Mistä tiedät sanani jokaisen,
joita en edes ehtinyt kertoa
Mistä huomaat rakkauteni ikuisen,
sydämeni saloihin valetun
Kosketukseesi jään leijumaan,
suudelmaasi nostattamaan utuun
Tuhat sanaa riittämätöntä,
katseesi unelmassa sointuu
Minkä niistä valitsisin,
sinusta vain kertomaan
En ainoatakaan valita osaa,
mutta sinä näytät se jo tietävän
Sinulleko olen läpinäkyvä,
vailla varjoni häivääkään
Antaudunko sinun huomaasi,
suojattomana, alastomana,
lempesi pehmyyteen vajoten
Olenko siis kerrankin,
kerrankin kuitenkin,
saavuttanut jotakin,
tehnyt aivan oikein
Avautunut ajalla sopivalla,
tuntenut rakkaudella ihanalla
Näin sen pitää olla
joita en edes ehtinyt kertoa
Mistä huomaat rakkauteni ikuisen,
sydämeni saloihin valetun
Kosketukseesi jään leijumaan,
suudelmaasi nostattamaan utuun
Tuhat sanaa riittämätöntä,
katseesi unelmassa sointuu
Minkä niistä valitsisin,
sinusta vain kertomaan
En ainoatakaan valita osaa,
mutta sinä näytät se jo tietävän
Sinulleko olen läpinäkyvä,
vailla varjoni häivääkään
Antaudunko sinun huomaasi,
suojattomana, alastomana,
lempesi pehmyyteen vajoten
Olenko siis kerrankin,
kerrankin kuitenkin,
saavuttanut jotakin,
tehnyt aivan oikein
Avautunut ajalla sopivalla,
tuntenut rakkaudella ihanalla
Näin sen pitää olla
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aivan ihana on tämä rakkausrunosi:)))
vedellä käyskennellen, lupauksiin, harhakuviin tottuneen sydämen ihmetys saa sanoissa virran...
Ja niin yrittää saada kirjoitettua, lemmestä sanottua. :)
Kiitän syvän kumarruksen kera sinulle, Eräs lukijs
Minä olen joskus ajatellut erään ihmisen suhteen juuri noin. Hänen kanssaan elämä hengittää ja saa olla oma itsensä. Ei tarvitse teeskennellä koska hän tuntee minut tuntematta - kummallista. Kiitos runostasi ja hyvää yötä!
;)
vapaus siteen sisällä kertoo oman tyytyväisyyden, onnen voiman ympäröimisestä.
Naamioiden takaa jätetään oikea itsensä näyttämättä, jolloin ei myöskään onnellisuus ole täyttyvää. Ken saa sen sielunsa alastomana, uhkaa tuntematta, paljastaa, nousee myös onnellisuuden puhtoiseen autuuteea. :)
Toivottavasti saat tuon tunteen jatkuvuuden kokea.
Kiitän näin pienillä sanoillani sinua, Nimetön.
Niin silloin on mahdollista kokea suurinta onnea:) Elämä voi jäädä kokematta ja rakkaus tuntematta, jos elää naamioiden peittämänä. Olen sitä mieltä että avoimuus tuo avoimuutta ja rakkaus rakkautta;) Kiitos hienosta runostasi! :)
ja vailla kaapin luurankoja saa omankin sydämen levollisena tuudittautumaan rakkauden peitteisiin.
Todellisen minän näyttäminen voi olla vaikeaa, mutta uskon niin, että se loppujen lopuksi avautuu, kun rakkaus todelliseksi muuttuu. :)
Kiitos sinulle hienosta kommentistasi. :)
Voi, kun voisin lukea kirjoituksiasi vaikka kuinka paljon... :) Kyllä se avautuu, kun huomaa, että joku ihan oikeasti rakastaa ja välittää, tapahtuipa melkein mitä hyvänsä :)
aina silloin tällöin taas jotain raapustella. :)
Kun molemmat sitoutuneina elämäänsä kulkevat, rakkaus kestää monet myrskyt. Ja kumpikin avoimin sydämin toisen katseen alla taapertaa. :)
Rakkauden siipirikon,satutetun sydämen on helpompi oleilla naamion takana.Silloin voi tarkkailla toista,paljastamatta itse liikaa,peläten karun historian toistuvan.
Mutta eihän niin loputtomiin voi elää..
ei jää mitään käteen,ei saa mistään mitään kiinni.Naamiotkin on joskus riisuttava,ken tahtoo elämältä muutakin kuin pelkkää pintaa.
Todella hienosti,herkästi kirjoitettu runo.
Kiitos :)
sydän piilotetaan lujien muurien taa. Mitä useammin se tapahtuu, sitä paksummat muurit ovat ja hankalampaa niiden lävitse pääsee ja vaikeampi niitä murtaa.
Mutta joskus vaan muurit hajoavat kuin itsekseen ja tunteva sydän paljastuu.
Hienoa, että pidit näistä pienistä lauseistani. :)
Kiitän sanoistasi, Tunteilijatar! :)
kaikki ajallaan. Kaunis on runosi rakkaudesta.
ensimmäisen katseen kiilto näyttää vain pinnan, toisen vähän syvemmältä.
Mutta kun katseen saa ajan kanssa, suojat pois sulattaen, näkeekin oikean rakkauden...
Pieni mieli yrittää vain parhaansa ja kiitoksen sanoistasi suo.