Olen äiti ja vaimo miehelleni. Perushetero vai olenko sittenkään, kun nyt on käynyt outo juttu meitsille.
Ahdistaa.
Harrastan urheilua ja tapaan sitä kautta paljon erilaisia ihmisiä, miehiä ja naisia.
Olen tutustunut hyvin ja erittäin hyvin treenikavereihin. Jopa niin hyvin, että eräs nainen uskoutui minulle ja kertoi olevansa lesbo. Rohkea nainen, ajattelin. Upea ja kaunis.
Aikaa on kulunut ja ystävyytemme syventynyt, kunnes yks`kaks` tajusin olevani ihastunut tähän upeaan lesboon.
Luulen hänenkin olevan ihastunut minuun.
Sydämeni sykkii hullun lailla, käteni hikoilevat jne... ihastukseni läheisyydessä.
Olen ottanut etäisyyttä ihastukseeni ja emme juttele enää nähdessämme, itseasiassa välttelen häntä. Hän on tajunnut etten halua olla enää ystävä hänelle, kun ei hänkään enää yritä ottaa katsekontaktia minuun. Olen loukannut häntä.
Olettaisin minulla olevan kolmenkympin kriisin, kun tällätavoin kiinnostuin naisesta - olenhan umpihetero. Kohtalotovereita?
Miten muut olette selvittäneet itsellenne em. kaltaisen tilanteen? Toivottavasti ihastumistauti menee ohitse pian?
Ahdistaa.
Harrastan urheilua ja tapaan sitä kautta paljon erilaisia ihmisiä, miehiä ja naisia.
Olen tutustunut hyvin ja erittäin hyvin treenikavereihin. Jopa niin hyvin, että eräs nainen uskoutui minulle ja kertoi olevansa lesbo. Rohkea nainen, ajattelin. Upea ja kaunis.
Aikaa on kulunut ja ystävyytemme syventynyt, kunnes yks`kaks` tajusin olevani ihastunut tähän upeaan lesboon.
Luulen hänenkin olevan ihastunut minuun.
Sydämeni sykkii hullun lailla, käteni hikoilevat jne... ihastukseni läheisyydessä.
Olen ottanut etäisyyttä ihastukseeni ja emme juttele enää nähdessämme, itseasiassa välttelen häntä. Hän on tajunnut etten halua olla enää ystävä hänelle, kun ei hänkään enää yritä ottaa katsekontaktia minuun. Olen loukannut häntä.
Olettaisin minulla olevan kolmenkympin kriisin, kun tällätavoin kiinnostuin naisesta - olenhan umpihetero. Kohtalotovereita?
Miten muut olette selvittäneet itsellenne em. kaltaisen tilanteen? Toivottavasti ihastumistauti menee ohitse pian?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla se ratkesi niin, että erosin ja löysin elämäni naisen. Ethän sinä hetero ole, jos saman sukupuolen edustajaan ihastut. Miksi pitäisikään olla?
minä olen myös noin kolmekymppinen ja perheellinen. Sama sukupuoli alkanut kiinnostaa kovin, enkä oikein tiedä mitä pitäs tehdä : ( Ihana tunne, mut silti ...
Mukava kuulla, että " kriiseilijöitä" muitakin. Mitäs olette tehneet asialle? Minun kiinnostuksestani naisiin tietää ystäväni ja mieheni, mutta kiltisti elelen perhe elämää mieheni ja lasteni kanssa. Eipä minua tilanne ahdista mitenkään, kummasti vain hymyilyttää ja haluaisin naisen kuitenkin elämääni. Ihastuksia on ollut muutama, jotka eivät ole johtaneet kuitenkaan mihinkään. Olisipa mukava keskustella saman kokeneiden kanssa.
Kiinnostaa tietää kerroitko ihastuksillesi olevasti ihastunut heihin? Olisitko ollut valmis suhteeseen naisen kanssa? Vai oliko ko. vain pelkkää katselua (silmäpeliä)?
Kerroin kyllä yhdelle olevani ihastunut, mutta asia jäi jotensakin kesken meiltä.Jouduin työn perässä muuttamaan eri paikkakunnalle perheeni kera ja yhteystiedot jäivät antamatta. Jatkoin vain elämääni..Olen tällä hetkellä, itse asiassa jo parin vuoden ajan katsellut ja ihastunut erääseen ihanaan hiven nuorempaan sinkku naiseen, yhteystiedot on, mutta en ole ollenkaan varma hänen suuntauksestaan. Vaihtelemme pitkiä katseita ja epäilen hänen olevan kiinnostunut...Voin olla väärässä. Hän tietää, että minulla on perhe ja olen miehen kanssa liitossa.Odotan elokuuta, jotta näen taas hänet, hänen palatessa kotikonnuiltaan.
Herännyt mielenkiinto naisia kohtaan ja ihastuminen. Voisitteko ajatella jättää miehenne, vai onko mielenkiinto naisia kohtaan vain jotain lauantai-illan huumaa, hetken nautinnon tyydytystä?
Ihan ihastumismielessä ja kokemuksessa, ilman lauantai illan huumia,asiaa olen ajatellut. Elän päivä kerralaan ja en ole ajatellut tilannetta todellista, jättäisinkö mieheni.Aika ja tunne sekä sydän sen näyttäisi.Miten itse?
rohkeutta se taitaa vaatia lähteä 9 vuotta kestäneestä ihan ok suhteesta. Sen naisen kanssa tunnen itseni kokonaiseksi, saan kaipaamaani kunnioitusta ja arvostusta. Hän oikeasti kuuntelee, uskaltaa kuunnella, eikä vähättele.
Tämä nainen on avannut silmäni ja sydämmeni. Ennen häntä en huomannut mitä kaikkea kaipasinkaan suhteelta. Kaikki kun on ollut ihan ok. Rakastuin tuohon naiseen vahingossa ja syvästi. Miestäni (silloista poikaystävääni, "teini rakkaus") opin rakastamaan vuosien varrella.
Olen sekaisin. En tiedä mitä tähdä. Ajoin rakastamani naisen pois luotani. Hautaanko tunteeni ja jatkan mieheni kanssa, vai uskallanko valita toisin...
vielä valitsemaan toisin? Mitä tämä nainen nyt ajattelee? Ja entä tietääkö miehesi? Riippuu niin paljon kaikesta, että mitä Sinun täytyisi tehdä. Onko rakastuminen kestänyt kauan?