Kertookaapas viksummat että mitä mieltä olette tai siis miten kannattaisi edetä koirani kanssa...
Ensin hieman taustaa:
Koira on 1v sekarotuinen narttu löytökoira. Ilmeisesti sakemannia on ainakin koska vahvasti sakemannin näköinen väreiltään, mutta melko paljon pienempi kooltaan(n.17kg).
Koira tuli perheeseemme noin 4,5 kk sitten todella arkana. Pelkäsi kaikkia äkillisiä ääniä, ihmisiä, ulko-ovea yms. Nyt on tottunut hienosti omiin ihmisiin ja menee jopa vieraita ihmisiä haistelemaan oma-aloitteisesti(tosin jos kotiimme tulee joku niin haukkuu ensin ja pakenee sitten sängyn alle eikä ihan heti tule sieltä esiin).Alussa yritti paeta kun pelästyi, nyt ei enää tee sitä.
Toisia koiria kohtaan kiltti, alistuu heti. Ei ole ollut ongelmia koirapuistossa ja kävelee hihnassa tosi nätisti.
Nyt sitten asiaan, elikkäs haluaisin koiran oppivan ihan arkitottelevaisuutta, istu, tänne ym. mutta koira on pelokas. Olen yritänyt opettaa esim. istumaan, mutta pakenee kun sanon istu tai tarjoan namipalaa. Olen yrittänyt palkita kun istuu oma-aloitteisesti, mutta pakenee kun lähestyn. Tulee kuitenkin luokse kutsuttaessa. Mikä logiikka tässäkin on?
En ole koirankouluttaja, joten jotakin vinkkiä kaipaisin.Olisiko tottelevaisuuskoulusta apua vai olisiko liian pelottavaa koiralle?
Tai miten voisin kotona edetä tottelevaisuusopetuksen kanssa?
Kiitos vinkeistä jo etukäteen:)
Ensin hieman taustaa:
Koira on 1v sekarotuinen narttu löytökoira. Ilmeisesti sakemannia on ainakin koska vahvasti sakemannin näköinen väreiltään, mutta melko paljon pienempi kooltaan(n.17kg).
Koira tuli perheeseemme noin 4,5 kk sitten todella arkana. Pelkäsi kaikkia äkillisiä ääniä, ihmisiä, ulko-ovea yms. Nyt on tottunut hienosti omiin ihmisiin ja menee jopa vieraita ihmisiä haistelemaan oma-aloitteisesti(tosin jos kotiimme tulee joku niin haukkuu ensin ja pakenee sitten sängyn alle eikä ihan heti tule sieltä esiin).Alussa yritti paeta kun pelästyi, nyt ei enää tee sitä.
Toisia koiria kohtaan kiltti, alistuu heti. Ei ole ollut ongelmia koirapuistossa ja kävelee hihnassa tosi nätisti.
Nyt sitten asiaan, elikkäs haluaisin koiran oppivan ihan arkitottelevaisuutta, istu, tänne ym. mutta koira on pelokas. Olen yritänyt opettaa esim. istumaan, mutta pakenee kun sanon istu tai tarjoan namipalaa. Olen yrittänyt palkita kun istuu oma-aloitteisesti, mutta pakenee kun lähestyn. Tulee kuitenkin luokse kutsuttaessa. Mikä logiikka tässäkin on?
En ole koirankouluttaja, joten jotakin vinkkiä kaipaisin.Olisiko tottelevaisuuskoulusta apua vai olisiko liian pelottavaa koiralle?
Tai miten voisin kotona edetä tottelevaisuusopetuksen kanssa?
Kiitos vinkeistä jo etukäteen:)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minkähänlaisista oloista tuo on tullut sinulle ?
Vaikuttaa, että sillä on menneisyydestään vielä jotain pahoja muistoja, joten sen kanssa on kouluttamisessa edettävä hitaasti ja rauhallisesti.
Namipalat on tietty kova sana; voisithan sen kanssa mennä koirakouluun.
Harmi, että joku on kohdellut koiraa tosi ikävästi. Voi olla että koirakoulu olisi vähän stressaava paikka, vaikka toisaalta jos koirapuistossa voit sen kanssa käydä, eikä muiden koirien kanssa isompia ongelmia ole ollut niin miksei?
Ehkä voisi aloittaa tätä treenaamista ihan kotioloissa sisätiloissa pikkuhiljaa, että oppii luottamaan paremmin sinnuun, jotta palkka tulee kun tekee toiveesi mukaan. Sitten kun aika näyttää kypsältä, niin siirtyy ihan vaan kotipihalle treenaamaan, ja siitä edelleen lenkittämisen yhteyteen.
Ja katsohan voisiko olla sillä merkitystä että itse seisot tai istut käskyä antaessasi. Jos tuntuu siltä seisaaltaan annettu käskytys aiheuttaa pakokauhua, niin kokeile harjoitella ensin istuallaan tai kyykyssä käskyttämistä. Voihan olla niin että se kokee seisovan ihmisen olevan uhka. Muisto menneistä koulutuksista.
Myös sitä että vaihdat käskysanan joksikin toiseksi voisi olla merkitystä. Esim. istu voisi vaikka vaihtaa englanninkieliseen sit tai sittaa-käskyyn. Maahan esim down tmv.
Mutta tärkeää on nyt se että etenet rauhallisesti, otat yhden asian kerralla käsittelyyn, seuraat tuleeko tulosta, eli meneekö huonompaan vai parempaan. Ja ennenkaikkea ennenkuin vaihdat taktiikkaa, eli tyyliä, niin katsot tuleeko yhdellä tavalla tuloksia. Eli älä vaihda menetelmää liian usein. Siitä menee koira vain sekaisin.
Jos koiralla on jotain ongelmia namituksen kanssa lenkillä ollessa, niin kokeilehan että laitat namit pussiin ja rapistelet sitä ja kysyt:haluatko? Ja jakelet niitä ihan ilman mitään syytä matkalla, sitten kun koira yhdistää rapinan siihen että seuraa hyvää, niin voisi koittaa sitä käskytystä hiljaisella lempeällä mutta varmalla äänellä, ennen namia.
Tai jos se pelkää tilannetta jossa ojennetaan namia, niin voisit koittaa sitä että pudotat sen maahan lähelle josta koira voi sen ensin tutkia ja varmistaa ettet yritä myrkyttää häntä. Voihan olla että edellinen on joskus ilkeyttään tai tietämättömyyttään tarjonnut vaikka chiliä jonka koira on luottavaisena ottanut ja saanut siitä kammon. Ja ikuisen trauman sieluunsa.
Nämä löytö- ja kiertolaiskoirat ovat todellakin vaativia koulutettavia, mutta kun siinä onnistuu niin on todellakin sen vaivansa arvoisia. Meillä oman haukun kanssa on muodostunut leikki, jossa herra, halutessaan namia, lyö maahan ja piehtaroi nurmella eikä suostu liikahtamaan ennen kuin heitän namin muutaman metrin päähän josta nousee sitten noutamaan ja vasta sitten matka voi taas jatkua.
tuota käskysanan vaihtoa.
joillakinhan on tapana (itselläni myös) opettaa koiraa istumaan nii että sen sitte takamuksista painaa istumaan.
Mutta jos koiraa on yritetty opettaa tuolla menetelmällä väärin,mutta kun ei ole istunut on kankusta "painaminen" tehnyt kipeää tai pentua jopa lyöty kun ei tarpeeksi nopeaa tapahdu..
hankala menää sanomaan,mutta kirjoituksesta päätellen voi kuvitella että koira pelkää istumista.. joten jos se ei joudu istumaan vaan (no jokin muu sana) nii voi olla että siitä tullee iha mukavaa :)
kyllä se siitä suttaantuu ku ilosella mielellä ja määrätietosesti opettaa :)
ja voithan alottaa koiran koulutuksen iha pentuvaiheesta, opetat kaikki jutut uuestaan iha alusta asti..
Sain teiltä vastanneilta jo monta vinkkiä mitä kokeilla.
Yritin aiemmin lempeästi painaa takapuolesta hokemalla samalla istu, mutta koira ei suostu istumaan vaan panee vastaan joten lopetin sen alkuunsa.
Jos seison niin koira ei aina edes uskalla tulla luokse kutsuttaessa(paitsi jos on remmi kädessä ja sanon et mennään ulos) siispä olen istunut kun yritän "kouluttaa".
Nyt aloitan tuolla että tottuu namipalan saamiseen mukavana asiana, rapistelen pussia jne.
Tuota koirakoulua ajattelin, kun ei tosiaan ole hurjasti itsellä kokemusta, että jos sieltä saisi sellaisen alkusysäyksen kouluttamiselle. Toisia koiria ei pelkää vaan tahtoisi mielellään tutustua kaikkiin, mutta onneksi ymmärtää jos joku sanoo ettei kiinnosta eikä silloin tunge enää sen seuraan.
koskaan ei pakolla, esim jos ei istu niin ei missään nimessä paineta takapuolesta, koiraa kun koulutetaan niin siihen EI tarvitse koskea lainkaan, koiran täytyy oppia itse tekemään oma-aloitteisesti käskyt.
Ja itse asiaan, kiinnitä huomiota omaan asentoosi ja äänenpainoosi. Käsketkö iloisesti vai "tosissasi" ? Liian vaativa äänensävy voi olla pelottavaa jos koira on tosiaan kokenut kovia. Lisäksi kiinnitä huomiota koiran mielentilaan, koiraa kannatta kouluttaa silloin, kun se on "vastaanottavainen", ei esim. väsyneenä. Ja sama pätee kouluttajaan.
Entäpä jos annat sille vaan nameja kun tulee luokse ja vahvistat luottamusta? Aloittaisit koulutuksen ensin siten, vähitellen opettelisitte uusia asioita kun koira luottaa sinuun enemmän?
"Entäpä jos annat sille vaan nameja kun tulee luokse ja vahvistat luottamusta? Aloittaisit koulutuksen ensin siten, vähitellen opettelisitte uusia asioita kun koira luottaa sinuun enemmän?"
Näin ajattelin alkaa toimimaan:)
hyvä tilaisuus.. joka kerta ku ootte menossa ulos nii sano koiralle että istuu, sittenhän se tulee kuin ittestään positiivisen vahvistamisen kanssa.
istu=remmi=ULOS!! eli kannattaa istua ;)
Istumisessa toimii paremmin kuin takapuolesta painaminen, makupalan vieminen pään yläpuolelle, että koira joutuu katsomaan suoraan ylös, tällöin takapuoli painuu kuin itsestään maahan (jos koira ei lähde pakittamaan). Jos koiraa ei kiinnosta makupalat, niin istu käskyn pakotteena voi käyttää myös luesta nostamista, jolloin pää siis taas nousee ylös ja pylly painuu alas.
Koirallesi voi jo olla myöhäistä, mutta paras koulutuksessa olisi jos koira itse tarjoaisi temppuja ja sinä niihin myöhemmin lisäät vihjesanan. Eli pidät makupalaa kädessäsi ja koira koettaa tehdä temppuja, että saisi makupalan. Makupalan tilalla voi olla myös leikki, eli leikit koiran kanssa rajusti ja ihan yhtäkkiä pysähdyt paikoilleen, etkä tee mitään -> koira pyrkii tekemään temppuja, että saa sinut taas liikkeelle. Kun oikea temppu tulee, niin makupala tai leikki jaktuu. Seuraavan pysähdyksen tai makupalan ollessa esillä koira osaa jo tarjota edellistä temppua suoraan ja palkkaa siitä. Sitten kun on varmaa, että koira tekee juuri sen lisätään siihen käsky tai vihje, eli otetaan makupala tai pysähdytään ja sanotaan se sana ja palkitaan kun koira taas tarjoaa samaa temppua... Tämän koulutuksen hyväpuoli on se, että koiralta ei tule vaadittua varmasti mitään mitä se ei varmasti osaa ja löytyy monia muitakin juttuja joita se osaa. Eli kun odottelet että koira menisi maahan, niin se saattaakin lähteä kävelemään vain etutassuillaan eteenpäin, jolloin tietenkin tartut hetkeen ja alat vahvistamaan sitä sillä kertaa...
Kuulostaa kuitenkin siltä, että sinun koiraltasi on jo rytistetty kaikki mahdollisuudet tarjota temppuja. Nyt kannattaa keskittyä teidän välisen suhteen luomiseen ja leikkimiseen. Eläimet aina luovat suhteita ja luottamusta leikkimällä. Jätä temppukoulutus vielä vähäksi aikaa ja koeta saada koirastasi ensin arkielämässä varma ja hyväntuulinen eläjä. Sellaiselle koiralle on sitten hyvä alkaa opettamaan erilaisia temppuja, jos suhteenne oikein kehittyy, niin tiedä vaikka koirasi alkaisi taas luottamaan ihmisiin ja tarjoamaan temppujaan omasta aloitteesta.
Kiitos vinkeistäsi. Koiralle ei mielestäni ole vielä myöhäistä opettaa "temppuja". Täällä nyt tulee aika suppeasti kuitenkin kirjoitettua tuota taustaa, ettei tulisi liian pitkiä sepustuksia.
Koiraneiti hoksasi ensimmäisellä kerralla tuon istumisen kun tein vinkin perusteella seuraavanlaisesti: lenkille lähtiessä kutsuin koiran eteiseen, istuin itse penkille ja otin hihnan käteen. Koira siinä hetken ihmetteli että mikä on homman nimi kun en hihnaa heti laittanut. Sanoin, istu, lempeällä äänellä. Koira siinä hetken pyöri, kävi makaamassa ja pyöri, lopulta istui. Heti kun istui, kehuin ja laitoin hihnan kiinni ja eikun ulos.
Ymmärtää istua jos minäkin istun. Seuraava etappi on sitten saada koira ymmärtämään istua vaikka minä seison.
Tuota meidänkeskeistä luottamusta me rakennetaan joka päivä ja edistys on ollut huimaa. Useimpia vieraita ihmisiä pakenee mieluummin kuin menee tutustumaan, mutta tässäkin on suunta parempaan päin.
Otetaan pari esimerkkiä: tullessaan meille, koira kyhjötti jossakin nurkassa piilossa, nykyään hyppää minun tai isomman pojan syliin kun jompi kumpi meistä istuu nojatuolissa.Nyt tulee iloisena tervehtimään ovelle kun menen kotiin, alussa haukkui ja pakeni yläkertaan sängyn alle.
Alussa uskalsi syödä vain yöllä kun muut nukkui, ei ottanut kädestä edes namia. Nyt syö silloin kun annetaan ja ottaa myös kädestä.
Eikös tuo nyt aika lupaavalta näytä?
Hyvä juttu, lupaavalta näytttää.
Nyt kun olet kärsivällinen ja sinulla on aikaa koiralle, niin jatka juuri samaan tyyliin. Jotain mukavaa on tulossa ja koira tietää sen, mutta pysäytä tilanne vähäksi aikaa ja odota, että koira tarjoaa jotain elettä. Monet sanovat, että koira ei saisi esimerkiksi läpsiä tassulla omistajaa huomion hakemiseksi, mutta koska teillä on ongelma ollut siinä, että koira ei ota kontaktia/pelkää ihmisiä, niin minusta sinun kannattaa huomioida koiraa juuri silloin kun se esimerkiksi läpsii sinua. Eli koira toimii ja ottaa kontaktia sinuun oma-aloitteisesti, silloin kehua ja palkkiota. Siis kaiken mukavan tekemiseen vaadi ensin koiralta täydellinen kontakti sinuun ja palkkaa myös siitä oma-aloitteisesta kontaktin ottamisesta, että koiralle varmistuu se, että juuri tämän ihmisen kanssa kontaktissa olemisesta saan hyvää itselleni.
Koira on hyvä opettaa äärettömällä riehumisella pallo tai dami hulluksi. Jatkossa koiran omatoimisen tempun hakemiseen toimii hyvin kun koira on aivan hulluna palloon. Silloin riittää, että otat pallon käteen ja nostat sen koiran näköpiiriin, mutta heitätä vasta kun koira tekee kaikkensa,e ttä sen heität (alkuun tietenkin jo vähemmästä yrityksestä). Eli pallo hullu koira nyt yleensä hyppää palloa pitävää ihmistä vasten, kun se ei tuota haluttua tulosta koira istuu, menee maahan, haukkuu, tekee vaikka mitä... Kun sattuu se mitä haet niin heti kehu ja heitto. Seuraavan kerran kun nostat pallon koira osaa tehdä jo saman heti... Ja koiraa on helppo kouluttaa.
Jos aloitat passiivisesti, että koiralle kerrotaan mitä sen pitää tehdä ja pahimmillaan annat käskyn ja painat perseestä tai vedät makupalan naaman edessä maahan, niin koira jää koulutustilanteissa odottamaan apujasi, eikä edes yritä itse.
Aloita siis harjpoittelu ihan vain sillä, että koira ottaa sinuun kontaktin halutessaan jotain ja odota pikkuisen aikaa, jos koira alkaisikin touhuamaankontaktissa jotain. Alkuun ei varmasti vielä osaa aktiivisesti alkaa tarjoamaan temppuja, mutta alkuun se esimerkiksi käy kuvaamallasi tavalla joko maahan tai istumaan. Vahvista koiralla juuri sitä, että se ymmärtää, että häneltä nyt odotetaan jotain, kun tässä odotetaan, ennenkuin tehdään se kiva juttu...
Kiitos hyvistä neuvoista.
Kun kerran olen tämän koiran ottanut niin haluaisin myös huolehtia siitä hyvin. Kouluttaminen on osa hyvää koiran elämää, joten koulutus pitää mielestäni olla mielekästä koiralle.
Näillä ohjeilla ollaan päästy jo iso askel eteenpäin, mutta monta on vielä edessä.