Pakko kirjottaa tänne vaikka en tiedä onko tästä mtn apua, eihän ketään muu (kuin minä) voi tälle asialle mitään tehä...
Mutta jokatapauksessa..
Nyt siis viikkoja tänään 37 3... Pikkukakkosta odotellaan innolla, minä, mieheni ja tuleva isosisko pian 5v. :o)))
Mutta kamalasti pelottaa synnytys.. Oli vähän traumaattista osittain viime kerralla, ja olen sen takia nyt käynyt sellasella pelkoklinikalla muutaman krt.. Tuntui että helpotti hetkeksi, ja olen myös lukenut itse paljon ja yrittänyt valmentaa itseeni tulevaan synnytykseen, mutmut...
Pelottaa kahta kauheemmin mitä lähemmäs tulee, ja suurin pelko on että kuolen synnytyksessä. Pitäkää mua hulluna, mutta näin on..
Pelottaa se niin paljon et äsken puhuin äitini kanssa puhelimessa ku olin ihan itku kurkussa, helpotti pikkasen ku oltiin puhuttu..
Mietityttää aina iltasin eniten.. Ja kamala olo tulee, et miten meidän pieni prinsessa jos äiti ei tulekkaan sairaalasta kotiin..
Pelottaa myös et vauvalle tapahtuu jtn..
Ihan kauheeta tämmönen.
Sanokaa mulle jtn mikä sais mut vähän luottavaisemmalle mielelle..
Eihän se kauheen yleistä enää ole nykyään että synnytyksessä äiti kuolee? Tai vauva?
Valehdelkaa vaikka...
Kiitos...
Mutta jokatapauksessa..
Nyt siis viikkoja tänään 37 3... Pikkukakkosta odotellaan innolla, minä, mieheni ja tuleva isosisko pian 5v. :o)))
Mutta kamalasti pelottaa synnytys.. Oli vähän traumaattista osittain viime kerralla, ja olen sen takia nyt käynyt sellasella pelkoklinikalla muutaman krt.. Tuntui että helpotti hetkeksi, ja olen myös lukenut itse paljon ja yrittänyt valmentaa itseeni tulevaan synnytykseen, mutmut...
Pelottaa kahta kauheemmin mitä lähemmäs tulee, ja suurin pelko on että kuolen synnytyksessä. Pitäkää mua hulluna, mutta näin on..
Pelottaa se niin paljon et äsken puhuin äitini kanssa puhelimessa ku olin ihan itku kurkussa, helpotti pikkasen ku oltiin puhuttu..
Mietityttää aina iltasin eniten.. Ja kamala olo tulee, et miten meidän pieni prinsessa jos äiti ei tulekkaan sairaalasta kotiin..
Pelottaa myös et vauvalle tapahtuu jtn..
Ihan kauheeta tämmönen.
Sanokaa mulle jtn mikä sais mut vähän luottavaisemmalle mielelle..
Eihän se kauheen yleistä enää ole nykyään että synnytyksessä äiti kuolee? Tai vauva?
Valehdelkaa vaikka...
Kiitos...
Vastaukset 11
Vanhimmat
vähän, minuakin pelottaa vaikka odotan jo neljättä syynä on se että kolmannen aikana repesin aika pahasti mutta ajattelen nyt aina kun alkaa pelottaa että saan ajoissa puudutuksen etten tunne kipua ja että haavat korjataan.
toisen syntymä yleensä on aina nopeampi ja helpompi kun tavallaan osaa sen homman jo etukäteen. ei sulla ole mitään hätää, usko pois. nykyisin suomessa on niin hyvä synnyttää ettei siihen nyt sentään kuole, eri asia jossain ulkomailla. suomessa pidetään huolta että äiti voi hyvin ja että vauva voi hyvin. en pidä sinua hulluna jos ajattelet tai pelkäät näin.
kaikki menee takuulla hyvin ja saat pienen vauvan pian syliisi. minulla kesti esikoisen ponnistus 20 min niin toisen kohdalla vain 10min vaikka hän oli isompi kuin esikoinen.
Kiitos rohkasevista sanoista...
Mua pelottaa siks niin kamalasti ku olen tosi huono kestämään kipua ja sen takia viime synnytys meni ihan farssiksi... Ja siks toiseks kun lapsi tuli ulos, ni ei hengittäny ja oli ihan sininen ja sen kanssa juostiin ulos huoneesta... Kuulema yleistä, mut muhun se jätti traumat.
Ponnistin ulos lähemmäs tunnin:o///
Noh.. Täytyy toivoa et menee paremmin tällä kerralla..
Kiitos vielä vastauksestasi.
ymmärrän hyvin nyt pekosi kun kerroit tuon, mutta olen siitä varma että ei se toisen, kolmannen jne mene onneksi samalla lailla.
kun menet synnytykseen puhu heti siitä kivunleivityksestä niin uskon että saat sen ajoissa ja se puoli helpottaa, kunhan henkilökunta tietää.
kyllä se hyvin menee, jaksamista ja onnellista loppuajan odotusta vielä.
Luota jumalaan ja luota itseesi että et sinä yksi harvoista joka kuolee..yleensä kuolee sairastuneet naiset..heillä on vaikeuksia synnytyksessä.. Ja sä taidat olla terve kuin pukki :) eli ei huolia.. Mene iloisesti hymyilleen synnytys sairaalaan ja synnytä! :) tarviihan sun pikku prinsessa sisaruksen ;) häneen vuoksi et enää mieti kuolema.. Ja et pelkää.. Pikku prinsessan vuoksi synnytät sisaruksen hänelle jonka kanssa hän leikkii :D tsemppiä ;)
En lukenut muiden vastauksia..joten toivottavasti en hirveästi toista muita :)
Meille syntyi kolmas lapsi -07 ja mulla oli jo varmaan puolivälistä pelkoja. Mietin aikalailla samoja juttuja kuin säkin..Jostain syystä pelkäsin että mun sydän pysähtyy tai jotain. Mulla ei ole sydänsairautta, mutta raskausaikana tykytteli ja varsinkin jos supisteli niin tuntu oudolle. Neuvolassa en kehdannut asiasta sanoa..Mutta hieman ystäviltä kiertoteitse hain lohtua. Mua lohdutti ainakin se tieto että harvemmin täällä mitään ainakaan äidille sattuu. Eikä vauvoillekaan. En yleensä kauheasti liputa Suomen maan sairaanhoidolle, mutta synnytystilastot täällä ei ole kauhean synkät (siis tarkoitan kuolleisuuksia). Joten koita säkin ajatella että ei nykyään täällä siihen hommaan kuole. Varmaan ihan mitätön todennäköisyys :)
Nyt odotan neljättä ja en vielä halua kummemmin ajatella synnytystä. Niin alussa mennään...
Mutta onnea sulle kovasti. Olen varma että hienosti sujuu. Eikä sulla tai vauvelilla ole mitään hätää! Tsemppiä!
kuolee Suomessa n. 5 äitiä, joten paljon vaarallisempiakin hommia on kuin synnyttäminen.
Luulen, että kärsit jonkinlaisesta pelkotilasta. Monet ihmiset pelkäävät sairastavansa esim. syöpää ja menettävät yöunensa sen takia. Lentopelkokin on yleinen vaiva.
Ihminen - kuten eläimetkin - on herkässä mielentilassa synnytyksen lähestyessä ja sen jälkeen. Nyt olet kohdistanut heräävät äidinvaistosi isompaan lapseesi.
Lapsen saaminen on valtava asia, joka vetää mielen vakavaksi. Suomi on kuitenkin maailman turvallisin maa synnyttäjille ja vastasyntyneille.
Nauti siis rauhassa tästä kesästä esikoisesi kanssa kun vielä voit - kohta alkaa valvominen!
jollekkin pelkääjälle kirjoittelin juuri että sinulla on suurempi riski jäädä seuraavalla kauppareissulla auton alle kun kuolla synnytykseen. Suomessa on oikeesti tuevallista synnyttää. Niissä maissa, joissa äitejä kuolee, on huono terveydenhuolto ja ei laisinkaan neuvolatoimintaa eli isoja vauvoja "yritetään" synnyttää alakautta ja jäävät kii ja pla pla plaa...
Iloista mieltä reppukaupalla mukaan ja koita ollahuolehtimatta nyt ja nauti raskaudestasi.
se menee - usko pois :)
Mulla ekan synnytys meni kans pitkäks ja ponnituskin kesti melkein 2 tuntia. Toista kun lähdin tekemään itkin ja pelkäsin ihan samoja asioita kuin sinäkin... synnytys venyi, mutta ei niin pitkäks kuin esikoista tehdessä, ponnituskin vain n.10 min.
Tsemppiä !
Itse odotan pikkukakkosta myös, raskaus on tosin vasta alussa. Kaksi ystävääni on ihan lähiaikoina synnyttänyt toisen lapsen ja kun kiinnostuneena kyselin kokemuksista verrattuna ensimmäiseen synnytykseen, molemmat kertoivat homman menneen nopeasti ja helposti. Raskausaika oli molemmilla rankempi, kun ensimmäisen kohdalla, mutta synnytys oli nopea ja helppo.
Olen siis luottavaisin mielin, onhan meillä loisto henkilökunta ja ammattitaito sairaaloissa, sen lisäksi kroppa on jo kertaalleen kokenut koitoksen, joten toinen kerta on todennäköisesti helpompi!
Tsemppiä ja jaksamista loppumetreille. Ihanaa, että pien jo saat pienen nyytin syliisi, kateeksi käy :)
Mä kans... odotan kolmatta ja ajattelen ihan samaa kuin sinä. En hysteerisenä pelkää vaan nielen iltasin ajattelemani asiat ja toivon et kaikki menee hyvin. Mun synnytykset on ollu ok:t, esikoista synnytin tuskissani todella pitkään, toinen tuli tuosta vaan ja taas pelkään ja pelkään. Ja hei...mä oon vasta rv 9...
Tosi ihanaa lukea noin monta vastausta ja lohduttavaa sanaa...
Asun tosiaan ruotsissa, mut täällä on kyl joo kanssa ihan saman tasonen toi terveydenhuolto kun siellä suomessakin, et siinä mielessä voin kyllä varmana ottaa ihan iisisti.
Pitää jotenki yrittää osata rauhottua ja ajatella kaikkea tota edellämainittua mitä te kaikki ihanat ihmiset olitte kirjotelleet:o)))
Nyt alan jo oleen kärsimätön, tahtois et alkais tapahtumaan, ei sitä kai sitte siinä synnytyksen tohinassa ehdi kauheesti murehtimaan..
Väillä toi pelko vaan saa yliotteen, ja just noi kamalimmat ajatukset tulee mieleen, kuolemanpelot ym.. Se on rankinta.
Kiitos jokatapauksessa teille kaikille tuesta, tulen lukemaan noita juttuja moneen otteeseen kun alkaa hirvittämään:o)))
Halauksia kaikille!