Katkera

Tsemppiä sinulle!
Itselläni on vähän sama juttu.
Olen tullut siihen tulokseen että pysyn näistä ihmisistä erossa.
Yritän elää omaa elämää.
Tälläisiä perheitä on suomi pullollaan JOSKUS TUNTUUKIN ETTÄ ME IHMISET OLLAAN LIIAN RAAKOJA.
Jokainen pitäisi hyväksyä sellaisena kuin on.
Ei kaikki voi olla huipulla ja hyvännäköisiä!
Eiköhän se elämän onnellisuus koostu aivan muista asioista. Yritän itse noudattaa neuvoa: ELÄ ja kohtele toisia niinkuin toivoisit sinua kohdeltavan.

Olen joutunut kokemaan samanlaista kuin sinäkin, mutta ilmeisesi suuremmassa mittakaavassa. Kotini oli maajussiperhe, äiti meni toiseen avioliittoon ja menetti toisessa avioliitossa sotalesken eläkkeen ja joutui terroristimiehen vaimoksi.

Mihinkään ei saanut mennä ei edes lasten koulujuhliin, isä pelkäsi "akkojen juoruja". Meidän koko perheen lapset vetää eri köyttä, arvomaailma koostuu mteriaalisesta omaisuudesta, kuten komea talo, hieno talo, millainen koulutus jne...

Ensimmäisen avioliiton lapset ei pidä minua minään eli sisarpuolet, vähättälevät ja moittivat, kerran vain käyneet kylässä, vain sen verran katsomassa millaista minulla on, ihmistä ei olla käyty katsomassa, on kuulemma kiire!!!

Sisarpuolen lapsia en edes tuntisi, jos vastaan kadulla tulisivat n. 20 vuotta kun on viimeksi nähty. Isäni oli kasvattajana sellainen ei laskenut mihinkään nuorten rientoihin, pelkäsi lapsentuloa ja sanoin hirvittävät pelottelut "mihin helvettiin siellä kaupungissa kakaran kanssa joudut"? Kuka toisen kakaraa hoitaa se on sitä viimeistä työtä!!!

Äiti huokaili "yksin eläminen on parasta". Kotitilani on annettu nuoremmalle toisen avioliiton lapselle nimellisellä siirolla eli pojalle, tila ei ollut edes julkisessa myynnissä yli 100 ha tuuheeta metsää, jota ei myydä mihinkään, ei tarpeeseenkaan. Arvokasta rantaviivaa on ties kuinka paljon, mutta ei myydä, lisää ostaisi.

Kukaan muu ei saisi asua eikä liikkuakaan niillä mailla, joita omistaa.

Monet on sanoneet, että pyydä veljeltäsi huvilapaikka, mutta se olisi sitä kyttyytä ja taloon pelolle työhön ruokapalkalle, vieraat tutkailtaisiin tarkaan, Vapaus olisi poissa!

Elää kituutettaan, rakennukset ovat ränsistyneet, vanhalle kulttuurille ei osata antaa arvoa lainkaan. Vaan pyhän aren kanssa hikisenä pelolla työnteolla leuhkitaan ja kuin väsyneenä nukutaan.Järveenkään ei sanut mennä päivällä uimaan, vaan voimmat piti säästä pelolle.

Kaupungissa on "laiskat" ja siellä tuoksutaan hienoille hajuvesille ja korkokengät kopsaa kadulla ja ovat niin hienoja, että posliinipyttyyn tehdään "tarpeetkin".

Kaupunngissa olo on maalaisten mielestä herrastelua ja pubeissa käyntiä.

Vanhempani teki omaisuudestaan sellaisen osituksen, että he maksoivat jopa talon "pilkkahinnan" metsästä, että nuorempi poika saa jatkaa, nyt on vanhapoika eikä perillisiä. Kummatkin aletaan olla iltaehtoon puolella. Kukapa perii!!!

Omalla työllä säästin pienen asunnon, jossa elän eläkkeellä kituuttaen. Perheenperustamisen oikeus vietiin jo kotikasvatuksessa, puhuttii "niistä asioista puhuttiin rumia ja härskejä".

Lapsuudenkodissa en ole käynyt moniin vuosiin, en saa edes joulukorttiakaan sellainen ei kuulunut kotikasvatukseen.

Vanhempien haudat on hoitamatta, pitäjän ihmiset ovat kertoneet. Kaippa luulevat, että se on "akkojen hommaa". Kaiken kaikkiaan kotini oli sellainen, että nainen ei ollut mitään, jota isän sisaret kävi vielä äitiä torumassa ja toivat huonoja kaupunginssa pidettyjä vaatteitaan pidettäväksi, johon sai tyytä, kun parempia ei saanut.

Talomme oli sen verran iso ettei äiti saanut kunnastakaan apua, vaikka hätä oli monessa, kun isän metsät oli arvokkaat, se nosti varallisuusarvoa, mutta äidillä ei ollut metsäomaisuuten varaa mennä.

Veljelleni laitoin jokin aika sitten lakipaperit, että saisin elämääni jotain, kun vääryydellä on saanut koko tilan ja mä jäänyt ilman. Vanhemmilleni olen katkera, kun eivät mua tyttönä ajatelleet. He eivät tieneet mitä oli kaupungissa alivuokralaisboksissa asuminen holhoovan ja vainoharhaisen vuokraemänän silmien alla olemista. Mitään yksityisyyttä ei ollut, miesvieraita ei missään nimessä saanut käydä, postit tutkittiin ainakin mistä kirje tuli, myös politiikkaan ja uskonlahkoon painostaminen oli kyseessä.

Eräs "mamma" kyseli saisiko maalaistalostamme vuoden perunat, sisanlihakinkut, joulukuuset yms. Kertoi, että edelliset tytöt oli sellaisia vuokralaisia.

Olen vanhemmilleni, niin vihainen kun vain poikaa ajattelivat, eivätkö käsittäneet kaupungin helvettiä. Asuntovelka vie vielä eläkkestä ison osan. Asunto täyty hankkia, kun ei ollut missään muutoin kunnon asuntoa tarjolla, ja sitä piti pankkiin säästää 2 vuotta tietty summa tilistä ja sieltä tililtä ei saanut nostaa rahaa tarpeseenkaan. Muutoin se ei ollut pankkisuhde.

Nykyisin on asuntoja saatavilla vuokralla, mutta silloin ne meni "herrasperheille". Titteliä käytetään vieläkin asuntoa hakiessa, että saa paremmin asunnon. Nykynuoret saa heti, jopa 100 % lainan asuntoon, autoon ja tietokoneeseen. Työnteosta ei tietoakaan. Lävistyksiä siellä sun täällä ja naurun hyrskytystä, mutta saa nähdä kauanko tämä kestää????, kaikella on aikansa.

samaa kokenut, neuvoja please? kirjoitti:

Olen joutunut kokemaan samanlaista kuin sinäkin, mutta ilmeisesi suuremmassa mittakaavassa. Kotini oli maajussiperhe, äiti meni toiseen avioliittoon ja menetti toisessa avioliitossa sotalesken eläkkeen ja joutui terroristimiehen vaimoksi.

Mihinkään ei saanut mennä ei edes lasten koulujuhliin, isä pelkäsi "akkojen juoruja". Meidän koko perheen lapset vetää eri köyttä, arvomaailma koostuu mteriaalisesta omaisuudesta, kuten komea talo, hieno talo, millainen koulutus jne...

Ensimmäisen avioliiton lapset ei pidä minua minään eli sisarpuolet, vähättälevät ja moittivat, kerran vain käyneet kylässä, vain sen verran katsomassa millaista minulla on, ihmistä ei olla käyty katsomassa, on kuulemma kiire!!!

Sisarpuolen lapsia en edes tuntisi, jos vastaan kadulla tulisivat n. 20 vuotta kun on viimeksi nähty. Isäni oli kasvattajana sellainen ei laskenut mihinkään nuorten rientoihin, pelkäsi lapsentuloa ja sanoin hirvittävät pelottelut "mihin helvettiin siellä kaupungissa kakaran kanssa joudut"? Kuka toisen kakaraa hoitaa se on sitä viimeistä työtä!!!

Äiti huokaili "yksin eläminen on parasta". Kotitilani on annettu nuoremmalle toisen avioliiton lapselle nimellisellä siirolla eli pojalle, tila ei ollut edes julkisessa myynnissä yli 100 ha tuuheeta metsää, jota ei myydä mihinkään, ei tarpeeseenkaan. Arvokasta rantaviivaa on ties kuinka paljon, mutta ei myydä, lisää ostaisi.

Kukaan muu ei saisi asua eikä liikkuakaan niillä mailla, joita omistaa.

Monet on sanoneet, että pyydä veljeltäsi huvilapaikka, mutta se olisi sitä kyttyytä ja taloon pelolle työhön ruokapalkalle, vieraat tutkailtaisiin tarkaan, Vapaus olisi poissa!

Elää kituutettaan, rakennukset ovat ränsistyneet, vanhalle kulttuurille ei osata antaa arvoa lainkaan. Vaan pyhän aren kanssa hikisenä pelolla työnteolla leuhkitaan ja kuin väsyneenä nukutaan.Järveenkään ei sanut mennä päivällä uimaan, vaan voimmat piti säästä pelolle.

Kaupungissa on "laiskat" ja siellä tuoksutaan hienoille hajuvesille ja korkokengät kopsaa kadulla ja ovat niin hienoja, että posliinipyttyyn tehdään "tarpeetkin".

Kaupunngissa olo on maalaisten mielestä herrastelua ja pubeissa käyntiä.

Vanhempani teki omaisuudestaan sellaisen osituksen, että he maksoivat jopa talon "pilkkahinnan" metsästä, että nuorempi poika saa jatkaa, nyt on vanhapoika eikä perillisiä. Kummatkin aletaan olla iltaehtoon puolella. Kukapa perii!!!

Omalla työllä säästin pienen asunnon, jossa elän eläkkeellä kituuttaen. Perheenperustamisen oikeus vietiin jo kotikasvatuksessa, puhuttii "niistä asioista puhuttiin rumia ja härskejä".

Lapsuudenkodissa en ole käynyt moniin vuosiin, en saa edes joulukorttiakaan sellainen ei kuulunut kotikasvatukseen.

Vanhempien haudat on hoitamatta, pitäjän ihmiset ovat kertoneet. Kaippa luulevat, että se on "akkojen hommaa". Kaiken kaikkiaan kotini oli sellainen, että nainen ei ollut mitään, jota isän sisaret kävi vielä äitiä torumassa ja toivat huonoja kaupunginssa pidettyjä vaatteitaan pidettäväksi, johon sai tyytä, kun parempia ei saanut.

Talomme oli sen verran iso ettei äiti saanut kunnastakaan apua, vaikka hätä oli monessa, kun isän metsät oli arvokkaat, se nosti varallisuusarvoa, mutta äidillä ei ollut metsäomaisuuten varaa mennä.

Veljelleni laitoin jokin aika sitten lakipaperit, että saisin elämääni jotain, kun vääryydellä on saanut koko tilan ja mä jäänyt ilman. Vanhemmilleni olen katkera, kun eivät mua tyttönä ajatelleet. He eivät tieneet mitä oli kaupungissa alivuokralaisboksissa asuminen holhoovan ja vainoharhaisen vuokraemänän silmien alla olemista. Mitään yksityisyyttä ei ollut, miesvieraita ei missään nimessä saanut käydä, postit tutkittiin ainakin mistä kirje tuli, myös politiikkaan ja uskonlahkoon painostaminen oli kyseessä.

Eräs "mamma" kyseli saisiko maalaistalostamme vuoden perunat, sisanlihakinkut, joulukuuset yms. Kertoi, että edelliset tytöt oli sellaisia vuokralaisia.

Olen vanhemmilleni, niin vihainen kun vain poikaa ajattelivat, eivätkö käsittäneet kaupungin helvettiä. Asuntovelka vie vielä eläkkestä ison osan. Asunto täyty hankkia, kun ei ollut missään muutoin kunnon asuntoa tarjolla, ja sitä piti pankkiin säästää 2 vuotta tietty summa tilistä ja sieltä tililtä ei saanut nostaa rahaa tarpeseenkaan. Muutoin se ei ollut pankkisuhde.

Nykyisin on asuntoja saatavilla vuokralla, mutta silloin ne meni "herrasperheille". Titteliä käytetään vieläkin asuntoa hakiessa, että saa paremmin asunnon. Nykynuoret saa heti, jopa 100 % lainan asuntoon, autoon ja tietokoneeseen. Työnteosta ei tietoakaan. Lävistyksiä siellä sun täällä ja naurun hyrskytystä, mutta saa nähdä kauanko tämä kestää????, kaikella on aikansa.

Lue lisää

Vanhan ajan ihmiset oli sen ajan kasvatteja, jossa vallitsi ankeus ja karuus eikä kouluja käyty.

Nykynuoret, jotka ovat 30 - 40 v. ovat matkustaneet, nähneet maailmaan, kielitaitoisia, eivätkä ihmettele mitään. Vanhan ajan ihmisillä oli tarpeet pienet ja kurjat.

Kurinalaisuus oli jo kirkon toimesta kova ja vähäinen koulutus missä annettiin oli uskonto ja isänmaallinen oppi. Köyhiä ei arvostettu.

Hyvät ammatit oli pitäjän lääkäri, nimismies, pappi, opettaja jne, joita opetettiin pokkuroimaan.Lähes Jummalia!

samaa kokenut, neuvoja please? kirjoitti:

Olen joutunut kokemaan samanlaista kuin sinäkin, mutta ilmeisesi suuremmassa mittakaavassa. Kotini oli maajussiperhe, äiti meni toiseen avioliittoon ja menetti toisessa avioliitossa sotalesken eläkkeen ja joutui terroristimiehen vaimoksi.

Mihinkään ei saanut mennä ei edes lasten koulujuhliin, isä pelkäsi "akkojen juoruja". Meidän koko perheen lapset vetää eri köyttä, arvomaailma koostuu mteriaalisesta omaisuudesta, kuten komea talo, hieno talo, millainen koulutus jne...

Ensimmäisen avioliiton lapset ei pidä minua minään eli sisarpuolet, vähättälevät ja moittivat, kerran vain käyneet kylässä, vain sen verran katsomassa millaista minulla on, ihmistä ei olla käyty katsomassa, on kuulemma kiire!!!

Sisarpuolen lapsia en edes tuntisi, jos vastaan kadulla tulisivat n. 20 vuotta kun on viimeksi nähty. Isäni oli kasvattajana sellainen ei laskenut mihinkään nuorten rientoihin, pelkäsi lapsentuloa ja sanoin hirvittävät pelottelut "mihin helvettiin siellä kaupungissa kakaran kanssa joudut"? Kuka toisen kakaraa hoitaa se on sitä viimeistä työtä!!!

Äiti huokaili "yksin eläminen on parasta". Kotitilani on annettu nuoremmalle toisen avioliiton lapselle nimellisellä siirolla eli pojalle, tila ei ollut edes julkisessa myynnissä yli 100 ha tuuheeta metsää, jota ei myydä mihinkään, ei tarpeeseenkaan. Arvokasta rantaviivaa on ties kuinka paljon, mutta ei myydä, lisää ostaisi.

Kukaan muu ei saisi asua eikä liikkuakaan niillä mailla, joita omistaa.

Monet on sanoneet, että pyydä veljeltäsi huvilapaikka, mutta se olisi sitä kyttyytä ja taloon pelolle työhön ruokapalkalle, vieraat tutkailtaisiin tarkaan, Vapaus olisi poissa!

Elää kituutettaan, rakennukset ovat ränsistyneet, vanhalle kulttuurille ei osata antaa arvoa lainkaan. Vaan pyhän aren kanssa hikisenä pelolla työnteolla leuhkitaan ja kuin väsyneenä nukutaan.Järveenkään ei sanut mennä päivällä uimaan, vaan voimmat piti säästä pelolle.

Kaupungissa on "laiskat" ja siellä tuoksutaan hienoille hajuvesille ja korkokengät kopsaa kadulla ja ovat niin hienoja, että posliinipyttyyn tehdään "tarpeetkin".

Kaupunngissa olo on maalaisten mielestä herrastelua ja pubeissa käyntiä.

Vanhempani teki omaisuudestaan sellaisen osituksen, että he maksoivat jopa talon "pilkkahinnan" metsästä, että nuorempi poika saa jatkaa, nyt on vanhapoika eikä perillisiä. Kummatkin aletaan olla iltaehtoon puolella. Kukapa perii!!!

Omalla työllä säästin pienen asunnon, jossa elän eläkkeellä kituuttaen. Perheenperustamisen oikeus vietiin jo kotikasvatuksessa, puhuttii "niistä asioista puhuttiin rumia ja härskejä".

Lapsuudenkodissa en ole käynyt moniin vuosiin, en saa edes joulukorttiakaan sellainen ei kuulunut kotikasvatukseen.

Vanhempien haudat on hoitamatta, pitäjän ihmiset ovat kertoneet. Kaippa luulevat, että se on "akkojen hommaa". Kaiken kaikkiaan kotini oli sellainen, että nainen ei ollut mitään, jota isän sisaret kävi vielä äitiä torumassa ja toivat huonoja kaupunginssa pidettyjä vaatteitaan pidettäväksi, johon sai tyytä, kun parempia ei saanut.

Talomme oli sen verran iso ettei äiti saanut kunnastakaan apua, vaikka hätä oli monessa, kun isän metsät oli arvokkaat, se nosti varallisuusarvoa, mutta äidillä ei ollut metsäomaisuuten varaa mennä.

Veljelleni laitoin jokin aika sitten lakipaperit, että saisin elämääni jotain, kun vääryydellä on saanut koko tilan ja mä jäänyt ilman. Vanhemmilleni olen katkera, kun eivät mua tyttönä ajatelleet. He eivät tieneet mitä oli kaupungissa alivuokralaisboksissa asuminen holhoovan ja vainoharhaisen vuokraemänän silmien alla olemista. Mitään yksityisyyttä ei ollut, miesvieraita ei missään nimessä saanut käydä, postit tutkittiin ainakin mistä kirje tuli, myös politiikkaan ja uskonlahkoon painostaminen oli kyseessä.

Eräs "mamma" kyseli saisiko maalaistalostamme vuoden perunat, sisanlihakinkut, joulukuuset yms. Kertoi, että edelliset tytöt oli sellaisia vuokralaisia.

Olen vanhemmilleni, niin vihainen kun vain poikaa ajattelivat, eivätkö käsittäneet kaupungin helvettiä. Asuntovelka vie vielä eläkkestä ison osan. Asunto täyty hankkia, kun ei ollut missään muutoin kunnon asuntoa tarjolla, ja sitä piti pankkiin säästää 2 vuotta tietty summa tilistä ja sieltä tililtä ei saanut nostaa rahaa tarpeseenkaan. Muutoin se ei ollut pankkisuhde.

Nykyisin on asuntoja saatavilla vuokralla, mutta silloin ne meni "herrasperheille". Titteliä käytetään vieläkin asuntoa hakiessa, että saa paremmin asunnon. Nykynuoret saa heti, jopa 100 % lainan asuntoon, autoon ja tietokoneeseen. Työnteosta ei tietoakaan. Lävistyksiä siellä sun täällä ja naurun hyrskytystä, mutta saa nähdä kauanko tämä kestää????, kaikella on aikansa.

Lue lisää

Aika saada jotakin,onko se tila jotenkin jakamaton?.Onko kaikki tapahtunut ennen kuin lakiosuus tuli voimaan?.
JK.koita nyt jotenklin tutustua veli-ja siskopuoliisi.

Nimetön kirjoitti:

Aika saada jotakin,onko se tila jotenkin jakamaton?.Onko kaikki tapahtunut ennen kuin lakiosuus tuli voimaan?.
JK.koita nyt jotenklin tutustua veli-ja siskopuoliisi.

Ukko teki talosta kauppakirjat salaa, akoille hänen ylpeytensä ei alistunut puhumaan edes pienimmistäkään asioista. Valitut miehetkin huoli seuraansa ja niiltä ei tieto levennyt maailmalle.

Paha on alkaa taistella nimismiestä, lääkäriä yms. viranhaltijoita vastaan, jotka on sopassa mukana, kun lakia on rikkaat tehneet Suomessa, se on näes rikkaitten puolelle tehty. He ovat jättäneet itsensä luvusta pois.

Raha voi palaa oikeudessa, vaikka 10 vuotta ja jos voitan voivat edelliset viranhaltijat nostaa kunnianloukkauksesta syytteen ovat tehneet valan. Oletteko tämän tienneet!!! Virkakoneisto pitää toisensa puolta. Kylähullu nimen siinä saa "korkonimineen" pilkaksi.

Äiti olisi lähtenyt aikoinaan avioeroon, mutta ukko saanoi, että "kuluneen vittus kanssa lähdet tästä talosta" talon kirjat oli jo niin varmat senkin puolesta juonittu. Äiti luuli pääseensä rikkaaseen naimiseen, mutta totuus selvisi ajan kanssa. Äitini alkoi sairastaa fyysisesi paljon, niin isän siskot haukku "laiska" vaivat paranee kovalla työllä. Äidin siskot ja koko suku arvostaa vain "rahaa" vanha äitini sisko lähes 90 v keinuttelee keinutuolissa eikä mitään lääkitystä ole.Terve on. Huokailee vain "kyllä tuo raha on hyvää, kun sitä olisi vielä lisää se antaa niin varman olon ja hyvän yöunenekin".

Peri rikkaan ukkonsa ja nyt on vasta vanhoilla päivillä hyvät olot, mutta rahaa ei osaa käyttää muuta kuin katselemalla pankkikirjojaan, Siitä saa voimansa.

mutta hyvänä kaksoksena olen kirjoitti:

Ukko teki talosta kauppakirjat salaa, akoille hänen ylpeytensä ei alistunut puhumaan edes pienimmistäkään asioista. Valitut miehetkin huoli seuraansa ja niiltä ei tieto levennyt maailmalle.

Paha on alkaa taistella nimismiestä, lääkäriä yms. viranhaltijoita vastaan, jotka on sopassa mukana, kun lakia on rikkaat tehneet Suomessa, se on näes rikkaitten puolelle tehty. He ovat jättäneet itsensä luvusta pois.

Raha voi palaa oikeudessa, vaikka 10 vuotta ja jos voitan voivat edelliset viranhaltijat nostaa kunnianloukkauksesta syytteen ovat tehneet valan. Oletteko tämän tienneet!!! Virkakoneisto pitää toisensa puolta. Kylähullu nimen siinä saa "korkonimineen" pilkaksi.

Äiti olisi lähtenyt aikoinaan avioeroon, mutta ukko saanoi, että "kuluneen vittus kanssa lähdet tästä talosta" talon kirjat oli jo niin varmat senkin puolesta juonittu. Äiti luuli pääseensä rikkaaseen naimiseen, mutta totuus selvisi ajan kanssa. Äitini alkoi sairastaa fyysisesi paljon, niin isän siskot haukku "laiska" vaivat paranee kovalla työllä. Äidin siskot ja koko suku arvostaa vain "rahaa" vanha äitini sisko lähes 90 v keinuttelee keinutuolissa eikä mitään lääkitystä ole.Terve on. Huokailee vain "kyllä tuo raha on hyvää, kun sitä olisi vielä lisää se antaa niin varman olon ja hyvän yöunenekin".

Peri rikkaan ukkonsa ja nyt on vasta vanhoilla päivillä hyvät olot, mutta rahaa ei osaa käyttää muuta kuin katselemalla pankkikirjojaan, Siitä saa voimansa.

Lue lisää

joko se ukko on haudassa? jo on kumma jos ei henki lähde,kun hätyyttelee naisia ja häärii ja huutaa hysteerisenä, infarkti siitä yleensä tulee!!! mutta mikäs pahan tappaisi. kyllä tollaselle ukolle saadaan suitset,jos ei omin voimin,niin oikeudessa tavataan!
avioeroa kehiin ja pois moisen ukkelin huushollista,ei kai hänen kanssaan pakko ole olla tekemisissä???
avioehtoa vanhemmillasi tuskin on,joten äijä ei voi mitään kun omaisuus puolitetaan. jos on vaikeuksia päästä ehjänä ulos torpasta, niin suomessa on turvakodit vaimonhakkaajien uhreille, sekä oikeuslaitos pysäyttämään mielipuoli, jolle saa myös tuomion pahoinpitelystä sekä korvauksia kivusta ja särystä, petostuomion kauppakirjojen salaamisesta, lisäksi kannattaa hakea pikainen lähestymiskielto pitämään ukon aloillaan.
lähde tästä purkamaan ongelmaa. terv.tosi katkera (tähän viestiin en jostain syystä saanut nimimerkkiä rekisteröidyksi)

Nimetön kirjoitti:

joko se ukko on haudassa? jo on kumma jos ei henki lähde,kun hätyyttelee naisia ja häärii ja huutaa hysteerisenä, infarkti siitä yleensä tulee!!! mutta mikäs pahan tappaisi. kyllä tollaselle ukolle saadaan suitset,jos ei omin voimin,niin oikeudessa tavataan!
avioeroa kehiin ja pois moisen ukkelin huushollista,ei kai hänen kanssaan pakko ole olla tekemisissä???
avioehtoa vanhemmillasi tuskin on,joten äijä ei voi mitään kun omaisuus puolitetaan. jos on vaikeuksia päästä ehjänä ulos torpasta, niin suomessa on turvakodit vaimonhakkaajien uhreille, sekä oikeuslaitos pysäyttämään mielipuoli, jolle saa myös tuomion pahoinpitelystä sekä korvauksia kivusta ja särystä, petostuomion kauppakirjojen salaamisesta, lisäksi kannattaa hakea pikainen lähestymiskielto pitämään ukon aloillaan.
lähde tästä purkamaan ongelmaa. terv.tosi katkera (tähän viestiin en jostain syystä saanut nimimerkkiä rekisteröidyksi)

Lue lisää

Tekstissä oleva ukko on mun isäni, joka vihasi(akkavihainen) minua tyttönä, näki naisen vain seksiobjektiivina ja syrjäytti minut jo eläessään tekemällä talo-omaisuudesta kauppakirjat nuoremlle pojalleen. Äitini nimi otettiin kirjaan aivan kuin kiristäen, joka epäröi kovasti allekirjoitustaan nimismiehen ollessa paikalla, suullisesti oli sanotut, että mulle sitten maksetaan rahana, jota päivää ei ole vieläkään tullut.

Äitini oli kovin suruissan oli liikuntakyvytön ja kehoitti minua käymään tuomarin luona, no lainhuudatukset on käyty läpi ja kauppa on silloin purkamaaton ts. se on saavuttanut lain voiman. Äitini oli alistettu ja hyväntahtoinen ihminen, mutta oli joutunut avioon väärälle miehelle. Kerran hän lähti eroon 50-luvulla, mutta palasi takaisin, kun tuli rahasta pula ja eronnutta silloin syyllistettiin pienellä kylällä ja naistahan siinä aina katsotaan syntipuksiksi.

Isäni oli taitava näyttelijä viranhaltijoille kertoessaan tarinoitaan. Isäni ja äitini ovat kuolleet aikoja sitten, mutta veljeni "kaaliin" en saa järkeä, että kun meitä ei ole perimässä kuin 2 lasta taloa, niin ei anna mulle mitään, pitää itsestään selvyytenä, että kaikki on hänen, vaikka rahana olen pyytänyt, en vaadi mitään kiinteää metsä- tai rantapalstaa.

Kesämökkiä en ajattelisikaan niin kierojen ja kateellisten ihmisten kyttyyn alle. Vieraista saisin antaa ja mökillä tapahtuvista asioista aina raportin veljelleni ja hänen avovaimolleen ja sieltä tultias määryksien kanssa miten eletään ja jos ei heidän mallin mukaan eletä, niin pahat olot tulisi. Kyllä äitini kärsi paljon, en voi muuta sanoa ja suurin osa hänen sairuksista johtuu vaikeasta miehestään.

No, ajan saatossa talolle käy niin, kun laillisia rintaperillisiä ei ole, niin valtio vie perinnönjaossa sitten omaisuuden ja sinnehän aina mahtuu, se "hepo" kyllä jaksaa juosta ja tarttee rahaa.

kun muille on aina pöytä katettuna, vaan minä saan saan kattaa itse ja omilla antimillakin vielä.

Olen monesti ajatelut minkä tämän maan vielä perii, niin lopptulokseen olen tullut tulokseen, että SOTA panis maahan väkeä ja turhat vittuilut pois.

Kotona en kuullut koskaan kaunista kieltä, "rimppapillu", kakara kainalosssa ei kotiin tulla, vanehmmat kärsi lapsista ja rankaisutvat oli aina äkäisiä, kysymysestäkin tuli selkään ja haukkumista.

Itse piti risukin metsästä hakea millä selkään annettiin. Mitään ei osattu tehdä oikein sanamuotokin oli "lapset tekee lapsen töitä ja paskantelevn pitikin teitä". "Jos Me kuoltais, niin paskaan hukkuisitte".

Tuli välillä koiville koiranketkustakin. Sulhasia ei siedetty, mutta pojille toivottiin morsiamia, mutta rikkaita, jotka putsataan rahasta ti muuta hyötyä saavat.

Isä ei sieltänyt lapsia lainkaan, lapsikin kun teki kakat housuun puhalteli sierailiin ja lähti ulos "nyt alkoi paskakin haista" hyi! Lapsirakkautta en nähnyt koskaan ruokapöydässäkin silmät nurin syötiin ja tarkkailtiin, ottiko ruokaa enemmän mitä oli sen eteen töitä tehnyt.

Aamulla heinäteon aikaan hangon päällä lyötiin makuukamarin seinään aikaisin siellä ei isoa kulllia laskvateta eikä isoa vittua. TÖIHIN!

kakeruus ja sen tuoma vitutus kirjoitti:

Olen monesti ajatelut minkä tämän maan vielä perii, niin lopptulokseen olen tullut tulokseen, että SOTA panis maahan väkeä ja turhat vittuilut pois.

Kotona en kuullut koskaan kaunista kieltä, "rimppapillu", kakara kainalosssa ei kotiin tulla, vanehmmat kärsi lapsista ja rankaisutvat oli aina äkäisiä, kysymysestäkin tuli selkään ja haukkumista.

Itse piti risukin metsästä hakea millä selkään annettiin. Mitään ei osattu tehdä oikein sanamuotokin oli "lapset tekee lapsen töitä ja paskantelevn pitikin teitä". "Jos Me kuoltais, niin paskaan hukkuisitte".

Tuli välillä koiville koiranketkustakin. Sulhasia ei siedetty, mutta pojille toivottiin morsiamia, mutta rikkaita, jotka putsataan rahasta ti muuta hyötyä saavat.

Isä ei sieltänyt lapsia lainkaan, lapsikin kun teki kakat housuun puhalteli sierailiin ja lähti ulos "nyt alkoi paskakin haista" hyi! Lapsirakkautta en nähnyt koskaan ruokapöydässäkin silmät nurin syötiin ja tarkkailtiin, ottiko ruokaa enemmän mitä oli sen eteen töitä tehnyt.

Aamulla heinäteon aikaan hangon päällä lyötiin makuukamarin seinään aikaisin siellä ei isoa kulllia laskvateta eikä isoa vittua. TÖIHIN!

Lue lisää

Itsekään en ole täydellisessä kodissa kasvanut, vaan olen saanut tyypillisen suomalaisen lasta vähättelevän kasvatuksen fyysisten kuritusten kera (tukkapöllyjä, läimäytyksiä, ravistelua jne.), vaikka olin itse asiassa hyvin kiltti lapsi. Rangastuksia tuli ihan vain vahingoistakin mitä lapsille sattuu, kuten kaatuneesta mehulasista tai lattialle jääneistä leluista. Tai pelkästään isän oman pahan tuulen takia, koska lasten äänet sattuivat häntä silloin ärsyttämään.

Koskaan ei ainakaan isäni kehunut tai kannustanut, mutta sen sijaan kyllä tilaisuuden tulleen haukkui monenlaisista asioista ihan syyttä ja syyllisti minua lapsena siitä, että joutui elättämään minua. Vielä täysi-ikäiseksi tultuanikin hän yritti painostaa minua tekemään tahtonsa mukaan. Vahvaa omaa tahtoa ja mielipiteitä ei minulla olisi saanut olla.

Mutta ikinä eivät vanhempani käyttäneet tuollaista kieltä lapsistaan, eikä kyllä ylipäätään kenestäkään! Ja myös omaisuuden jaossa he ovat olleet melko tasapuolisia lastensa kesken.

Millä vuosikymmenellä olit lapsi? Itse kasvoin 70-80-luvuilla, pääasiassa aikana, jolloin ruumiillinen kuritus oli vielä Suomessa laillista. Sain aika tiukan kasvatuksen, vaikka monien ikätovereitteni kasvatus oli paljon rennompaa ja sallivampaa.

kakeruus ja sen tuoma vitutus kirjoitti:

Olen monesti ajatelut minkä tämän maan vielä perii, niin lopptulokseen olen tullut tulokseen, että SOTA panis maahan väkeä ja turhat vittuilut pois.

Kotona en kuullut koskaan kaunista kieltä, "rimppapillu", kakara kainalosssa ei kotiin tulla, vanehmmat kärsi lapsista ja rankaisutvat oli aina äkäisiä, kysymysestäkin tuli selkään ja haukkumista.

Itse piti risukin metsästä hakea millä selkään annettiin. Mitään ei osattu tehdä oikein sanamuotokin oli "lapset tekee lapsen töitä ja paskantelevn pitikin teitä". "Jos Me kuoltais, niin paskaan hukkuisitte".

Tuli välillä koiville koiranketkustakin. Sulhasia ei siedetty, mutta pojille toivottiin morsiamia, mutta rikkaita, jotka putsataan rahasta ti muuta hyötyä saavat.

Isä ei sieltänyt lapsia lainkaan, lapsikin kun teki kakat housuun puhalteli sierailiin ja lähti ulos "nyt alkoi paskakin haista" hyi! Lapsirakkautta en nähnyt koskaan ruokapöydässäkin silmät nurin syötiin ja tarkkailtiin, ottiko ruokaa enemmän mitä oli sen eteen töitä tehnyt.

Aamulla heinäteon aikaan hangon päällä lyötiin makuukamarin seinään aikaisin siellä ei isoa kulllia laskvateta eikä isoa vittua. TÖIHIN!

Lue lisää

Mää en kyllä ymmärrä, miten vastasit mulle.
Mä en sua syyttänyt mistään, vaan ymmärsin, että sulle on pahasti tehty, mutta mitä se meitä enää auttaa että niissä eletään.
Siis se on ollut arkipäivää silloin ja se on jättänyt jälkiä, mutta niistä on mahdollisuus parantua.
Oliko se takarivistä huutelua.
Kuulehan sie, mulla on ollut todella vaikea lapsuus myös, mutta mä en halua elää enää siinä.
Kaikki se on ollut vääryttä: ei saatu sitä mitä ois tarvittu (rakkautta, rajoja, vahvistamista) ja saatiin sitä mitä ei ois tarvittu (väkivaltaa, insestiä, väheksyntää, ivaamista...) mutta me ei saada niitä keneltäkään täällä takaisin vaatimalla.
Kaikki se mitä on tapahtunut täytyy käsitellä esim. terapiassa, saada purkaa se viha mitä se on aiheuttanut ja oppia laittamaan rajoja nyt kun on siihen kykenevä, ettei kukaan kävele enää rajojen yli.

Omaiset on pahoja ja ilkaeitä jos ovat sitä lajia. Kun luin nämä kaikki ketjut mitä katkeruuden alle mahtuu, niin totean että tuttua on! Se vaatii vanhemmilta paljon, joka nykyisin laittaa lapsia tähän maailmaan, ettei niistä tule tappajahaita, sillä nykykansa ei ole nynnyä.