Tyttäreni menee iltaisin nukkumaan 21.30 ja herää joka aamu kuudelta! Päiväunia hän suostuu nukkumaan korkeintaan 1,5 tuntia. Näin ollen vuorokaudessa jää unitunteja vain 10! Eikö sen pitäisi olla 12?! Helvetti, tulen jo hulluksi!!
Vajaa 2-vuotias ei
nuku tarpeeksi?!
211366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Taitaa olla taas joku provo,ihan tarpeeksihan tuo tuntuu nukkuvan
Jos tuo oli mielestäsi provo, niin pakko kysyä että mikä tuossa on provosoivaa? Ei liene kovin vakava aihe!!!!
illalla nukkumaan. Jospa hän sitten nukkuisi yöllä pitempään. Päiväuni 1 1/2 tuntia voi myös olla liian pitkä. Lyhennä se tuntiin.
ikäinen lopetti päiväunet lähes kokonaan (n.2krt viikossa) Mutta nukkuikin sitten yöt makoisasti. Eli sain iltaisin "vapaata" ja kunnon yö unet. Päiväkodissa, kun alkoi päivä uni pakko niin meni öytkin sekaisin, mutta kielsin päiväunet niin kaikki jatkui taas hyvin.
Aika itsekästä kieltää lapselta päikkärit. Kyllä lapsi tarvitsee unta, myös päivällä!
En minäkään ymmärrä, miksi lapselta kielletään päiväunet ellei kyse ole nyt aivan eskarilapsesta! Mua alkaa ärsyttää itseänikin jo tämä oma "tutkimustutkimus" -propagandani, mutta tutkimusten mukaan lapset tarvitsevat päiväunia! Varsinkin kun päiväkodissa lapset ovat jatkuvassa meteli- ja viriketykityksessä tuntikaupalla, niin miksi ihmeessä lapsi ei saisi nollata aivojansa ja levätä pienen hetken?! Jokainen kiinnostunut voi löytää netistä jo paljon lisätietoa päiväunien merkityksestä kokonaisvaltaiselle kasvulle, sekä fyysiselle ja että psyykkiselle kehitykselle.
Muistan itsekin lastentarhanopeajoiltani noita napisijoita, jotka vastustivat lapsen päiväunia. Juuri tuo vanhemman kaipuu ah niin ihanaan omaan aikaan oli vaikuttimena. Jos lapsen kanssa kotiutuu päiväkodista klo 16.30 ja syö saman tien, useimmat katsovat Pikku Kakkosen tms. lastenohjelmaa heti perään. Sitten kello onkin kuusi, eikä mene aikaakaan, kun ollaan jo iltatoimissa. Varsinkin jos lapset on tavoitteena saada petiin kahdeksaan mennessä. Ja paljonkos sitä yhteistä aikaa lapsen kanssa sitten päivässä jää, jos aamuhässäkkää ei lasketa. Ööh, pari kolme tuntia? No, jollekin tuokin aika on kai sitten ylivoimainen suoritus lapsen, sen pakollisen perheeseen hankittavan harmituksen seurassa.
Kun lapseni oli keväällä hoidossa, koin, että opiskeluni oli juuri sitä omaa aikaa. Ei olisi tullut mieleenkään, että olisin vielä opiskelupäivän jälkeen alkanut nipistämään itselle omaa telkkarintöllötys-, naistenlehti- ja nettiaikaa lapsen ja minun yhteisestä ajastani. Parempihan se oli, että lapseni nukkui hoitopäivän aikana mahdollisimman paljon, kun oli erossa vanhemmistaan. Ja illalla sitten ehdittiin touhuta yhdessä kaikenlaisia juttuja.
Olen myös itse perehtynyt tutkimuksiin, joissa todetaan, että aivojen kehityksen kannalta on erittäin tärkeää, että leikki-ikäinen nukkuu vielä 1-2 tunnin päiväunet.
Mutta... Sinä kirjoitat tekstissäsi, että saat lapsesi nukkumaan jo kahdeksalta. Tiedätköhän sinä, että on oikeasti paljon kaksivuotiaita, jotka eivät yksinkertaisesti nukahda ennen iltakymmentä, jos he päivällä nukkuvat noin kahdestatoista puoli kahteen. Kaikki lapset eivät vain tarvitse unta yhdeksää tuntia enempää! Ja se tuntuu vähäiseltä, mutta on ihan normaalin rajoissa! No, laskepa siitä, että jos päivällä nukutaan kaksi tuntia, niin yöuniin jää seitsemän. Olkoon vaikka 23 - 06. Sinä, joka saat lapsesi nukkumaan kahdeksalta, vaikka he olisivat ottaneet päiväunet, et ole oikea ihminen arvostelemaan niitä, jotka haluavat saada illasta edes hieman omaa aikaa parisuhteelleen.
Sillä, vanhempien toimiva suhde on perheen perusta ja toimiakseen se suhde tarvitsee joskus omaakin aikaa.
Alkuperäiselle haluaisin sanoa, että olen elänyt myös itse tuon vaiheen ja rohkaisuksi sanon sen verran, että tuo on varmaan vain väliaikaista ja unentarve voi vielä vaikka lisääntyä jossain vaiheessa. Ehkä niitä päikkäreitä voisi lyhentää vähän.... Tsemppiä! Sellaiset vanhemmat, joilla ei ole ollut vähäunista lasta, eivät voi tietää, mitä ainainen univelka ja yhteisen ajan puute parisuhteessa saavat aikaan.
Siis täh?? Mä en puhunut itsestäni vaan keksitystä esimerkkitapauksesta! Ja itse asiassa muistankin, että pari päiväkotilapsen vanhempaa halusivat lapsensa nukkumaan jo 20.00, jotta voisi viettää "omaa aikaa".
Mun vajaa parivuotias lapsi nukkuu 21.30-06.00 ja sen lisäksi parin tunnin päikkärit. Mun mielestä iltakymmeneltäkin nukahtaminen on OK, kunhan lapseni saa vaan kehityksensä kannalta välttämättömät päiväunet! Tuon tunnin voi viettää aivan mainiosti parisuhdeaikaa iltaisin, viikonloppuisin ehkä enemmän, jos aamuheräämisiä jakaa.
Mun lapseni on ollut aivan äärettömän huono nukkumaan koliikkeineen ja tiheine heräämisineen, ja kuten huomaat, ei hän nuku vieläkään enempää kuin alkuperäisen kirjoittajan lapsi. Toista lasta pukkaa perään! Mutta mielestäni on aivan vastuutonta, itsekästä ja lyhytnäköistä kieltää lapsen kehityksen kannalta välttämätön vaihe, jotta saa vahtia ukon kanssa tai yksin joka ilta tuntitolkulla televisiota sekä viettää sitä omaa aikaa.
Eli mulle ei tarvitse pitää luentoa elämästä huonounisen ja muutenkin vaativan vauvan kanssa. Lapsen ei tarvitse mukautua ja sopeutua varsinkaan oman terveytensä ja kehityksensä kustannuksella, vaan se on vanhemman tehtävä!
Siis tähdennetään vielä, että 20.00 nukahtamisessa ei ole yhtään mitään vikaa. Mutta jos aikainen nukutus tehdään pienen lapsen (ja miksei vähän isommankin) elintärkeän päiväunen kustannuksella, mielestäni se on tyhmää. Varsinkin päiväkotilapselle päiväunet ovat hyvin tärkeät, viitaten edelleen siihen virike- ja melutykitykseen.
Täytyy kyllä sanoa, että siinä vaiheessa miehelläni ja minulla alkaisi vasta huonosti mennäkin, jos tietäisimme katsovamme iltaisin huonoa tv-viihdettä lapsen aivojen kustannuksella (vrt. juttusi aivojen ja päiväunien yhteydestä, mikä on täyttä totta). Pienen ja vaativan lapsen kanssa eläminen on rankkaa, mutta lapset kannattaa jättää tekemättä, jos ei ole valmis laittamaan heidän kehityksensä vaatimia seikkoja etusijalle elämässä. En usko, että mieheni ja minun suhde on ainakaan niin heikoissa kantimissa, etteikö tunti päivässä riitä kahdenkeskeiselle ajalle, viikonloppuisin ehkä enemmän. Ja mä koen, että myös lapsen kanssa voi viettää yhteistä aikaa. Tänään esimerkiksi vietimme monta tuntia kotieläintilalla. Tyttö temmelsi omia menojaan, ja siinä vahtimisen lomassa kahvittelimme ja istuskelimme jutellen nurmikolla. Toki silmät sai olla selässäkin!
ainoastaan "pitää luentoa muille".
Tiesitkö muuten, että aikuistenkin unentarpeessa on eroja. Ja kaikki ihmiset eivät pysty jakamaan viikonloppuheräämisiä kenenkään kanssa. Moni vähäunisen lapsen äiti painuu pehkuihin heti, kun saa lapsen nukkumaan ja herää aamulla lapsen kanssa samaan aikaan - siinä on lehtien lukemiset ja telkkarin tuijottelu kaukana.
Se on tosi hienoa, jos sinä pärjäät lyhyen yöunen kanssa ja olet onnellinen ja tyytyväinen siihen, mutta jatkuva liian vähäinen yöuni altistaa esimerkiksi masennukselle ja masentunut äiti tai isä ei ole koskaan hyvä lapsen kannalta.
Niin kuin totesin, tuomitseminen ei ole koskaan hyvä ratkaisu. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja elämäntilanteita. Ja noihin tutkimuksiin tuijottaminen ei aina välttämättä tee hyvää. Ihmiset ovat yksilöitä ja minkäänlaisia lainalaisuuksia on todella vaikeaa laatia. Ystävälläni oli seitsemän tuntia vuorokaudessa nukkuva pieni lapsi ja lääkäri totesi vanhempien murheeseen sen, että lapsi on täysin normaali ja unet on vain järjestettävä niin, että perhe pysyy suhteellisen täysijärkisenä - eipä siinä päiväunille viitsitty pakottaa ja ymmärrän sen varsin hyvin.
Lapset eivät ole koneita, joiden pitää toimia kaikkien samalla tavoin ja samoilla ohjeilla. Jokainen on otettava huomioon yksilönä ja kunnioittaa sitä yksilöllisyyttä - vaikkapa olla nukuttamatta päivällä, jos lapsi ei selvästikään ole väsynyt ja kehittyy normaalisti.
Ei vedonnut tunteisiin! I'm sorry.
Ymmärrän itsekin, että jos lapsella on oikeasti jokin vakava poikkeavuus, niin tilanne on järjestettävä myös poikkeuksellisesti. Jos lapsi todella nukkuu 7 tuntia vuorokaudessa, niin se ei ole mielestäni normaalia.
Mutta jos aletaan kinata siitä, nukahtaako lapsi kasilta vai kympiltä, ja päiväkotilapselta rajoitetaan päiväunet vanhempien parisuhdeajan vuoksi - siitähän tässä alun perin puhuttiin - silloin kannattaisi katsoa peiliin. Jos esimerkiksi sinä voisit (esimerkki!) sen kanssa, ettei pieni lapsesi nuku tarhassa päiväunia sen vuoksi, että saat olla illalla vapaalla tunnin sijasta kolme tuntia, en voi kuin ihailla pokkaasi.
Vaan eihän täällä tosiaan saa sanoa mistään mitään mielipiteitä tutkituista tosi asioista puhumattakaan. Pahimmassa tapauksessa jollekin voi tulla vaikka paha mieli ja syyllinen olo!
kuulostat juuri sellaiselta äidiltä, joka on lukenut kaikenlaisia kasvatusoppaita ja tutkimuksia ja kuvittelee, että lasta ei voi kasvattaa ilman niitä. Kasvatusoppaat on ihan hyviä kirjoja, jos niitä lukee sellaiset ihmiset, jotka ymmärtävät, että ne eivät ole totuuksia jumalilta, vaan ihmisten tekemiä huomioita ja yleistyksiä.
Itse teen työtä, jossa tapaan vanhempia ja keskustelen heidän kanssaan aroistakin, lasta koskevista, asioista. Tuntuu siltä, että kaikista hysteerisimpiä vanhempia ovat juuri nuo oppikirjavanhemmat ja he tekevät myös lapsensa hysteerisiksi omalla esimerkillään.
Sinä tulet vielä näkemään senkin päivän, kun lapsesi seisoo rivissä muiden lasten kanssa, jotka ovat lopettaneet päiväunet jo kaksivuotiaina, ja huomaat, että ne "unettomat" pärjäävätkin paljon lastasi paremmin. Ehkä sitten ymmärrät, että ei tuo päiväuniasia ollutkaan niin tärkeä, että sen vuoksi olisi kannttanut alkaa muita äitejä syyllistämään. Mä tiedän monta, erittäin älykästä ja akateemisessa mielessä elämässään menestynyttä ihmistä, jotka ovat luopuneet päiväunista todella aikaisin. Oletko muuten lukenut sitä tutkimusta, jonka mukaan päiväunia nukkumattomat lapset ovat älykkäämpiä kuin muut? Tutustupa siihen - ai niin, sittenhän olet vaikeassa tilanteessa - tutkimus tutkimusta vastaan. Kumpaa noudattaisi?
on normaali määrä unta. Minä ainakin luotan enemmän lääkäreihin tuossa asiassa!
Ja sinä et ilmeisesti voi antaa periksi siinä, että jotkut aikuiset vaan tarvitsevat yöunta seitsemän kahdeksan tuntia vuorokaudessa pysyäkseen hyvässä kunnossa. Tiesitkö muuten, että sekin on tutkittua tietoa.
Ja ihan kaikkiin tutkimuksiin ei muuten kannata sokeasti luottaa. Ei luota asiantuntijatkaan. Ihmiset, jotka näistä asioista oikeasti tietävät, ymmärtävät myös sen, että ihmisten ollessa kyseessä ei ole yksiselitteisiä totuuksia - luonnontieteet on asia ihan erikseen. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus eikä mikään kone, joka toimii rodulleen uskollisesti aina ja joka paikasssa samalla tavalla.
En usko, että kukaan noista sinun kirjoituksistasi loukkaantuu, mutta ehkä sinun kannattaisi hieman laajentaa näkemyksiäsi ja oppia hyväksymään erilaisuutta ja sitä, että elämä ei vaan mene minkään tutkimuksen tai oppikirjan mukaan. Itse kirjoitan väikkäriä tällä hetkellä kasvatustieteistä, mutta en menisi ikäpäivänä sanomaan, että TIEDÄN, miten ihminen pitää kasvattaa ja mikä on lapselle kaikista tärkeintä kehityksen kannalta. Lasta pitää aina katsoa yksilönä - niin kuin muuten meitä aikuisiakin.
Toivottavasti tuo sinun tuomitseva ja kapeakatseinen asenteesi ei tartu sinun lapsiisi.
Minulle on täysin selvää, että unitutkimus ei kuulu millään tavalla kasvatustieteiden piiriin. Sen sijaan olen perustanut käsitykseni päiväunien tarpeellisuudesta saatavilla oleviin psykologisiin lähteisiin sekä työkokemukseeni päiväkodissa.
Olen todella huolissani, jos sinä et tutkijana tunne sen vertaa kasvatusalan kenttää (tässä tapauksessa päiväkoti), että uskallat kyseenalaistaa pienen päiväkotilapsen päiväunien tarpeellisuuden. Käy hyvänen aika tutustumassa kenttätyöhön ennen kuin julkaiset väitöskirjasi.
Edellämainittuun kappaleeseen viitaten tähdennän, etten minäkään väitä tietäväni, kuinka lapsia kuuluu kasvattaa. Kuitenkin lapsen perustarpeet ovat aivan eri asia! Jos niiden täyttämisestä aletaan verottaa jatkuvasti vanhemman oman ajan ja hyvien fiilisten kustannuksella, minkä tahansa alan ihminen tajuaa sen, että kyseessä on törkeä itsekkyys, joka ei tarvitse sen kummempia tieteellisiä määritteitä.
Ymmärrän toki, että voin olla itse takapajuinen ja vanhanaikainen äiti, kun väitän, että jotkut asiat on yksinkertaisesti tehtävä lapsen vuoksi. Totta kai äidin hyvinvointi on tärkeä asia, mutta sen varjolla ei voi tehdä mitä vaan. Olen huomannut, että jos tällä palstalla uskaltaa puolustaa lapsen oikeutta kunnon hoivaan, terveyden ylläpitämiseen ja huolenpitoon sekä viitata vielä täysin kiistämättömiin tutkimustuloksiin, heti ollaan arvostelemassa syyllistäjäksi.
Kyllä minäkin olen pääasiassa onnellinen ja tyytyväinen äiti, vaikka lapseni on ollut vaativa ja huonouninen. Kaikki äitiyden osa-alueet eivät tunnu minusta kivalta. Esimerkiksi imetys, jatkuva seuranpito tarvitsevalle lapselle sekä koliikkivauvan hyssyttely olivat minulle tosi rankkoja juttuja. Helpottaa kuitenkin paljon, kun hyväksyy elämäänsä myös ne rankat asiat ja tietää, että pienen lapsen äitinä joutuu luopumaan monesta asiasta. Tai ainakin tekemään kompromisseja. Kyllä minustakin olisi tosi hauskaa katsoa joka ilta Big Brother ja nollata täten aivot, mutta se on täysin mahdoton yhtälö, jos aion herätä virkeänä lapseni kanssa klo 06.00 aamupuuron keittoon sekä valmistelemaan päivän ateriaa.
Ja lopuksi. En todellakaan usko, että olet teet akateemista loppututkintoa kasvatustieteistä. Tuolloin et "uhkailisi" minua sillä, että katsopas vaan, kun joku päivä lapsesi jää toiseksi vielä päiväunia nukkumattomalle lapselle. Ja mikä typerä puolustuspuhe tuo tutkimustulos oli siitä, että menestyneet ihmiset eivät ole nukkuneet elämässään päiväunia? Jos argumentoit, tee se perusteellisesti ja tosiasioihin perustuen: Älä kehittele itse tutkimustuloksia ja kerro keksittyjä sankaritarinoita omasta elämästäsi! Niistä jää helposti kiinni.
Minulle on aivan sama, vaikka lapseni olisi vertaisryhmässään 16:s. Tärkeintä, että tulevaisuudessa voin tietää laittaneeni lapseni tarpeet etusijalla ja tehneen parhaani hänen kasvattajanaan. Perushoidosta ja perusturvallisuudesta tinkimättä! Hyvää kesänjatkoa!
Jos lapsi todellakin itse lopettaa päiväunensa, en minäkään syöttäisi hänelle unilääkkeitä sen vuoksi, että päiväunet kuuluu nukkua. Se olisi silloin poikkeustapaus!
Mutta jos lapsi on itse nukahtanut kesken päiväkotipäivän, se kertoo väsymyksestä ja siitä, että lapsi on unensa tarvinnut. Typerää siis pitää lasta väkipakolla hereillä KIELTÄMÄLLÄ (suora lainaus) päiväunet vain sen vuoksi, että itsellä olisi kivempaa illalla ja yöllä.
siinä tiukkaa järkipuhetta ihmiseltä joka selvästi osaa ajatella muitakin kuin omaa hauskanpitoa. en itsekään nukuta lasta väkisin mutten myöskään kiellä hänen untansa silloin kun hän unta tarvitsee... Kun tekee lapsia niin pitää tajuta se, ettei oma perse ole enää maailman keskipiste. LAPSET ENSIN!!!!
Kukaan tässä viestiketjussa ei ole kyseenalaistanut päiväunien tarpeellisuutta. Varmasti ovat tarpeelliset. Taidat vain periaatteesta jankuttaa vastaan, kun esitetään erilaisia näkemyksiä.
Kyse on vain ja ainoastaan siitä, että tilanteet on erilaisia ja kaikkia asioita ei voida määritellä hyviksi tai pahoiksi. Tai naiivisti todeta, että päiväunet tekevät lapsestasi älykkään ja ilman päiväunia lapsestasi tulee vähemmän älykäs.
Tuolla esimerkilläni yritin vain osoittaa sinulle, kuinka kapeakatseinen ajatusmaailmasi on ja ehkä ajan kuluttua huomaat sen, että vaikka tekisit kuinka äitinä kaiken oppikirjan ja tutkimusten mukaan, lopputulos ei ole takuulla parempi kuin niiden äitien ja isien, jotka toimivat intuition pohjalta eivätkä ole koskaan nähneetkään kasvatusalan kirjoja. Kasvattajan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista - ainakin koulutuspuolella - lienee kyky reflektoida objektiivisesti omia tekemisiään.
Ja näin "ammattikasvattajan" näkökulmasta on todella vaarallista, että tutkimuksia lukevat ihmiset, jotka pitävät niitä ylivertaisina totuuksina eivätkä ymmärrä, että ihmistieteissä tutkimuksia pitää lähes aina osata soveltaa oikein, ei välttämättä ehdottomasti.
Ja joku äiti voi todella huolestua, jos sanot hänelle suoraan päin naamaa, että hän on itsekäs ja tuhoaa lapsensa, koska toivoo lapsensa nukkuvan enemmän yöaikaan. Äidit on todella herkkiä lapsensa suhteen. Asiat voi esittää myös rakentavasti ja kauniisti. Tässä viestiketjussa eräs äiti ehdotteli, että ehkä päiväunia voisi hieman lyhentää. Siinä oli viisas kommentti - pyrittiin kompromissiin. Joo, tutkimusten mukaan 1,5h päikkärit olis optimaaliset, mutta toisaalta eikö tunti päivällä ja puoli tuntia lisää yöhön olisi kokeilemisen arvoista.
Useat lapset lopettavat päiväunet kaksivuotiaina ja kasvavat silti ihan fiksuiksi ja hyviksi aikuisiksi. Liika hysteria ei ole koskaan hyvästä!
kielsin lapseltani päiväunet tarhassa. oli silloin kolmevuotias.
syynä oli se että ei millään nukahtanut illalla ja nukkui yöt huonosti. aamuisin oli kiukkuinen ja väsynyt.
poika oli aikaisemmin päivä-äidillä ja siellä ei saanut nukkua päiväunia vaikka silloin olisi tarvinnut niitä. päivä-äidillä oli isompiakin lapsia ja niitä piti hakea kerhoista ja ulkona oli helpompi olla lapsilauman kanssa.
mielestäni, ollaan sitten omassa kodissa, päivä-äitillä tai päiväkodissa niin pitää pystyä katsomaan sitä mitä jokainen lapsi yksilöllisesti tarvitsee.
pitkät yöunet on kuitenkin tärkeimmät. päiväunet päälle jos on tarvista.
kukaan ei ole pakottamassa lasta päiväunille! mutta jos lapsi nukahtaa tarhassa, hän ne unet silloin tarvii. turhaa mennä silloin hölöttämään hoitajille, että pidätte lapsen hereillä vaikka väkisin. eli KIELTÄÄ nukkuminen lapselta.
Kun itse kirjoitin eräässä ketjussa seisjaluokkalaisestamme, joka ei nuku kuin alle kahdeksan tuntia yössä niin se oli ihan mahdotont akun MLL:n sivuillakin on muu aika jne!
Ohje oli että petiin vaan niin kyllä nukkuu. No, jos se olisi siitä kiinni niin varmaan nukkuisikin..
Eli asiallisesti vastattuna sanoisin, että monene voi pakottaa, mutta ei nukkumaan. Sitä ei voi myöskään tehdä varastooon eli ihminen pystyy nukkumaan vain väsyneenä ja vain sen verran kuin unentarvetta on. Pakolla ei onnistu.
Yksi tapa lisätä yöunta eli sitä yhtäjaksoista unta olisi jättää päikkärit pois tai antaa torkahtaa vain alle puoli tuntia. Yhtenäisen unen pituus on kuitenkin se merkittävin jotta "akut" latautuu jne.
Oletko huomannu, että tyttö olisi jotenkin väsynyt tai muuten levoton johonkin aikaan tai mitään mikä kielisi väsymyksestä?Tai onko teidän elämässä tapahtunut jotakin suuria muutoksia mitkä voisi ilmentyä vähä unisuutena?Meillä muistan, että neiti heräsi kun aurinko nousi ja päiväunille ei meinannu mennä millään ku valoisaa.Tähän auttoi pimennysverho.Tosin lapset ovat yksilöitä ja voi olla että ei kaipaa niin paljon unta.Tosin et kerro oletko lapsen kanssa kotona vai onko hoidossa, että herätätkö lapsen aamulla vai herääkö omineen.