JUOPPOHULLUN PÄIVÄKIRJA
Maanantai 23.3.1998 (viikko 13)
Olin illalla paikallisessa pubissa, josta löysin ainakin päätäni pitemmän ladyn. Huomasin jo pubissa, että lady pystyy juomaan vähintään yhtä paljon kuin minä, siis aivan tolkuttomasti. Onnistuin keplottelemaan tämän korston kämpilleni lupaamalla sille lisää viinaa. Ämmä olisi juonut kuin hevonen ämpäristä, jos vaan olisin antanut. Minä sammuin parvelle n. klo 3. Kelloradioni näytti aikaa 3.15 kun tuo alaston honka rojahti päälleni ja kysyi, "pannaanko?". Tein elämäni suurimman virheen vastaamalla myöntyvästi, koska sain myöhemmin häätöuhkauksen akan takia. Ensinnäkin akalla oli niin pitkät jalat, että sen polvet hakkasi kattoon tasaista tulitusta ja toiseksi hän huusi kaksi ja puoli tuntia yhteen putkeen, "enemmän, enemmän, kovempaa, kovempaa". Loppuvaiheessa olin jo sen verran laskuhumalan puolella, että pelkäsin aorttani repeävän siinä ryskytyksessä. Akka sammui vähän ennen kuutta, Luojan kiitos.
Tiistai 24.3
Heräsin hirveään jysäriin ja kusihätään. Vessassa huomasin, että kuseminen sattui niin paljon, että kiljaisin. Oli sen verran paha kankkunen, että säikähdin omaa kiljahdusta. Akkakin heräsi kiljahdukseen. Tukkani oli edellisyön työstämisestä liimaantunut päänahkaani kiinni. Näytti kuin minulla olisi ollut hiuksista tehty kypärä päässä. Toivoin korston seksihullun akan lähtevän pian, jotta olisin päässyt korjaamaan kankkusta. Akka ei tehnyt elettäkään lähteäkseen, vaan joi ilkosillaan keittiössä meikäläisen viimeisiä bissejä. Join jäljellä olevia kaljoja niin nopeasti kuin pystyin, ettei kanttura olisi ehtinyt juoda kaikkia puikkoja. Multa lensi yrjöt kaljojen loppuessa. Akka ei tehnyt elettäkään lähteäkseen, vaikka kaikki kaljat oli jo kietaistu naamioon. Akka vaan retkotti alasti sohvalla. Sillä oli niin pitkät klabit, että olisi voinut sohvalla istuessaankin tökätä varpaallaan telkkarin auki. Mulla oli vessassa kiljuämpäri porisemassa. Päätin ryhtyä vetämään kiljua, vaikka se olikin keskenkäynyttä. Kun akka huomasi kiljuämpärini, se raahasi sen olohuoneeseen ja alkoi kuupalla kauhoa sitä kuin lähdevettä. Mua vitutti niin paljon, että aloin itsekin ryypätä sitä oikein tosissaan. Joimme koko päivän. Illalla kipusin kännissä parvelle. Heräsin parven rappusten nitinään. Akan köriläs syöksyi päälleni hullunlehmän kiilto silmissään. Sain myöhemmin jo toisen häätöuhkauksen. "Enemmän, enemmän, kovemmin, kovemmin", alkoi taas sama kiljuminen. Välillä eukko rauhoittui ja juuri kun olin pääsemässä uneen, heräsin murahdukseen korvani juuressa, "mä haluun sua!". Lopetimme neljän tunnin riehumisen jälkeen ja sain vihdoinkin nukkua, vaikka tunsin, että esinahka oli juuri syttymässä tuleen. Olin juuri pääsemässä tiukkaan REM-uneen kun havahduin hirvittävään separaattorimaiseen kiertoon suolistossani. Keskenkäynyt kilju oli alkanut tehdä tylyä työtään. Tajusin, etten ehdi käyttää parven rappusia, vaan loiskautin parvelta alas ja pingoin lyhyin askelin vessaan. Metelistä päättelin, että mukana tulisi koko suolisto pönttöön. Lattialle ilmestyi lätäkkö tuskanhiestäni, kun punnersin koko mahaani perseen kautta pihalle. Hetken kuluttua koputettiin vessan oveen ja sieltä kuului anova pyyntö, "meneekö sulla vielä kauan?". Sanoin, että varmasti menee. Hetken kuluttua oveen koputettiin vaativammin, "mun pitäis päästä aika pian". Kuulin akan mahan mourinan oven läpi. Kilju oli tehnyt tehtävänsä myös eukolle, jolla oli luultavasti pari metriä pitempi suolisto kuin meikäläisellä. Huusin akkaan kyllästyneenä, että odottaa vuoroaan. Hetken kuluttua kuulin oven takaa ruiskahduksen, toisen ja vielä kolmannen. Itkuinen akan ääni valitti,
"no kun sä et päästänyt". Akka oli paskantanut pitkin eteisen seiniä ja mikä kamalinta, myös vaatenaulakkoon.
Keskiviikko 25.3
Akka lähti aamulla. Kysyi vielä, että voitaisko taas tavata ja jutella. En vastannut mitään. En kehdannut. Pesin koko päivän eteisen seiniä tolulla ja oksensin. Lähdin ostamaan röökiä. Kiskalla kaivoin taskustani rahaa. En kehdannut antaa kiskan myyjälle paskasta seteliä, joten lähdin himaan pesemään rahojani. Kävin illalla ostamassa yhdeltä diileriltä kaksi litraa pirtua. Koemaistoin toista pulloa. Siinä oli mielestäni pieni paloöljyn sivumaku, mutta myyjä väitti ainetta puhtaaksi. Ostin kaksi pulloa, joita aloin juoda.
Torstai 26.3
Ei mitään muistikuvia
Perjantai 27.3
Ei mitään muistikuvia
Lauantai 28.3
Vapisuttaa ja pelottaa. Löysin vuonna -73 kuolleen faijani jäämistöstä jonkun pillerin. Pidän varmuuden vuoksi puukkoa kädessäni. Otan nyt tuon pillerin.
Sunnuntai 29.3
Ei mitään muistikuvia
Juoppohullun päiväkirja
12
1163
Vastaukset
- akka
ja jokaisella on vissii mahdollisuus lukea se kirjastasuoraan, eikä täältä keskustelupalstoilta
- DreamEvil
Hyvä, ettei mennyt pihvinpalaset väärään kurkkuun, kun lueskelin tota juttua. Mistä toi on otettu?
Onko jatkoa luvassa? Kenen kirjoittama?
Kunnon sekoilua siis luvassa enemmänkin?- ....
Katso netistä diktaattori.fi! Juha Vuorisen juttuja....
- DreamEvil
.... kirjoitti:
Katso netistä diktaattori.fi! Juha Vuorisen juttuja....
Täytyy nähtävästi lueskelle kyseinen kirja(sarja?) ja tutustua kyseisen kirjoittajan tuotantoon lähemmin. =)
Alku oli ainakin sen verran lupaava, että varmasti tuosta tulee olemaan paljonkin ammennettavaa tulevan syksyn pimeisiin iltoihin...=)
- ATenomi
Eurokiimakeijun kotiinpaluu
Näsijärven kupeessa loikoilessaan kevät-aurinkoa ottava Eurokiimakeiju saikin yllättäen kovin erikoisen puhelin soiton, kun Samppa soitti ja aneli keijua tulemaan nopeasti käymään Samipoolissa. Eurokiimakeijua harmitti kovin tämä ajankohta, sillä hänen kesä-lomansa oli juuri alkanut ja Zicokin oli todella tyytyväinen, että sai keijun katoamaan vähäksi aikaa pois katsomosta. Ainainen ”pikku-nättiä pelaamista, todellakin!?!” kommentti oli saanut Zicon repimään ne muutamat harottavat hiuksensakin pois päästään, sillä tämä hänen ”ikigeeli-purkkinsa” vetovoimakin oli pahasti päässyt loppumaan niiden kohdalla. Nyt Eurokiimakeijun oli siis pakattava tavaransa ja lähdettävä nopeasti käymään sumujen saarella, koska taas yksi ystävä oli pahasti pulassa. Näin ollen hän nopeasti pakkasi kamansa pieneen punaiseen Micraansa ja kaasutteli kohti sumujen saarilla sijaitsevaa Poolia.
Päästyään perille Pooliin, keiju sai Sampalta surullisen kuuloisen selityksen hänen joukkueensa tilasta ja toivoi keijun laittavan kapuloita rattaisiin karsintaviivan alapuolella oleville kilpailijoilleen. No, keiju ensin ajatteli, että tästähän tulisi kovakin urakka, mutta päätyi kumminkin vain ohjastamaan Sampan manageria peluutuksien suhteen, mutta vain sen verran että Samipooli pysyisi Eurokiimassa ensi kaudellakin ja kävi samalla katselemassa mitä hänen viime vuoden ystävälleen Hodarille kuului. Sen järkytyksen hän tulisi muistamaan vielä kauan!
Eurokiimakeiju päättikin lähteä heti miten takaisin Näsijärven rannalle loikoilemaan. Hän olikin jo pakannut pienen micransa taas kotimatka kuntoon ja lähti ajelemaan kohti kotikonnujansa, koska huomasi ettei pystyisi enää tekemään mitään Valion kermapurkki-liikasta tippuvalle kaverilleen. Samalla kun sämppiönsliikakin oli jo edennyt liian pitkälle, niin keiju ajatteli antaa poikien tahkoa rahansa ihan omineen.
Englannin kanaalin alitettuaan keiju mietti pikavisiittiä Pariisissa, ihan vain näköalojen takia, mutta tuli toisiin aatoksiin ja päätyi jatkamaan matkaansa;
- ” Ei hemmetti, siellä on kumminkin patongit vasta niin pahasti uunissa poikittain, ettei niitä edes kukaan paskeripääkään suostuisi vielä tähän aikaan syömään”, murahti keiju ja katseli kellonsa viisareiden osoittamaa aikaansa.
Belgian rajalle tullessaan hän murahti toistamiseen;
- ” Tuulimyllykin on jo nähty, joten en tännekään viitti pidemmäksi aikaa jäädä. Mitähän jos pysähtyisin kumminkin tankkaamaan tonne ’Damiin? Siellähän on se hyvä pikku kahvila heti siinä Shellin vieressä, josta samalla voisinkin saada luontaistuotteilla höystetyn teenkin odotellessa” , tokaisi keiju ja vie pienen, mutta erittäin janoisen muulinsa matkakeitaalle juomaan ja pesulle.
Istuttuaan tovin eriväristen lyhtyjen ja kukka-asetelmien alla keiju päätti lähteä hakemaan, jo hyvin ravitun ja huolletun muulinsa pois Shellin pihasta ja lähti ajelemaan kohti saksanmaan rajaa. Yrtti-teen vaikutus sai keijunkin pään ihan pyörälle, sillä hän oli aivan varma, ettei hänen viemänsä pirssi näyttänyt tältä ennen huoltoon viemistä;
- ” Kyllähän se pesu ihmeitä saa aikaan munkin kropassani, mut että pölyisen riisikupinkin alta voi kuoriutua näinkin upea Mese!?!” , ihmetteli keiju ja ajeli pois sateenkaarenvärisien katujen lomitse.
- ” Kyllä elämä on sitten ihanaa, kun se oikein oivaltaa”, mietti syvällistynyt keiju kesken ajon.
Päästyään yli Saksan rajan keiju käänsi heti nokkansa kohti Tanskan salmea, koska pöndesliikan takia hän ei kyllä omaa kesälomaansa pilaisi. Muutenkin hän oli saanut tarpeekseen koko maan liikennekulttuurista;
- ”Ihan Sepiä tässä lainatakseni niin; Saksa on paska maa! Eihän täällä pääse kuin autolla kaupungista toiseen ja mun pienellä Micrallani, ei saa kuin nitroja kielen alle, jos autobaanalle tämän kanssa eksyy. Täällä kaikki ajaa tuhatta ja sataa, mertin mittainen kanki otas pystyssä!” kirosi mielessään keiju ja oli todella tyytyväinen kun näki jo ensimmäiset Leekolantian mainokset tienposkessa.
Parin tunnin ajomatkan jälkeen Eurokiimakeiju olikin päässyt jo päästelemään pitkin Juutinrauman siltaa ja kauniita merinäköaloja ihaillessaan keijun huomio kiinnittyi erääseen sinivalkoraidallisiin verkkareihin pukeutuneisiin, Salen kassiin ja pizzalaatikon kantella liftaavaan henkilöön. Tämä tummapäinen ja hieman parrakaskin kaveri yritti epätoivoisesti saada kyytiä tanskanmaallepäin. Samainen henkilö huitoikin vielä vimmatusti, kun keijun ”here comes the sunia” soittava micra pyyhälsi ohi vastaikaisella kaistalla. Eurokiimakeiju yritti kovasti saada mielessään muodostettua pahvissa olleita kirjaimia johonkin järkevään muotoon;
- ”Nyy – le, eiku, nyy – kas – le, eiku, nyy – kast – le? Hetkinen, siis Nyykastle! Siis pritti? Siis, sehän on K€k€, perhana! Nyt pirssi ympäri niiku olis jo”, sai keiju vihdoinkin pääteltyä ja samantien muita mutkitta nykäisi micran ympäri kuin pontti tai ritari ässä aikanaan.
Samalla keiju saikin koko muunkin liikenteen ihan sekaisin, sillä keskikaide esti keijua pääsemästä omalle kaistalleen. Silti hänen päättäväinen ajonsa pitkin vastaantulevien kaistaa sai miltein koko sillan liikenteen kaaoksen partaalle. Päästyään taas tutun hahmon luokse , keiju nykäisi taas penkkien välisestä kahvasta miltein takapenkille asti ja sai kun saikin micransa pysähtymään reunakaiteiden sivuun. Veivattuaan kiireesti ikkunansa auki, keiju alkoi hurjasti huutamaan sillan toisella laidalla olevalle ystävälleen;
- ”K€ke! K€k€€! K€k€! , huusi keiju minkä palkeistaan pääsi.
Osa ohiajavista luuli keijun huutoa palosireeniksi ja hiljensivät automaattisesti micran kohdalla vauhtiaan. Pian ajokaistojen toisella puolella oleva hahmokin näki keijun huudot autostaan ja lähti luikkimaan yli autoja vilisevien ajokaistojen. Sinivalkoraidallinen verkkarihahmo pujotteli ketterästi keijun auton luo ja kampeutui yhtä sukkelasti samantien sisään repsikan ovesta etupenkille;
- Tuu sisään vaan K€k€, sanoi keiju ja samalla ajelemaan kohti ruattinmaata.
- Khiitos vaan keiju, vastasi K€k€ ja yritti kovasti viittoa käsillään kohti tanskanmaata.
- Mitäs sä täällä asti teet? Eikö sun pitäis olla vielä Hesassa paimentamassa sinivalkoisia lampaitasi? kysyi keiju ihmetellen ja näytteli kovasti kohti ruottinmaata.
- Joo, kyllahan mun pitaisi ola siela, muta Ana tuli ja vei mun paikan.
- Vai että Antti palasi taas Klubiin? Mitens se on jo unohtannu vuoden ysikasi, kun sinne takas noin vain tuli? No, sehän tietää mulle taas töitä kun tää kesis on loppu. Mihins sä muuten olit menossa? Takas sumujen saarilleko vai?
- Joo, mun pidi lahtea takasin to Newcastle, ’cause there is my home and my family, sopersi K€k€ alakuloisena.
- No, ei kai ny asiat noin huonosti ole. Josset kerran Suomesta ny enää saa töitä, niin kokeilisit vaikka Norjaa tai Ruottia. Wissin Jallukin mulle soitteli vähän aikaa sitte ja kyseli oisko mulla jotain kansainvälisest pärjäävää manakeria tarjolla, mutta eihän mulla siihen ketää ollu antaa, kun olin saannu just ton Hodarinkin piffattua takas enklantiin. Yritin mä sillekin vielä jotain apujakin antaa, mutta eihän se jäärä enää ketään kuita kuunnellu, kun oli kerran päässy takas kotikonnuille, kertoi Eurokiimakeiju hieman ärtyneenä.
- Ai, Norway? By the way, mika siela olisi homma mulle? Rosenborg vai?
- Ei se Wissin Jallu sitä mulle kerkenyt kertoa, mutta tuskin se kumminkaan Ruusenpori oli. Tuskin se myöskään mikään Narvikin pingviinikurssikaan olis. Joten sunhan kantsis soittaa sille Jalulle vaikka heti mun kännystä, niin et jäis vaa rannalle ruikuttaan, ehdotti keiju ja kaivoi kännykänsä taskustaan esille.
Tunnin ajomatkan jälkeen parvaljakko oli taas tukevasti ruottinmaan kamaralla, lähellä norjanmaan rajaa. Ei ehkä niinkään iloinen maakrapu juoksi heti auton pysähdyttyä läheisen puskaan luo antamaan pitkää siimaa. Eurokiimakeijun rajut käännökset sillalla olivat saaneet jotain irtoamaan micran alustasta ja nyt sen liikuttamiseen olisi tarvinnut lähinnä raviohjastajan- tai lentolupakirjaa. Keiju katseli huvittuneena nyykastlen pojan elkeitä ja kysyi tovin kuluttua;
- No, jokos se merimies alkaisi jo vihdoinkin selvitä tästä risteilystä? Taisi toi liiallinen meri-ilma tossa sillalla olla liikaa noinkin kokeneelle seilorille?
- Älä viitsi keiju kettuila. M-MM-PPP-Pröyh!!! kaikui taas pusikosta.
- No, eihän tässä mikään kiire tietty ole. Taidampa vetäistä yhet savut tässä ootellessa, ettei vaan pääsis unohtumaan mistä olen tulossa, tokaisi keiju ja sytytti huulessa roikkuvan sätkänsä palamaan.
Jokin ajankuluttua mieshahmo tuli pois pusikosta ja saapui kiittäen matkasta takaisin keijun luo. K€k€ oli saanut Wissin Jallulta ohjeet ja osoitteen johon hän voisi pyrkiä töihin. Keiju oli ilmoittanut K€k€lle jo ajomatkan aikana, ettei veisi häntä koko matkaa norjanmaalle asti, vaan suostui tuomaan hänet niin lähelle kuin oli mahdollista Ruottin puolelta. Sillä Eurokiimkeiju oliki saanut Halstin Makelta ja JoJolta kutsun saapua heti miten Malmöön tarkastelemaan heidän soppareita, koska niissä oli jotain perin kummallista. Tämän takia Eurokiimakeiju valjastikin uljaan kaakkinsa kohti uusia preerioita. Eurokiimakeiju lähtikin heti savuttelun jälkeen ratsastamaan kohti Malmöön kaupungia ja laittoi mankasta soimaan:
- ”I’m a poor lonesome cowboy, and I’m a long-long way from home...”
Eurokiimakeijua mietitytti kyllä matkalla kovasti kotopuolen Antin, Zicon, Maran ja vielä Okankin ensi kesän mahdolliset eurohöntsäilyt, mutta hän ei antanut niiden vallata, hänen niin kesälomamaista mielentilaansa, vaan ajatteli puoliääneen, että:
- ”Sit syssymmällä, sit syssymmällä, kuhan tää kesis on eka loppu!”- ATenomi
Divarinorsu muuttaa Kotkaan
- Prkl, missähän mun uudet vihreävalkoiset sukat on jotka Hyppis mulla lahjotti, kun tulin tänne Kotkaan? Ei stna, taas joku on heittänyt pois mun vihreäsiniset paidatkin, nehän mä sain Eurokiimakeijulta viime vuonna kun olin kattomassa Zicon rypemistä €urokentillä. Hei, kuka vieny mun dödötkin? , kiroili Putoamispeikko ja oli juuri pakkaamassa tavaroitaan AT-Areenan varastossa. Hetken tongittuaan käteen sattui tyhjä viinipullo.
- (Kilinää)
- No, nyt se saa kyllä kunnolla tuntea nahoissaan, mitä tarkoittaa ”varaa mulle se sviitti ja äläkä kitsastele tarjoilun suhteen” lause! PRKL! Se oma hyväinen pikku p*sk***n*n, luuli pääsevän näin vähällä kun lähetti mulle pikana nuo kaksi laatikkoa Elyseetä!?! Luuliko se idiootti, että tuo on jotain hienoakin kuohuviiniä, kun siinä on niin hieno nimikin!?! Saihan näistä ihan hyvän krapulan ja päänsäryn, kun latasi eka ykkösellä naamaan Antilta tulleen Remyy-Marttiinin ja lanttasi nämä noihin Hyppikseltä tulleisiin Pöytäliima-pullojen kanssa. Stna, kun Hakiksessakaan ei ole vielä häppärit käynnissä, olis noilla pulloilla voinnu saada edes pari parantavaa, manasi Peikko ja jatkoi tavaroidensa pakkaamista.
- (Pauketta/räminää/narinaa)
Putoamispeikko sai kamansa kasaan noin puolen tunnin ja 50:n kirosanan saattelemana, koska buranatkin oli joku muu käynyt söymässä, niin peikko ei saanut parannettua oloaan millään lailla. Peikon suuremmoinen v*tutus alkoi painaa jo tämän otsahelmien tasolle ja peikon ainoa matkalaukkukin alkoi keljuilemaan vastaan, kun sen heiveröistä vetoketjua alettiin kiskoa kiinni. Liian täyteen ja epämääräisesti pakattu laukku repesi heti kohta kahtia kun sitä oltiin nostamassa pois pesukoneen päältä.
- No, voi hevon v*tun v*ttu!!! Eikö noi saksalaisetkaan osaa enää tehdä mitään muita kuin Aatun viimeisiä kostoja, kirosi peikko, huomasi nurkassa lojuvan pallokassin ja alkoi latomaan tavaroitaan siihen.
Sillä aikaa ulos saapui kotkalaisjoukkueen matkabussi ja siihen kytkettynä oleva eriskummallinen perävaunu. Kotkalaisten valmentaja Auge oli päättänyt laittaa pojat vielä aamutreeneihin ennen Manseen lähtemistä varten ja kuski oli saanut käskyn hakea heidät kentältä pois heti kun olivat käyneet ensin suihkussa. Kuljettaja parkkeerasi yhdistelmänsä ensin aivan pukuhuoneiden tuntumaan ja kävi kysymässä kenttähenkilökunnalta neuvoa, mihin hän saisi jättää tämän erikoisen perävaununsa.
Perävaunun ulkokuori oli kuin liikkuva ilmoitustaulu tai iso ulkomailla tullattu matkalaukku tai suuri eläintenkuljetusvaunu, jossa oli erillaisia ilmoituksia kupeessaan. Yhdessä ja ehkä näkyvimmistä lapuista luki isolla;
”Lennättäkää/viekää tämä sirkus/tivolivaunu Kot_aan Arto Tolsa-Are_nalle ja MAHDOLLISIMMAN PIAN! Lähetyksen lopullisen laskun voi lähettää osoitteeseen; H.Kamphman, Hopeaketunkatu 1, Oulu. Lähetetty 15.11.06”
- Päästiinpähän vihdoinkin tästä löpönsyöjästä eroon. 273 €uroa plus mmm...125..mmm... siis se tekee yhteensä 12 685 €uroa ja 74 senttiä. Näinköhän Hapella on enää varaa maksaa tätäkään laskua, mutisi ynnäilevä bussikuski ja repi vaunun irti läheisen hiekkakentän laidassa ja vei tämän jälkeen bussin takaisin pukukoppien eteen.
Tämä epämääräinen vaunu oli siis matkannut perämeren pohjukasta Kotkaan peräti puolitoista vuotta pitkin suomea ja nyt se oli päässyt lopulliseen määränpäähänsä. Tämä monien ylimääräisten kotiseutukierroksien jälkeen perille löytänyt vaunu oli seikkaillut monien eri Artojen, Tolsien, Areenoiden ja Kota-paikkojen välillä, koska Hapen laittama osoite oli virheellisesti ja puutteellisesti kirjoitettu. Ehkä sekin vain taisi tulla suurimmaksi osaksi siitä, että toinen K ja e oli kirjoitettu pakkausteipin päälle ja se oli kirjoitettu vesiliukoisella tussilla. Muut valkoiselle kartongille kirjoitetut tekstit olivat vielä säilyneet kuitenkin lukukelpoisina. Tämä vaunu oli matkallaan aiheuttanut monilla eri paikkakunnilla pelkoa ja vapinaa, varsinkin jos pelikentän perässä komeili suuren maailman tyyliin loppuliite; ”Areena”.
Nyt tämän eriskummallisen ja ison vaunun takaosasta pamahti maahan takaluukun yläpää. Sen ummehtunut ilma pullahti ulos sen pimeästä ja kosteasta sisätilasta. Kohta kopin sisältä kuului kauhean desibelien määrän nostattanut pörähdys, joka sai lähialueen maankin tärähtelemään. Tämän jälkeen sieltä alkoi kuulua suuria tärähtelyjä aikaan saavia askeleita, sillä aukon uumenista alkoi tulemaan ulos iso ja kärsäkäs otus.
Heikkoa olotilaansa sureva Putoamispeikko oli äsken saada sydän kohtauksen, kun kuuli perälaudan poutavan maahan seinän takana, sillä bussikuski oli tuonut perävaunun aivan peikon varastotilan seinän taakse. Samalla kun ilmoille pamahti kauhea pörähdys, luuli peikko se olevan hänen mahansa, joka oli reakoinut tärähtelyihin jälkijunassa, mutta itse asiassa se oli molempia yhtä aikaa, sillä peikko laski samalla pari varrellista housuunsa krapulaliisteriä. Nyt tuo peikon päätä halkovat askeleet alkoivat lähestyä varaston ulko-ovea ja peikko hyppäsi tuskissaan (lue: häpeissään) pyykkikoripinon taakse piiloon. Askeleet pysähtyivät oven taakse ja hetken hiljaisuuden jälkeen kuului kova koputus. Peikko laski päätänsä vain alemmaksi ja yritti olla liikkumatta, ettei paljastuisi olemalla piilosilla töpöhäntänä.
- PP? Paska Paikka? Siis mikä ihmeen PP? Onko tämä jokin Piilo-Pirtti vai mikä tämä on. Täällähän piti asua tai siis oleskella Putoamispeikko, mutta ainakaan toi ovi ei kyllä aukea, vaikka kuinka yrittää koputtaa...
Kohta kuului toinen kaamea tömähdys, kun ulko-ovi pamahti sisään olion pään tönäisyn voimasta ja samalla voimalla Putoamispeikko lensi ilmaan korien takaa.
- Putoamispeikko! Putoamispeikko perkeles! Olithan sä täällä kumminkin, ilahtui suuri olio katsellessaan ilmassa lentänyttä peikkoa.
- Di-Di-Divarinorsu??? Säkös siellä olitkin??? Mikäs sut tänne jo nyt lähetti? Eikös sun pitäis olla....
- Oulussa? Rovaniemellä? Torniossa? Jyskylässä? Pukinmäessä? Vuosaaressa? Vai missä, nyt tällä kertaa?
- Niin... siis... jossain.... siiis.. muualla ku....
- Täällä?
- Nii, jossain muualla kun täällä. Et viimeksi ollu Hapen kiusana Oulussa?
- Joo olin, mutta se pisti mut jo kauden 2006 jälkeen liikkeelle tännepäin ja mä pääsin nyt vasta perille.
- Siis 2006? Täh? Siis heti nousukarsintojen jälkeen vai ?
- Niimpä tuo teki. Olisin tullut aikaisemminkin ja suorempaa reittiä, mutta kesti yli vuoden kunnes yksi kuski kysy multa yhellä kusitauolla, että ”tieräksää mihin sä oisit oikeest menossa? Kun tosta osoitteesta ei mahra ottaa oikeen selevää”. Johon mä heti vastasin, että tänne Kotkaanhan mut on passitettu menevän. Niin johan rupes lyyti kirjoittamaan ja tulin suoraan Pohjolan liikenteen perseessä tänne Turuust. Oisko sulla muuten jotain syötävvää? Mua hiukois vähän tämä matkailu jo, sanoi Divarinorsu ja alkoi etsimään ruuan tähteitä läheisestä roskiksesta.
Samanaikaisesti punastunut Putoamispeikko aikoi vähin äänin poistua pois näköpiiristä vaihtamaan housuja vessaan, kun Norsu huomasi Peikon töpöhännän.
- Jumalauta Peikko, mikä sulla tuolla hännän alla noin pullotta? Onko noin pahasti puhjennut peräpukamat vai ootsä paskantanut...
- Housuus? Joo kyllä olen. Hitto kun tuli tässä pari päivää ryypättyä oikein olan takaa ja jaja..., yritti peikko häpeissään selitellä, mutta Norsu tajusikin nopeasti ilmassa leijuvasta hajusta.
- Housuus!?! (VALTAVAA HEKOTUSTA ja TÖRÄHTELYÄ) Housuus, iso mies!?! (JA TAAS) Älä edes yritä selittää. En mä sua uskois kumminkaan, naureskeli maassa kieriskelevä Norsu ja oli itsekin lähellä ettei laskisi monsuunia omiin housuisinsa.
Tällä välin Putoamispeikko oli löytänyt itselleen puhtaat housut ja käynyt siistimässä itseään takavessan kaivokylmän veden alla, koska kentänhoitajat olivat taas laittaneet kentän lämmityksen päälle hallan vaaran takia, niin varaston, vessojen ja kahvion vesipisteistä, eikä myöskään pukukoppien suihkuista tullut lämmintä vettä. Tämän epäkohdan huomasi niin peikko kuin pukukopissa olevat pelaajatkin, jotka pitivät mekkalaa hiekkakentän toisella puolella. Samassa Putoamispeikko tajusi mikä päivä olisi ja huomasi että äskeisten housujen takataskussa ollut matkalippu oli tuhoutunut niin epämääräiseksi ettei sitä voisi enää käyttää.
- Voi v*ttu, mun lippu! Ja taas mä onnistuin tässäkin asiassa. Millä mä nyt pääsen Manseen Zicoa kiusaamaan, kun mulla ei ole edes rahaakaan!?! Manasi peikko ja katseli surullisesti pehmeää paperimössöä.
- Älä nyt peikkonen noin pahalla sitä ota. Hellitä nyt vähän. Onhan tossa pihalla ihan hyvä vaihtoehto ja se varmasti samaan aikaan Mansessa kuin sääkin, lohdutteli norsu ja katseli ulos ikkunasta.
- Siis toi sun asuntovaunus vai? Osaakse muka lentääkin, ihmetteli ikkunaan tullut peikko.
- Eikun toi bussi, siis nisse, siis dösä! Naijjaatsä?
- No, en!
- Siis et vai? Ootsä ihan pösilö? Siis toi bussihan on menossa just sinne Manseen ja sä tarvit kyytiä, mutta sulla ei oo varaa maksaa siitä mitään, eikö?
- Siis pidä SÄ DUMBO kärsääs soikeemmalla, ennen ku alat mulle aukkoon! Mitähän mä ilman rahaa tolla bussilla sitten teen, kun en pysty sitä kumminkaan maksamaan?
- Menet pummilla!
- Pummilla? Siis miten? Jos saan näin herra Kärsä-viisaalta kysyä?
- Siis lukeminen kannattaa aina, DORKA! Menet tuolla tavaratilassa muiden kassien seassa. Tossa nurkassahan näyttäisi olevan yksi lätkäkassi johon sä ja noi sun kamaskin mahtuisivat ihan hyvin. Mä voin heittää sitten sut tohon kyytiin ja käydä hyvästelemässä ton mukavan kuskin samalla. Ton kanssa mä reissasin melkein kuukauden aikanaan.
- Siis mä tonne kassiin ja tonne pieneen, tunkkaseen, hapettomaan ja pimeään KASSIIN, saati tonne TAVARATILAAN??? V*TTU, ootsä hullu??? Zico saa maksaa mulle vaikka helikopterin hakemaan, josse meinaa säilyä jumbo-ottelusta hengissä! Ja MÄHÄN en mihinkään kassilla ala matkustaa bussissa, PRKL!
- No, kyllähän toi nyt ton mun pienen yksiöni voittaa mennen tullen, koska siellä tavaratilassakin on parempi ilmastointi kuin tossa peräkärryssä. Sitä paitsi mäkin matkustin pienenä dumbona paljon pummilla eri tavaratiloissa. Kokeilisit nyt säkin, koska noi mun uudet aamiaiset on jo kohta lähdössä. Sä jäät muuten ihan kohta kyydistä.
- EN! .... EN!....... En.....No, v*ttu EN!!!
- PAM!
--------------
Putoamispeikko herää pimeässä ja ahtaassa paikassa. Peikolla on vielä kauhean kuhmun lisäksi kolottava päänsärky krapulan jäljiltä. Pikku hiljaa peikko tajusi missä oli ja alkoi manaamaan Divarinorsua alimpaan helvettiin, koska tajusi norsun lyöneen hänet tajuttomaksi ja surjonneen hänet kassissa bussin tavaratilaan. Äärimmäisen v*tutuksen kunniaksi peikko kaivoi rintataskustaan puhelimensä ja panoi muistin varaisesti pikanäppäintä numero 6:
- Krmm... Hjelmillä Zico puhelimessa.
- Minä täällä moro! Mitäs sinne jumbo-finaalin toiselle puolelle kuuluu?
- PUTOAMISPEIKKO!?! Ei kai? Et kai sä vaan oo tulossa tännepäin tänään Peikko?
- Tota, kuules ZICO!!! ARVAAS MITÄ... (seuraa puoli sivua erittäin painokelvotonta tekstiä, joka olisi täydellistä K-18 kamaa, joten jätämme tämän kohdan painamatta perheen pienempien harmiksi)
- Kai sä muistit sen Ilveksen sviitin sentään, kysyi Peikko hieman rauhoituttuaan ja yritti kerätä itseään.
- Ööö tota. En.
- Siis et VAI? Jaahas, arvaas mikä mulla on kädessä nyt?
- E-En tiedä?
- Tää on mun onnen kolikko ja ehkä sun epäonnen kolikko. Se kertoo mulle kummalla puolella mä olen tänä iltana. Haluaisitko SIE tietää jo kumman puolelle mä kallistuisin tänään?
- No-no-no jjoo-o tietenkin, änkytti Zico toisessa päässä.
- Niin varmaankin sä haluaisit tietää, mutta kysyppäs ensin multa kiltisti minulta, niin saatampa kertoa sen sinulle. Samalla kun heitän tän kolikon ilmaan.
- Kiltti Putoamispeikko, olethan minun puolella tänään, olethan peikko pliiis, rukoili Zico hikisenä puhelimeensa.
- Kummanhan ottaisin tänään? Kruunan vai klaavan, arvuutteli peikko ja heitti kolikon katon kautta takaisin lattialle.
- PRKL! Stnan katto ja tämä *kelin pimeys, kuului Putoamispeikon kiroilu toisesta päästä, joka peittyi ivalliseen nauruun vähän ajan kuluttua.
- Arvaas kelle knalli napsahti....
- TUUT-TUUT-TUUT.... - DreamEvil
ATenomi kirjoitti:
Divarinorsu muuttaa Kotkaan
- Prkl, missähän mun uudet vihreävalkoiset sukat on jotka Hyppis mulla lahjotti, kun tulin tänne Kotkaan? Ei stna, taas joku on heittänyt pois mun vihreäsiniset paidatkin, nehän mä sain Eurokiimakeijulta viime vuonna kun olin kattomassa Zicon rypemistä €urokentillä. Hei, kuka vieny mun dödötkin? , kiroili Putoamispeikko ja oli juuri pakkaamassa tavaroitaan AT-Areenan varastossa. Hetken tongittuaan käteen sattui tyhjä viinipullo.
- (Kilinää)
- No, nyt se saa kyllä kunnolla tuntea nahoissaan, mitä tarkoittaa ”varaa mulle se sviitti ja äläkä kitsastele tarjoilun suhteen” lause! PRKL! Se oma hyväinen pikku p*sk***n*n, luuli pääsevän näin vähällä kun lähetti mulle pikana nuo kaksi laatikkoa Elyseetä!?! Luuliko se idiootti, että tuo on jotain hienoakin kuohuviiniä, kun siinä on niin hieno nimikin!?! Saihan näistä ihan hyvän krapulan ja päänsäryn, kun latasi eka ykkösellä naamaan Antilta tulleen Remyy-Marttiinin ja lanttasi nämä noihin Hyppikseltä tulleisiin Pöytäliima-pullojen kanssa. Stna, kun Hakiksessakaan ei ole vielä häppärit käynnissä, olis noilla pulloilla voinnu saada edes pari parantavaa, manasi Peikko ja jatkoi tavaroidensa pakkaamista.
- (Pauketta/räminää/narinaa)
Putoamispeikko sai kamansa kasaan noin puolen tunnin ja 50:n kirosanan saattelemana, koska buranatkin oli joku muu käynyt söymässä, niin peikko ei saanut parannettua oloaan millään lailla. Peikon suuremmoinen v*tutus alkoi painaa jo tämän otsahelmien tasolle ja peikon ainoa matkalaukkukin alkoi keljuilemaan vastaan, kun sen heiveröistä vetoketjua alettiin kiskoa kiinni. Liian täyteen ja epämääräisesti pakattu laukku repesi heti kohta kahtia kun sitä oltiin nostamassa pois pesukoneen päältä.
- No, voi hevon v*tun v*ttu!!! Eikö noi saksalaisetkaan osaa enää tehdä mitään muita kuin Aatun viimeisiä kostoja, kirosi peikko, huomasi nurkassa lojuvan pallokassin ja alkoi latomaan tavaroitaan siihen.
Sillä aikaa ulos saapui kotkalaisjoukkueen matkabussi ja siihen kytkettynä oleva eriskummallinen perävaunu. Kotkalaisten valmentaja Auge oli päättänyt laittaa pojat vielä aamutreeneihin ennen Manseen lähtemistä varten ja kuski oli saanut käskyn hakea heidät kentältä pois heti kun olivat käyneet ensin suihkussa. Kuljettaja parkkeerasi yhdistelmänsä ensin aivan pukuhuoneiden tuntumaan ja kävi kysymässä kenttähenkilökunnalta neuvoa, mihin hän saisi jättää tämän erikoisen perävaununsa.
Perävaunun ulkokuori oli kuin liikkuva ilmoitustaulu tai iso ulkomailla tullattu matkalaukku tai suuri eläintenkuljetusvaunu, jossa oli erillaisia ilmoituksia kupeessaan. Yhdessä ja ehkä näkyvimmistä lapuista luki isolla;
”Lennättäkää/viekää tämä sirkus/tivolivaunu Kot_aan Arto Tolsa-Are_nalle ja MAHDOLLISIMMAN PIAN! Lähetyksen lopullisen laskun voi lähettää osoitteeseen; H.Kamphman, Hopeaketunkatu 1, Oulu. Lähetetty 15.11.06”
- Päästiinpähän vihdoinkin tästä löpönsyöjästä eroon. 273 €uroa plus mmm...125..mmm... siis se tekee yhteensä 12 685 €uroa ja 74 senttiä. Näinköhän Hapella on enää varaa maksaa tätäkään laskua, mutisi ynnäilevä bussikuski ja repi vaunun irti läheisen hiekkakentän laidassa ja vei tämän jälkeen bussin takaisin pukukoppien eteen.
Tämä epämääräinen vaunu oli siis matkannut perämeren pohjukasta Kotkaan peräti puolitoista vuotta pitkin suomea ja nyt se oli päässyt lopulliseen määränpäähänsä. Tämä monien ylimääräisten kotiseutukierroksien jälkeen perille löytänyt vaunu oli seikkaillut monien eri Artojen, Tolsien, Areenoiden ja Kota-paikkojen välillä, koska Hapen laittama osoite oli virheellisesti ja puutteellisesti kirjoitettu. Ehkä sekin vain taisi tulla suurimmaksi osaksi siitä, että toinen K ja e oli kirjoitettu pakkausteipin päälle ja se oli kirjoitettu vesiliukoisella tussilla. Muut valkoiselle kartongille kirjoitetut tekstit olivat vielä säilyneet kuitenkin lukukelpoisina. Tämä vaunu oli matkallaan aiheuttanut monilla eri paikkakunnilla pelkoa ja vapinaa, varsinkin jos pelikentän perässä komeili suuren maailman tyyliin loppuliite; ”Areena”.
Nyt tämän eriskummallisen ja ison vaunun takaosasta pamahti maahan takaluukun yläpää. Sen ummehtunut ilma pullahti ulos sen pimeästä ja kosteasta sisätilasta. Kohta kopin sisältä kuului kauhean desibelien määrän nostattanut pörähdys, joka sai lähialueen maankin tärähtelemään. Tämän jälkeen sieltä alkoi kuulua suuria tärähtelyjä aikaan saavia askeleita, sillä aukon uumenista alkoi tulemaan ulos iso ja kärsäkäs otus.
Heikkoa olotilaansa sureva Putoamispeikko oli äsken saada sydän kohtauksen, kun kuuli perälaudan poutavan maahan seinän takana, sillä bussikuski oli tuonut perävaunun aivan peikon varastotilan seinän taakse. Samalla kun ilmoille pamahti kauhea pörähdys, luuli peikko se olevan hänen mahansa, joka oli reakoinut tärähtelyihin jälkijunassa, mutta itse asiassa se oli molempia yhtä aikaa, sillä peikko laski samalla pari varrellista housuunsa krapulaliisteriä. Nyt tuo peikon päätä halkovat askeleet alkoivat lähestyä varaston ulko-ovea ja peikko hyppäsi tuskissaan (lue: häpeissään) pyykkikoripinon taakse piiloon. Askeleet pysähtyivät oven taakse ja hetken hiljaisuuden jälkeen kuului kova koputus. Peikko laski päätänsä vain alemmaksi ja yritti olla liikkumatta, ettei paljastuisi olemalla piilosilla töpöhäntänä.
- PP? Paska Paikka? Siis mikä ihmeen PP? Onko tämä jokin Piilo-Pirtti vai mikä tämä on. Täällähän piti asua tai siis oleskella Putoamispeikko, mutta ainakaan toi ovi ei kyllä aukea, vaikka kuinka yrittää koputtaa...
Kohta kuului toinen kaamea tömähdys, kun ulko-ovi pamahti sisään olion pään tönäisyn voimasta ja samalla voimalla Putoamispeikko lensi ilmaan korien takaa.
- Putoamispeikko! Putoamispeikko perkeles! Olithan sä täällä kumminkin, ilahtui suuri olio katsellessaan ilmassa lentänyttä peikkoa.
- Di-Di-Divarinorsu??? Säkös siellä olitkin??? Mikäs sut tänne jo nyt lähetti? Eikös sun pitäis olla....
- Oulussa? Rovaniemellä? Torniossa? Jyskylässä? Pukinmäessä? Vuosaaressa? Vai missä, nyt tällä kertaa?
- Niin... siis... jossain.... siiis.. muualla ku....
- Täällä?
- Nii, jossain muualla kun täällä. Et viimeksi ollu Hapen kiusana Oulussa?
- Joo olin, mutta se pisti mut jo kauden 2006 jälkeen liikkeelle tännepäin ja mä pääsin nyt vasta perille.
- Siis 2006? Täh? Siis heti nousukarsintojen jälkeen vai ?
- Niimpä tuo teki. Olisin tullut aikaisemminkin ja suorempaa reittiä, mutta kesti yli vuoden kunnes yksi kuski kysy multa yhellä kusitauolla, että ”tieräksää mihin sä oisit oikeest menossa? Kun tosta osoitteesta ei mahra ottaa oikeen selevää”. Johon mä heti vastasin, että tänne Kotkaanhan mut on passitettu menevän. Niin johan rupes lyyti kirjoittamaan ja tulin suoraan Pohjolan liikenteen perseessä tänne Turuust. Oisko sulla muuten jotain syötävvää? Mua hiukois vähän tämä matkailu jo, sanoi Divarinorsu ja alkoi etsimään ruuan tähteitä läheisestä roskiksesta.
Samanaikaisesti punastunut Putoamispeikko aikoi vähin äänin poistua pois näköpiiristä vaihtamaan housuja vessaan, kun Norsu huomasi Peikon töpöhännän.
- Jumalauta Peikko, mikä sulla tuolla hännän alla noin pullotta? Onko noin pahasti puhjennut peräpukamat vai ootsä paskantanut...
- Housuus? Joo kyllä olen. Hitto kun tuli tässä pari päivää ryypättyä oikein olan takaa ja jaja..., yritti peikko häpeissään selitellä, mutta Norsu tajusikin nopeasti ilmassa leijuvasta hajusta.
- Housuus!?! (VALTAVAA HEKOTUSTA ja TÖRÄHTELYÄ) Housuus, iso mies!?! (JA TAAS) Älä edes yritä selittää. En mä sua uskois kumminkaan, naureskeli maassa kieriskelevä Norsu ja oli itsekin lähellä ettei laskisi monsuunia omiin housuisinsa.
Tällä välin Putoamispeikko oli löytänyt itselleen puhtaat housut ja käynyt siistimässä itseään takavessan kaivokylmän veden alla, koska kentänhoitajat olivat taas laittaneet kentän lämmityksen päälle hallan vaaran takia, niin varaston, vessojen ja kahvion vesipisteistä, eikä myöskään pukukoppien suihkuista tullut lämmintä vettä. Tämän epäkohdan huomasi niin peikko kuin pukukopissa olevat pelaajatkin, jotka pitivät mekkalaa hiekkakentän toisella puolella. Samassa Putoamispeikko tajusi mikä päivä olisi ja huomasi että äskeisten housujen takataskussa ollut matkalippu oli tuhoutunut niin epämääräiseksi ettei sitä voisi enää käyttää.
- Voi v*ttu, mun lippu! Ja taas mä onnistuin tässäkin asiassa. Millä mä nyt pääsen Manseen Zicoa kiusaamaan, kun mulla ei ole edes rahaakaan!?! Manasi peikko ja katseli surullisesti pehmeää paperimössöä.
- Älä nyt peikkonen noin pahalla sitä ota. Hellitä nyt vähän. Onhan tossa pihalla ihan hyvä vaihtoehto ja se varmasti samaan aikaan Mansessa kuin sääkin, lohdutteli norsu ja katseli ulos ikkunasta.
- Siis toi sun asuntovaunus vai? Osaakse muka lentääkin, ihmetteli ikkunaan tullut peikko.
- Eikun toi bussi, siis nisse, siis dösä! Naijjaatsä?
- No, en!
- Siis et vai? Ootsä ihan pösilö? Siis toi bussihan on menossa just sinne Manseen ja sä tarvit kyytiä, mutta sulla ei oo varaa maksaa siitä mitään, eikö?
- Siis pidä SÄ DUMBO kärsääs soikeemmalla, ennen ku alat mulle aukkoon! Mitähän mä ilman rahaa tolla bussilla sitten teen, kun en pysty sitä kumminkaan maksamaan?
- Menet pummilla!
- Pummilla? Siis miten? Jos saan näin herra Kärsä-viisaalta kysyä?
- Siis lukeminen kannattaa aina, DORKA! Menet tuolla tavaratilassa muiden kassien seassa. Tossa nurkassahan näyttäisi olevan yksi lätkäkassi johon sä ja noi sun kamaskin mahtuisivat ihan hyvin. Mä voin heittää sitten sut tohon kyytiin ja käydä hyvästelemässä ton mukavan kuskin samalla. Ton kanssa mä reissasin melkein kuukauden aikanaan.
- Siis mä tonne kassiin ja tonne pieneen, tunkkaseen, hapettomaan ja pimeään KASSIIN, saati tonne TAVARATILAAN??? V*TTU, ootsä hullu??? Zico saa maksaa mulle vaikka helikopterin hakemaan, josse meinaa säilyä jumbo-ottelusta hengissä! Ja MÄHÄN en mihinkään kassilla ala matkustaa bussissa, PRKL!
- No, kyllähän toi nyt ton mun pienen yksiöni voittaa mennen tullen, koska siellä tavaratilassakin on parempi ilmastointi kuin tossa peräkärryssä. Sitä paitsi mäkin matkustin pienenä dumbona paljon pummilla eri tavaratiloissa. Kokeilisit nyt säkin, koska noi mun uudet aamiaiset on jo kohta lähdössä. Sä jäät muuten ihan kohta kyydistä.
- EN! .... EN!....... En.....No, v*ttu EN!!!
- PAM!
--------------
Putoamispeikko herää pimeässä ja ahtaassa paikassa. Peikolla on vielä kauhean kuhmun lisäksi kolottava päänsärky krapulan jäljiltä. Pikku hiljaa peikko tajusi missä oli ja alkoi manaamaan Divarinorsua alimpaan helvettiin, koska tajusi norsun lyöneen hänet tajuttomaksi ja surjonneen hänet kassissa bussin tavaratilaan. Äärimmäisen v*tutuksen kunniaksi peikko kaivoi rintataskustaan puhelimensä ja panoi muistin varaisesti pikanäppäintä numero 6:
- Krmm... Hjelmillä Zico puhelimessa.
- Minä täällä moro! Mitäs sinne jumbo-finaalin toiselle puolelle kuuluu?
- PUTOAMISPEIKKO!?! Ei kai? Et kai sä vaan oo tulossa tännepäin tänään Peikko?
- Tota, kuules ZICO!!! ARVAAS MITÄ... (seuraa puoli sivua erittäin painokelvotonta tekstiä, joka olisi täydellistä K-18 kamaa, joten jätämme tämän kohdan painamatta perheen pienempien harmiksi)
- Kai sä muistit sen Ilveksen sviitin sentään, kysyi Peikko hieman rauhoituttuaan ja yritti kerätä itseään.
- Ööö tota. En.
- Siis et VAI? Jaahas, arvaas mikä mulla on kädessä nyt?
- E-En tiedä?
- Tää on mun onnen kolikko ja ehkä sun epäonnen kolikko. Se kertoo mulle kummalla puolella mä olen tänä iltana. Haluaisitko SIE tietää jo kumman puolelle mä kallistuisin tänään?
- No-no-no jjoo-o tietenkin, änkytti Zico toisessa päässä.
- Niin varmaankin sä haluaisit tietää, mutta kysyppäs ensin multa kiltisti minulta, niin saatampa kertoa sen sinulle. Samalla kun heitän tän kolikon ilmaan.
- Kiltti Putoamispeikko, olethan minun puolella tänään, olethan peikko pliiis, rukoili Zico hikisenä puhelimeensa.
- Kummanhan ottaisin tänään? Kruunan vai klaavan, arvuutteli peikko ja heitti kolikon katon kautta takaisin lattialle.
- PRKL! Stnan katto ja tämä *kelin pimeys, kuului Putoamispeikon kiroilu toisesta päästä, joka peittyi ivalliseen nauruun vähän ajan kuluttua.
- Arvaas kelle knalli napsahti....
- TUUT-TUUT-TUUT....No, ei noikaan niin huonoja ollut, vaikka vähän pidemmän puoleinen onkin vai oliko noi tosiaan jotain osia jostain isommasta kokonaisuudesta?
Tuossahan oli ilmiselvästi sen verran hyvää ironiaa jalkapallopiirejä kohtaan, että olin itsekin vanhana kannattajana laskea alleni moneen kertaan.
=)=)=)=)=)=)
Saisko muiltakin lisää tälläisiä kirjoituksia??? - ATenomi
DreamEvil kirjoitti:
No, ei noikaan niin huonoja ollut, vaikka vähän pidemmän puoleinen onkin vai oliko noi tosiaan jotain osia jostain isommasta kokonaisuudesta?
Tuossahan oli ilmiselvästi sen verran hyvää ironiaa jalkapallopiirejä kohtaan, että olin itsekin vanhana kannattajana laskea alleni moneen kertaan.
=)=)=)=)=)=)
Saisko muiltakin lisää tälläisiä kirjoituksia???Nämä olivat mun kirjoittamani pätkät, jotka olivat mukana meidän kirjoittamassa viestiketjussa:
http://futisforum2.org/index.php?topic=1234.0
Tähän viestiketjuun on ollut vuosien aikana(alk.2006) monia eri kirjoittajia, jotka ovat jatkaneet tarinaa omilla kirjoitustyyliensä ja tapojensa mukaisesti.
Tämä kertomus on jo nykyään aika lähellä ajanjaksollisesti tätä päivää ja sekin lähentelee kovasti paikallistakin jalkapallo kansaa... - Vartti Mainio
ATenomi kirjoitti:
Nämä olivat mun kirjoittamani pätkät, jotka olivat mukana meidän kirjoittamassa viestiketjussa:
http://futisforum2.org/index.php?topic=1234.0
Tähän viestiketjuun on ollut vuosien aikana(alk.2006) monia eri kirjoittajia, jotka ovat jatkaneet tarinaa omilla kirjoitustyyliensä ja tapojensa mukaisesti.
Tämä kertomus on jo nykyään aika lähellä ajanjaksollisesti tätä päivää ja sekin lähentelee kovasti paikallistakin jalkapallo kansaa...Muuten on ollut ihan hyvä toi teijän kirjoitus, mutta eniten häiritsee noi välikomentit. Muuten on saanut ihan uutta näkökulmaa noi suomi-potkupallon seuraamiseen. Jatkakaa vaan samaan malliin, sillä huomaa että teilläkin on itseironiaa kirjoitella tollasia juttuja!
- Uninen Untamo
30.3.1998 Maanantai (viikko 14)
Ei mitään muistikuvia
31.3 Tiistai
Patjastani päätellen en ollut ainakaan kahteen vuorokauteen herännyt käymään edes vessassa. Oli kummallinen, lievästi sanottuna epätodellinen olo. Vedin kaikki pillerit vessasta alas, oksetti ja itketti. Itkin ja oksensin, se helpotti. Kävin kysymässä naapurilta mikä päivä tänään on. Naapurini kertoi, että viimeinen päivä. Hävetti kysyä, että minkähän kuun, mutta hän suostui kertomaan. Äkkiä tajusin, että tänään minulla on syntymäpäivä, jonka kerroin naapurilleni. Hän halasi minua ja kysyi paljonko täytin. En kehdannut kysyä, mikä vuosi on, joten valehtelin että 31 vuotta. Naapurini sanoi, että sitä on vaikea uskoa. Otin sen kohteliaisuutena. Naapurini äijällä on mopo, jota pyysin lainaksi Alkossa käyntiä varten. Koska oli synttärini, äijä lainasi pappa-tunturiaan. Naapurin äijällä on varmaan 65:n numeron pää. Se valittaa aina kun sen niskat on niin kipeänä. Jos mun pitäisi keikuttaa sen kokoista melonia soppatorven nokassa, niin olisi varmaan koko ruoto lantiosta asti puutuneena. Pistin neljä pipoa päällekkäin päähän ja silti äijän kypärä hölskyi päässäni kun lähdin mopolla Alkoon. Koska äijä ei maininnut mitään vaihteista, niin oletin mopon olevan automaattivaihteinen, koska se kulki vaihdetta vaihtamatta melkein kuuttakymppiä. Ostin kuusi eurokossua, jotka latasin mopon sarviin. Mopon moottori kävi kumman kuumana, koska toinen lahkeeni oli palanut mustaksi. Päätin oikaista pientaloalueen halki. Otteeni kaasukahvasta jotenkin luiskahti, jolloin moposta yllättäen löytyi toinenkin vaihde! Naapurin äijä on entinen automekaanikko ja nyt tajusin mitä se oli näprännyt siellä kellarissa. Se kaheli oli virittänyt mopoa, joka kakkosella kulki varmaan sataakahtakymppiä. Ylitin yhden risteyksen vaikka mulle paloi punainen. En törmännyt vielä mihinkään. Kun lähestyin hana pohjassa kaksi metriä korkea tuuheaa orapihlaja-aitaa, mua pelotti. Samassa tajusin että se läskipää käytti avokypärää. Aidan läpi sujahtaminen ei sattunut oikeastaan yhtään. Vasta omakotitalon pihalla olevassa tyhjässä uima-altaassa alkoi koskea aivan vitusti joka paikkaan. Aloin juoda jo bensalle haisevassa uima-altaassa viimassa kylmentynyttä kossua. Huomasin, että ainut paikka mihin ei koskenut oli juuri kurkku, sisäpuolelta. Nyt koski kurkkuunkin, kun jääkylmä kossu poltti hetulaa. Jätin naapurin äijän ohjuksen altaaseen ja lähdin kämpille. Kävin ensin ostamassa neljä pakettia laastaria lähikaupasta. Siellä ei ollut muuta kuin Lion King -laastareita. Himassa käytin kaikki laastarit. Turpani näytti oudolta, koska ainoa paikka jossa ei näkynyt pieniä leijonia olivat silmämunat. Join kahdesta kossupullosta yhtä aikaa. Kipu alkoi hellittää. Päätin, että huomenna selvitän mikä vuosi nyt on ja palautan naapurini kypärän. Jos jaksan, käyn vielä kyttiksellä tekemässä rikosilmoituksen naapuriani vastaan.
1.4 Keskiviikko
Päivällä olisi tullut hirveä kanuuna, ellen olisi alkanut juoda viimeistä kossua jo kello 6.00 aamulla. Tänään on nähtävästi joku sekopäittenpäivä, koska frendini soitti ja kertoi itkuisella äänellä, että se oli ollut sukukokouksessa. Koko suku oli pakkautunut juhlien jälkeen samaa bussiin, mutta frendini oli jäänyt vielä siivoamaan paikkoja. Sille oli kuulemma soitettu puolen tunnin kuluttua kännykkään, että se bussi oli joutunut onnettomuuteen. Turkkilainen matkustajakone oli syöksynyt suoraan bussiin ja koko suku oli kuollut. Sitten se selitti, että kaikki ne kymmenet omakotitalot ja miljoonat, jotka mun frendi nyt perii ei tule koskaan korvaamaan niitä ihmisiä. Sitten se oli vähän aikaa hiljaa ja alkoi laulaa, "aprillia, aprillia, syö silliä ja juo kuravettä päälle". Panin luurin alas ja menin ensimmäisen kerran oksentamaan. Puhelin soi taas, otin töpselin irti ja päätin vastata vasta huomenna.
2.4 Torstai
Koska puhelin ei ollut seinässä, en herännyt puhelimen soimiseen vaan mielipuoliseen ovikellon rimputtamiseen. Katsoin ovisilmästä oliko oven takana joku, koska joskus kankkusessa kuulin harhoja. Ovisilmästä näkyi frendini pöhöttynyt ja sänkinen lärvi, joten päästin Kristianin sisään. Ovisilmä on käsitykseni mukaan kuperaa lasia, jonka pitäisi pyöristää ihmisen kasvot. Päätin soittaa huoltoyhtiöön ja pyytää tarkistamaan, että oliko ovisilmäni väärin asennettu, koska Kristianin lärvi oli luonnossa vieläkin pöhöttyneempi kuin ovisilmästä katsottuna. Aloimme vetää Kristianin tuomaa pontikkaa. Vähän aikaa kurlattuamme Kristian kysyi, että haluanko nähdä kuinka hän sammuu? Vastasin, että mikäs siinä. Kristian heitti kaksi jotain helvetin vahvaa särkylääkettä naamariin ja sammui kymmenen minuutin kuluttua. Jäin yksin hölmönä dokaamaan. Ei ollut mitään tekemistä, joten päätin hyvittää frendin pontikat ja ajaa sen ruokottoman sängen pois. Hain kylppäristä partavaahtoa ja partakoneen. Olin jo aika jurrissa koska parranajon jälkeen en löytänyt frendini kulmakarvoja mistään. Ajattelin, että näin varmaan harhoja, joten kipusin parvelle koisaamaan.
3.4 Perjantai
Heräsin säikähtämällä, jota vihaan ehkä eniten koko maailmassa. Kylppäristä kuului hysteerinen huuto, johon oli sekoitettu mukaan itkua. Kapusin alas parvelta ja menin katsomaan mikä oli hätänä. Kristian katsoi lärviään noin sentin päästä peilistä. Se alkoi väittää mulle, että sillä on syöpä. Jäin monttu auki ihmettelemään moista paljastusta. Sitten se alkoi selittää, kuinka se oli alkanut kuukausi sitten kasvattaa partaa. Nyt olivat parran lisäksi hävinneet myös kulmakarvat ja toisen silmän silmäripset. Tilalle oli tullut pieniä haavoja, mm. nenän pää oli kuin ristipäänakki miniatyyrikoossa. Kristian hoki, "mulle on tullut syöpä, mulle on tullut syöpä". Kysyin, että onko ne pillerit joita se brenkun kanssa napsii sytostaatteja tai jotain muuta solumyrkkyä? Se väitti niiden olevan keskushermostoon vaikuttavia särkylääkkeitä. Todistin Kristianille, ettei sillä ollut syöpää. Nappasin yht'äkkiä kaksin käsin sen tukasta kiinni ja aloin repiä ja kieputtaa hulluna nuppia ympäri kylppäriä. En tiedä, että onko Kristianilla tasapainoelimessä vikaa vai oliko se vaan fyysisesti niin heikossa kunnossa, mutta se pyörtyi kesken esityksen. Kun Kristian virkosi, niin näytin sille käsiäni ettei yhtään hiustuppoa ollut irronnut. Lähtiessään Kristian pyysi lainaksi pitkää pipoa. Se veti sen niin alas päähänsä, ettei sen alta näkynyt kuin vähän veristä nenänpäätä. Mulla alkoi hirveä jysäri. Onneksi Kristian jätti yhden pillerin kylppäriin. Ehkä se vähän helpottaa.
4.4 Lauantai
Ei mitään muistikuvia
5.4 Sunnuntai
Ei mitään muistikuvia- DreamEvil
Siis ihan hermottoman hyviä pätkiä ollut tänään täällä!=)
Taisin itsekin löytää tuon netti-kirjan, joten pääsen itsekin lukemaan sieltä pitkän matkan eteenpäin tuota teosta. Toivottavasti myös noista jatko-osista on olemassa joitain "ennakko-pätkiä" luettavissa. =)
- delirium man
toi kirja pilaa kaikkien kunnon juoppojen maineen. kirjailija ei tiedä todellisuudesta mitään!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Yritän tänään laittaa taajuudet kohdilleen
Jotta törmätään kirjaimellisesti. Ei tätä kestä enää perttikään. Olet rakas ❤️662298Onko kaivattusi
kyltymätön nainen, pystyisitkö olemaan hänelle loputon mies, vai meneekö toisinpäin.381893Viulu vaiennut
Eikö pisnikset suju ? Vai miksi pahin yrittäjä vouhka on "kadonnu" maan alle. 🤣281602Vanhuksen varpaankynsien leikkaus 89 euroa...
Huh huh.......Parturikäynti olisi varmasti ollut 250 euroa? Kallis on suomi nykyään.1711560Anne Kukkohovi. Myy likaisia alushousujaan.
Kuka ihme ostaa jonkun naisen likaisia alushousuja, menee lujaa kyllä tälläkin housujen myyjällä.911350Nainen, sellaista tässä ajattelin
Minulla on olo, että täällä on edelleen joku, jolla on jotain käsiteltävää. Hän ei ole päässyt lähtemään vielä vaan jost1841214Kauanko skuutteja on siedettävä? Ei tietoa liikennesäännöistä, ajellaan miten sattuu ja missä vain.
Kauanko on kestettävä sähköpotkulautojen terrorismismia? Niillä ajelevat eivät tiedä, tai jos tietävätkin, niin eivät vä1151151Kyllä tekee kipeää
Luopua kaikesta mitä on elämässä saavuttanut😞 ei vaan ole enää yhtäkään hiljaista vuorokautta🤬241130En mä tiedä mitä tapahtuu
siis tykkäisitköhän musta oikeasti. Ehkä oot pelannu liikaa rahapelejä, ehkä rakastat tyhjiä arpoja.9952- 77949