Vertauksen vuoksi todettakoon, että esim Uudessa-testamentissa ihminen vapautetaan synnistä (sairaudesta), kun taas psykiatriassa ihminen sidotaan sairauteen (syntiin).
Uusi-testamentillinen evankeliumi kertoo muun muassa, että ihmiset olivat yhdessä hetkessä valmiit kivittämään erään naisen, joka oli tavattu aviorikoksesta. Tämä ihmisjoukko tivasi myös Kristukselta kommenttia Mooseksen lain perusteella, eli lainoppineet ja fariseukset olivat varmoja, että naisen kohtalo olisi nyt sinetöity, eikä mikään pelastaisi tätä varmalta kuolemalta. Kristus totesi kuitenkin tuolle naista kivittämään tulleelle joukolle; joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä. Yksi toisensa jälkeen kuitenkin poistui paikalta, koska heidän omatuntonsa todisti myös heidät syyllisiksi samaan sairauteen, eli syntiin.
Kun psykiatria tehtailee omilla papereillaan ihmisistä sairaita, niin eikö se tarkoita, että psykiatria sanoutuu näin irti omasta vastuustaan (armahtavasta kohtaamisesta) ja siirtää vastuun kolmannelle taholle, eli psykiatrisesti keksitylle diagnoosille! Toisinsanoen nyt huomaamme, että psykiatria itse asettuu fariseusten ja lainoppineiden asemaan ihmisen ja ihmisten yläpuolelle tuomitsemaan (kivittämään ihmisiä), eli sairastuttamaan kaltaisiaan olentoja omilla saastaisuuksillaan (diagnooseillaan). Siis jos kellä on parannuksen paikka, niin se on psykiatrialla!
Entä kuinka käy kun ihminen lähtee hakemaan parannusta elämäänsä psykiatrialta? Aivan totta, silloin tapahtuu antiparannus, eli ihmisen elävästä mielestä hakataan diagnooseilla Moosesmainen kivitaulu, jossa ei ole minkäänlaistä armoa eikä mielellisen muutoksen mahdollisuutta! Toisinsanoen kaikki on ikään kuin jo psykiatrisesti ennalta määrätty, eli psykiatrian uhriksi joutuneiden päitä hakataan jatkuvasti Moosesmaisilla kivitauluilla (muuttumattomilla diagnooseilla). Edellisen kaltaisella henkisellä väkivallalla psykiatrisilta uhreilta salvataan pääsy todellisen parannuksen äärelle, joka tarkottaisi armoa armottomuuden sijaan. Toisinsanoen psykiatrian olisi luovuttava Moosesmaisista kivitauluista, eli ihmisen mielen tappavista diagnooseista ja armahdettava ihmistä Kristusmaisesti toteamalla; me kaikki (koko ihmiskunta) olemme yhtä sairaita ja terveitä, eli tällöin koko maailman sairautta (syntiä) ei voitaisi enää kaataa (diagnisoida) vain yksittäisten ihmisten niskaan. Edellisen kaltaisella psykiatrisella tunnustuksella (parannuksella), ketään ei tarvitsisi enää diagnisoida, vaan kaikilla olisi tällöin mahdollisuus todelliseen oman elämänsä parannukseen, eli mielelliseen mielenmuutokseen!
Freud totesi mielenterveyden kriteereiksi kyvyn tehdä työtä ja rakastaa. Itse toteaisin kriteeriksi tyytyväisyyden ja epätyytyväisyyden, jossa tyytyväisyys kuvaa terveyttä ja epätyytyväisyys sairautta. Koska tyytyväisyyttä ja epätyytyväisyyttä ei voida erottaa ihmisen mielessä irti toisistaan, niin silloin ihmisiä ei voida myöskään julistaa sairaiksi tai terveiksi. Jos psykiatria julistaa jonkun sairaaksi ja säilyttää kuitenkin itsellään terveen paperit, niin silloin se todellisuudessa kieltää oman sairautensa, eli epätyytyväisyyden olemassaolon. Onko olemassa yhtään ihmistä, joka ei olisi ollut joskus epätyytyväinen! Siispä psykiatrialle Kristusmainen kysymys kuuluisi näin; joka teistä ei ole koskaan ollut epätyytyväinen, niin se julistakoon ihmiset sairaiksi! Toisinsanoen edellisen perusteella on jälleen kerran osoitettu psykiatrinen rikos ihmisyyttä vastaan, jossa keinotekoisilla kriteereillä on ulkopäin luokiteltu ihmisiä määrätynlaisiksi, eli psykiatriset diagnoosit ovat kuin natsilakeja, joilla itse ihminen ja ihmisyys sivuutetaan täysin!
Uusi-testamentillinen evankeliumi kertoo muun muassa, että ihmiset olivat yhdessä hetkessä valmiit kivittämään erään naisen, joka oli tavattu aviorikoksesta. Tämä ihmisjoukko tivasi myös Kristukselta kommenttia Mooseksen lain perusteella, eli lainoppineet ja fariseukset olivat varmoja, että naisen kohtalo olisi nyt sinetöity, eikä mikään pelastaisi tätä varmalta kuolemalta. Kristus totesi kuitenkin tuolle naista kivittämään tulleelle joukolle; joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä. Yksi toisensa jälkeen kuitenkin poistui paikalta, koska heidän omatuntonsa todisti myös heidät syyllisiksi samaan sairauteen, eli syntiin.
Kun psykiatria tehtailee omilla papereillaan ihmisistä sairaita, niin eikö se tarkoita, että psykiatria sanoutuu näin irti omasta vastuustaan (armahtavasta kohtaamisesta) ja siirtää vastuun kolmannelle taholle, eli psykiatrisesti keksitylle diagnoosille! Toisinsanoen nyt huomaamme, että psykiatria itse asettuu fariseusten ja lainoppineiden asemaan ihmisen ja ihmisten yläpuolelle tuomitsemaan (kivittämään ihmisiä), eli sairastuttamaan kaltaisiaan olentoja omilla saastaisuuksillaan (diagnooseillaan). Siis jos kellä on parannuksen paikka, niin se on psykiatrialla!
Entä kuinka käy kun ihminen lähtee hakemaan parannusta elämäänsä psykiatrialta? Aivan totta, silloin tapahtuu antiparannus, eli ihmisen elävästä mielestä hakataan diagnooseilla Moosesmainen kivitaulu, jossa ei ole minkäänlaistä armoa eikä mielellisen muutoksen mahdollisuutta! Toisinsanoen kaikki on ikään kuin jo psykiatrisesti ennalta määrätty, eli psykiatrian uhriksi joutuneiden päitä hakataan jatkuvasti Moosesmaisilla kivitauluilla (muuttumattomilla diagnooseilla). Edellisen kaltaisella henkisellä väkivallalla psykiatrisilta uhreilta salvataan pääsy todellisen parannuksen äärelle, joka tarkottaisi armoa armottomuuden sijaan. Toisinsanoen psykiatrian olisi luovuttava Moosesmaisista kivitauluista, eli ihmisen mielen tappavista diagnooseista ja armahdettava ihmistä Kristusmaisesti toteamalla; me kaikki (koko ihmiskunta) olemme yhtä sairaita ja terveitä, eli tällöin koko maailman sairautta (syntiä) ei voitaisi enää kaataa (diagnisoida) vain yksittäisten ihmisten niskaan. Edellisen kaltaisella psykiatrisella tunnustuksella (parannuksella), ketään ei tarvitsisi enää diagnisoida, vaan kaikilla olisi tällöin mahdollisuus todelliseen oman elämänsä parannukseen, eli mielelliseen mielenmuutokseen!
Freud totesi mielenterveyden kriteereiksi kyvyn tehdä työtä ja rakastaa. Itse toteaisin kriteeriksi tyytyväisyyden ja epätyytyväisyyden, jossa tyytyväisyys kuvaa terveyttä ja epätyytyväisyys sairautta. Koska tyytyväisyyttä ja epätyytyväisyyttä ei voida erottaa ihmisen mielessä irti toisistaan, niin silloin ihmisiä ei voida myöskään julistaa sairaiksi tai terveiksi. Jos psykiatria julistaa jonkun sairaaksi ja säilyttää kuitenkin itsellään terveen paperit, niin silloin se todellisuudessa kieltää oman sairautensa, eli epätyytyväisyyden olemassaolon. Onko olemassa yhtään ihmistä, joka ei olisi ollut joskus epätyytyväinen! Siispä psykiatrialle Kristusmainen kysymys kuuluisi näin; joka teistä ei ole koskaan ollut epätyytyväinen, niin se julistakoon ihmiset sairaiksi! Toisinsanoen edellisen perusteella on jälleen kerran osoitettu psykiatrinen rikos ihmisyyttä vastaan, jossa keinotekoisilla kriteereillä on ulkopäin luokiteltu ihmisiä määrätynlaisiksi, eli psykiatriset diagnoosit ovat kuin natsilakeja, joilla itse ihminen ja ihmisyys sivuutetaan täysin!
Vastaukset 1
Vanhimmat
kolme vuosikymmentä Jumalan armosta uskontietä kulkeneena sanon sinulle asian, jonka Taivaan Isä on minulle käytännön kovan koulun kautta opettanut..
Ystäväni... henkiset ja hengelliset asiat ovat kaksi eri asiaa..
on äärimmäisen vaarallista tehdä niistä toisiaan pois sulkevia tai "kristillisiä ja antikristillisiä". Pidä vain mielessä, että Jumala on suvereenisti kaiken yläpuolella ja on antanut myös psykologisen tiedon kehittyä meidän kaikkien terveyttä edistäväksi tieteenalaksi.Voimia ja Siunausta päivääsi.