No, perustetaan tänne nyt sellainenkin, kun sitä kerran ehdotettiin! :D
Samalla kun puhumme Crossin levyistä ja biiseistä, niin minua kiinnostaisi keskustella myös Corssin Helsingin keikasta. Täällä on joskus kirjoitellutkin parikin paikan päällä ollutta.
Samalla kun puhumme Crossin levyistä ja biiseistä, niin minua kiinnostaisi keskustella myös Corssin Helsingin keikasta. Täällä on joskus kirjoitellutkin parikin paikan päällä ollutta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun ei muistakaan aiheista kauhean syvällisesti keskustella...
Itse pidän näitä kolmea levyä varsin suorana jatkumona Rogerin Strange Frontierin ja Happinessin välissä.
Shove It on minun mielestäni lähes toisinto Strange Frontier-levystä. Kappaleet ovat keskinkertaisia kotistudiossa syntikalla tehtyjä demoja, jotka ovat niin tyyliltään kuin laadultaan C-Lebrityn tasoa. Levy myös paljastaa hyvin sen että kahden Queenin jäsenen esiintyimen samalla kappaleella et tee mistään sivuprojektista Queeniä.
Mad; Mad: jne:lle on hankittu jo oikea bändi, joten soitto (ja satunnainen toinen laulaja) tekevät levystä heti "oikeamman" kuuloisen. Suurimman vaikutuksen tekevät ehkäpä ne hitaammat kappaleet joilla Rogerin kuiskiminen pääsee oikeuksiinsa... Power To Love on selvin hitti mutta myös Rogerin kirjoittamat Old Men, ja Final Destination ovat kaikki parempia kuin mikään ensimmäisen levyn kappale.
Blue Rock ei ole oikeastaan suurikaan parannus edelliseen verrattuna, mutta tässähän olikin jo kaikki samat jäsenet mukana bändissä... Parhaimipia kappaleita ovat Rogerin kirjoittama New Dark Ages ja Life Changes.
Erikoisena biisinä voisi mainita sen että parhaita kappaleita ei löytynyt yhtyeen tavallisilta albumeilta ollenkaan! USA:ssa bonus-kappaleena julkaistu Feel The Force oli parempi kuin mikään raita Shove It-albumilla, Manipulator olisi ollut Mad; Bad; -levyllä helposti kolmen parhaan joukossa, ja Heartland on paras Blue Rockin aikana kirjoitettu kappale.
Tuotannosta saisi varsin hyvän yhden levyn kokoelman aikaiseksi (minun mielestäni paremman kuin Brianin tuotannosta), ja olisi myös mielenkiintoista kuulla miten bändin muut jäsenet (Rogeria ja Spikeä lukuunottamatta) olisivat jatkaneet uraansa yhdessä... Mutta miksipä suotta olisivat jatkaneet, kun levy-yhtiö ei ollut bändin mainostamisesta enää 90-luvulla kiinnostunut vaikka Rogerin kaltainen julkkis oli vielä mukana.
...ainakin on työskennellyt Queenin kanssa Crossin jälkeen. Hän soitti mm. percussionieja Freddien muistokonsertissa ja toimi apulaistuottajana Made In Heavenilla, Rogerin myöhemmillä soololevyillä ja käsittääkseni myös Queenin Paul Rodgersin tulevalla levyllä.
Itse en omista Mad bad jne.. ja Blue rockia, ovat niin harvinaisia ettei normaaleista levydivareista noita löydä kuin uskomattomalla munkilla. Ja hintaahan noilla on ainakin eil.comin mukaan enemmän mitä normaalikiekoilla - sielläkään tosin ei ainuttakaan kappaletta saatavilla tällä hetkellä. Joskus kuitenkin onnistuin hankkimaan New dark ages sinkun jolla silläkin alkaa jo hieman keräilystatusta olemaan.
...minä kun satuin nuo molemmat levyt löytämään paikallisesta levydivarista samalla kertaa, ja hintakin oli vain 60mk kappale. :P
EIL:in hintoihin ei kyllä kannata luottaa, koska esim. tuon Blue Rockin lp-versiokaan ei ole minun tietääkseni parhaimpina päivinäkään noin paljoa, ja se on harvinaisempi kuin tuo cd versio... SAnoisin että 50€ on siitä maksimihinta.
EBaysta noita ainakin kannattaa katsella, vaikka siellä tällä hetkellä onkin vain noita ryöstöhintaisia.
minulla on yhden fanin kokoama CD Rogerin kaikista harvinaisista kappaleista.
Eikä ottanut hintaa kuin tyhjän CD-R:n ja postikulut.
Löytyy mm. Turn On the TV, I Wanna Testify, Two Sharp Pencils, Feel The Force, Manipulator, Heartland, etc.
Ehkä nykyaikana nuo löytyy jostain Internetin syövereistä.