joskus lapsena jäin hissiin jumiin ja siellä hississä sain kamalan pelkokohtauksen...itkin ja huusin ja luulin kuolevani, jalat lähti alta jne.
Hissit eivät enää pelota mutta...
Elokuvateatterissa jouduin kerran keskelle riviä...ja kun valot sammui ja leffa alkoi mulle tuli olo etten saa hapea...oksetti, pyörrytti jne...juoksin leffasta kesken pois enkä senjälkeen ole uskaltanut leffaan mennä.
Ukkini kuoli jokin aika sitten ja se sama leffateatteri olo tuli siellä kirkossa mutta kamalan paljon pahempana koska tiesin etten pääse sieltä kirkosta pois...
ja nytten sitten itse ongelmaan...nykyisin tuo olo tulee kaikkialla missä ihmisiä ja ulospääsy estetään! Olo on aivan kamala...kauppaan meno on hirveää kun koko aika vaan mietin miten selvitä oksentamatta kauppaan...mitään pankki jne. asioita en voi hoitaa kun en uskalla mennä minnekkään mistä en voi lähteä pois silloin kun haluan...ja pahin on nyt edessä kun olisi tiedossa ristiäiset...pelkään sitä kirkkoon menoa niin paljon että aina kun niitä' ristiäisiä mietin rupee sydän hakkaamaan ja meinaa itku tulla...
Olen aina ollut ihmispaljoutta rakastava ihminen, tykkään olla esillä jne. pidän ihmiskontakteista ja tulen hyvin juttuun kaikenlaisten ihmisten kanssa...jostain syystä nyt vain on tullut tällaisia kohtauksia ja en ilkeä mennä lääkäriin jne. kun jotenkin luulen et ne pitää mua hulluna...ja olen veillä töissä alalla jossa mielenterveyteen liittyviä sairauksia ei sallita...ja kun en koe olevani hullu...onko tämä stressiä vai mitä pirua...en enää yhtään hallitse itseäni ja elämääni....
onko muita samanlaisista oireista kärsiviä...
Hissit eivät enää pelota mutta...
Elokuvateatterissa jouduin kerran keskelle riviä...ja kun valot sammui ja leffa alkoi mulle tuli olo etten saa hapea...oksetti, pyörrytti jne...juoksin leffasta kesken pois enkä senjälkeen ole uskaltanut leffaan mennä.
Ukkini kuoli jokin aika sitten ja se sama leffateatteri olo tuli siellä kirkossa mutta kamalan paljon pahempana koska tiesin etten pääse sieltä kirkosta pois...
ja nytten sitten itse ongelmaan...nykyisin tuo olo tulee kaikkialla missä ihmisiä ja ulospääsy estetään! Olo on aivan kamala...kauppaan meno on hirveää kun koko aika vaan mietin miten selvitä oksentamatta kauppaan...mitään pankki jne. asioita en voi hoitaa kun en uskalla mennä minnekkään mistä en voi lähteä pois silloin kun haluan...ja pahin on nyt edessä kun olisi tiedossa ristiäiset...pelkään sitä kirkkoon menoa niin paljon että aina kun niitä' ristiäisiä mietin rupee sydän hakkaamaan ja meinaa itku tulla...
Olen aina ollut ihmispaljoutta rakastava ihminen, tykkään olla esillä jne. pidän ihmiskontakteista ja tulen hyvin juttuun kaikenlaisten ihmisten kanssa...jostain syystä nyt vain on tullut tällaisia kohtauksia ja en ilkeä mennä lääkäriin jne. kun jotenkin luulen et ne pitää mua hulluna...ja olen veillä töissä alalla jossa mielenterveyteen liittyviä sairauksia ei sallita...ja kun en koe olevani hullu...onko tämä stressiä vai mitä pirua...en enää yhtään hallitse itseäni ja elämääni....
onko muita samanlaisista oireista kärsiviä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
paniikkikohtauksiin. Rohkeasti vain lääkäriin hakemaan jotain lievittävää lääkitystä. Paniikista kärsiviä on valtavan paljon, ja apua siihen saat kyllä. Mene vaikka terv.keskukseen. Oma ystäväni sai Sepram-lääkityksen ja elämä helpottui huomattavasti. Toivottavasti saat apua ongelmaasi.
tänään varasin ajan lääkärille...
Suututtaa vaan ettei aikaisempaa aikaa ollut mahdollista saada vaan aika on vasta monen kuukauden päästä. ja tässä välillä on ne kamalat ristiäiset...mutta nyt vaan oli olo et pakko päästä lääkäriin..ja pelkkä toi lekurille soitto rauhoitti oloa. Huh kyllä se tästä!
mulla oli/on noita samoja juttuja ja lääkäri totesi sen paniikkihäiriöksi. Muista aina sanonta; mikä ei tapa vahvistaa! Kannattaa muuten lukea Ben Furmannin kirja Perhosia vatsassa, apua pelkoihin, paniikkiin ja ahdistukseen... itse sain siitä tietoa ja helpotusta. Itse olen huomannut ett kannatta puhua jollekki luotettavalle ihmiselle tai/ja kirjoittaa...ja kas kummaa huomaakin ett olo helpottuu.(ainakin pikkusen)Turha itekseen on murehtia, asiat tuppaa paisumaan omassa päässä älyttömyyksiin. No jos jotain positiivista niin meillä on hiton hyvä mielikuvitus. Peukkuja sulle kun varasit sen lääkäri ajan ja tsemppiä. Hyvää kesän jatjoa kaikille muillekin.
mielisairautta, vaan väsynyt ja traumainen mieli oirehtii aika-ajoin. Meitä on paljon, vaikka monesti ajattelee olevansa joku kummajainen toisten "terveiden" parissa. Tärkeintä on ettet päästä tätä vaivaa niskanpäälle, koska se saattaa ajaa ihmisen masennukseen ja muihin ongelmiin. Aurinkoista kesää ja voimia sulle :)
Piilotteleva.
Aikamme kärsimme ja häpeämmekin. Sitten on vain pakko mennä lääkäriin.
Paniikissa ja ahdistuksessa on niin moninaisia tekijöitä.
Yleensä kilttien ihmisten oireyhtymä.
Itselläni nyt Sepram 10mg ja hyvin on auttanut. Lääkärini oli vielä todella ihana. Sain kertoa kipeät mietintäni hälle.
Me olemme ihmeen sitkeitä, emmekä anna periksi. Niin sosiaalisia esteitä kun onkin. Pikkuhiljaa astuu rohkeampana ja rauhallisempana eteenpäin.
Voi hyvin.... pelätä saa!! Mutta vastataan hymyllä sille;) heippa.