Uhri ja lainsuojaton

Pagano kirjoitti:

On ollut paljon tekstejä puolesta ja vastaan. Joten kirjoitan oman versioni elävänä esimerkkinä, tuntevana uhrina ja lainsuojattomana kuin tarinoiden ja hieman kärjistäen.

Aloitan lapsuudestan ja mitä muistan tähän päivään. Lapsuuteni oli kuulemma isäni puolesta "normaali". Olen siis koettanut nykyään miettiä mitä pirua on tapahtunut. Ensin tietenkin tieteen puolelta aikalailla tieteen ihmisten suuren suggestioiden ja uskomustan hurjassa lumoissa ja heidän hampaita kirskuttaen kuinka asia perkele pitää paikkansa vaikka minusta huonolta tuntuu.
Olen tässä ollut toipilaani pitkänkin aikaa miettien omaa tarkoitustani ja hyvinvointiani ja kirjoitan nyt jotain miettimisiä siitä.
Aluksi mikä herätti paremmin siviilinä tutkimaan oli kolme kokemusta lapsuudesta, jotka olen kokenut ainakin:
1. näin haamun pienenä yöllä. Herätin isäni silloin katsomaan sitä, ja hän sanoi, "ei siellä mitään ole". Eikä ollutkaan enää.
Perustelen suoraan. epäilijä sanoisi tiedeuskonnon puolesta hallusinaatio, hallusinaatio, koska hän ei tarkastele kummaltakaan puolelta. Itse olin jo kuullu nuo löpinät ja halusin tietää ilmiön perusteltuna toisen tieteen kannalta ja ilmiö on ihan normaali mielestäni. Jotkut ihmiset vain saattavat nähdä enemmän ja vähemmän. Ympäristö tai sanoisinko nykytiede hampaiden puristelusuggestioillaan pilaa ihmisten herkkyyttä(ajattelu, mitä ruuisssa on, synteettiset lääkkeet energian tukkeutumisina yms)
2. Tipuin lapsena korkealta puusta. Tässäkin minulla oli henkimaailman puolesta auttajia. Minua siirrettiin millilleen ilmassa, jotta en olisi osunut kiveen takaraivollani tippuessa, vaan tippusin nurmikkoon.
3. Näin ison vesiliskon, joka ei sovi näille suomenleveysasteille. Silloin vaistomaisesti tajusin varmaan, etteivät muut ihmiset niitä näe, joten en sanonut siitä vanhemmilleni.

Näiden tapauksien jälkeen en pitkään aikaan nähnyt tai kuullut minkäänlaisia yliluonnollisia asioita. paitsi nyt näillä päivillä aloin taas kokemaan halutessani erilaisia asioita, kuitenkin omien taitojeni rajoitusten suhteessa. Olen paljolti, siilti hitaasti opiskellut juuri erilaisia vaihtoehtoishoitojen tapoja, mutta myös hieman ylempää, sekä koko ajan käyttänyt ja harjoittanut aivojani moraalia, jotta pysyisin kaidalla tiellä mahdollisimman hyvin. Tämähän vaatii ihmiseltä valintoja, pahan ja hyvän ymmärtämistä korkeammalla tasolla, koska nykyaikainen tietoisuus on vielä 4-aistin hahmoittamisessa. Perustelen sen sillä miten lääkärit käyttävät potilaan tuntemuksia diagnoseihinsa, kunnes voivat taas perustellu tunneaistimuksen uskomukseksi(aivan kuin skeptikot puhuvat siis vanhan ajan shamaaneista, joten mitä eroa?). Sanoisin, että jonkinlaisen lupauksen epävärähtelyn olen huomaavani niistä puheista.

Havainnollistan asiaani jotenkin kuvaillessani herkän ihmisen elämää tällaisessa yhteiskunnassa. Näillä ihmisillä on vain suurempi vaara joutua hullujenhuoneelle lääketieteen diagnoosien perusteilla. Omasta puolestani, kun tajuan nykyisin, että pienillä äänillä, jota kuulee, niin ei se paha ole. Esim kasvien soittamiset luonnossa. Onko tällä yhteiskunnalla oikeastaan siis varaa hampaiden puristussuggestiollaan syöttää ihmisiin pilleireitä, joista heillä ole hajuakaan? Psyykelääkkeisiin eniten kiinnitän huomiota. Jo 1984 Tapio Kaitaharju kirjassaan "meillä on edessä ratkaisun ajat" kuvaili näitä väittelyitä mitä me vasta nyt käymme todella.

Jos todella haluan antaa kiitoksen jollekin, niin lääkäreille annan suggestiovastukselle kiitoksen, joilla he ovat uskotelleet minulle omia asioitansa. Rajatieteelle suuri kiitos, että olen terveen kirjoissa pikkuhiljaa tajunnut, että jotkut asiat ovat ihan normaaleja. Ainoastaan siis tieteen omituiset suggestiot ovat syynä myös ihmisten herkkyyden taitojen vähenemiselle.

Otsikkoni tarkoitus oli siis valaista todellakin sitä millaista on ihmisen elämä, kun lääkärit ja psykologit eivät voi muuta kuin vipata sulle synteettistä lääkettä, josta jo 84 varoitettiin tai jopa aikaisemmin. Lainsuojattomaksihan mut tekee tulevaisuudessa se, että puoskarointi voi olla laitonta. Kuitenkin herää kysymys lakien säätäjälle, jos sitä mitä ei voi mitata, eihän sitä voi sitten edes tuomita;). Eli Paavohan ei tiedä mitä on tapahtunut.

Mutta palaanpa vielä tuohon "puoskarilakiin", kun haluuan kuvata tätä tällä termillä ja millä rytinällä se tuotiin julkisuuteen. Eipä ollut kovin asiallisella sävyllä se, ei. Kovin tuli mieleen Kaarlen ajat 1599, jolloin ruotsin valta suomessa tappoi suomen silloisen tärkeän aateliston. Eli eihän tässä ole kysymys tietojen omaksumista tai yhteistyöstä, vaan uhoamisesta, varastamisesta(apteekkeihin varastetaan yrttejä yms muka lainsuomilla perusteilla) ja taas oman lääkeuskonnon säilyttämisestä, kun huomattiin, että olemme menetettämässä asiakkaita(lääketehtaat ja voi ei). Toisaalta aina kun tuolla tavalla hyökätään, juuri hyökkääjää pitää katsoa. Lääketiedehän on synteettisten aineiden lumoissa ollut aikalailla, enkä itse oman kehitykseni vuoksi sellaista roinaa/mömmöä mene pistämään suuhuni vaikka kuinka "asiantuntijoita" tulisi rivissä kuoroa siitä laulamaan lääketehtaiden avustamilla rahoilla. Ensinnäkin heillä ei ole tajua ollenkaan luonnon värähtelyistä ja ennen sitä en katsele sinnepäin. Kyllä, niinkuin Markku Myllykangas sanoo, "onko näyttöjä?", kysynkin heiltä, "Jos teillä ei ole esittää terveydelleni muuta kuin synteettistä epävärähtelyä, teille mieluiten vaikenen".

Asiasta tuli hieman nyt pitkä, mutta koetin kirjoittaa asiaa tunteella, koska tunnekin on tärkeää, eikä vain kirjatekstillinen teestentely. Tässä tekstissä pitäisi hieman tunteitakin uhrista näkyä ja siitä miltä tuntuu olla lääkeuskonnon lainsuojaton. Tiedän itse, että tulevaisuudessa on yhteistyö molempien tahoilla hedelmällistä, mutta aina kuitenkin uutta pelätään jne. Jotkut ihmiset joutuvat aina olemaan etulinjassa ja jotkut erilaisissa tilanteissa siellä, jopa uhreinakin. Se kuuluu elämään.

Ja lopuksi vielä kaikille kesän jatkoja ja mietintöjä, että mikä oikeastaan onkaan pahaa..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä