tere
palstalla on paljon kipeitä juoppoja. kaikilla on silti hyviäkin kokemuksia alkoholin vaikutuksesta kehoon. laittakaa paras nousukänni fiilis. Missä, miten ja mitä se piti sisällään, että pääsit euforiaan.
Itsellä paras huipentuma viimeaikona lienee jouluna lapissa. Äijä porukalla reisussa ja 40km:n hiihtorääkin jälkeen alettiin purkamaan päivän suoritusta tuvassa, takkatulen ääressä, loistavissa puitteissa ja erinomaisessa seurassa. Takana oli 18kk yhtäjaksoista rankkaa työtä!
Se fiilis oli sanoin kuvaamaton.
palstalla on paljon kipeitä juoppoja. kaikilla on silti hyviäkin kokemuksia alkoholin vaikutuksesta kehoon. laittakaa paras nousukänni fiilis. Missä, miten ja mitä se piti sisällään, että pääsit euforiaan.
Itsellä paras huipentuma viimeaikona lienee jouluna lapissa. Äijä porukalla reisussa ja 40km:n hiihtorääkin jälkeen alettiin purkamaan päivän suoritusta tuvassa, takkatulen ääressä, loistavissa puitteissa ja erinomaisessa seurassa. Takana oli 18kk yhtäjaksoista rankkaa työtä!
Se fiilis oli sanoin kuvaamaton.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei se ole kiinni viinalaadusta ja määrästä, vaan seurasta, tunnelmasta, mielialoista ja olosuhteista.
Itse muistan loppuikäni entisestä elämästä, kun makoiltiin mukavassa äijäporukassa hienoilla matoilla vuoristopuron äärellä, ja juotiin viiniä.
Kesäaurinko porotti, ja molemmin puolin kohosivat Himalajan loppupään vuoret lumihuippuisina taivaisiin Kirgiisiassa lähellä Kiinan rajaa.
Vieressä valkopukuiset kirgiisikokit grillasivat meille saslikkia mukana tuodulla grillillä, ja kaatelivat viiniä lisää.
Se oli oikea elämyskänni.
tosi juttuko?
et tiedä meikäläisen erikoisesta entisestä maailmankansalaisen elämästä mitään, ja en aio enempää kertoakaan, kun en pyri palstan julkimoksi.
Miksi valehtelisin?
Kaduttaa jo tuokin todenperäinen muistelo, kun ei kerran uskota.
Olisi turhaa väittää, etteikö 16 karaatin nousuhiprakka olisi purrut aikoinaan muutaman kerran. Sitä kai siinä hakikin. Halusin tietysti aina pysyä juuri siinä, täsmälleen oikeassa tilanteessa, ilman lunnaita.
U-Ö:n muistelus oli juuri sitä parasta koko hommassa. Vuosia sitten Korsikalla minulla oli vapaata ja takana rasitusta - kieli oli santapaperia, hellettä. Odotin kaljalle pääsyä kuusi tuntia. Hemingway on kirjoittanut oluen ensi puraisusta, ja sitä se oli. Loppukorillinen oli turhaa, mutta juoppo on juoppo.
Toinen muistoni samaisessa ympäristössä liittyy fyysiseen janoon, ja kukkamaljakon kokoiseen margaritaan, jonka sekoittaja ei selvästi tehnyt ryyppyä ensimmäistä kertaa.
Enemmän muistoja minulla onkin sitten alkoholisotumisvuosilta, kun tappelin vaikkapa Kontulassa vähemmistöläisten kanssa tai muuta ylevää. Niitä juomakertoja on enemmän eikä karaateista tietoakaan.
Moni retkahtanut juoppo pyrkii vieläkin säälittävästi uskottelemaan itselleen, että jospa se kerran vielä, silloinkin se onnistui, kesällä 1975, oli naisia, oli hyvä fiilis...
En kiellä, en haikaile.