Juopon yksineläjän huushollivinkit.

Pitempien känniputkien jälkeen asunto on aina kuin pommin jäljiltä.
Se ei ole herkkua huterassa olotilassa se paikkojen perkaaminen.

Lattioilla ja kaikilla mahdollisilla pöydillä tuppaa olemaan leivänmuruja, kuivuneita sapuskojen palasia ja tupakan tuhkaa.
Ennenkuin lakaisen lattiat, pyyhkäisen sillä lattiaharjalla isoimmat kuivat roippeet pöydiltä lattialle, ja vasta sen jälkeen on lattian vuoro.
Näin esityö on jo tehty.
Sitten suihkuttelen pesuliuosta kaikille pöydille, annan liota parin tupakan verran, ja rätillä pyyhkäisen perään. Ai että on siistiä.
Seuraava operaatio kunnon parantuessa, ehkä seuraavana päivänä, on lattioiden luuttuaminen.

Keittiön tiskipöytä on asia erikseen, ja useimmiten se ensimmäinen homma.
Astioita on kerääntynyt liikaa, ja aina kännipäissäni otan kaapista puhtaan, ja syötyäni ladon niitä tiskialtaaseen.
Lopputuloksena krapuloissaan kun killistelee tiskipöytää, niin huomaa, että molemmat tiskialtaat ovat aivan täynnä, kuin myös pöytätasot.
Missäs siinä astioita peset, kun ei ole missään pesutilaa?
Näppäränä miesihmisenä olen tämän ongelman ratkaissut useamman kerran seuraavasti:
Mätän sen astiaröykkiön ämpäreihin, kannan ne kaikki kylpyammeeseen kun sinne mahtuu, ja laitan likoamaan kuumaan veteen, koska viikkoja ehtivät kuivua.
Sitten vaihdan ammeeseen veden ja lisään roimasti pesuainetta, vaikka tulpan kanssa on vaikeuksia sen kasan alla.
Annan liota parin tupakan ja ehkä yhden kaljan verran, ja riisun itseni kelteisilleni viikkoja niskassa olleista vaatteista, koska se ammepesu ja huuhtelu käsisuihkulla on aika roiskuvaa hommaa.
Sitämukaa, kun työ edistyy, mätän niitä puhtaita astioita ämpäriin, ja kiikutan tiskikaappiin.

Kun sitten amme on tyhjä, ja astiavuori pesty, kömyän ammeeseen itse, jynssään ruhoni puhtaaksi päästä varpaisiin, ja puen puhtaat vaatteet.

Ai että on taas lysti olla ja hyvä mieli, etenkin jos löytyy vielä muutama kalja.
Kaljojen välissä pitää oikein käydä kurkistelemassa tiskikaappiin. Pakko ihailla urotyötään.