Jouduin puoli vuotta sitten hankkimaan ensimmäiset silmälasini. Ennen silmälasien hankintaa minulla oli toisinaan silmissä kirvelyä ja punotusta erityisesti silloin, kun olin työskennellyt päätteellä tai lukenut pitkään. Joskus oli myös päänsärkyä. Näiden oireiden takia varasin lopulta ajan optikolle näöntarkastukseen, koska halusin varmistaa näköni olevan kunnossa.
Kun tulin näöntarkastukseen, minua tietysti hieman jännitti määrätäänkö minulle silmälasit vai ei. Ystävällinen naispuolinen optikko sai jännityksen kuitenkin nopeasti laukeamaan. Perusteellisen näöntarkastuksen jälkeen optikko sitten totesi näköni olevan siinä pisteessä, että silmälasien hankinta oli tullut ajankohtaiseksi. Minulla todettiin lievää kaukotaitteisuutta ja pientä hajataittoa. Silmälasieni voimakkuuksiksi määriteltiin OD 0,50 -0,50 90 ja OS 0,50 -0,25 90. Siinä ei sitten auttanut muu kuin ryhtyä optikon avustuksella sovittelemaan erilaisia pokia nenälle.
Valitsin itselleni kevyet ja huomaamattomat pokat, jotka istuivat hyvin nenälleni, ja reilun viikon kuluttua näöntarkastuksesta sain optikkoliikkeestä tekstiviestin jossa ilmoitettiin lasieni tulleen. Niin menin sitten ruokatunnilla hakemaan lasini, jotka odottivat minua kotelossaan. Hieman jännittyneenä otin lasit kotelosta ja asetin peilin edessä nenälleni nuo ihkaensimmäiset omat silmälasini. Kokeilin katsella niiden läpi eri etäisyyksille, ja totesin näkeväni terävämmin lähietäisyydelle, mutta kauas katsellessa ei ollut suurta eroa. Jätin kuitenkin lasit päähäni, maksoin ne ja palasin työpaikalleni.
Haettuani silmälasini pidin niitä päässä työpäivän loppuun saakka, ja huomasin näköni terävämmäksi kuin vuosikausiin. Koska pokani ovat kevyttä mallia, en aina edes huomannut, että minulla oli " rillit " nenällä.
Viime kuukausien aikana olen käyttänyt silmälaseja aina töissä, koska pankkivirkailijan työssäni tarkka näkö varsinkin lähietäisyydelle on tärkeää. Vapaa-ajallani olen käyttänyt laseja lukiessani, tietokoneella työskennellessäni ja televisiota katsellessani. Yhä useammin lasit jäävät päähäni koko päiväksikin. Vaikka näen edelleen hyvin ilman silmälaseja, niin katselen silti mieluummin maailmaa lasien läpi, koska näköni on silloin terävämpi.
Nuorempana kuvittelin, etteivät silmälasit sovi minulle, mutta tämä käsitys on viime kuukausina lopullisesti muuttunut. Silmälasit sopivat minulle hyvin, ja ne ovat tuoneet persoonaani uutta syvyyttä. Silmälasien hankkimisen jälkeen olen alkanut tuntea itseni aikuiseksi naiseksi, mikä ei ole lainkaan huono asia. Kaiken lisäksi läheiseni ja työkaverini ovat antaneet laseistani pelkästään positiivista palautetta.
Pian silmälasihankintani jälkeen pari vuotta vanhempi siskoni kertoi kärsineensä samanlaisista silmäoireista kuin minäkin ennen lasien hankintaa. Kehotin sisartani käymään optikolla, ja hän teki työtä käskettyä. Kuinka ollakaan myös isosiskolleni määrättiin hänen ensimmäiset silmälasinsa, ja minä sain kunnian olla makutuomarina, kun hän valitsi itselleen pokat.
Kun minä ja vanhempi sisareni oltiin hankittu lasit, ilmoitti myös kolme vuotta nuorempi siskoni menevänsä varmuuden vuoksi optikolle, vaikka hänellä ei erityisiä silmäoireita ollutkaan. Kävi kuitenkin niin, että myös pikkusiskolleni määrättiin silmälasit ja niin hänkin sai ensimmäiset pokat nenälleen. Nyt olemme sitten kaikki sisarukset ainakin osa-aikaisesti silmälaseja käyttäviä, alkavassa keski-iässä olevia pitkiä blondeja.
Kun tulin näöntarkastukseen, minua tietysti hieman jännitti määrätäänkö minulle silmälasit vai ei. Ystävällinen naispuolinen optikko sai jännityksen kuitenkin nopeasti laukeamaan. Perusteellisen näöntarkastuksen jälkeen optikko sitten totesi näköni olevan siinä pisteessä, että silmälasien hankinta oli tullut ajankohtaiseksi. Minulla todettiin lievää kaukotaitteisuutta ja pientä hajataittoa. Silmälasieni voimakkuuksiksi määriteltiin OD 0,50 -0,50 90 ja OS 0,50 -0,25 90. Siinä ei sitten auttanut muu kuin ryhtyä optikon avustuksella sovittelemaan erilaisia pokia nenälle.
Valitsin itselleni kevyet ja huomaamattomat pokat, jotka istuivat hyvin nenälleni, ja reilun viikon kuluttua näöntarkastuksesta sain optikkoliikkeestä tekstiviestin jossa ilmoitettiin lasieni tulleen. Niin menin sitten ruokatunnilla hakemaan lasini, jotka odottivat minua kotelossaan. Hieman jännittyneenä otin lasit kotelosta ja asetin peilin edessä nenälleni nuo ihkaensimmäiset omat silmälasini. Kokeilin katsella niiden läpi eri etäisyyksille, ja totesin näkeväni terävämmin lähietäisyydelle, mutta kauas katsellessa ei ollut suurta eroa. Jätin kuitenkin lasit päähäni, maksoin ne ja palasin työpaikalleni.
Haettuani silmälasini pidin niitä päässä työpäivän loppuun saakka, ja huomasin näköni terävämmäksi kuin vuosikausiin. Koska pokani ovat kevyttä mallia, en aina edes huomannut, että minulla oli " rillit " nenällä.
Viime kuukausien aikana olen käyttänyt silmälaseja aina töissä, koska pankkivirkailijan työssäni tarkka näkö varsinkin lähietäisyydelle on tärkeää. Vapaa-ajallani olen käyttänyt laseja lukiessani, tietokoneella työskennellessäni ja televisiota katsellessani. Yhä useammin lasit jäävät päähäni koko päiväksikin. Vaikka näen edelleen hyvin ilman silmälaseja, niin katselen silti mieluummin maailmaa lasien läpi, koska näköni on silloin terävämpi.
Nuorempana kuvittelin, etteivät silmälasit sovi minulle, mutta tämä käsitys on viime kuukausina lopullisesti muuttunut. Silmälasit sopivat minulle hyvin, ja ne ovat tuoneet persoonaani uutta syvyyttä. Silmälasien hankkimisen jälkeen olen alkanut tuntea itseni aikuiseksi naiseksi, mikä ei ole lainkaan huono asia. Kaiken lisäksi läheiseni ja työkaverini ovat antaneet laseistani pelkästään positiivista palautetta.
Pian silmälasihankintani jälkeen pari vuotta vanhempi siskoni kertoi kärsineensä samanlaisista silmäoireista kuin minäkin ennen lasien hankintaa. Kehotin sisartani käymään optikolla, ja hän teki työtä käskettyä. Kuinka ollakaan myös isosiskolleni määrättiin hänen ensimmäiset silmälasinsa, ja minä sain kunnian olla makutuomarina, kun hän valitsi itselleen pokat.
Kun minä ja vanhempi sisareni oltiin hankittu lasit, ilmoitti myös kolme vuotta nuorempi siskoni menevänsä varmuuden vuoksi optikolle, vaikka hänellä ei erityisiä silmäoireita ollutkaan. Kävi kuitenkin niin, että myös pikkusiskolleni määrättiin silmälasit ja niin hänkin sai ensimmäiset pokat nenälleen. Nyt olemme sitten kaikki sisarukset ainakin osa-aikaisesti silmälaseja käyttäviä, alkavassa keski-iässä olevia pitkiä blondeja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kiva kuulla kokemusistasi. itselläni aika lailla samanlaiset koekmukset, nyt juuri sain toiset lasini, jotka jo kaksitehoiset, Näissä nyt kauaksi 1.25 ja lähelle 3.0, Hyviltä tuntuvat ja pidän näitä vakkaristi. Joko itselläso tuntuu että tarvisti lisää vahvuuksia?
Millaiset vahvuudet sisarillasi on?
Tuntuu että suhteemme silmälasiehin on aika lailla samanlainen. Olisikin kiva jutella kanssasi enemmänkin. Jos siis haluat niin [email protected]
En ole vielä huomannut, että tarvitsisin lisää vahvuuksia laseihini. Näen hyvin nykyisillä laseillani. Iän myötä näkö varmaan jonkin verran vielä muuttuu niin, että laseja joutuu vahventamaan useampaankin kertaan.
Siskojeni lasien tarkkoja vahvuuksia en muista, mutta vanhemman siskon laseissa on kyllä hieman enemmän voimakkuutta kuin minulla. Nuoremman siskon lasit taas on suurin piirtein saman vahvuiset kuin minullakin. Meillä kaikilla on samaa kaukotaitteisuutta ja hajataittoa.
On muuten aika jännä juttu kuinka näkö voi vuosien kuluessa muuttua. Minulla ja siskoillani oli nuorempana erittäin hyvä näkö eikä ollut puhettakaan silmälaseista. Vuosien aikana näkömme on kuitenkin sen verran muuttunut, että tarvitsemme jo silmälasit. Iän myötähän se näkö heikkenee, mutta ei kaikilla kovin paljoa. Isäni on kohta 70, mutta hän tarvitsee vain lukulasit. Myöskään 67-vuotiaalla äidilläni ei ole kuin lukulasit. Kaikista erikoisinta on, että 92-vuotias mummonikaan ei tarvitse kuin lukulasit. Vanhemmat sukupolvet ovat siis säilyttäneet näkönsä paremmin. He eivät tosin ole käyneet kouluja ja opiskelleet niin paljon kuin minä ja sisareni, jotka olemme kaikki melko pitkälle koulutettuja. Lukeminen ja tietokoneella työskentely varmasti syö näköä, ja sen vuoksi silmälasien tarve tulee aikaisemmin kuin ehkä muuten.
ole kiinni.... ja sitten se lainaus
"Isäni on kohta 70, mutta hän tarvitsee vain lukulasit. Myöskään 67-vuotiaalla äidilläni ei ole kuin lukulasit. Kaikista erikoisinta on, että 92-vuotias mummonikaan ei tarvitse kuin lukulasit. Vanhemmat sukupolvet ovat siis säilyttäneet näkönsä paremmin"
jos veisit isäsi, äitisi ja mummosi näöntarkastukseen niin tulos olisi 100% todennäköisyydellä se, että laseilla saisi maailman kirkkaammaksi. Mutta he ovat tyytyväisiä nykyiseen näköönsä, vaikkakin sitä varmasti voisi parantaa. He eivät tiedä eroa siihen mitä voisi nähdä, jos eivät ole käyneet näöntarkastuksessa. Mutta jos ihminen tuntee näkevänsä "tarpeeksi hyvin", niin silloin kaikki on ok.
Tosin jos joku heistä ajaa vielä autolla, niin raahaa se henkilö vaikka puoliväkisin näöntarkastukseen
itsekkin olen hankkimassa ekoja lasejani mutta hieman jännitää alkaa niitä käyttämään olisi kiva keskustella sun kanssasi kokemuksista laseistasi
Täällä sama homma. Kaukonäkö tuntuu heikentyneen, mutta vähän jännittää ja arveluttaa mennä optikon pakeille ja ryhtyä lasipääksi. Olis kiva vaikka tässä viestiketjussa jatkaa keskustelua aiheesta...
tuli mieleen, että mikäli linssien puolesta ei ole rajoituksia kehysten valintaan, saattaisivat ns. hengettömät pokat olla paikallaan.
Kiinnitystekniikka on mennyt eteenpäin, jolloin aisojen pysyminen tukevasti lississä sekä nenätallojen samoin on mahdollista.
Eivät paina juuri mitään, eivätkä myöskään näy paljoa toisille.