Vanhemmuus
Vanhemmuuden roolit
Kaikki vanhemmat todennäköisesti kyselevät itseltään: ”Olenko tarpeeksi hyvä lapselleni?” Vanhemmuus ei ole yksinkertaista. Nykyistä aikaa ja elämää kuvastaa monenlainen ja nopea muutos. Myös vanhemmuus ja kasvatus on muuttuvaa ja murroksessa.
Vanhemmuuden roolikartta
Vanhemmuuden roolikartta jäsentää vanhemmuuden sisältöä. Siinä vanhemmuuden rooleiksi on määritelty huoltaja, rakkauden antaja, elämän opettaja, ihmissuhdeosaaja ja rajojen asettaja. Lapsi tarvitsee eri ikäkausina erilaista vanhemmuutta. Kaikkiin vanhemmuuden rooleihin tarvitaan herkkyyttä ymmärtää lapsen tarpeita ja hänen kehitystasoaan.
Vanhemmaksi kasvetaan
Vanhemmuus on elämän pituinen rooli. Jokainen uusi vanhempi saa eväät tähän rooliinsa omilta vanhemmiltaan, lapsuudestaan ja kasvuympäristöstään. Vanhemmuus syntyy oman lapsen kautta ja vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Moninaiset vaiheet lapsen kehittymisessä opettavat äitiä ja isää vanhemmuuden tiellä. Jokainen lapsen ikävaihe mutta myös jokainen lapsi on erilainen.
Lapsen odotus
Vanhemman rooli huoltajana ja rakkauden antajana
Äitiys syntyy raskauden aikana tunnetasolla, osittain tiedostamattomastikin. Äiti saattaa yllättyä omasta herkkyydestään itkeä, loukkaantua ja kiukustua sekä avuttomuuden ja neuvottomuuden tunteistaan. Näiden tunteiden avulla äiti voi vauvan syntymän jälkeen samaistua vauvan tunteisiin.
Äidin roolia tuleva äiti saattaa etsiä omista lapsuuden äitikokemuksistaan.
Varhaisen vuorovaikutuksen aika (0 – 2 vuotta)
Vanhemman rooli huoltajana
Lapsi ei selviä hengissä ilman huoltajaa. Hän tarvitsee aikuista ruokkimaan, puhtauden ylläpitoon, levon turvaamiseen, vaatettamiseen ja sairauksien hoitamiseen. Huolenpitoon liittyvät rutiinit antavat säännöllisyyttä ja turvallisuudentunnetta pienokaiselle.
Vanhemman rooli rakkauden antajana
Vanhemmat voivat olla lapsen synnyttyä aluksi hämmentyneitä ja pettyneitäkin. Suuri rakkauden tunne ei ehkä heti valtaa heitä. Tunne vahvistuu vanhemman tutustuessa lapseensa. Lapsen hoitaminen ja sylissä pitäminen ovat rakkauden välittämistä lapselle.
Vanhemman rooli ihmissuhdeosaajana
Vastasyntyneen kaikki aistit ovat jo kehittyneet. Hän kykenee tunnistamaan ihmiskasvot ja on valmis jo vastasyntyneenä vuorovaikutukseen. Lapsen identiteetin perusta luodaan lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa.
Leikki-ikä (2 – 6 vuotta)
Vanhemman rooli rajojen asettajana
Leikki-ikäinen lapsi löytää oman tahtonsa ja koettelee rajojaan. Uhmakohtaus kertoo, että lapsen ja aikuisen tahdot ovat erilaiset. Lapsi oppii omat rajansa perheen arkielämässä, kun vanhempien käyttäytyminen rajojen asettajana on johdonmukaista. Rajat luovat lapselle turvallisuutta. Lapsi tuntee olevansa hyväksytty, myös turhautumisten ja pettymysten hetkinä.
Vanhemman rooli ihmissuhdeosaajana ja elämän opettajana
Leikki-ikäinen kyselee ja kuulostelee aikuisen suhdetta asioihin. Sen kautta hän muodostaa oman käsityksensä ympäristöstään ja maailmasta. Lapsen maailma laajenee uusien kaverisuhteiden kautta mm päivähoidossa.
Malli lapsen sosiaalistumiseen tulee vanhemmilta ja muilta aikuisilta. Lapsi havainnoi, miten hänelle läheiset aikuiset suhtautuvat häneen ja toisiin ihmisiin.
Koululainen ala-asteiässä (6 – 11 vuotta)
Vanhemman rooli elämän opettajana ja rajojen asettajana
Kouluiässä lapsen kehityksessä korostuu tiedon ja taitojen oppiminen, sosiaalisen kanssakäymisen kehittyminen ja minäkuvan hahmottaminen. Leikki jää vähemmälle, oppiminen tulee tilalle. Koululaiseksi tuleminen on tärkeä tapahtuma. Lapsi liittyy jäseneksi suurempaan yhteisöön.
Lapsi löytää kouluiässä oman ajatusmaailmansa erillisenä muiden ajatusmaailmasta. Hän ymmärtää myös, että muut tarkastelevat asioita eri näkökulmista.
Lapsen käsitys hyvästä ja pahasta sisäistyy vähitellen, kun hänen kanssaan pohditaan asioita ja neuvotaan väärän ja oikean ero.
Vanhemman rooli huoltajana
Vanhempi kouluikäinen voi kuvitella olevansa tarpeeksi iso päättämään asioistaan. Lapsi ei osaa vielä arvioida esimerkiksi tarvitsemaansa unen määrää.
Rajat ovat tarpeen, mutta ne vaativat järkeviä perusteluja. Asioista voidaan keskustella ja sopia, mutta viime kädessä vanhemmalla on rajojen asettajan tehtävä.
Nuoruusiässä (11 – 15 vuotta)
Vanhemman rooli huoltajana
Nuori kokee liiallisen huoltamisen tungettelevana ja näyttelee itsenäistä. Toisaalta nuori kaipaa huoltajaa voidakseen rauhassa jatkaa kasvamistaan. Huoltajan osa onkin olla läsnä.
Vanhemman rooli rakkauden antajana
Rakkauden antajan rooli murrosikäisen kanssa on juttelua, osallistumista väittelyihin ja läsnäoloa sekä käytettävissä olemista.
Rakkauden antajaa nuori tarvitsee varsinkin silloin, kun nuoruuden kokeiluissa tulee tehtyä tyhmyyksiä. Nuorelle on tärkeää huomata, että vanhemmat pysyvät rinnalla vaikeuksissakin.
Vanhemman rooli elämän opettajana
Nuori tarvitsee opastusta biologisen myllerryksen aikana seksuaalisuuteen liittyvän tiedon saamiseen. Aihetta on kuitenkin lähestyttävä hienotunteisesti.
Nuori pohtii mielessään erilaisia ihmissuhteisiin liittyviä asioita, maailman ilmiöitä ja arvoja. Oman elämänkokemuksensa voi antaa nuoren käyttöön keskustelemalla asioista vilpittömässä ja avoimessa hengessä.
Vanhemman rooli ihmissuhdeosaajana
Nuoret oppivat ihmissuhdemallin siitä, miten heidän vanhempansa erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa käyttäytyvät. Mallin oppiminen tapahtuu osin tiedostamattomasti.
Nuoren kanssa eläminen antaa vanhemmalle mahdollisuuden omien arvojensa tarkasteluun. Aikuinen voi pyrkiä elämään niiden hyveiden mukaisesti, joita arvostaa.
Vanhemman rooli rajojen asettajana
Nuori etsii identiteettiään kapinoimalla aikuisen auktoriteettia, arvoja ja asenteita vastaan. Selkeät vanhemman ja nuoren roolit antavat tilaa kasvaa. Rajat asettava vanhempi on turvallinen, ja häntä vastaan uskaltaa kapinoida. Nuoren kanssa täytyy kuitenkin voida keskustella ja sopia rajoista, jotta ne tuntuisivat tarkoituksenmukaisilta, eivätkä pelkältä simputukselta.
Itsenäistyvä nuori (15 –18 vuotta)
Vanhemman rooli rajojen asettajana
Nuori tarvitsee edelleen rajojen asettajaa. Rooli siirtyy osaksi nuorta itseään. Kiistoja syntyy, kun nuori yrittää irtiottoa vanhemmista.
Kodin säännöt eivät ehkä nuorta kiinnosta, mutta aikuisen kannattaa pitää kiinni niiden noudattamisesta. Vastuu kodin tehtävistä ja säännöistä opettaa nuorta huolehtimaan itsestään tulevaisuudessa.
Konflikteja syntyy esimerkiksi, jos ystäväpiirin mielipiteet ohjaavat tärkeitä elämän valintoja. Nuori ei vielä täysin ymmärrä itsenäisen elämän vaatimuksia.
Nuori tarvitsee vanhemmissaan harjoitusvastustajan oppiakseen ristiriitatilanteiden ratkaisua. Tähän parhaan mallin antaa kärsivällinen vanhempi, joka on valmis kuuntelemaan purkauksia - ei kuitenkaan loukkaavia sellaisia - ja pystyy hyvässä hengessä esittämään oman kantansa asioihin.
Vanhemman rooli huoltajana
Aikuisen läsnäoloa ja välittämistä tarvitaan edelleenkin. Rooli muuttuu ohjaavaksi ja tukevaksi. Tyhjään kotiin ei ole mukava tulla, ja vaikka pärjääkin itse, ei ole kiva huolehtia aivan kaikesta.
Vanhemman rooli rakkauden antajana
Nuori kaipaa edelleen huomiota ja hyväksyntää. Hän myös harjoittelee omaa rooliaan rakkauden antajana ja esimerkiksi seurustelun päättyessä lohduttajan tarve on suuri.
Myönteinen palaute rakentaa nuoren minäkuvaa. Itsetunnolle tekee hyvää, kun hyväksytään epäonnistumistenkin jälkeen.
Vanhemman rooli elämän opettajana
Nuori tarvitsee opastusta käytännön elämän asioihin, mm. kuinka opiskelupaikan hakukaavakkeita täytetään, kuinka opintotukea haetaan ja kuinka rahaa käytetään järkevästi.
Elämän opetusta tarvitaan, jotta nuori ei tekisi tulevaisuuttaan hankaloittavia valintoja tai tekoja. Nuorelle on kuitenkin tärkeää, että hänet hyväksytään valinnoistaan huolimatta.
Vanhemman rooli ihmissuhdeosaajana
Vanhempaa tarvitaan keskustelijana ja kuuntelijana. Vapaalle tunteiden ilmaisemiselle tarvitaan tilaa ja tukea. Nuori tarvitsee kuulluksi tulemisen kokemusta.
Vanhemman tukea ja kokemusta nuori tarvitsee esimerkiksi, kun hän tekee suuria päätöksiä, kun hän tutustuu työelämään ja työyhteisöihin ja kun hän solmii ihmissuhteita.
Palaute ja rohkaisu vahvistavat identiteettiä ja itsenäisyyttä. Kotoa saatu inhimillisen vanhemman malli jatkaa elämää nuoressa itsessään.
Vanhemmuuden roolikartta on tarkoitettu hoito- ja kasvatusalan ammattilaisten ja vanhempainryhmien työvälineeksi. Se on kehitetty Varsinais-Suomen lastensuojelukuntayhtymän työntekijöiden ja LASSO – lastensuojelun laatuprojektin kanssa vuonna 2000. Vanhemmuuden roolikartta – Syvennä ja sovella –kirjaa voi tilata Suomen Kuntaliitosta, p. (09) 7711, faksi (09) 7712291. Vanhemmuuden roolikartta -luentoa voi tiedustella oman kunnan sosiaalivirastosta.
Kirjoittaja: Arja Krank / Acamedia ok
Lähde: Vanhemmuuden roolikartta – Syvennä ja sovella: Toim. Mari Rautiainen. Kuntaliitto, Helsinki 2001.
Vanhemmuuden roolit
Kaikki vanhemmat todennäköisesti kyselevät itseltään: ”Olenko tarpeeksi hyvä lapselleni?” Vanhemmuus ei ole yksinkertaista. Nykyistä aikaa ja elämää kuvastaa monenlainen ja nopea muutos. Myös vanhemmuus ja kasvatus on muuttuvaa ja murroksessa.
Vanhemmuuden roolikartta
Vanhemmuuden roolikartta jäsentää vanhemmuuden sisältöä. Siinä vanhemmuuden rooleiksi on määritelty huoltaja, rakkauden antaja, elämän opettaja, ihmissuhdeosaaja ja rajojen asettaja. Lapsi tarvitsee eri ikäkausina erilaista vanhemmuutta. Kaikkiin vanhemmuuden rooleihin tarvitaan herkkyyttä ymmärtää lapsen tarpeita ja hänen kehitystasoaan.
Vanhemmaksi kasvetaan
Vanhemmuus on elämän pituinen rooli. Jokainen uusi vanhempi saa eväät tähän rooliinsa omilta vanhemmiltaan, lapsuudestaan ja kasvuympäristöstään. Vanhemmuus syntyy oman lapsen kautta ja vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Moninaiset vaiheet lapsen kehittymisessä opettavat äitiä ja isää vanhemmuuden tiellä. Jokainen lapsen ikävaihe mutta myös jokainen lapsi on erilainen.
Lapsen odotus
Vanhemman rooli huoltajana ja rakkauden antajana
Äitiys syntyy raskauden aikana tunnetasolla, osittain tiedostamattomastikin. Äiti saattaa yllättyä omasta herkkyydestään itkeä, loukkaantua ja kiukustua sekä avuttomuuden ja neuvottomuuden tunteistaan. Näiden tunteiden avulla äiti voi vauvan syntymän jälkeen samaistua vauvan tunteisiin.
Äidin roolia tuleva äiti saattaa etsiä omista lapsuuden äitikokemuksistaan.
Varhaisen vuorovaikutuksen aika (0 – 2 vuotta)
Vanhemman rooli huoltajana
Lapsi ei selviä hengissä ilman huoltajaa. Hän tarvitsee aikuista ruokkimaan, puhtauden ylläpitoon, levon turvaamiseen, vaatettamiseen ja sairauksien hoitamiseen. Huolenpitoon liittyvät rutiinit antavat säännöllisyyttä ja turvallisuudentunnetta pienokaiselle.
Vanhemman rooli rakkauden antajana
Vanhemmat voivat olla lapsen synnyttyä aluksi hämmentyneitä ja pettyneitäkin. Suuri rakkauden tunne ei ehkä heti valtaa heitä. Tunne vahvistuu vanhemman tutustuessa lapseensa. Lapsen hoitaminen ja sylissä pitäminen ovat rakkauden välittämistä lapselle.
Vanhemman rooli ihmissuhdeosaajana
Vastasyntyneen kaikki aistit ovat jo kehittyneet. Hän kykenee tunnistamaan ihmiskasvot ja on valmis jo vastasyntyneenä vuorovaikutukseen. Lapsen identiteetin perusta luodaan lapsen ja vanhemman välisessä vuorovaikutuksessa.
Leikki-ikä (2 – 6 vuotta)
Vanhemman rooli rajojen asettajana
Leikki-ikäinen lapsi löytää oman tahtonsa ja koettelee rajojaan. Uhmakohtaus kertoo, että lapsen ja aikuisen tahdot ovat erilaiset. Lapsi oppii omat rajansa perheen arkielämässä, kun vanhempien käyttäytyminen rajojen asettajana on johdonmukaista. Rajat luovat lapselle turvallisuutta. Lapsi tuntee olevansa hyväksytty, myös turhautumisten ja pettymysten hetkinä.
Vanhemman rooli ihmissuhdeosaajana ja elämän opettajana
Leikki-ikäinen kyselee ja kuulostelee aikuisen suhdetta asioihin. Sen kautta hän muodostaa oman käsityksensä ympäristöstään ja maailmasta. Lapsen maailma laajenee uusien kaverisuhteiden kautta mm päivähoidossa.
Malli lapsen sosiaalistumiseen tulee vanhemmilta ja muilta aikuisilta. Lapsi havainnoi, miten hänelle läheiset aikuiset suhtautuvat häneen ja toisiin ihmisiin.
Koululainen ala-asteiässä (6 – 11 vuotta)
Vanhemman rooli elämän opettajana ja rajojen asettajana
Kouluiässä lapsen kehityksessä korostuu tiedon ja taitojen oppiminen, sosiaalisen kanssakäymisen kehittyminen ja minäkuvan hahmottaminen. Leikki jää vähemmälle, oppiminen tulee tilalle. Koululaiseksi tuleminen on tärkeä tapahtuma. Lapsi liittyy jäseneksi suurempaan yhteisöön.
Lapsi löytää kouluiässä oman ajatusmaailmansa erillisenä muiden ajatusmaailmasta. Hän ymmärtää myös, että muut tarkastelevat asioita eri näkökulmista.
Lapsen käsitys hyvästä ja pahasta sisäistyy vähitellen, kun hänen kanssaan pohditaan asioita ja neuvotaan väärän ja oikean ero.
Vanhemman rooli huoltajana
Vanhempi kouluikäinen voi kuvitella olevansa tarpeeksi iso päättämään asioistaan. Lapsi ei osaa vielä arvioida esimerkiksi tarvitsemaansa unen määrää.
Rajat ovat tarpeen, mutta ne vaativat järkeviä perusteluja. Asioista voidaan keskustella ja sopia, mutta viime kädessä vanhemmalla on rajojen asettajan tehtävä.
Nuoruusiässä (11 – 15 vuotta)
Vanhemman rooli huoltajana
Nuori kokee liiallisen huoltamisen tungettelevana ja näyttelee itsenäistä. Toisaalta nuori kaipaa huoltajaa voidakseen rauhassa jatkaa kasvamistaan. Huoltajan osa onkin olla läsnä.
Vanhemman rooli rakkauden antajana
Rakkauden antajan rooli murrosikäisen kanssa on juttelua, osallistumista väittelyihin ja läsnäoloa sekä käytettävissä olemista.
Rakkauden antajaa nuori tarvitsee varsinkin silloin, kun nuoruuden kokeiluissa tulee tehtyä tyhmyyksiä. Nuorelle on tärkeää huomata, että vanhemmat pysyvät rinnalla vaikeuksissakin.
Vanhemman rooli elämän opettajana
Nuori tarvitsee opastusta biologisen myllerryksen aikana seksuaalisuuteen liittyvän tiedon saamiseen. Aihetta on kuitenkin lähestyttävä hienotunteisesti.
Nuori pohtii mielessään erilaisia ihmissuhteisiin liittyviä asioita, maailman ilmiöitä ja arvoja. Oman elämänkokemuksensa voi antaa nuoren käyttöön keskustelemalla asioista vilpittömässä ja avoimessa hengessä.
Vanhemman rooli ihmissuhdeosaajana
Nuoret oppivat ihmissuhdemallin siitä, miten heidän vanhempansa erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa käyttäytyvät. Mallin oppiminen tapahtuu osin tiedostamattomasti.
Nuoren kanssa eläminen antaa vanhemmalle mahdollisuuden omien arvojensa tarkasteluun. Aikuinen voi pyrkiä elämään niiden hyveiden mukaisesti, joita arvostaa.
Vanhemman rooli rajojen asettajana
Nuori etsii identiteettiään kapinoimalla aikuisen auktoriteettia, arvoja ja asenteita vastaan. Selkeät vanhemman ja nuoren roolit antavat tilaa kasvaa. Rajat asettava vanhempi on turvallinen, ja häntä vastaan uskaltaa kapinoida. Nuoren kanssa täytyy kuitenkin voida keskustella ja sopia rajoista, jotta ne tuntuisivat tarkoituksenmukaisilta, eivätkä pelkältä simputukselta.
Itsenäistyvä nuori (15 –18 vuotta)
Vanhemman rooli rajojen asettajana
Nuori tarvitsee edelleen rajojen asettajaa. Rooli siirtyy osaksi nuorta itseään. Kiistoja syntyy, kun nuori yrittää irtiottoa vanhemmista.
Kodin säännöt eivät ehkä nuorta kiinnosta, mutta aikuisen kannattaa pitää kiinni niiden noudattamisesta. Vastuu kodin tehtävistä ja säännöistä opettaa nuorta huolehtimaan itsestään tulevaisuudessa.
Konflikteja syntyy esimerkiksi, jos ystäväpiirin mielipiteet ohjaavat tärkeitä elämän valintoja. Nuori ei vielä täysin ymmärrä itsenäisen elämän vaatimuksia.
Nuori tarvitsee vanhemmissaan harjoitusvastustajan oppiakseen ristiriitatilanteiden ratkaisua. Tähän parhaan mallin antaa kärsivällinen vanhempi, joka on valmis kuuntelemaan purkauksia - ei kuitenkaan loukkaavia sellaisia - ja pystyy hyvässä hengessä esittämään oman kantansa asioihin.
Vanhemman rooli huoltajana
Aikuisen läsnäoloa ja välittämistä tarvitaan edelleenkin. Rooli muuttuu ohjaavaksi ja tukevaksi. Tyhjään kotiin ei ole mukava tulla, ja vaikka pärjääkin itse, ei ole kiva huolehtia aivan kaikesta.
Vanhemman rooli rakkauden antajana
Nuori kaipaa edelleen huomiota ja hyväksyntää. Hän myös harjoittelee omaa rooliaan rakkauden antajana ja esimerkiksi seurustelun päättyessä lohduttajan tarve on suuri.
Myönteinen palaute rakentaa nuoren minäkuvaa. Itsetunnolle tekee hyvää, kun hyväksytään epäonnistumistenkin jälkeen.
Vanhemman rooli elämän opettajana
Nuori tarvitsee opastusta käytännön elämän asioihin, mm. kuinka opiskelupaikan hakukaavakkeita täytetään, kuinka opintotukea haetaan ja kuinka rahaa käytetään järkevästi.
Elämän opetusta tarvitaan, jotta nuori ei tekisi tulevaisuuttaan hankaloittavia valintoja tai tekoja. Nuorelle on kuitenkin tärkeää, että hänet hyväksytään valinnoistaan huolimatta.
Vanhemman rooli ihmissuhdeosaajana
Vanhempaa tarvitaan keskustelijana ja kuuntelijana. Vapaalle tunteiden ilmaisemiselle tarvitaan tilaa ja tukea. Nuori tarvitsee kuulluksi tulemisen kokemusta.
Vanhemman tukea ja kokemusta nuori tarvitsee esimerkiksi, kun hän tekee suuria päätöksiä, kun hän tutustuu työelämään ja työyhteisöihin ja kun hän solmii ihmissuhteita.
Palaute ja rohkaisu vahvistavat identiteettiä ja itsenäisyyttä. Kotoa saatu inhimillisen vanhemman malli jatkaa elämää nuoressa itsessään.
Vanhemmuuden roolikartta on tarkoitettu hoito- ja kasvatusalan ammattilaisten ja vanhempainryhmien työvälineeksi. Se on kehitetty Varsinais-Suomen lastensuojelukuntayhtymän työntekijöiden ja LASSO – lastensuojelun laatuprojektin kanssa vuonna 2000. Vanhemmuuden roolikartta – Syvennä ja sovella –kirjaa voi tilata Suomen Kuntaliitosta, p. (09) 7711, faksi (09) 7712291. Vanhemmuuden roolikartta -luentoa voi tiedustella oman kunnan sosiaalivirastosta.
Kirjoittaja: Arja Krank / Acamedia ok
Lähde: Vanhemmuuden roolikartta – Syvennä ja sovella: Toim. Mari Rautiainen. Kuntaliitto, Helsinki 2001.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Vanhemmuuden roolikartta -luentoa voi tiedustella oman kunnan sosiaalivirastosta."
Niin tämä pitäisi olla sosiaaliviranomaisten tiedossa! Mutta miksi sitten sosiaaliviranomaiset eivät tutki huoli ilmoituksia kunnolla? Ja ovatko edes kaikki sosiaalityöntekijät ammattilaisia arvioimaan lasten asioita ja yleensäkään huoliajattelua? Jossain mättää ja pahasti!
huostaanoton tarve niin kova että lapsi on huostaanotettava?? Ja se että lapselle ja vanhimille ei tarjota tukitoimia joilla vanhemmat sitten voivat itse hoitaa lastansa kotona...tai ei saa lähetettä neurologille...
On aivan järjetöntä että sosiaaliviranomaiset eivät salli lasten tehdä kokeiluja tai virheitä kuin kerran tai vanhempien...Ja se että ei tueta vanhempia vanhemmuudessa muulla kuin huostaanotolla!
Huolenaiheet nuoren kehityksessä ja käyttäytymisessä
Päihde- ja muut riippuvuusongelmat
Itsetuhoisuus, tapaturma-alttius, itsensä vahingoittaminen
Rajattomuus
Karkailu
Väkivaltaisuus, pahoinpitelyt / pahoinpidellyksi joutuminen
Rikoskierteet, näpistely, rattijuopumukset
Mielenterveysongelmat ( esim. alakuloisuus, surumielisyys, masentuneisuus)
Unihäiriöt
Syömishäiriöt, fyysisen kasvun poikkeamat
Eristäytyminen ympäristöstään
Aikuisen rooliin joutuminen omassa perheessä
Ylikorostunut seksuaalisuus, raiskaukset
Itsenäistymisvaikeudet, riippuvuus vanhemmista, takertuminen
Koulunkäyntivaikeudet
Oppimisvaikeudet
Motivaation puute, opiskeluhaluttomuus
Nuoren ja opettajan välinen ongelma esim. vuorovaikutusongelma, sukupuoleen liittyvä ongelma
Kotitehtävien laiminlyönti, unohtelu, tavaroiden hukkaaminen, opiskeluvaikeudet
Myöhästely, koulupinnaus, selittämättömät poissaolot
Omasta syystä johtuvat työsuhteiden katkeamiset
Työhaluttomuus
”Asunnottomuus”, porttikielto kotiin, haluttomuus asua kotona ajelehtiminen kavereiden luona
Vaikeat ristiriidat vanhempien, sisarusten tai muun perheen jäsenen kanssa.
Muu huoli
Huolenaiheet kodin olosuhteissa
Kodin rauhattomuus / turvattomuus ( asuinalueen rauhattomuus, epäsosiaalisuus)
Puutteelliset ja / tai lapsen erityistarpeita huomioimattomat asunto-olot (esim. lapsen terveys vaarantuu)
Vanhempien pitkäaikaistyöttömyys / työuupumus / vuorotyö
Usein toistuvat olosuhdemuutokset ( muutot, häädöt)
Perherakenteiden toistuvat muutokset ( riitaisat avio- ja avoerot, vaihtuvat parisuhteet)
Perheen eristäytyneisyys musta yhteisöstä, sukulaisista, suhteet lähiverkostoon
Lastensuojelun asiakkuus useammassa polvessa, periytyvä asiakkuus, opittu avuttomuus
Hämärtyneet sukupolvien ja sukupuolten rajat, perheenjäsenten väliset roolit sekaisin
Perheen omaksuman arvomaailman ja sääntöjen huomattava poikkeavuus yleisesti hyväksytyistä elämäntavoista, lapsilla vaikeuksia sopeutua esim. koulumaailmaan
Perheenjäsenten ihmissuhde / vuorovaikutus / kodin ilmapiiriongelmat (alistaminen, nöyryytys, väkivaltaisuus, kohtuuttoman tiukka kuri, tunnekylmyys, mitätöinti, eristäminen kavereista tai muusta yhteisöstä, seksuaaliset poikkeavuudet ja perversiot)
Muu huoli
"seksuaaliset poikkeavuudet"?
Jos teini on kiinnostunut omasta sukupuolestaan vai että vanhemmalla on homosuhteita?
Vai molempia?
Sijaishuoltajiksi kyllä kelpaa lesbo-pariskunta, jota kyllä olen suuresti ihmetellytkin, mutta en ole ennen aiheeseen liittyvää huomautusta löytänyt mistään, ennen kuin nyt.
Onko tässäkin niin, että sama asia, joka bio-kodissa on huostaanoton syy, onkin äkkiä sijaishuollossa luonnollista ja sallittua?
kotona vanhemmilla sallittua niin sitten se onkin sijaisperheessä sallittua ja niin normaalia...uskomatonta mutta totta...
rooleja ja huoli aiheiden kanssa niin..tuon mukaan sosiaaliviranomaisilla on suuri epäily vanhempien osaamisesta olla vastuullinen vanhemmuudessa. Mutta sitten kun vertaa sijareiden vanhemmuuteen niin ei heilläkään tuon huoli aiheen kanssa toimi siinä missä vanhemmillakaan joilta on lapset huostattu noilla perustein...sijaisperheisiin! Ja sijaisvanhemmat eivät pysty täyttämään kaikkia vanhemmuuden rooleja...kun tarkkaan viitsii lukea ja verrata...
tarkastella näissä tämän maan
"virallisten kasvattajien"
piireissä ja viranomaisissa
eli
Päivähoidossa
ja
Kouluissa
sekä myös
Harrastusten parissa
Lapsi ja nuori
(jo 1 vuotistahan pakkosyötettiin Hattulan päiväkodissa)
on elämästään ja hereillä olo ajastaan
suurimman osan muiden kuin
omien vanhempiensa "kasvatuksessa ja huollossa".
Huolta aiheuttava oirehdinta voikin olla 1-vuotiaana päiväkodissa aiheutettu. Ainakin Hattulan alueella.
Esim.koulussa...tai perhepäivätyöntekijän hoidossa...