Rakkaus
syvin satama.
Sielä
syntyneet laulut
yhäti elää ja
ne sydämessä soi.
Sydän
on vain hiljaa
olit rakas
niin kallista viljaa.
Kultaantunnu
kypsynny tähkäpää
on vaikeaa-ymmärtää.
Miks?
Emme saaneet
yhdessä vielä jatkaa?
On ollu vaikeaa
yksin taivaltaa.
Jäi niin pikät pitkospuut
yksin kuljettavaks.
Syvä satama
kertomus rakkaudesta
sinne askeleeni vie
aallot niissä
äänes rakas kuulen.
syvin satama.
Sielä
syntyneet laulut
yhäti elää ja
ne sydämessä soi.
Sydän
on vain hiljaa
olit rakas
niin kallista viljaa.
Kultaantunnu
kypsynny tähkäpää
on vaikeaa-ymmärtää.
Miks?
Emme saaneet
yhdessä vielä jatkaa?
On ollu vaikeaa
yksin taivaltaa.
Jäi niin pikät pitkospuut
yksin kuljettavaks.
Syvä satama
kertomus rakkaudesta
sinne askeleeni vie
aallot niissä
äänes rakas kuulen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sitä se on..
Ystäväni..
Sanoja en löydä..
onko sellaisia
helpottamaan tuskaa
jota tunnen
Puolestasi..
Suojelusenkeleitä
sydämeesi
Kuljen mukanasi
..jos huolit
pitkospuita.
Ei sille oo pohjaa
niin syvänä sen sielussaan kokee.
Miten esiin nostaa
eletyn elämän laulut.
Joita yhdessä
myötä ja vastamäessä laulettiin.
Kaikki vaikeudetki neki
kasvatti kypsytti sitä
rakkauden hedelmää.
Elämä
se on lahja.
Sinulle sydämellinen kiitos
käteni kätees ojennan.
Hymynki jo aikaan sait
on vielä tuntevia sydämiä
Sinulla sykkii lämmin sydän..kiitos
Kiitos kun uskalsit töllin kurkistaa
kahvitki mielelläni keittäisin ja
vadelmaisen kääretortun tekaisin.
Hyvää sunnutaipäivää ..Liisa
Tännekös vielä huikkaan...
"Jäi niin pikät pitkospuut
yksin kuljettavaks."
Meillä on ne omat pitkospuut
joita pitkin tässä kuljetaan
Välillä on vaikeaa ja sitten taas
vielä vaikeampaa
Mutt kyllä sinne niitä hillanmarjoja
on viereen kasvanut, makustellaan niitä
niin jaksetaan taas,,,,:)
Mukvaa sunnuntaita, Liisa sinne ja keveyttä sydämeen, toivoo Muru! :)
Ihan totta ne pitkospuut
jo lapsena niitä opetellu kulkemaan.
Elämä se onkii
vaikein taitolaji.
Sitä kun ois niin halunnu
yhdessä jatkaa noita pitkospuita.
Seki tielle suotu
yksin laitetaan niitä kulkemaan.
Hilloja niitä ois-kohta
minuuki tultiin ihan hakeen.
En nyt kuiteskaa kerkii
moneen paikkaan yhtaikaa.
MURUU...Sinun kellarin luokse
jätin ison kukkakimpun ..kiitokseksi..Liisa
Rakkaus on aava ulappa
jossa laivat kohtaavat.
Hierovat kylkiään toisiinsa.
Antavat suolaisen meren ja
aaltojen keinuttaa rakkauttaan.
Purjeet kuin sydämiä,jotka
pullistuvat ja elävät.
Tuntevat ja kuljettavat.
Kaiken läpi ne jaksavat.
Ja sen jälkeenkin rakastavat.
Veneitä toisiaan helliviä.
Auringon kiillottama ulappa.
kuin tanssisalin lattia jossa
kaksi rakastunutta liukuu.
Yhteisessä rakkaudessa.Ulapan
tuuli kuin musiikki,joka hyväilee
ja kuljettaa samaan tahtiin.
Yhdessä etääntyvät purjeet.
Toisiinsa kietoutuneina.
Purret kylki kyljessä.
Pian näkyy vain vain osa purjeita.
Ulappa hymyilee:taas yksi rakkaus.
Meri välkkyy kuin iskisi silmää.
Mokoma veijari!
Kiitos aamun kauniista runostasi.
Kahvi mokoma jäähtyi kun
nautiskelin runostasi!
Kiitos.
Taivas miten kaiken näit
tuonki syvän sataman?
Onhan rakkaus onneks
tuolaki aavoilla ulapoilla!
Uinu oon kovasti siinä-toivossa
joss oiss see Nestor Miikulainen
sattumalta uinu ees kerran vastaan.
Taivas
sanoitit rakkaudesta
niin Jumalaisen runon?
Johon täysin sydämin yhdyn
eihän rakkaus kuole.
Kyllä se pinnalla veen
kauniina nytki lumpeenkukkina-kelluu.
KAIKESSA
Rakkaus tuulessa soi
linnunlaulussa miten see käk
vielä joku aika..kukkui.
Huii sieluni veet
ihan sekoittui-runostas
heh,,,,pahus kun oon niin -herkkä.
Voi taittarallaa
Liisa nauraa ja kiittää
pelastit päiväni kertaheitolla,,,kiitos
Tuota vielä
"veijaria"sitä myönnän minussa
toisella sanalla,,, velmua. hymyä päivääs
Kaipaus,kaipaus oi,
se sinun runossasi
kauniina soi
pitkospuilla,
elämän upottavilla
soilla tasapainoilua
yksin,sinua etsin
jokaisesta puun lehdestä,
jokaisesta tuulen
henkäyksestä,
pisarasta poskellani,
jokaisen västäräkin
katseesta pihallani.
olethan luonain,
vaikka poissa
oletkin
Runostasi valtavasti pidin!
Miten see niin päätään nosti ja
veii noille kipeille pitkospuille?
Olen kuvannu surua- tuuleks
miten se tuuliki sillä on
niin moninaisia otteita.
Välillä hivellen
välillä otteessaan riuhtoo.
Jäi kaipaus se sävyttää värittää
elämän lehtiä.
Nyt yksin noita pitkospuita
kun koittaa taiteilla.
Sylin poimin Sinulle päivääs
avautuneita ruusuja.
Kiitokseksi sydämellisyydestäs
"västäräkki" seki samoin pihallani.
Rakkaudella kiitän..Liisa
Todella kaunista ! Ihailen taitojasi :)
Hyviä jatkoja !
Muista, ylämäki ei voi jatkua ikuisuuksiin =)
Elämä ei oo pelkkää ylämäkee
jonnekka elämä meitä matkalla vie.
Saatteleehan ylös kumpareillekki
josta näkee kauas ja sielä tuulee.
Sinulle elämäs kevääseen
lämmin kiitos, aurinkoisia päiviä.Liisa
Sydän satamaasi Aurinkoa
Hyvää mieltä
Ystävän-Rakkaankin kanssa kulkua
Hellyys ja hyväilyn pehmeys aamuusi.
Aamusta kulkemaan
elämääsi.
Runo on hyvä alku
elämän pitkospuille
vuosiksi eteenpäin.
Hyvää jo pian uutta
alkavaa viikkoa.
Kiitos, niihin syviin vesiin
tunteviin miljooniin pisaroihin
"Aurinkoa"
Pitkospuut edessä alla
siinä on viitoitettu tie.
Taakseen ei voi mennä
eteenpäin taipuen ettei katkeis.
Sinulle paljon sanovista sanoista
joissa pitkospuut kantaa ylitse
upottavan höllyävän suon.
Kesäiltaa sateisesta puutarhasta
lämmin kiitos annoit aikaas.Liisa
Pistän tämän toisenkin vielä
tulemaan Sinulle.
Elämä on arvaamaton,eikä millään
voi ja pysty varautumaan
kaikkeen,vaikka pystyisikin,
olisiko siitä mitään
käytännön hyötyä-tuskin.
Sitä on vain puskettava
eikä jäädä paikalleen
menneeseen elämään
pitkäksi aikaa... hyvät
muistot voi aina kantaa
mukanaan-vaikka
voimavarana.
Hyvää toivotan Sinulle.
Koskettava runosi Liiskukkanen
kuinka oiskaan erilaista
kulke niitä pitkospuita
jos ois rakkaasi siinä vierelläsi
vielä, vuorotellen elämän reppua
kantaen,,
,,ja kun toinen horjahtaa
toinen on tukena,,,
,,mutta olet saanut kokea jotain
niin äärettömän suurta,
syvin satama,
sen rakkauden aidon olemuksen
hehkun sydämen,,,,
,,,mitä ei monikaan
kokea saa,,,
kiitos, kun vierelläsi
kulkea saan,
voimia ja jaksamisia
tähänkin päivääsi,
haleja ja hymyjä** :)
Luokseni lens ja lauluntaitoa
eihän hän saata yöhön hukata.
Istutaas nyt yhdessä tuohon
auringon lämmittämälle kivelle.
Siinä availlaan eräreppua ja sieltä
esiin otetaas noita joita.
Ollaan elämän matkalla kerätty
laitetaas oikein tuohon -kivelle.
Otin varmuuven vuoks nestyykejä
jos vaikka niitä tarvittas.
Taivas katsoo alas meitä'
kahta elämää käsittelevää ihmislasta.
Ollaan nyt tultu tänne asti
minäki oon selvinny noilta pitkospuilta.
Oishan se ollu helpompaa jos ois
ollu sellainen elävä kävelykeppi.
Siks oonki liukastellu ja satutellu
usein joutunnu käyttään itkusauvaa.
Mut ystävä rakas
mitäs jos katsottas päivään tähän?
Nythän on edessämme avautunnu uus lehti
eikös sille - sille ainoastaan
ALOITUS
Me uskonne rakkauteen sen voimaan
siihen suureen vuoreen
sen kätköihin joissa on meillekki
se "MÄÄRÄOSA"
Tiedätkös mitä
nälkä jo tässä kurnii
kaivan taas tuota reppuani
kahvia rukihista leipää ja
jälkkäriks vadelmia .
PS...Nyt olen ollu öitä meidän
lippiputti mökissä ja täältä
Sinulle keskeltä vehreyden naputtelen.
Kiitos ja halit kun ilmestyit..Liiskukka