Olen 55 v naishenkilö ja mulla pitäisi kaikki olla tosi hyvin asiat. Terveet aikuiset lapset joilla omat perheet ja hyvä mies.Tämä kesä menikin todella hyvin kun suunnittelimme tyttäremme häitä ja oli jos jonkinlaista hauskaa.Mutta nyt jälleen kerran , kaikki tuntuu mahdottoman pahalta psyykkisesti ja henkisesti.
En jaksa nousta kunnolla sängystä ja mieli on aika musta.Tämä on toistunut jo monen vuoden ajalta ja käynkin psykologin juttusilla kahden viikon välein. KAikenkukkuraksi kun mieleeni on palautunut monia pahoja muistoa menneisyydestä. Insestiä, raiskaus ja koulukiusaamista.Kuinka paljon ihminen kestää elämänsä aikana kaikkea. Kunhan saisi edes mielestä pois kaikki nuo asiat. Olen ollut aviossa yli 35 vuotta ja sekin oli alunperin vedonlyönti. Minä olin palkinto ja rakkaus on puuttunut kokoajan elämästäni. Lapsiani minä rakastan yli kaiken ja lapsien lapsia, mutta miehen ja naisen välistä rakkautta en ole koskaan kokenut.
Taidan käydä läpi viidenkympin kriisiä vähän jälkijunassa. Ulospäin ei minusta näe mitään erikoista, mutta olen sisältä ihan rikki.Tuli vaan mieleeni, että minun koko elämäni on ollut pelkkää erehdystä lapsuudesta alkaen. Nyt vielä kuin kohtalon ivana olen sairastunut reumaan ja joutunut jäämään pois työelämästä. Olen suurimman osan ajasta yksin ja iltaisin kun mies on kotona, emme paljoa juttele. Minun on vaan niin paha olla tällähetkellä. Minulla on jatkuva lääkitys Zoloft 150 mg ja imovane iltaisin.Odotan aamulla heti iltaa , että voin mennä nukkumaan!! Tiedän , että tämä menee ohi ajankanssa, mutta olisi vaan voimia jaksaa ajatella positiivisesti.Onko muilla samanlaista kohtaloa ollut elämässä ,ja miten olette soiitä selvinneet? Please auttakaaa!!!
En jaksa nousta kunnolla sängystä ja mieli on aika musta.Tämä on toistunut jo monen vuoden ajalta ja käynkin psykologin juttusilla kahden viikon välein. KAikenkukkuraksi kun mieleeni on palautunut monia pahoja muistoa menneisyydestä. Insestiä, raiskaus ja koulukiusaamista.Kuinka paljon ihminen kestää elämänsä aikana kaikkea. Kunhan saisi edes mielestä pois kaikki nuo asiat. Olen ollut aviossa yli 35 vuotta ja sekin oli alunperin vedonlyönti. Minä olin palkinto ja rakkaus on puuttunut kokoajan elämästäni. Lapsiani minä rakastan yli kaiken ja lapsien lapsia, mutta miehen ja naisen välistä rakkautta en ole koskaan kokenut.
Taidan käydä läpi viidenkympin kriisiä vähän jälkijunassa. Ulospäin ei minusta näe mitään erikoista, mutta olen sisältä ihan rikki.Tuli vaan mieleeni, että minun koko elämäni on ollut pelkkää erehdystä lapsuudesta alkaen. Nyt vielä kuin kohtalon ivana olen sairastunut reumaan ja joutunut jäämään pois työelämästä. Olen suurimman osan ajasta yksin ja iltaisin kun mies on kotona, emme paljoa juttele. Minun on vaan niin paha olla tällähetkellä. Minulla on jatkuva lääkitys Zoloft 150 mg ja imovane iltaisin.Odotan aamulla heti iltaa , että voin mennä nukkumaan!! Tiedän , että tämä menee ohi ajankanssa, mutta olisi vaan voimia jaksaa ajatella positiivisesti.Onko muilla samanlaista kohtaloa ollut elämässä ,ja miten olette soiitä selvinneet? Please auttakaaa!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen vähän yli nelikymppinen,eronnut,elänyt kaksistaan sairaan lapseni kanssa joitakin vuosia,ilman isän apua ja tukea.Menetin ainokaiseni.Ei ole ketään kuka minusta huolehtii,kun vanhenen,tosin en kovin vanhaksi halua,en näe ainokaistani aikuisena,ei lapsenlapsia,kukaan ei kutsu minua enää ÄIDIKSI,minusta ei tule mummoa...tyhjää tyhjää tyhjää.
Pyri käymään keskustelemassa,esim.psykoterapiassa tms.,sillä sinulla on vielä paljon arvokasta ympärilläsi.Moni tarvitsee ja kaipaa sinua.
Hei ...Täällä 58 vuotias mies vakavasti sairaan pojan isä, poikani elää vielä . Kirjoita minulle niin vaihdetaan kokemuksia ja ollaan toistemme tukena. Voit kirjoitaa osoitteeseen [email protected]
Terveisin
Antero