Otsikoton

Säryin niin monesti.
Menin pirstaleiksi aina uudelleen.
Keräsin siruja,
paikkasin säröjä.

Aina annoin iskeä itseni palasiksi.

Vaan viimein tuli se hetki,
jolloin aurinko nousi,
paistaen
risukasaankin.

Oli se outoa, uskomatonta.

Hehkun nimi oli
Tulimies.
Tulimies tuli mies Tulimies:)))


Polte saapui aina vain uudelleen.
Nousten aamu aamun jälkeen korkeuteen.
Aaltona tulvien maailmaan
Häikäisten harmaan kirkkaudellaan.



Sanoi se Valomies minulle;
Ei onneaan toisiin saa sitoa,
jos ehjä haluan olla.
Oman itsensä vain voin omistaa,
tunteita ei kannata minäänsä samaistaa.
On minä. On tunne,
mutta minä ei ole se tunne.


Kuuntelin.
Opin sen sisäistin.

Enkä hajoa enää milloinkaan.
4223
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Hyvältä tuntuva kuin myös
sisällöltään paljon
kertova hyvillä sanoin
varustettu runo.

Ehjä kuin rikki ja
miten pitää
itsensä ehjänä.

Oivaltavat sanavalinnat
kerronnan kanssa
muodostavat hyvän
kokonais vaikutelman. Pidän tästä.

Äänestä

voi hiivatti vieköön, miten tämä runosi taas up-
poaa minuun. Ensimmäinen säkeistö raapaisee
sielun pintaa. Jatko on lohdullinen ja päätös -
kuinka upea se onkaan.

Äänestä

"On minä. On tunne,
mutta minä ei ole se tunne."


Jaa-a. Tätä sitten mietitään seuraavat kuusi päivää. Älyttömän hyvin lohkaistu (hirveitä vibroja muovikuupassa).

:)

Äänestä

voimakas runo

"Ei onneaan toisiin saa sitoa,
jos ehjä haluan olla.
Oman itsensä vain voin omistaa,
tunteita ei kannata minäänsä samaistaa.
On minä. On tunne,
mutta minä ei ole se tunne."

pidin runostasi,
aivan, tämän kun sisäistäis,
eheytymistä teen,
kiitos sulle** :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


risu kirjoitti:

Säryin niin monesti.
Menin pirstaleiksi aina uudelleen.
Keräsin siruja,
paikkasin säröjä.

Aina annoin iskeä itseni palasiksi.

Vaan viimein tuli se hetki,
jolloin aurinko nousi,
paistaen
risukasaankin.

Oli se outoa, uskomatonta.

Hehkun nimi oli
Tulimies.
Tulimies tuli mies Tulimies:)))


Polte saapui aina vain uudelleen.
Nousten aamu aamun jälkeen korkeuteen.
Aaltona tulvien maailmaan
Häikäisten harmaan kirkkaudellaan.



Sanoi se Valomies minulle;
Ei onneaan toisiin saa sitoa,
jos ehjä haluan olla.
Oman itsensä vain voin omistaa,
tunteita ei kannata minäänsä samaistaa.
On minä. On tunne,
mutta minä ei ole se tunne.


Kuuntelin.
Opin sen sisäistin.

Enkä hajoa enää milloinkaan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu