piti oikein tännekkin kirjoittaa. Luin taas tuolta toiselta palstalta kommentin; "lapsia ei tehdä, vaan saadaan jos saadaan"
Kyllä voi ärsyttää tuo kommentti! Nuorena ennen lapsia minulla oli kans tapana sanoa, että haluan lapsia, aion tehdä lapsia yms ja siihen yksi työkaveri aina muisti mainita tuon, että lapsia ei tehdä vaan saadaan jos saadaan! NO HEI HALOO! Kyllä jokainen varmaan tietää, ettei lasten saaminen ole itsestään selvyys, mutta tarviiko sitä etukäteen miettiä ja murehtia! Mielestäni jokainen voi ajatella tekevänsä lapsia ja jos siinä sitten ongelmia ilmenee niin käsitellään ne asiat sitten ajallaan. Pitääkö sitä hemmetti jo parikymppisenä murehtia mahdollista tulevaa lapsettomuutta, järki käteen! P.S. itse tein kaksi lasta kun halusin, 2kk pillerien pois jättämisestä raskaana eli turhaan olisin murehtinut!
Kyllä voi ärsyttää tuo kommentti! Nuorena ennen lapsia minulla oli kans tapana sanoa, että haluan lapsia, aion tehdä lapsia yms ja siihen yksi työkaveri aina muisti mainita tuon, että lapsia ei tehdä vaan saadaan jos saadaan! NO HEI HALOO! Kyllä jokainen varmaan tietää, ettei lasten saaminen ole itsestään selvyys, mutta tarviiko sitä etukäteen miettiä ja murehtia! Mielestäni jokainen voi ajatella tekevänsä lapsia ja jos siinä sitten ongelmia ilmenee niin käsitellään ne asiat sitten ajallaan. Pitääkö sitä hemmetti jo parikymppisenä murehtia mahdollista tulevaa lapsettomuutta, järki käteen! P.S. itse tein kaksi lasta kun halusin, 2kk pillerien pois jättämisestä raskaana eli turhaan olisin murehtinut!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ärsyttää sellaiset pilkunnysäri pessimistit. Minä olen ainakin päättänyt tehdä lapsia ja niitä olen sen määrän saanut, kun olen halunnut. Minusta lapsia on hyvä suunnitella ja harkita etukäteen! Lapsettomuus on kuitenkin aika harvinaista.
Jos joka viides lasta yrittävä pariskunta kärsii lapsettomuudesta (=tarvitsee hoitoja lapsen aikaansaamiseksi) niin ei se minusta kovin harvinaista ole.
Minä kuulun sitte näihin, joille lapsi tuli vaikkei tekemällä tehtykään, mutta ärsyttää silti ihmiset jotka tosta noin vain päättävät että teenpäs kolme lasta, sopiva ikäero olisi kaksi vuotta ja sitten on kaikki täydellistä.
ihmiset näkevät asiat niin eri tavoin. Minun mielestä lapsia ei tehdä vaan saadaan. Sillä et voi vain päättää tehdä lasta. Tai voit, mutta et välttämättä saa sillä mitään aikaiseksi. Lapset saadaan koska he eivät ole itsestään selvyyksiä. Minäkin luulin jo että en voi saada lasta koskaan vaikka kuinka "tehtiin" lasta niin mitään ei kuulunut. Sitten kerran meillä vain tärppäsi kun lopetimme yrittämisen ja siten saimme lapsen josta olemme onnellisia. Kiitos, ei tarvitse vetää hernettä nenään, kuten sanottu jokaisella on omat näkemyksensä asioista :)
on se sitten saatu tai tehty :) Rakastakaa aarteitanne, se on tärkeintä!
Minä taas kuulun niihin, joilla niitä lapsia siunaantuu, vaikka ei haluttaisikaan. Neljästä lapsestamme yksikään ei ole ollut suunniteltu, vaan pari on tullut hormonaalisista ehkäisyistä huolimatta (oikein käytettyinä), yksi kortsun rikkoutumisen vuoksi ja yksi muuten vain kondomien kanssa - en tiedä miten. Eli ei niitä lapsi tehdä, vaan niitä TULEE.
Olen muuten ensimmäisestä lähtien haaveillut siitä, että saisin joskus oikein suunnitellun vauvan. Sellaisen, jota olisi muutama kuukausi yritetty ja sitten iloisesti onnistuttu. Eikä aina niin, että raskausuutinen järkyttää ja sitten aletaan suunnitella elämää eteenpäin uudesta näkökulmasta.
ensin ennenkuin niitä tulee. ei siis ensin tehdään ja sitten saadaan jos saadaan.
No ei todellakaan tarvitse murehtia, sillä useimmat ihmiset niitä lapsia kuitenkin saavat. Tosi kurjaksi kävisi elämä, jos kaikki omat haaveensa pitäisi nähdä kauhukuvien läpi. Ainakin minä tulisin hulluksi, jos miettisin jokaista tulevaisuuden suunnitelmaani siinä valossa, että aion tehdä niin ja niin, jos nyt a) en sairastu vakavasti b) lapselleni ei satu mitään pahaa c) en menetä työkykyäni d) sota ei tule... Vaihtoehtoja on loputtomasti!
Jos joku nuori ihminen puhuu joskus lapsihaaveistaan "jos niitä edes koskaan saa" -tyyliin, totean vain, että kyllä sinä niitä tulet saamaan. Murehditaan ja märehditään sitten, jos sille on tarvetta!
Sanotaan aina, että vastoinkäymiset kasvattavat ihmistä. Mun mielestä tuo yhtälö ei ole noin selvä. Vastoinkäymiset ja erilaiset elämänkokemukset kasvattavat ihmistä vain siinä tapauksessa, jos asiat osataan käsitellä oikein. Sen sijaan katkeruus ja ilon pilaaminen muilta ei ole mikään suotuisan kasvun tulos ainakaan minun mielestäni!
Miksi ihmeessä puuttua toisen sanavalintoihin yms On monta asiaa elämässä joka voi mennä vikaan, mutta mitä se auttaa niitä etukäteen murehtia. Joku tuossa kirjoittikin, että yksi viidestä parista joutuu käymään läpi lapsettomuushoitoja. Tuo on tosi ikävää, mutta ei unohdeta että neljä viidestä parista saa niitä ilman ongelmia!
Tuo on todella ärsyttävä lausahdus! Meillä ainakin on lähdetty itsekkäästi siitä oletuksesta, että lapsia tulee kun tahdotaan. Ja niinhän niitä tuli. On suorastaan tekopyhää sievistellä saadaan jos saadaan linjalla ilman viitettä että asiassa on ongelmia.
Yksi tuttavani (joka ei todellakaan tule saamaan ainokaistaan enempää koskaan lapsia ja senkin ihan vahingossa vastoin kaikkea tietoa sai aikanaan) sanoi, että he eivät saa lapsia enempää. He todellakin saivat lapsen ja hän muistaa sen erottaa meistä taviksista jotka hankitaan kun halutaan. Pointti jutussa on siis se, että heille saaminen on todellista ja perustuu tosiasiaan. Varmaan ero voi olla vaikea tajuta, mutta ainakin itse ymmärrän sen loistavasti.
Eräs toinen totesi, että kun saataisiin edes yksi! Sama tilanne että juurikaan toivoa ei ollut. Tosin mies sielläkin sanoi, että saminen on kaukana kun kalenterin mukaan työstetään! Esikoinen olikin työn riemuvoitto iänsä sanoilla kuvattuna..
Ja lapsen on herran lahja? Mikä lahja se on, joka täytyy hiellä ja vaivalla verta, hikeä ja kyyneleitä säästämättä itse hankkia? Kiva lahja jonka seurauksena menee virtsanpidätyskyky ja tulee suonikohjut ja peräpukamat! Luoja armahtakoon antamasta lisää lahjoja..
Noista vastoinkäymisistäkin olen samalla aallolla. Joku kasvaa kasvattamatta ja joku turhautuu ja tule eitsekkääski ja ties mitä kun elämä kolhii ja koittelee. On ihan itsestä kiinni kasvaako sen mukana vai saako sääli vallan tai mikä tahansa muu tunne. Joku jopa sortuu vastoinkäymisien alla. Kasvattava itsemurha - noin kärjistettynä..
Suruja ehtii todella surra kun sen aika on. On turha pilata päiviään murehtimalla sellaista joka aikanaan paljastuu ja tulee totena vastaan. Elämästään nauttinut on taatusti paremmin sinut lapsettomuutensa kanssa kuin se, joka on asiaa murehtinut koko aikuisuutensa. Vai onko ajatuksena että kun suhtutuu niin tai näin niin käykin toisinpäin? Eli itsekästä rangaistaan ja nöyrä palkitaan? Ja uskontokunta oli??
Ja jos ajatuksen levittää muihin elämän asioihin niin pitääkö nyt oll aonnellinen kun pääsin autoilemaan tänään reilut 200km enkä joutunut kolariin? Enkä saanut salmonellaa salaatista enkä kanasta saati jotain muuta tautia. Jonkun mielestähän olin kovin onnekas.. Joku muu nimittäin varmasti sai tänäänkin jonkun pöpön ruuastaan ja joutui siihen kolariinkin kuten joku ei saanut sitä lastakaan kun sen päätti hankkia..