Sain taas annoksen tarvitsemaani luonnon parantavaa energiaa. Olen kesällä syntynyt, siis kesän lapsi ja rakastan valoa. Ihoni kaipaa se suorastaan huutaa aurinkoa ja sen ihanaa lämpöä.
Tiedän, että on ihmisiä joiden iholle aurinko ei sovi, oletko sinä sellainen? Vai onko aurinko energiasi ja onnellisuuden lähteesi.
Löysin auringosta lääkkeen iho-ongelmiini.
Minulla oli vaikeuksia kuivan ihoni kanssa. Ihoni punoitti ja oli kutiava varsinkin talviaikaan. Löysin solariumista ensiavun ja kesän auringosta parantavan voiman, löysin ilmaisen lääkkeen iholleni.
Ei aurinko tee ihosta rusinaa jos muistaa aurinkosuojavoiteen ja kosteuttavat ihonhoitotutteet päivittäin.
Tiedän, että on ihmisiä joiden iholle aurinko ei sovi, oletko sinä sellainen? Vai onko aurinko energiasi ja onnellisuuden lähteesi.
Löysin auringosta lääkkeen iho-ongelmiini.
Minulla oli vaikeuksia kuivan ihoni kanssa. Ihoni punoitti ja oli kutiava varsinkin talviaikaan. Löysin solariumista ensiavun ja kesän auringosta parantavan voiman, löysin ilmaisen lääkkeen iholleni.
Ei aurinko tee ihosta rusinaa jos muistaa aurinkosuojavoiteen ja kosteuttavat ihonhoitotutteet päivittäin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllä, olen sellainen jonka iho ei kestä aurinkoa vaan muutoksia tulee heti eli luomia... se on kamalaa kun ei paljoa voi olla auringossa. Ja olen alle 30
sairastavuus lisääntyy vuosi vuodelta.
Auringon UV-säteily vaurioittaa ihoa.
Tosiasia on sekin, että UV-altistus altistaa myös syövälle. Toki altistusta vähentävät suojavoiteet, varjoon pyrkiminen parhaiten.
Kaikkihan kuolemme, mutta harkinta kannattaa.
tuo aurinko.
Kuka sitä sen oikean määrän osaa ottaa?
Se kun on hyvin yksilöllistä.
Aurinko on kaiken elämän alkulähde. Se kuinka paljon itsekukin siedämme aurinkoa on luonnollisesti yksilöllistä. En ole ns. himo auringonpalvoja, mutta koen sen vahvistavan voiman sekä ihollani, että mielen tasapainossa. Tämä kesä on ollut niin sateinen, joten pyrin nauttimaan joikaisesta aurinkoisesta päivästä.
Syöpäriski on tupakoinnissa, eri ruoka-aineissa ja koko ajan löytyy lisää tuon pelätyn taudin aiheuttajia. Uskon, että sen mahdollinen riski on kaikille sama eri asioista riippuen jos syöpä on tullakseen se tulee eikä siltä voi suojautua.
Aurinko ihottuma oli minulle aijemmin ikävä kutiava vaiva, mutta ei enää sillä jatkuva läpi vuoden ylläpitämäni tasainen rusketus suojaa ihoani siltä. Kesän aiheutta heinäallergia on myös hävinnyt. Aloitin ihoni "aurinkohoidot" 2005 kesällä ja se osoittautui minulle sopivaksi tavaksi pitää iho ja mieli pirteänä.
kestää aurinkoa palamatta vaikka kuinka paljon, mutta kun täytin 50, kaulan ja dekolteen alue muuttui vaan punaiseksi, lisäksi kasvoni punoitti ja hilseili koko talven.
Viime kesänä sitten sattumoisin jouduin olemaan heinä-elokuun sisätiloissa ja ihoni on ollut koko talven ilman punoitusta.
Niinpä tämä "sekundasomali" muuttuu nyt lopullisesti valkoihoiseksi.
Pilvipouta riittää mulle hyvin.
olen ollut. Kolme vuotta sitten nukahdin aurinkoon ja ihoni paloi aika perusteellisesti.
Viime vuonna sitten lekuri sanoi:"Nyt et mene aurinkoon kuin vanha rippikoulupukusi päällä, jos meinaat vähäpukeisia tyttöjä rannoille tähyämämään. Sinulla on melanoma niminen ihosyöpä. Milloin sen olet onnistunut hankkimaan?"
mutta itse en voi kovin kauan ns. aurinkoa ottaa, sillä saan helposti aurinkoihottumaa.
Sellaisia pieniä vesikellomaisia rakkuloita tulee auringolle alttiina oleviin paikkoihin.
Edes aurinkovoiteet eivät auta kuin hetken ajan.
Sitten, kun iho vähän pääsee ruskettumaan, tilanne rauhoittuu, mutta siihen saakka on taiteiltava sopivaa aikaa kokeillen, minkä voi auringossa olla.
Tämä kesä tuntuu helpommalta, kun ei helteitä ole ollut eikä valtavasti ole aurinkokaan paistanut.
Mutta tällä pohjoisessa pitäisi saada jonkinlainen annos aurinkoa, muuten ihmiset masentuvat valon ja lämmön puutteessa, oletko samaa mieltä?
Kun syksy saapuu eikä ole kunnon kesää ollutkaan, silloin monelle voi tulla ahdistus, kun ajattelee miten pitkä aika on seuraavaan kesään ja valoon ja lämpöön.
valo on ihana, keväänkin lapsesta; en välitä niinkään auringon antamasta lämmöstä, - ainakaan hellelukemissa on kestämistä.
Pelkään myös melanoomaa, olen pisamainen ja niinollen ohutihoinen, - mutten toivottavasti herkkänahkainen.
ihmeesti vaikuttaa piristävästi mielialaan.
Sen puute vastaavasti masentaa, kuten nytkin.
Sitä ihmeellisyyttä saa taas ihmetellä, että missä piileksii.
Paksu pilviverho peittää taivaan, on pimeää, kylmää ja masentavaa.
Ei näin pienellä auringon määrällä, mitä tänä kesänä on tullut, ole pystynyt yhtään lataamaan akkuja talven varalle.
Olis syytä edes elokuussa olla kaunista ja syksyllä pitkään.
Pahemmaksi asian tekee se, että on jo toinen peräkkäinen kesä näin epävakaista.
kuin saavinlaijalta tänään/kin, eilen oli hieno kesäinen ilma.
Mutta minkäs näille ilmoille, kiitollinen pitää olla kun on ehjä katto pään päällä :)
niinhän sit pitäis, mut alkaa jo olla huumorintajukin tiukilla jo näiden ilmojen kanssa.
Sääennusteen mukaankin piti tulla vain joku kuuro, mutta muuten aurinkoa.
Eilen meilläkin oli kesä, tänään, en enää tiedä mitä tää on.
Oishan se kiva, jos edes joka toinen päivä paistais, niin voisi tehdä suunnitelmatkin sen mukaan.
Nyt ei voi seuraavalle päivälle mitään suunnitella, ainakaan ulkona tehtäväksi.
Pihahommatkin tökkii pahasti. Oli suunnitelmissa tälle päivälle, et olisin ruvennut maalaamaan terassin lattiaa, mut ei näin kosteella viitsi, vaikka siihen ei ihan suoraan nyt just sadakaan.
Eihän sitä tiedä, jos rupeaa tuulemaan, niin sitten heittää vedet myös terassille.
Yhtä kukkapenkkiäkin piti vielä vähän kohentaa.
Nyt saa taas ihmetellä vain.
Olisihan mulla kyllä kaikenlaista näpertämistä, ompeluksia ym. myös sisähommina, mut ihmeesti into katoaa tehdä edes sisällä,
kun on niin synkkää.
Jos olis rahaa ja mahdollisuus, niin lähtisin kyllä etelämmäs.
Viime kesänä olin näihin aikoihin Kroatiassa kymmenisen päivää. Se oli niin hyvä loma ja täällä oli kamalat ilmat vielä, että sillä jaksoi talven yli.
Aivan mahtavat aurinkoiset ilmat, mutta ei kuitenkaan tukahduttavan kuumaa. Ihania ruokia ja juomia nautiskelimme ja aaah. Kyllä pitäis olla mahdollisuus mennä joka kesä, niin taas jaksais, etenkin jos tällästä on täällä kotopuolessa.
En kovin kaipaa muualle, jos täällä on lämmintä ja oikea kesä, mutta näin ollen, huh.
sen kannan etten murehi enää mittää tässä elämässä, päivä kerrallaan mennään.
Kroatiassa, - eikös siellä ole hieman levotonta lomailla?
olen kesän lapsi.
Auringon valo on tärkeä. Ikävä kyllä, siitä ei tänä kesänä ole paljon päässyt nauttimaan, mutta toivotaan että loppukesästä paistais enemmän :=))
Aurinko ei sovi kaikille, mutta joillekin siitä on apua. Esim. psoriaatikoille.
Uskon kuitenkin, että jos toistuvasti polttaa ihoaan, sillä on vaikutusta ihosyövän syntyyn.
Noista aurinkosuojavoiteidenkin käytöstäkin ollaan kahta mieltä.
Itse en käytä mitään suojavoidetta, koska ihoni ei kovin herkästi pala. Vietän talvisin pitkiä aikoja (n. pari kuukautta) etelän auringossa, niin ihoni kait saanut pysyvän pigmentin.
Rusinaihoja kyllä näkee aurinkorannoilla. Uskon liiallisen auringonoton vaikuttavan ihoon vanhentavasti. Iho on kuiva ja suomuinen. Ei siihen voiteetkaan enää tehoa.
Suomessa lyhyen kesän aikana tuskin sellaista ihoa ehtii kenellekään tulemaan :=))
Työperäinen tressi oli minulla ehkä suurin syy psoriaattisille oireille. Atooppinen ihotyyppini on altis reakoimaan ilman vaihteluille. Esimerkiksi lasketellessani talviaikaan päivän rinteessä oli kasvoni punaisillä läikkillä, jotka kyllä hävisivät yön aikana.
Lopetettuani yritykseni 2004 syksyllä ja aloitettuani kuntoilun ja aurinkohoidot, paranin pahimmista oireistani puolessa vuodessa. Nyt ihoni on tasainen, mitä nyt vähän juonteita silmien alla, sanotaanko vaikka naururyppyiksi ; )
Meikkivoiteet, joita olen nähnyt naisten käyttävän ruskettamaan ihoaan, eivät välttämättä tee hyvännäköisiksi. Kesäterassilla näkee joskus hyvinkin huvittavia naamoja, jotka ilta-auringossa näyttävät paremminkin pelleiltä kuin kauniilta ja jos vielä ikääkin on kertynyt 50 .
Mielestäni kesällä pieni kosmeettinen korostus silmäripsiin ja kulmakarvoihin sekä ripaus aurinkopuuteria poskipäihin on riittävä ehostus.
Kävin juuri kävelylenkin vesisateessa ja se piristi, sillä sisähommiin ei minua hevin enää saa satoi tai paistoi ; )