Teksti sopii tälle palstalle paremmin ;)
Sinä olit minulle kaikki ja olet edelleen. Minäpä uskon edelleen meihin. Älä unohda. Se meidän välillä mikä oli, oli niin orastavaa, herkkää ja haavoittuvaa. Huomasimme varmasti katseistamme sen syvyyden, se oli jotain ainutlaatuista. Ne hymyt mitä vaihdoimme... ne on vielä tuolla takaraivossa ja joka päivä kaipaan niitä.
Pyydän, älä luovuta vielä. Luulen että aika on tullut, meidän aika. Tapaamme vielä olen siitä niin varma kun voi vaan olla. Sinulle olisin antanut kaikkeni ja antaisin edelleen. Rakastuin sinuun täysillä, mahanpohjaa oikein väänsi. Uskoin tavallaan sinuun satasella, mutta olin itseni kanssa hukassa. Olin arpia täynnä. Ennen kun tapasin sinut, olin kuin sytyttämätön kynttilä. Sinut tavattuani leimahdin liekkeihin. En vaan uskaltanut antaa sen roihuta.
Haaveet muuttuvat todeksi vielä ennemmin kuin arvaatkaan. Jos näin kauan olemme jaksaneet tätä tilannetta... ei vielä luovuteta. En aio koskaan luovuttaa mitä sinuun tulee. Hei, nyt suupielet vähän koholle siellä. Ajattele hetki meitä ja niitä hetkiä kun hymyiltiin. No niin :)
En kertonut, en uskaltanut, pelkäsin. Mutta nyt uskaltaisin. Kunpa tietäisit miten VALTAVASTI sinusta välitin ja välitän. Olen ujo, mutta kerään rohkeutta ja tulen vielä vastaan omalla tavallani. Tiedän että tilanne tuntuu vaikealta ehkä molemmille. Kumpikin haluaisi tilanteen muuttuvan ja tavata toisen, mutta pitäisi vaan ottaa yhteyttä. Sinulla on todellakin mahdollisuuksia, mies.
Sinä olit minulle kaikki ja olet edelleen. Minäpä uskon edelleen meihin. Älä unohda. Se meidän välillä mikä oli, oli niin orastavaa, herkkää ja haavoittuvaa. Huomasimme varmasti katseistamme sen syvyyden, se oli jotain ainutlaatuista. Ne hymyt mitä vaihdoimme... ne on vielä tuolla takaraivossa ja joka päivä kaipaan niitä.
Pyydän, älä luovuta vielä. Luulen että aika on tullut, meidän aika. Tapaamme vielä olen siitä niin varma kun voi vaan olla. Sinulle olisin antanut kaikkeni ja antaisin edelleen. Rakastuin sinuun täysillä, mahanpohjaa oikein väänsi. Uskoin tavallaan sinuun satasella, mutta olin itseni kanssa hukassa. Olin arpia täynnä. Ennen kun tapasin sinut, olin kuin sytyttämätön kynttilä. Sinut tavattuani leimahdin liekkeihin. En vaan uskaltanut antaa sen roihuta.
Haaveet muuttuvat todeksi vielä ennemmin kuin arvaatkaan. Jos näin kauan olemme jaksaneet tätä tilannetta... ei vielä luovuteta. En aio koskaan luovuttaa mitä sinuun tulee. Hei, nyt suupielet vähän koholle siellä. Ajattele hetki meitä ja niitä hetkiä kun hymyiltiin. No niin :)
En kertonut, en uskaltanut, pelkäsin. Mutta nyt uskaltaisin. Kunpa tietäisit miten VALTAVASTI sinusta välitin ja välitän. Olen ujo, mutta kerään rohkeutta ja tulen vielä vastaan omalla tavallani. Tiedän että tilanne tuntuu vaikealta ehkä molemmille. Kumpikin haluaisi tilanteen muuttuvan ja tavata toisen, mutta pitäisi vaan ottaa yhteyttä. Sinulla on todellakin mahdollisuuksia, mies.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mutta miksi et kertoisi mulle suoraan tuota? Odotan ja toivon ettet viivyttele tällä asialla liikaa, kunpa olisin varma tästäkin viestistä. Olisiko minulle????
mielestäni on se yhteydenottaminen, tai ainakin minulle. Viesti meni .... -> ....
tyhjän kanssa, olisit itse laittanut tunnisteita jos kerta haluat tietää oliko sulle.
Ihmeessä yhteyttä! Pisteiden lukumäärä täsmää :). Olen minäkin uskaltanut ottaa yhteyttä häneen joskus, enään en voi sitä tehdä. Hänellä on pallo, jonka voisi heittää mulle takaisin;)
miksi et voi enää ottaa yhteyttä häneen? Oletko ajatellut, että hän voi ajatella että pallo on sinulla:) Kyllä, hän on ottanut yhteyttä moneen kertaan joskus.. niin kuin minäkin. Pisteet voisi täsmätä monellakin, mutta jommankumman nimessä toinen kirjain on a?
kirjain a löytyy, mutta löytyykö kirjain S jomman kumman nimestä?
teot ratkaisee.Näin kuluu sanonta.
en mä luovuta, mutta oon ottanut kaksi askelta taaksepäin. Eli sun pitää ottaa neljä eteen :)
eipä tässä ole muutakaan.
Tai on mulla ollut vaikka mitä,tulet yllättymään!
odottaa..
aloittaja?!
en ole
.. vaan ei ole. Kirjoitustyyli on väärä ja sitäpaitsi, vaikka olisi oikeakin, niin me höperöthän täällä vaan bunkkaillaan etsimässä pientä toivonkipinää täydessä toivottomuudessamme.
On siinä jotain aivan uskomattoman kivulista ja tyhmää rakastua sellaiseen, joka ei rakasta takaisin. Nämä sormet johtavat käsivarsiin, jotka johtavat vartaloon, jonka päässä on aivan kahjo pää.
Kahjo pää, tyhmä rakkaus, sitähän se on ja saa mitä tilaa...tiedän sen aika hyvin...
sinulle soisi onnen jos sen uskallat ottaa?
Jaa mites kauan on jaksettu, kerro toki.
en uskalla ajatella edes... muutama vuosi.
Auttaisit vähän kertomalla edes nimesi ja ikäsi,että tietäisin -saattaisitko- se olla Sinä?
rakastan.
Se mitä tunnettiin silloin 11,9-04.Ei koskaan unohdu.Mä haluaisin sut nähdä.