tutustuin kaksi vuotta sitten erääseen mieheen. en ollut aluksi kiinnostunut hänestä, mutta hän ilmeisesti minusta, koska flirttaili ja pyysi treffeille. pikkuhiljaa siitä syntyi suhde.
kyseinen herra ei ollut ikinä ennen seurustellut kenenkään kanssa, ei kuulemma edes ikinä suudellut ketään ennen minua. ikää hänellä oli silloin 20 vuotta.
vietin ehkäpä elämäni onnellisimmat 1,5 vuotta seurustellen tämän miehen kanssa. mieskin otti seurustelun vakavasti, sanoi, että olen parasta, mitä hänen elämässään on tapahtunut ja haluaa viettää koko loppuelämänsä mun kanssa.
ja sitten töks... mies yhtäkkiä halusikin heittää loistavan suhteen roskakoriin. sanoi, että se oli hänen elämänsä vaiken päätös, mutta päätti kuitenkin erota. häntä ahdisti seurustelu, halusi kuulemma olla vapaa. en millään tapaa ollut painostanut miestä ja vaadin myös itsellenikin tilaa ympärille suhteessa, mutta miehen ahdistus tuli täytenä yllätyksenä.
ero oli mulle tosi rankka kokemus, mutta pääsin siitä aika nopeasti jaloilleni. ex-mieheni aloitti reilun kuukauden päästä meidän erosta uuden suhteen, vaikka meidän eron aikana nimenomaan sanoi, ettei halua seurustella. se suhde kesti 2 kuukautta, kun mies päättikin jättää tyttöystävänsä. syynä oli kuulemma se, ettei hän oikeasti edes pahemmin välittänyt tytöstä.
muitakin pikkusäätöjä exällä on ollut, mutta aina se on ollut hän, joka on halunnut ne lopettaa. välillä mä saan siltä tekstiviestejä, joissa se kertoo kuinka paljon ikävöi mua ja ei tiennytkään, miten vaikeata on oikeasti elää ilman mua. seuraavana päivänä se saattaa olla mulle tyly ja käyttäytyä kuin sillä ei olisi ikinä ollutkaan mitään tunteita mua kohtaan.
mä oon oikeasti niin täynnä tätä exän pelleilyä. mä haluaisin, että se asettuisi aloilleen ja lopettaisi toisten ihmisten satuttamisen. mun sydän särkyy joka kerta vielä enemmän, kun se lähettää mulle niitä tekstiviestejä. tiedän, ettei mulla ole mitään tulevaisuutta enää sen miehen kanssa, mutta en pääse tästä jutusta yli, kun se jatkaa tota kummittelua.
kaikista eniten mä haluaisin tietää, että mikä sitä vaivaa? miksi se välillä on niin kylmä ja tyly mulle, vaikka mä en ole ikinä halunnut sille mitään muuta kuin hyvää? miksi sen tunteet on niin sekaisin? mitä mä voin tehdä?
puuh :(
kyseinen herra ei ollut ikinä ennen seurustellut kenenkään kanssa, ei kuulemma edes ikinä suudellut ketään ennen minua. ikää hänellä oli silloin 20 vuotta.
vietin ehkäpä elämäni onnellisimmat 1,5 vuotta seurustellen tämän miehen kanssa. mieskin otti seurustelun vakavasti, sanoi, että olen parasta, mitä hänen elämässään on tapahtunut ja haluaa viettää koko loppuelämänsä mun kanssa.
ja sitten töks... mies yhtäkkiä halusikin heittää loistavan suhteen roskakoriin. sanoi, että se oli hänen elämänsä vaiken päätös, mutta päätti kuitenkin erota. häntä ahdisti seurustelu, halusi kuulemma olla vapaa. en millään tapaa ollut painostanut miestä ja vaadin myös itsellenikin tilaa ympärille suhteessa, mutta miehen ahdistus tuli täytenä yllätyksenä.
ero oli mulle tosi rankka kokemus, mutta pääsin siitä aika nopeasti jaloilleni. ex-mieheni aloitti reilun kuukauden päästä meidän erosta uuden suhteen, vaikka meidän eron aikana nimenomaan sanoi, ettei halua seurustella. se suhde kesti 2 kuukautta, kun mies päättikin jättää tyttöystävänsä. syynä oli kuulemma se, ettei hän oikeasti edes pahemmin välittänyt tytöstä.
muitakin pikkusäätöjä exällä on ollut, mutta aina se on ollut hän, joka on halunnut ne lopettaa. välillä mä saan siltä tekstiviestejä, joissa se kertoo kuinka paljon ikävöi mua ja ei tiennytkään, miten vaikeata on oikeasti elää ilman mua. seuraavana päivänä se saattaa olla mulle tyly ja käyttäytyä kuin sillä ei olisi ikinä ollutkaan mitään tunteita mua kohtaan.
mä oon oikeasti niin täynnä tätä exän pelleilyä. mä haluaisin, että se asettuisi aloilleen ja lopettaisi toisten ihmisten satuttamisen. mun sydän särkyy joka kerta vielä enemmän, kun se lähettää mulle niitä tekstiviestejä. tiedän, ettei mulla ole mitään tulevaisuutta enää sen miehen kanssa, mutta en pääse tästä jutusta yli, kun se jatkaa tota kummittelua.
kaikista eniten mä haluaisin tietää, että mikä sitä vaivaa? miksi se välillä on niin kylmä ja tyly mulle, vaikka mä en ole ikinä halunnut sille mitään muuta kuin hyvää? miksi sen tunteet on niin sekaisin? mitä mä voin tehdä?
puuh :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
pyydä sitä miestä kahville ja kysy suoraan missä mennään ja mitä sen tunteet on, ja miksi oli niin tyly yms.
kun tämän miehen mielialat muuttuvat koko ajan. tämän kuun se on ollut mulle vihainen jostain ihmeen syystä. sanoi, ettei enää ikinä halua tavata mua ja muutenkin sain aika haukut niskaan ja arvatkaa mitä mä sanoin tota ennen sille... en mitään! se kiukuttelee mulle koko ajan, vaikka mä poistuisin ihan kokonaan kuvioista ja oisin pitämättä siihen mitään yhteyttä. en tajua.
Vaikuttaisi siltä, ett jos 20 vuotiaana ekaa kertaa rupeaa seurusteleen, niin tulee miettineeksi, ett onhan maailmas muitakin tyttöjä. Päättää sit siin ruveta leikkiin pelimiestä.
Näistä "kaipaan sua.." ym. tekstiviesteist tulee kyl mieleen semmone, ett tahallaan tahtoo sulle pahaa mieltä, ett pysyisit ns. hänen otteessaan. Varmaan kaikilla joskus ollu semmone tunne, ett toivoo, ettei exäl sujuis yhtä hyvin ku itsellään? tältähän tämä vaikuttaa. Hän luultavasti haluaa (jollain ihmeen tavalla), ettet rupea haluamaan ketään muuta miestä, ns. ett oisit hänestä riippuvainen syöttämässä hänen egoaan.
Ratkaisu? Unohda heppu, operaattorille viesti, ett estävät viestit ja puhelut hepun numerosta.
Niin inhottavalta ku tää kuulostaakin, nii tuttu homma. Meillä se oli vaan toisin päin. Ite olin 18-vuotias kun aloin seurustelemaan ekaa kertaa. Se poika oli parasta mitä mulle on tapahtunut ja olin tosi onnellinen.
Sitten kun oltiin vuosi seurusteltu, ja mun piti alkaa miettimään jatko-opiskeluja ja muuttoa ja kaikkia muita isoja päätöksiä. Ja kun poika ois lähteny mun luokse mihin tahansa ja valinnu koulun minun päätöksien perusteella, niin ahdistuin ja jätin sen pojan. Eli itellä yksi syy oli se elämäntilanne.
Toinen syy oli se, että tuntui hirveän ahdistavalta että pitäisi viettää loppu elämä sen yhden miehen kanssa. Mietin monesti, että voinko olla varma että se on juuri se oikea jos en tiedä millaista muitten kanssa olisi.
Poika ei halunnut olla mun kanssa missään tekemisissä pitkään aikaan, mikä olikin häneltä fiksu ratkaisu. Sitten kun alettiin taas enemmän juttelemaan ja näin, niin minulle tuli hirveä pelko että menetän hänet ja aloin tekstailemaan ja anomaan häntä takaisin ja kaikkea.
Sitten kuitenkin kun päätettiin että katotaan että jos palattais yhtään niin kylmensin meidän välit täysin. Tätä tapahtu parikin kertaa. Hirveetä toisen tunteilla leikkimistä. En edes itse tiedä miksi tein niin, mutta onneksi tajusin ajoissa kuinka väärin se on tuota poikaa kohtaan.
Itselläni on taustalla myös läheisriippuvuus, jonka takia tarraudun ihmisiin enkä kestä yksin jäämistä. Kenties myös tuolla sinun exälläsi voi olla jokin samankaltainen ongelma.
http://tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=168
Heitti toimivan suhteen hukkaan, tavattuaan karaokebaarissa hempukan johon samaistua. Tulo sun luoksa sanomaan, että seurustelu ahdistaa. Todellisuudessa se halusi alottaa uuden suhteen tän uudemman pokan kanssa. Parin kuukauden jälkeen kun niillä meni poikki, alko vanha suola janottamaan ja rupes epäsuorasti itkemään sua takas ja kun et tunnu kiinnostuvan se on katkera. Pistä jätkälle tyyliin lähestymiskielto. Tollasilta wannabe pelureilta ei heru kun ankeita aikoja ja sydänsuruja.
End of discussion.