle. Baariin (Kynä, Arkku, Alibi, Adlon...) pääsi suunnilleen -91 alkaen. Välillä toki oli taukoja, mutta kyllä sitä keskimäärin joka toinen viikko siitä asti bilettämässä tuli käytyä. Meno alkoi hiljentyä vasta kolmenkympin lähestyessä, kun vuosituhat vaihtui. Ei enää kiinnostanut (lue: jaksanut =o))bailata tanssilattialla neljää tuntia vesiselvänä, vaan tuli pubiaika...

Kun Sedu aloitti kolmekymppisten bileet, taputin onnellisena pienia karvaisia tassujani. Jipii, vihdoin. Mutta, shokkien shokki. Sedu ei soitakaan kolmekymppisten musiikkia, vaan juurikin niitä iskelmiä. Kyllähän minä niitä bändejä tunnen, mutta ne oli sitä äipän musaa. Ei meikäläisen. Kun äippä pyöritti iskelmää, meikä (yläasteikäinen kaikkitietävä) läjäytti Iron Maidenit/Metallicat omiin sterkkoihin ja volyymit kaakkoon!!

Vanhemmalle ikäpolvelle on jo oma disko. Ikäraja 50v. Siellä soitetaan aitoa diskoa 70-80-luvuilta. Ehkä joskus uudempiakin hittejä. Ja jengi viihtyy... Tämä on muuten toinen vaihtoehto, kun joku pykää pystyyn kolmekymppisten bileitä. Soitetaan diskoa. Haloo!!! Me oltiin vaipoissa kun disko oli kuuminta hottia! Kivaa musiikkia, toki, mutta....

Kai jossain on muitakin kolmekymppisiä, jotka muistavat Coronan ja Ace of Basen ja Dr Albanin ja Prodigyn ja Scooterin ja Sashin ja Leila K:n ja Blümchenin ja.. ja... ja... Kaikki europopista kunnon reivimättöön. Ja Aaliyah ja Destiny's Child ja Pink... Siis se tanssimusiikki!!