nuorena raskautuneet

no mä tulin raskaaks 21v. En kokenu olevani nuori äiti. Kai se on niin et jos on nuoruus vielä kesken niin sit on "nuoriäiti".. Mulla ei ollut, vaan olin jo monta vuotta haaveillu lapsesta, ei kiinnostanut samat asiat kuin muita ikäisiäni (baarit, miesteniskeminen).

että vauva tulee jos on tullakseen ja jätettiin ehkäsy pois. samantien tärppäs, olin sillon 18v, 19 vuotiaana siis sain esikoisen, nyt oon 20v ja meille on toinen tulossa :) lapsille tulee ikäeroo 1v9kk

Mielestäni ihmisellä tulee olla ikään katsomatta seuraavat asiat kunnossa ennen lasta:

Vanhempien pitää olla niin aikuisia, että he pystyvät sitoutumaan toisiinsa ja perheeseensä, eli rakentamaan suhteensa turvalliseksi ja uskolliseksi. Täytyy olla valmis tunnustamaan rakkautensa julkisesti ja olla valmis sitoutumaan toiseen aviopuolisona. Luotettava parisuhde/avioliitto on perusta perheelle.

Puolisoiden täytyy yhdessä päättää milloin ovat ilman ehkäsyä ja ymmärtää myös se, että AINA ehkäsystäkin huolimatta on mahdollisuus tulla raskaaksi, mikäli on yhdynnässä. Avioliitossa otetaan vastuu yhteisestä elämästä ja mahdollisesti syntyvistä lapsista.

osaa tohon kommentoida kun olen 25v ja odotan jo neljättä, eka 8v toka 7v ja kolmas 2v
me vain uskallettiin vaikka olin vasta 16v mutta oltiin jo kihloissa ja siinä mentiin 1kk enen esikoisen syntymää naimisiin :) nyt 8v onnellisesti liitossa.

Me oltiin vasta kuukausi seurusteltu ku päätettiin hankkia lapsi. Joo jonku mielestä vastuutonta ja lapsellista. Mutta meille ratkaisu oli täydellinen. Itse täytän 22 ja lapsen isä täytti juuri 21. parempaa isää tai hellua en voisi kuvitellakkaan olevan. tulevaisuus näyttää meidän osalta hyvinkin valoisalta, vaikka epäilijöitä on tuttavapiiristä löytynytkin. Tässä kyllä huomaa ketkä ystävistä ovat aitoja ja keitä oikeasti kiinnostaa toistenkin elämä. Itselle ollu tosi hankalaa kun monet vain juoksee baareissa ja sitten kun niitä näkee (harvoin) niin kertovat suuvaahdossa omista viikonloppu seikkailuista milloin minkäkin miehen sängyssä. Itsekkin olen sen ajan kokenut ja mitään siitä en kaipaa. Välillä vain ihmetyttää että miten on pitänyt sellaisia ihmisiä lähimpinä ystävinään jotka eivät osaa ollenkaan iloita toisen puolesta. Suuri kiitos tällä hetkellä täytyy kyllä antaa ihanalla puolisolleni joka ymmärtää kun itken "menetettyjen ystävien" perään.
Täytyy vain todeta, että raskausaikana ehtii kasvaa äidiksi,itsellekkin ihan uusia tunteita on kyllä herännyt kun huomaa ekan kerran kuinka lapsi liikkuu sisällä tai ensimmäistä kertaa näkee ultrassa oman pienokaisen. Näin suurta rakkautta en kuvitellut olevankaan. Toivottavasti saatte lapsen pian alulle ja odotus sujuu mutkitta. Itse odottelen jo innolla pienen näkemistä ihan livenä :)

Sain esikoisen ollessani 22v. En koe että olin silloin "nuori" äiti vaan erittäin kypsässä iässä ja valmis siihen. Miehen kans oltiin seurusteltu kolmisen vuotta, kihloissa, molemmat vakityössä ja oma koti "valmiina" lasta varten. Olisin ollut valmis aiemminkin mutta mies vastusteli=)

Baarielämä ei kiinnostanut kumpaakaan, oltiin keritty ihan tarpeeksi siellä laukkaamaan. Minua vaivasi vain se ettei ystäväpiirissäni ollut ainuttakaan äitiä, eikä ole vieläkään, eletään aikalailla eri elämää mutta välit ovat säilyneet parhaimpiin ystäviin. Jutut ovat meillä aikalailla eri aaltopituuksilla, minä puhun siitä kuinka tyttö on juuri oppinut nukkumaan juniorisängyssä ja ystävät kertovat kuinka paljon tuli eilen juotua baarissa=/ Mutta hyvin on ystävyys säilynyt, se kai on tärkeintä!

Mies sitten asiaa 1-2 vuotta mietittyään alkoi olla valmis, kun ensin piti höynätä moneen kertaan ja keskustella;) Koskaanhan ei täysin valmis voi olla kun ikinä ei tiedä mitä lapsi tuo tullessaan. Jätettiin ehkäisy ja tärppäsi aikalailla heti=) Eikä kaduta pätkääkään, tuo kohta parivuotias jääräpää neiti on mitä suloisin, molempien silmäterä, oikea ihanuus joka vei meidän ja suvun sydämet samantien=) Nyt meille on tulossa toinen, tämäkin tärppäsi heti,olen tällä hetkellä 24v. Innolla odotetaan mitä tämä tuleva vauva tuo tullessaan!

Onnea teille tähän "projektiin", toivottavasti kaikki menee hyvin ja saatte pian ihastella vauvaa...oma lapsi on parasta ja ihaninta mitä voi saada!!!

Hei.

Itse en pitänyt itseäni nuorena odottajana ennenkuin nyt vasta "vanhempana" kun sitä olen ajatellut,
Eli olin 21v kun aloin odottamaan ensimmäistä lastamme,päätimme mieheni kanssa jo syksyllä 2004 että jätän hormonaalisen ehkäisyn pois ja odotamme että kuukautiseni tasoittuvat,mutta sitten joulun/uuden vuoden tienoilla,päätimme että nyt ei enää sitä kierron tasautumista jakseta odottaa vaan aletaan yrittää,olimme seurustelleet vuodesta 99.
Tammikuussa olinkin jo raskaana,eli eka kierrosta silloin tärppäsi,olimme ihan ihmeissämme että näin pian,mutta hyvin onnellisia että emme pitkään joutuneet "yrittämään"
Helmikuun alussa saimme siis tietää että olemme raskaana.
terve Tyttö syntyi syksyllä 2005.
Kerkesin ennen tytön syntymää täyttää 22v.
Toinen lapsemme syntyi keväällä 2007.

Meillä lapsista oli puhetta jo alusta asti,että kumpikin niitä haluaa.
Itse olisin ollut valmis jo aiemmin tekemään,mutta mies ei vielä ollut.Mutta ihan hyvä niin että ei aiemmin niitä tehty.

Meillä oli molemmilla vakityöpaikat,ostimme oman talon 4kk ennen lapsen syntymää.

Mulla ei jännittänyt eikä ollut muutenkaan mitään pelkoja.
Raskaus ei sujunut mitenkään perinteisen hyvin vaan oli kaiken näköistä,pahoinvointia ja raskausmyrkytystä jne..
Mutta valittanut en :)

Nyt odotan meille 3lasta,täytän ennen tämän lapsen syntymää 25v.ja esikoinen kerkeää juuri täyttää 3v.

Onnea teille projektiin ja toivotaan että kaikki menee hyvin :)

halunnu lapsia! Ja kun olin pari vuotta seurustellu nykyisen mieheni kanssa, kerroin hälle haluavani lapsia ja päätettiin että tulla saa kun tulee. Noh, eip mua pelottanu tai muuta, ehkä lähinnä loppuraskaudessa heräs mieleen monia kysymyksiä. olin 20, ehdin täyttää 21 kun esikoinen syntyi, toinen tuli heti perään ja nyt odotan kolmatta :)
Onnea onnea raskaaksi tuloon ja onnea tulevalle äidille :)

mielestäni lisääntymiseen....??tiesitkö et hedelmällisyys alkaa laskea 25 ikävuoden jälkeen..noin siis yleisesti.. minä tein ekan 19v.alulle pantiin siis kun olin 18v..ja sillon tunsin yhen tytön joka oli 16v ja raskaana.silloin ajattelin et huhhuh miten selviää..hyvin selvis,niikun minäkin.poika nyt 17v.. :) onnee matkaan vaan..

Olen itse 19 vuotias ja mieheni on 21, odotan ensimmäistä lastamme jonka laskettu aika on helmikuussa 2009. Päätimme lopettaa ehkäisyn ja antaa lapsen tulla kun on tullakseen--> yhdet menkat kerkes tulla. Olemme seurustelleet reilu 4 vuotta josta 2 vuotta kihloissa. ostimme juuri oman rivitalo asunnon ja elämä on muutenkin raiteillaan. Välillä kaipaan niitä "teini" aikoja kun sai mennä ja rällästää, mutta silti en vaihtaisi nykyistä elämääni pois mistään hinnasta. Olen onnellinen ja se on mielestäni tärkeintä :)

Minusta 20 vuotiaana olisi ollut oikein hyvä ikä saada esikoinen, mutta oikea hetki raskautumiselle tuli vasta nyt 21 vuotiaana :)

Mies oli halunnut vauvaa jo aiemmin, mutta mielestäni elämäntilanne ei ollut silloin vielä oikea. Sitten ihan ykskaks, kaikki palat loksahtivat: Meidän oli onnekas "pakko" ostaa unelmiemme asunto, mies pääsi armeijasta, sai kivan palkankorotuksen ja minä havaitsin silloiset opintoni turhiksi ja pystyin jättämään koulun kesken (takana jo aiempia tutkintoja). Lisäksi veljeni muutti meiltä asunnon oston yhteydessä pois ja vapaaksi jäi yksi ylimääräinen huone :) Olen aina unelmoinut kotiäitiydestä.

Ikinä ei ole baarissa juoksentelut kiinnostaneet meitä kumpaakaan vaan ollaan miehen kanssa rauhallisia koti-ihmisiä. Rakastamme jo nyt vauvaa aivan mahdottomasti ja uskon raskauden valmistavan meidät hyviksi vanhemmiksi. Tietenkin aina välillä huolettaa, miten raskasta vauvan hoito tulee olemaan, mutta en epäile etteikö siitä kunnialla selviäisi niin kuin miljardit muut nuoret ja vanhat äidit meitä ennen :)